6.8.2007

Ah, adzhikaa...

Piipahdin lomalla päiväseltään Saimaan kanavaa pitkin Viipurissa ja tuliaiskassiin tarttui monenlaista ruokakaapin täytettä: pinjan-, kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä, ”korealaisittain marinoitua” porkkanaraastetta – ja muutama nätti purnukka adzhikaa.

Tunnetteko adzhikan, tuon punaisen tulisen mausteseoksen, jota itse muistan nähneeni kaupiteltavan jo neuvostoaikojen toreilla ja sittemmin metroasemien ympärille kasvaneessa myyntipöytien saaristossa? Itse tehtyjä kaikki tähän saakka kohtaamani adzhika-seokset ovat olleet, tarjolla milloin minkäkinlaisissa vähintään kertaalleen käytetyissä pulloissa ja purnukoissa. Mutta nyt havahduin siis Viipurissa siihen, että adzhikakin on astunut markkinatalousaikaan (varmaankin tämä on tapahtunut jo aikaa sitten, en vain ole itse tullut aiemmin huomanneeksi). Gastronom-kaupan hyllyllä oli kaunis rivi tuliaiseksisopivan tyylikkäästi purkitettua adzhikaa ”po-abhazki”.

Mitä adzhika siis on? En todellakaan ole mikään asiantuntija, mutta tuliaislöytöni sai sen verran vanhoja muistoja pintaan, että tein pientä ”netti- ja tuttu”-tutkimusta aiheen tiimoilta.

Tätä ilmeisesti georgialaisesta kansalliskeittiöstä laajempaan käyttöön levinnyttä maustetahnaa tai -kastiketta käytetään erityisesti lobion (eräänlainen papumuhennos) valmistuksessa, mutta myös erilaisten keittojen, liharuokien ja kastikkeiden ryydittäjänä.

Ilmeisesti yhtä oikeaa adzhika-reseptiä ei olekaan – tai ainakin netin perusteella on löydettävissä monenlaisia koulukuntia. Ehkä adzhikasta on aikaa myöten tullut yleisnimitys aika monenlaisille maustekastikkeille? ”Se on sellaista tulista ketsuppia, kyllä sitä meillä oli vähän kaikessa”, kommentoi yksikin ystäväni, neuvostoajan lapsi. Viipurista ostamani ”abhasialainen” adzhika koostuu tuoteselosteen mukaan seuraavista aineksista: chili, paprika, valkosipuli, korianteri, tilli, basilika, saksanpähkinä, käenminttu (? – чабер), suola ja vesi. – Mutta netistä löytää helposti kymmeniä erilaisia adzhika-reseptejä (monin eri tavoin georgialaisittain, armenialaisittain, kiovalaisittain, omena-adzhikaa, porkkana-adzhikaa jne). Kestoväittelynaihe tuntuisi olevan, kuuluuko ”oikeaan” adzhikaan tomaattia. Reseptejä löytyy esimerkiksi täältä.

Onko teillä muilla erityisiä adzhika-muistoja – ja erityisesti: mihin itse käytätte/käyttäisitte adzhikaa?

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Täällä Espoossa ostin Mankkaan K-supermarketista purnukallisen saksalaisen Waldemar Völkerin valmistamaa adžikaa ”Аджика Грузия”). Hallitsevat ainekset ovat chili (65 %) ja valkosipuli (17 %). Mausteita ei ole sen tarkemmin eritelty, eikä tomaattia ole valmistusaineissa mainittu. Oivallinen tuote kastikkeiden valmistuksessa, ja on sitä joskus tullut ihan voileipienkin tulistamiseen käytettyä.

Hanna Koppelomäki kirjoitti...

Edit: unohdin omasta raaka-ainelistastani chilin; nyt sen sinne lisäsin.

Hauskaa, että a:ta saa Suomestakin - mutta miksiköhän saksalaista...

Taneli Dobrowolski kirjoitti...

Myös Tampereen Anttilan K-Marketista löytyy oma hylly näille saksalaisvalmisteisille venäläisruoille. Ihmettelin myös itse sitä, että miksi venäläisen keittiön tarpeita on rahdattu Suomeen Saksan kautta. Kyseessä lienee kuitenkin byrokratian tai tullin sanelema pakko: venäläistä ruokaa lienee helpompi ja edullisempi tuottaa Suomeen toisesta EU-maasta kuin suoraan Venäjältä.

Anonyymi kirjoitti...

Muistan adzhikan lapsuudestani, kyllä sitä kaupan hyllyistäkin löytyi. Sen koostumuksesta muistan vain sen, että siihen kuului aurinkokuivattuja tomaatteja, valkosipulia ja jonkinlaista pippuria.

Timo-Pekka Veijonen kirjoitti...

Ah, Hanna nyt osuit ihanaan aineeseen. Minulla on siitä muistoja vuodelta 1982 jolloin toin sitä Tbilisistä kilon paketin. Torin myyjältä ostettuna tuoteselosteesta ei ole tietoa, mutta mielestäni siihen on aina kuulunut em. osasten lisäksi paprika.
Pariin vuoteen ei ollut ruokaa mihin en sitä tunkenut...

Timo-Pekka Veijonen kirjoitti...

tuli kirjoitusvirhe edelliseen kommenttiini: tietenkin adzhika on lasipurkkitavaraa, joten piti olla kaksi puolen litran purkkia

Se soveltuu erinomaisesti kaiken lihan kanssa.

Reijo Nikkilä kirjoitti...

Hanna,
terveisiä naapureiltani Herttoniemen Oravatieltä:
venäjää taitamattomina haluaisivat ainakin muutaman linkin takana olevan reseptin suomeksi!