17.8.2008

Viktor Jerofejev: Maa rakastaa yhä pyöveliään

Jukka Mallinen:
.
Kun heinäkuun alussa saatiin venäläisen suurmiesäänestyksen ”Venäjän nimi. Historiallinen valinta-2008” ensimmäisen vaiheen tulokset ja kävi ilmi, että Josif Stalin johtaa suurella etumatkalla, niin liberaali Venäjä järkyttyi. Tosin väitettiin, että vasemmisto oli spammannut äänestystä. Tällä hetkellä johtaa pyhä Sergei Radonezhilainen - hän sopiikin Venäjän eliitille hyvin, koska hän ei herätä Venäjällä ja ulkomailla sellaisia ristiriitoja kuin kilpailun kärkisijoilla keikkuneet Stalin, Lenin ja Nikolai II. Tosin väitetään, että Venäjän kirkko ja ”Yhtenäinen Venäjä” ovat saaneet tämän tuloksen aikaan spammaamalla.

Viktor Jerofejev
julkaisi Ogonjokissa emotionaalisen artikkelin Stalinin voitosta äänestyksen ensi vaiheessa. Lehti laittoi etusivulleen artikkelista maininnan ”Maa rakastaa yhä pyöveliään”.

Laitan tähän Helsingin Sanomissa ilmestyneen käännökseni Viktor Jerofejevin artikkelista:

”Se, että Stalinista voi tulla maamme historian tärkein hahmo, ei ole mikään skandaali. Älä koskaan loukkaa ihmistä, joka rakastaa Stalinia. Älä huuda hänelle, älä tallaa jalkaasi, älä vaivu epätoivoon, älä vaadi häneltä mahdottomia. Hän on vaikeasti sairas ihminen, hänellä on epäinhimillinen tauti - hän on sijoiltaan henkisesti. Älä osoita häntä kohtaan myötätuntoa - hän vimmastuu myötätunnostasi. Älä yritä vakuuttaa häntä päinvastaisesta - et pysty vakuuttamaan häntä. Sulje kaikki emootiosi, sammuta silmäsi, luo häneen kylmä välinpitämätön katse - emootiosi vain ruokkivat hänen sairauttaan, hänen sielunsa janoaa sinun raivoasi. Osta ennemmin hänelle Stalinin muotokuva ja lyö sen lempeästi nauloilla seinään.

Miten hyvä, että puolet maasta rakastaa Stalinia! Paljon pahempaa olisi, jos koko maa rakastaisi häntä. Puolet maasta ei rakasta Stalinia - eikö se anna toivoa tulevaisuudesta?

En rakasta Stalinia. Puolet maasta rakastaa Stalinia. Mitä voin tehdä rakastavalle puolikkaalle?

Synnyinmaan puolikkaan rakkaus Staliniin on hyvä syy kääntää selkänsä moiselle maalle, vetää risti kansan yli. Te äänestätte Stalinia? Otan eron maastani! Sylkäisen kansaa naamalle ja tietäessäni, että tämä rakkaus on järkkymätön, alan suhtautua kansaan kyynisesti. Katson sitä kuin pölvästiä, jota voin käyttää hyväkseni omiin tarkoituksiini. Ja mitä enemmän vajoan kyynisyyteen, sitä lähemmäs Stalinia päädyn itse, alan muistuttaa häntä kaksimielisyydessä, muutun hänen kaltaisekseen. Voiton tähden minun ei ole sääli uhrata miljooniakaan ihmishenkiä, tiedän, että henkiin jääneet nuolevat saappaitani.

Pitkän aikaa halveksin kaikkia, jotka rakastavat Stalinia. Minusta näytti, että Stalinia voivat rakastaa vain idiootit. Mutta sitten muutin käsityksiäni. Muutin käsitystäni idiooteista. Idioottina olemisessa ei ole mitään hävettävää. Venäjän älymystö on aina suurennellut kevytmielisesti ihmisen merkitystä. Rakkaus Stalinia kohtaan on maksu tästä kevytmielisyydestä.

Kuka sanoi, että Stalin on kuollut? Stalin elää keskuudessamme. Hän elää oikeudenmukaisuudesta haaveilevien sairaiden mummojen sydämissä, hän elää sorretuissa ja solvatuissa, joilta on viety oikeus elämään, hän elää rosvoissa ja rikollisissa, jotka eivät pelkää murhata, hän elää miliiseissä ja virkamiehissä, jotka uskovat rankaisemattomuuteensa, hän elää vallan huippukerroksissa, jotka väittävät osaavansa hallita maata, hän elää vallan vertikaalissa ylhäältä alas asti. Hän elää nuorissa ihmisissä, jotka eivät tunne vastuullisuutta, hän elää nationalisteissa, jotka väittävät, että me olemme kaikkia muita parempia, ja fasisteissa, jotka monen vuoden ajan olivat Stalinin liittolaisia, hän elää niissä, jotka haaveilevat Venäjän imperiumin jälleensyntymästä ja suhtautuvat ylimielisesti naapureihin, ja järjestävät sitten hysteerisiä kohtauksia, kun naapurit kääntävät inhoten Stalinille selkänsä. Stalin elää - hän elää uudelleenkirjoitetussa neuvostohymnissä, ostetuissa toimittajissa, meidän kirkkoslaavilaisissa kommunisteissamme, munkkimaisessa nostalgiassa bysanttilaisia salajuonia kohtaan. Stalin elää - hän elää koulupojissa, jotka raiskaavat oman luokkansa tyttöjä, armeijan ja turvallisuuspalvelujen miehissä, jotka eivät usein pysty erottamaan järjestystä vankilan käyttäytymissäännöstöstä. Stalin elää, koska me olemme onnettoman historiamme uhreja, historian, jota emme ole koskaan halunneet tietää. Stalin elää, koska sadomasokismi on meidän kansanurheilumme. Miten paljon meihin onkaan kasaantunut Stalinia! Stalinin rakastaminen merkitsee ennen kaikkea herjaavaa kostoa niille, jotka eivät muistuta meitä. Stalin on löyhkäävä sammio, josta pulppuaa meidän paheitamme.

Tiedän, että en ikinä muuta käsitystäni Stalinista: se on minulla lopullinen. Jotkut kuitenkin ajattelevat, että Stalinia rakastavien ihmisten ylivoimainen enemmistö lakkaa rakastamasta häntä, jos heidät muutetaan perusteellisella tavalla: hävitetään heidän tietämättömyytensä, avataan heidän silmänsä, ruokitaan heidät ja opetetaan heidät kunnioittamaan ihmisiä. Tämä on naiivi erehdys. Ei voi lakata rakastamasta Stalinia, jos Stalin on meidän eheytemme takaaja, idiotismimme tukipiste. Stalin, joka tuli kaukaa ja edusti Venäjälle käsittämätöntä kulttuuria, ei tehnyt Venäjälle mitään hyvää. Ei mitään. Mikään siitä hyvästä, joka kansan suussa on kirjattu Stalinin nimiin, kylläisestä elämästä aina Saksan voittamiseen, ei pidä paikkaansa. Kuitenkaan me emme ole vain Stalin poikia ja tyttäriä, me olemme myös hänen historiallisia vanhempiaan. Stalin kasvatti juuret vain meidän maahamme, vain täällä hän kantoi hedelmää. Häntä rakastetaan siksi, että me emme itse pysty mihinkään. Me tarvitsemme milloin georgialaisen diktaattorin, milloin hollantilaisen valmentajan. Me emme osaa elää. Me tarvitsemme kirkonkellojen soittoa vodkan ja ruoskan kanssa, muuten menetämme omaperäisyytemme. Mutta ruoska ei vaivaa meitä, vodka jopa auttaa rakastamaan Vysotskia, Stalinin jälkeen seuraavaa kansan lemmikkiä. Älä koskaan loukkaa ihmistä, joka rakastaa Stalinia: hän on loukannut itse itseään koko elämänsä ajaksi".

10 kommenttia:

Dissidentti kirjoitti...

Erittäin osuva kirjoitus & retorisesti loistava! Jerofejevilla pysyy kynä kädessä. Myös Suomeen tarvittaisiin kirjoittaja, joka osaisi ruoskia poliittisen eliittimme nöyristelyä eri ilmansuuntiin yhtä osuvalla tavalla kuin Jerofejev puhuu Stalinista.

Anonyymi kirjoitti...

Kun luin tätä kirjoitusta, koneelta kuului lyhyt äänimerkki. Tätä on tapahtunut ennenkin. Olenko tulossa paranoidiksi, vai seurataanko bloginne kävijöitä? Itselläni on taustalla rakkaus venäläiseen kulttuuriin, ei sen poliittisiin edustajiin. Luen Minun Venäjääni edelleen, mutta haluaisin tietää onko kone, jota käytän jossain seurannassa. Tämä kirjoitus oli mielestäni hyvä muistutus siitä, miksi ajatuksia, mielipiteitä tarvitaan. Tärkeä, älykäs mietintä, sopii muuannekin kuin kirjoittajan kotimaahan.Kiitos siitä.

Leonid Yakovlev kirjoitti...

Venäjän Nimi -äänestyksestä puheenollen: projektin järjestäjät nollasivat äänestyskierroksen tulokset, koska epäilivät tulosten olleen hakkereiden ja äänestysrobottien vääristämiä.

Äänestämään pääsee jälleen. Tällä kertaa äänestämisen yhteydessä pitää vain vastata Venäjän historiaan liittyvään monivalintakysymykseen.

Kärjen tilanne tällä hetkellä:
1. Aleksanteri Nevski
2. pyhä Sergei Radonezhilainen
3. Vladimir Vysotski
4. Mihail Lomonosov
5. Stalin

http://www.nameofrussia.ru/

Dissidentti kirjoitti...

Eipä tuossa nameofrussia.ru monivalintakysymyksessä kovin montaa naista tai Venäjän etnisten vähemmistöjen edustajaa ole, vaikka naisia Venäjällä on vähintään puolet ja vähemmistöjäkin 20 prosenttia.

Anonyymi kirjoitti...

Gogol on ukrainalainen, Stalin - gruusialainen, saksalaisia juuria on monilla Venäjän keisarilla. Lermontov ja Pushkin - hyvin eksoottiset juuret. Monilla muillakin listassa olevilla löytyy erillaisia vähemmistötaustoja.

Anonyymi kirjoitti...

"Venäjä tai Neuvostoliitto ei ole koskaan aloittanut sotaa.

Kertokaapas te kyseisen kulttuurin asiantuntijat, että mikä saa ihan normaalilta näyttävän ihmisen puhumaan hulluja?

Leonid Yakovlev kirjoitti...

"Kertokaapas te kyseisen kulttuurin asiantuntijat, että mikä saa ihan normaalilta näyttävän ihmisen puhumaan hulluja?"

Ihan kontekstista päätellen Medvedev tarkoittaa Georgian sotia vuodesta 1989 eteenpäin. Sehän käy selväksi samaisesta uutisesta:

"Puheellaan Medvedev viittasi yhä käynnissä olevaan Georgian kriisiin."

Dissidentti kirjoitti...

Oletko Leodin varma, että Medvedjev viittasi 'vain' käynnissä olevaan Gruusian kriisiin?
Venäjähän ei oman tulkintansa mukaan ikinä esimerkiksi ole miehittänyt yhtäkään maata, vaan ne ovat vain "vapaaehtoisesti liittyneet kansojen perheeseen".

Anonyymi kirjoitti...

Eiköhän lähes kaikki nykyiset suurvallat ole syntyneet maan valtaamiselta naapurivaltioilta ja -kansoilta. Sitä on tehnyt myös Suomi, mikäli esimerkiksi Pähkinänsaaren rauhan rajoja vilkaisee. Ja jos ei Ranska olisi koskaan vallannut naapureilta mitään, olisi nykyinen Ranskan valtio vain nykyisen Pariisin kokoinen.

Leonid Yakovlev kirjoitti...

Dissidenttiä varten otin selvää Medvedevin puheesta. Tarkalleen ottaen M. sanoi, ettei historiassa ole MILTEI YHTÄÄN tapausta, jossa Venäjä/NL aloittaisi sodan ensimmäisenä.

http://president.kremlin.ru/appears/2008/08/18/1818_type63374type63376type82634_205449.shtml

Se, montako sotaa Venäjä/NL aloittikaan riippuu sitten jokaisen omasta laskutavasta.

Ja kyllähän koko puheen perusteella M. viittasi Ossetian sotaan.