Pietarin kaupunki on päättänyt vetäytyä kohua herättäneen pilvenpiirtäjähankkeen rahoituksesta ensi vuodelle. Alkuperäisen budjetin mukaan Pietari olisi osallistunut pilvenpiirtäjähankkeen rahoitukseen ensi vuonna 2,9 miljardilla ruplalla, eli noin 80 miljoonalla eurolla. Hankkeen kokonaiskustannukseksi on arvioitu noin 1,6 miljardia euroa, venäläinen talouslehti Vedomosti uutisoi.
Pietarissa runsaasti vastustusta herättäneeseen pilvenpiirtäjään olisi muuttanut muun muassa hankkeen päärahoittaja Gazprom-Neft –yritys. Pietarin kaupungin vetäydyttyä hankkeen osarahoituksesta vuonna 2009, koko projekti uhkaa viivästyä.
Pilvenpiirtäjähankkeesta vapautuneita budjettivaroja Pietari aikoo käyttää muun muassa uuden jalkapallostadionin rahoittamiseen. Kaupungin jalkapallojoukkue Zenitille rakennettavan uuden kotistadionin kokonaiskustannukset ovat arviolta noin 65 miljoonaa euroa.
Nevan rantatöyräille suunniteltu pilvenpiirtäjä olisi valmistuessaan hiponut pilviä 396 metrin korkeudessa.
29.10.2008
Pekka Pesonen&Trifonov, Bitov, Aitmatov, Lotman... 04.11.2008 klo 18.00
Kuvalähde: www.helsinki.fi/~pjpesone/.Aleksanterilistalta:
Kohtaamisia venäläisten kirjailijoiden kanssa
Kirjallisuusilta Rikhardinkadun kirjastossa (Rikhardinkatu 3, 3 krs.)
tiistaina 4.11.2008 klo 18
Venäjän kirjallisuuden professori Pekka Pesonen on tavannut henkilökohtaisesti venäläisiä kirjailijoita ja kulttuurivaikuttajia Aitmatovista ja Trifonovista Bitoviin ja Lotmaniin. Hän kertoo näistä kohtaamisistaan vapaamuotoisessa illassa Rikhardinkadun kirjallisessa salongissa.
Tilaisuuden järjestää Helsingin yliopiston Venäjä-seura yhdessä Rikhardinkadun kirjaston kanssa.
Tervetuloa!
Lisätietoja: Irma Reijonen, puh. (09) 191 22885
--
Irma Reijonen
Slaavilainen kirjasto - Slavonic Library
Kansalliskirjasto - National Library of Finland
PL 15 - BOX 15 (Unioninkatu 36)
00014 Helsingin yliopisto - University of Helsinki
Tel. + 358 (0)9 191 22885
http://www.kansalliskirjasto.fi/
28.10.2008
Putin ja Lukašenko radikaaleina nuorina
Svenska: Putin och Lukasjenko i sin radikala ungdom
Esperanto: Putin kaj Lukaŝenko en sia radikala junaĝo
Pari harvinaisen kiinnostavaa videopätkää on viime viikkoina kiertänyt venäjänkielisessä internetissä. Erityisen kiinnostavaa on panna pätkät vierekkäin ja miettiä, mitä Valko-Venäjällä ja Venäjällä on viimeisinä 12-14 vuonna tapahtunut, ja kuka voisi tällaisia puhua tätä nykyä.
Kun kaikki eivät osaa venäjää, olen tekstittänyt filmipätkät suomeksi tällä mainiolla dotsub.com-sivustolla.
Ensimmäisen filmin pääroolissa on Valko-Venäjän presidentti Aleksandr Lukašenko, joka tosin ei tuolloin vielä ollut presidentti, vaan ainoastaan presidenttiehdokas.
Vaalikampanjan aikana vuonna 1994 häntä ärsytti se, että Valko-Venäjän valtiollisessa televisiossa oli tehty organisaatiomuutos. Hänen mukaansa toimittajat pelkäsivät puhua totta, koska heitä siinä tapauksessa uhkasi työpaikan menetys. Hän lupasi, että jos hänet valitaan presidentiksi, mitään vastaavaa ei enää voisi tapahtua - hänen Valko-Venäjällään olisi valtiollisen television lisäksi olemassa myös yksityisiä kanavia.
Nyt tiedetään miten kävi - juuri niin kuin vaalilupauksille on tapana käydä. Vapaata televisiota ei Valko-Venäjälle koskaan tullut, nyt ei käytännössä enää ole vapaita lehtiäkään.
Toinen videopätkä on, mikäli mahdollista, vielä paljastavampi. Haastattelu Vladimir Putinin kanssa on tehty vuonna 1996. Kuukaudesta ei ole varmaa tietoa, mutta kaikesta päätellen tässäkin on kyse vaalikampanjasta. Tällä kertaa valitaan ilmeisesti Pietarin kaupunginjohtajaa kesällä 1996.
Vladimir Putin oli KGB:n palveluksessa vuoteen 1990. Sen jälkeen hän oli lyhyen aikaa Pietarin yliopiston hommissa, ja kesällä 1991 hänestä tuli kaupungin uuden pormestarin, liberaalin Anatoli Sobtšakin tärkeä avustaja. Seuraavissa vaaleissa vuonna 1996 Sobtšak ei menestynyt, ja Putin joutui jättämään paikkansa.
Hän sai pikapuoliin hommia presidentin kansliasta Moskovasta, sitten hänet valittiin KGB:n seuraajan FSB:n johtajaksi, kohta hän oli pääministeri ja uudenvuodenaattona 1999 hänestä tuli virkaa tekevä presidentti, kun Boris Jeltsin erosi etuajassa. Se miten kävi auktoritääriselle mentaliteetille josta Putin varoitteli tiedämmekin jo.
No, kaikkihan me olemme joskus olleet nuoria ja radikaaleja.
PS: Ellei filmipätkiä näy tällä sivulla kyse saattaa olla selaimen asetuksista. Haastatteluja voi yrittää katsoa myös suoraan täältä. Silloin on valittava ruudun alalaidasta oikea tekstityskieli.
Esperanto: Putin kaj Lukaŝenko en sia radikala junaĝo
Pari harvinaisen kiinnostavaa videopätkää on viime viikkoina kiertänyt venäjänkielisessä internetissä. Erityisen kiinnostavaa on panna pätkät vierekkäin ja miettiä, mitä Valko-Venäjällä ja Venäjällä on viimeisinä 12-14 vuonna tapahtunut, ja kuka voisi tällaisia puhua tätä nykyä.
Kun kaikki eivät osaa venäjää, olen tekstittänyt filmipätkät suomeksi tällä mainiolla dotsub.com-sivustolla.
Ensimmäisen filmin pääroolissa on Valko-Venäjän presidentti Aleksandr Lukašenko, joka tosin ei tuolloin vielä ollut presidentti, vaan ainoastaan presidenttiehdokas.
Vaalikampanjan aikana vuonna 1994 häntä ärsytti se, että Valko-Venäjän valtiollisessa televisiossa oli tehty organisaatiomuutos. Hänen mukaansa toimittajat pelkäsivät puhua totta, koska heitä siinä tapauksessa uhkasi työpaikan menetys. Hän lupasi, että jos hänet valitaan presidentiksi, mitään vastaavaa ei enää voisi tapahtua - hänen Valko-Venäjällään olisi valtiollisen television lisäksi olemassa myös yksityisiä kanavia.
Nyt tiedetään miten kävi - juuri niin kuin vaalilupauksille on tapana käydä. Vapaata televisiota ei Valko-Venäjälle koskaan tullut, nyt ei käytännössä enää ole vapaita lehtiäkään.
Toinen videopätkä on, mikäli mahdollista, vielä paljastavampi. Haastattelu Vladimir Putinin kanssa on tehty vuonna 1996. Kuukaudesta ei ole varmaa tietoa, mutta kaikesta päätellen tässäkin on kyse vaalikampanjasta. Tällä kertaa valitaan ilmeisesti Pietarin kaupunginjohtajaa kesällä 1996.
Vladimir Putin oli KGB:n palveluksessa vuoteen 1990. Sen jälkeen hän oli lyhyen aikaa Pietarin yliopiston hommissa, ja kesällä 1991 hänestä tuli kaupungin uuden pormestarin, liberaalin Anatoli Sobtšakin tärkeä avustaja. Seuraavissa vaaleissa vuonna 1996 Sobtšak ei menestynyt, ja Putin joutui jättämään paikkansa.
Hän sai pikapuoliin hommia presidentin kansliasta Moskovasta, sitten hänet valittiin KGB:n seuraajan FSB:n johtajaksi, kohta hän oli pääministeri ja uudenvuodenaattona 1999 hänestä tuli virkaa tekevä presidentti, kun Boris Jeltsin erosi etuajassa. Se miten kävi auktoritääriselle mentaliteetille josta Putin varoitteli tiedämmekin jo.
No, kaikkihan me olemme joskus olleet nuoria ja radikaaleja.
PS: Ellei filmipätkiä näy tällä sivulla kyse saattaa olla selaimen asetuksista. Haastatteluja voi yrittää katsoa myös suoraan täältä. Silloin on valittava ruudun alalaidasta oikea tekstityskieli.
27.10.2008
Venäjän symbolit A:sta Ö:hön. Osa4: Baletti
Pitkä aika on kulunut viimeisestä Venäjän Symbolit –postauksestani. Teemasarjani ei ole kuitenkaan suinkaan loppunut, vaan syksyn kiireiden loputtua aikomukseni on jatkaa venäläisten ilmiöiden tarkastelua. Jatkankin heti ylevällä aiheella, baletilla.
Baletti ei ole suinkaan venäläinen keksintö, vaan se on alkujaan renessanssiajan Italiasta. Suuren suosion baletti saavutti Ranskan hovissa, josta sen ei ollut vaikeaa levitä muun ranskalaisen hovirihkaman mukana muuhun Eurooppaan. Venäjällä ensimmäinen balettinäytös sai ensi-iltansa 1673 tsaari Aleksei Mihailovitshin hovissa. Muistakaamme, että juuri tämä hallitsija kielsi aikoinaan balalaikan siveettömänä soittimena.
Uusi tanssimuoto löikin itsensä läpi vasta kun Pietari Suuri juurrutti sen hovietikettiin 1730-luvulla. Baletin yleistyttyä hovitanssina sen osaamista edellytettiin aatelisilta, mikä loi kysyntää balettikouluille. Koska isokenkäiset eivät harrastaneet tanssimista seurapiirielämän ulkopuolella, perustettiin balettikouluja keskiluokan vesoille, jotka voisivat jatkossa ammattilaisina viihdyttää hovia. Kaikki nämä uudistukset olivat Venäjän ranskalaisten koreografien ansiota, jotka olivat hallitsijoiden suosiossa.
Venäläinen baletti ammensi muiden maiden teknistä taitoa palkkaamalla ulkomaisia ohjaajakoreografeja (kuuluisampana Marius Petipa), kehittäen oman tyylinsä. Tsaikovskin massiivisten sävellysten, kuten Joutsenlammen ja Pähkinänsärkijän, myötä venäläisestä baletista tuli musikaalisesti yhtenäisempää, juonellisesti syvempää ja dramaattisempaa. Yhdestä ainoasta venäläisestä balettisuuntauksesta puhuminen on kuitenkin väärin, sillä 1870-luvulta alkaen Pietarin ja Moskovan balettikoulut käyvät tyylillistä kamppailua keskenään.
1900-luvulle tultaessa valtionjohto menetti kiinnostusta balettia kohtaan. Aurinkokuninkaiden tapaista suosionosoitusta ei enää herunut, joten taidesuunnan tärkeimmiksi mesenaateiksi nousivat yksityishenkilöt. Neuvostojohto halusi valjastaa tanssin ideologiansa propagandan tarpeisiin tuomalla näyttämölle moderneja baletteja mutta vastaanotto oli laimeaa, jolloin Stalin palautti sen vanhoihin uumiin, muuttamalla kuitenkin joidenkin esitysten juonia sosialismi-myönteisimmiksi.
Venäläisen baletin suuria nimiä ovat 1900-luvun vaihteen Anna Pavlova ja tämän kuuluisa Kuoleva joutsen –tulkintansa ja Vaslav Nijinski. Jälkimmäisen Eurooppa-kiertueen rohkea ja rajoja rikkova koreografia buuattiin maanrakoon, mutta tämän tekniikkaa jumaloitiin.
Venäjän keisarikunnan hajottua osa venäläistanssijoista loikkasi länteen, tai jäivät sinne kiertueineen, jättäen syvän vaikutuksen paikallisiin balettikouluihin. Neuvostokoulun suurnimiä nimiä olivat Maja Plisetskaja ja myöhemmin loikannut Rudolf Nurejev.
21.10.2008
Venäjän kääntäjäseminaari 21.11.2008
Aleksanteri-listalta:
Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti järjestää yhdessä Helsingin yliopiston Slavistiikan ja baltologian laitoksen kanssa venäjän kielen kääntäjille, tulkeille, opettajille ja opiskelijoille tarkoitetun kääntäjäseminaarin
Käännekohtia - terminologian ahdinko ja autuus
perjantaina 21.11.08 Helsingin yliopistossa
Seminaarin ohjelma on nähtävissä täällä.
Ilmoittautuminen 14.11.08 mennessä.
Tervetuloa seminaariin!
Lisätiedot:
kulttuurisihteeri Anneli Ojala, puh 09-22854436 ja kielenkääntäjä Markku Tuominen, puh. 09-22854435
s-posti: etunimi.sukunimi(at)rusin.fi
Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti järjestää yhdessä Helsingin yliopiston Slavistiikan ja baltologian laitoksen kanssa venäjän kielen kääntäjille, tulkeille, opettajille ja opiskelijoille tarkoitetun kääntäjäseminaarin
Käännekohtia - terminologian ahdinko ja autuus
perjantaina 21.11.08 Helsingin yliopistossa
Seminaarin ohjelma on nähtävissä täällä.
Ilmoittautuminen 14.11.08 mennessä.
Tervetuloa seminaariin!
Lisätiedot:
kulttuurisihteeri Anneli Ojala, puh 09-22854436 ja kielenkääntäjä Markku Tuominen, puh. 09-22854435
s-posti: etunimi.sukunimi(at)rusin.fi
20.10.2008
Помочь Светлане Бахминой
Друзья, недавно Светлане Бахминой, юристу ЮКОСа, повторно отказали в условно-досрочном освобождении. Светлана отсидела четыре года в мордовской колонии, это больше половины срока, который она получила по 160 и 198 статьям УК РФ. Дома у нее остались два мальчика: семилетний Федя и одинадцатилетний Гриша. Сейчас Светлана беременна, на седьмом месяце. Обычно, даже наш, не всегда самый гуманный суд, в таких случаях соглашается на условно-досрочное освобождение или дает отсрочку исполнения приговора до достижения детьми совершеннолетия. В этот раз что-то сломалось. Разум, совесть, милосердие то ли натолкнулись на сакральность «дела ЮКОСА», то ли просто эти понятия — не частые гости в Зубово-Полянском суде Мордовии.
Мы можем посетовать, поругать «на кухне» бесчеловечную систему, просто пожать плечами и продолжить дальше жить, воспитывать детей, работать, развлекаться — жить с этим. А можем что-то сделать.
Давайте обратимся с письмом к президенту. Даже если вы не голосовали за Дмитрия Медведева — это президент нашей с вами cтраны и у него есть конституционное право помиловать Светлану.
Обращение
Huom. Vetoomuksen voivat allekirjoittaa vain Venäjän kansalaiset!
Мы можем посетовать, поругать «на кухне» бесчеловечную систему, просто пожать плечами и продолжить дальше жить, воспитывать детей, работать, развлекаться — жить с этим. А можем что-то сделать.
Давайте обратимся с письмом к президенту. Даже если вы не голосовали за Дмитрия Медведева — это президент нашей с вами cтраны и у него есть конституционное право помиловать Светлану.
Обращение
Huom. Vetoomuksen voivat allekirjoittaa vain Venäjän kansalaiset!
17.10.2008
SUOMI-huone 07.11.2008 klo 18.00
Pysäytetty kuva tv-dokumentista Valvottu maa, YLE/TV1,Itä-projekti, 1992, ohj. Ria KarhilaK U T S U
SUOMI- huoneeseen!
7. marraskuuta 2008, klo 18.00
Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, elokuvasali.
Nordenskiöldinkatu 1, Helsinki
SUOMI-huone
Staraja ploštšad', Moskva, SSSR.
Neuvostoliiton aikana Moskovassa oli yksi huone, jossa Suomen tapahtumia seurattiin erityisen tarkasti. Sinne saapuivat tuoreet suomalaiset sanoma- ja aikauslehdet, suomalaisten järjestöjen kirjeet, Helsingin suurlähetystön, ulkoministeriön ja KGB:n raportit jne.
Tämä huone nro 459 sijaitsi Staraja ploštšad'illa, Vanhalla torilla Neuvostoliiton kommunistisen puolueen päämajassa, keskuskomiteassa aivan Kremlin tuntumassa. Sieltä hoidettiin ja ohjailtiin maidemme välisiä suhteita ja tapahtumia ja siellä mm.laadittiin vierailuohjelmat Neuvostoliitossa käyneille valtuuskunnille.
Sodan jälkeen valtuuskuntia kutsuttiin harvakseen, mutta Stalinin kuoltua niiden määrä alkoi vähitellen lisääntyä, ja 60-luvulta lähtien naapurissa saattoi samaan aikaan olla useitakin suomalaisia eri tason valtuuskuntia.
Yleensä valtuuskuntien ohjelmaan kuului Moskovan ohella myös tutustumiskierros eri puolille laajaa Neuvostoliittoa.
Siitä, mitä nämä valtuuskunnat tekivät, mitä niille näytettiin, mistä niiden kanssa keskusteltiin, muistelee Lokakuun vallankumouksen vuosipäivänä joukko alan veteraaneja.
Itse Suomi-huoneeseen vieraita ei kutsuttu, vaan neuvottelut käytiin joko puolueen, ay- ja nuorisojärjestön hotelleissa tai NKP:n keskuskomitean ja muiden järjestöjen kokoussaleissa.
Vasta Neuvostoliiton kaaduttua suomalaiset pääsivät tutustumaan Suomi-huoneeseen Valvottu maa-dokumentin teon yhteydessä v. 1992.
Suomi-huone – keskusteluun osallistuvat:
Ulpu Iivari, Oiva Björkbacka, Martti Pöysälä ja Seppo Sarlund .
Keskustelun puheenjohtajana toimii Reijo Nikkilä.
Ennen keskustelua nähdään Valvottu maa-dokumentista muutama minuutti.
Tilaisuuden avaavat järjestäjien puolesta Suomi-Venäjä-Seuran Tikkurilan osaston puheenjohtaja Jouko Viljakainen ja Venäjän tiede-ja kulttuurikeskuksen johtaja Tatjana Klejerova.
Paikka: Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, Nordensköldinkatu 1, elokuvasali
Aika: 07.11.2008, klo 18.00
Kahvitarjoilu
Tilaisuuteen on vapaa pääsy
TERVETULOA!
Tiedustelut:
Jouko Viljakainen, jouko.viljakainen(at)kolumbus.fi, 0400-815716
Reijo Nikkilä, reijo.nikkila(at)gmail.com, 0400-443421
Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, helsinki(at)ruscentre.org, 09-408025
Pietarin tämän vuoden työlupakiintiö käytetty
Syyskuun lopussa St. Petersburg Timesin toimittaja Shura Collinson kirjoitti mielenkiintoisen jutun, joka kertoo, kuinka vaikeaa hyvin toimivasta suunnitelmataloudesta luopuminen on. Pietarin kaupunki ja Leningradin oblasti ovat jo elokuussa käyttäneet tämän vuoden ulkomaalaistyöntekijöiden työlupakiintiön. Asianlaita kävi ilmi, kun yhdysvaltalainen kauppakamari järjesti asiaa käsittelevän tilaisuuden syyskuun lopulla.
Tilaisuudessa kaupungin ja läänin maahanmuutto"palvelun" varajohtaja Sergei Smirnov valitteli, että maahanmuutto"palvelut" (службы), eivät voi auttaa firmojen johtajia ja head-huntereita, jotka jonottavat niiden tiskeillä, koska federaation maahanmuutto"palvelu" Moskovassa on nähnyt parhaaksi asettaa kiintiöt kuhunkin federaation subjektiin eli alueeseen, eikä määriä voida helposti nostaa. Korotustarve olisi Smirnovin mukaan 105 000 työlupaa.
Miksi tähän on jouduttu? Syyksi kerrotaan, että IVY-maista, etenkin Ukrainasta, Tadžikistanista ja Uzbekistanista on tullut sen verran työvoimaa, että muista maista tuleville – joille on tietysti eri säännöt – ei löydy tilaa.
Jos yhtiö haluaa pestata muusta kuin IVY-maasta olean henkilön, sen täytyy anoa kaupungin työvoimakeskuksesta työhönottolupaa, jossa kerrotaan seuraavana vuonna tarvittavien työntekijöiden työnimikkeet, kansallisuudet ja lukumäärät. IVY-maiden kansalaisten kohdalla hakumenettely on yksinkertainen, koska työntekijä itsekin voi hakea ja saada luvan. Muiden maiden kansalaisille tämä ei ole mahdollista, vaan työvoimaa tarvitsevan yhtiön on tehtävä hakemus.
Pyöreän pöydän keskustelussa kritisoitiin lukuisia byrokratian aiheuttamia ongelmia, joita työlupien hakemiseen liittyy. Jos yhtiö hakee lupaa palkata ulkolainen генеральный директор предприятия, yrityksen pääjohtaja, ja vapaiden työlupien työnimikkeiden listalla ei ole juuri tällä sanamuodolla mitään tarjolla, vaan vaikkapa pelkkä генеральный директор, lupa ei heltiä.
Loistohotelli Nevskij Palacen henkilöstöjohtaja Tamara Mihailova vetosi maahanmuuttoviranomaisiin: Jos minulla on ranskalainen tai saksalainen pääkokki ja olen saanut luvan palkata ranskalaisen tai saksalaisen pääkokin, kaikki OK. Mutta jos hän lähtee pois, meidän on rekrytoitava uusi. Jos se uusi ei tulekaan Ranskasta tai Saksasta, sitten meidän on tehtävä kokonaan uusi hakemus. Hän pyysi, että tämä kansalaisuuteen liittyvä rajoite tai velvoite hakuvaiheessa voitaisiin poistaa. Vastaus oli, että ei voida.
Toinen ongelma on Venäjän heikko ja epäselvä työlainsäädäntö. Työlupa on voimassa korkeintaan vuoden. Yrityksillä olisi tarve solmia jopa viisivuotisia sopimuksia. Niinpä työntekijän työsopimus on purettava vuoden kuluttua kun työlupa lakkaa, ja hänet on palkattava sitten saman tien uutena työntekijänä, mikä aiheuttaa paljon turhaa paperityötä.
Yleensä firmojen henkilöstöjohdon on vaikea ennustaa tuleviin työntekijöihin liittyviä tarkkoja yksityiskohtia työlupia haettaessa. Esimerkiksi perhetilanne pitäisi tietää puolitoista–pari vuotta etukäteen, mikä on aika mahdotonta.
Jotkin yhtiöt on puolestaan vapautettu velvollisuudesta suorittaa tarkat lääkärintarkastukset työluvan myöntämisen ehtona. Mitään logiikkaa ei näytä olevan siinä, keneltä nämä vaaditaan ja keneltä ei. Ulkomaalaistyövoimalta on tähän asti vaadittu vain HIV-testi, mutta tänä vuonna vaaditaan testit spitaalin, tuberkuloosin, kupan, klamydian, syövän ja huumeiden väärinkäytön paljastamiseksi. Joissakin tapauksissa on vaadittu myös psykiatrin haastattelu.
Viime vuonna rajattiin niiden klinikoiden määrää, joilla on oikeus myöntää lääkärintodistuksia. Pietarissa listalla on viisi valtiollista klinikkaa. Monien länkkärien suosimien modernimpien yksityisklinikoiden antamat todistukset ovat mitättömiä.
Tilaisuudessa kaupungin ja läänin maahanmuutto"palvelun" varajohtaja Sergei Smirnov valitteli, että maahanmuutto"palvelut" (службы), eivät voi auttaa firmojen johtajia ja head-huntereita, jotka jonottavat niiden tiskeillä, koska federaation maahanmuutto"palvelu" Moskovassa on nähnyt parhaaksi asettaa kiintiöt kuhunkin federaation subjektiin eli alueeseen, eikä määriä voida helposti nostaa. Korotustarve olisi Smirnovin mukaan 105 000 työlupaa.
Miksi tähän on jouduttu? Syyksi kerrotaan, että IVY-maista, etenkin Ukrainasta, Tadžikistanista ja Uzbekistanista on tullut sen verran työvoimaa, että muista maista tuleville – joille on tietysti eri säännöt – ei löydy tilaa.
Jos yhtiö haluaa pestata muusta kuin IVY-maasta olean henkilön, sen täytyy anoa kaupungin työvoimakeskuksesta työhönottolupaa, jossa kerrotaan seuraavana vuonna tarvittavien työntekijöiden työnimikkeet, kansallisuudet ja lukumäärät. IVY-maiden kansalaisten kohdalla hakumenettely on yksinkertainen, koska työntekijä itsekin voi hakea ja saada luvan. Muiden maiden kansalaisille tämä ei ole mahdollista, vaan työvoimaa tarvitsevan yhtiön on tehtävä hakemus.
Pyöreän pöydän keskustelussa kritisoitiin lukuisia byrokratian aiheuttamia ongelmia, joita työlupien hakemiseen liittyy. Jos yhtiö hakee lupaa palkata ulkolainen генеральный директор предприятия, yrityksen pääjohtaja, ja vapaiden työlupien työnimikkeiden listalla ei ole juuri tällä sanamuodolla mitään tarjolla, vaan vaikkapa pelkkä генеральный директор, lupa ei heltiä.
Loistohotelli Nevskij Palacen henkilöstöjohtaja Tamara Mihailova vetosi maahanmuuttoviranomaisiin: Jos minulla on ranskalainen tai saksalainen pääkokki ja olen saanut luvan palkata ranskalaisen tai saksalaisen pääkokin, kaikki OK. Mutta jos hän lähtee pois, meidän on rekrytoitava uusi. Jos se uusi ei tulekaan Ranskasta tai Saksasta, sitten meidän on tehtävä kokonaan uusi hakemus. Hän pyysi, että tämä kansalaisuuteen liittyvä rajoite tai velvoite hakuvaiheessa voitaisiin poistaa. Vastaus oli, että ei voida.
Toinen ongelma on Venäjän heikko ja epäselvä työlainsäädäntö. Työlupa on voimassa korkeintaan vuoden. Yrityksillä olisi tarve solmia jopa viisivuotisia sopimuksia. Niinpä työntekijän työsopimus on purettava vuoden kuluttua kun työlupa lakkaa, ja hänet on palkattava sitten saman tien uutena työntekijänä, mikä aiheuttaa paljon turhaa paperityötä.
Yleensä firmojen henkilöstöjohdon on vaikea ennustaa tuleviin työntekijöihin liittyviä tarkkoja yksityiskohtia työlupia haettaessa. Esimerkiksi perhetilanne pitäisi tietää puolitoista–pari vuotta etukäteen, mikä on aika mahdotonta.
Jotkin yhtiöt on puolestaan vapautettu velvollisuudesta suorittaa tarkat lääkärintarkastukset työluvan myöntämisen ehtona. Mitään logiikkaa ei näytä olevan siinä, keneltä nämä vaaditaan ja keneltä ei. Ulkomaalaistyövoimalta on tähän asti vaadittu vain HIV-testi, mutta tänä vuonna vaaditaan testit spitaalin, tuberkuloosin, kupan, klamydian, syövän ja huumeiden väärinkäytön paljastamiseksi. Joissakin tapauksissa on vaadittu myös psykiatrin haastattelu.
Viime vuonna rajattiin niiden klinikoiden määrää, joilla on oikeus myöntää lääkärintodistuksia. Pietarissa listalla on viisi valtiollista klinikkaa. Monien länkkärien suosimien modernimpien yksityisklinikoiden antamat todistukset ovat mitättömiä.
Diego Diegovitshin kummalliset seikkailut bolshevikkien maassa ja Olipa kerran Zina
Huom.!
Marraskuusta 2008 lähtien DOKKLUB kokoontuu joka kuukauden toisena KESKIVIIKKONA. Seuraava DOKKLUB on siis 12.11.2008 klo 18.00.
Vnimanie!
Natshinaja s nojabrja 2008 DOKKLUB sobiraetsia v kazhduju vtoruju SREDU jezhemesjatsno. Sledujushtsaja vstretsha 12.11. v 18.00.
Vapaa pääsy - Free entry - Vhod bezplatnyi
1)"Зина. Жила-была, 2007, 26 min., режиссер Александр Белобоков /Once upon a time there was Zina - Olipa kerran Zina", director, ohjaaja Aleksandr Belobokov.
Ohjaajan mustavalkoinen valokuva-animaatiodokumentti 10 vuotta sitten kuolleesta nuoruuden rakastetustaan, entisestä vaimostaan.
Palkittu juryn erikoispalkinnolla Krasnojarskin alueella sijaitsevan Kanskin festivaalilla syyskuussa 2008.
English subtitles.
2) Illan pääleffana nähdään:
"Необычайные похождения Диего Диеговича в стране большевиков (2007) - Diego Diegovitshin kummalliset seikkailut bolshevikkien maassa - Incredible adventures of Diego Diegovich in the Land of Bolsheviks", 2007, 39 min, ohjaaja Natalia Nazarova. English subtitles.
Maailmankuululla meksikolaisella taiteilijalla Diego Riveralla oli koko ikänsä paljon yhteyksiä Venäjälle. Hän ystävystyi Leo Trotskin kanssa, kaksi venäläistä kubistitaiteilijaa, Angelina Belova ja Marevna (Мария Воробьёва-Стебельская, Marie Vorobieff-Stebelska) synnyttivät hänelle lapsen, Rivera kävi usein NL:ssa...
Po-russki, in english here
and here
Hanty-Mansiiskin 12. Kultainen tamburiini-festivaalilla elokuva voitti sarjan "Historia ja kulttuuri".
Event Info
Host: DOKKLUB
Date: Wednesday, November 12, 2008
Time: 6:00pm - 8:00pm
Location: Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, 3 krs. Kinosali,
Street: Nordenskiöldinkatu 1
City/Town: Helsinki, Finland
Contact Info
Phone: 358400443421
Email: reijo.nikkila(at)gmail.com
Katsaus Neuvostoliiton suomenkielisen kirjallisuuden historiaan
Uutuusteos kokoaa Neuvostoliiton suomenkielisen kirjallisuuden historian
Pauli Kruhsen ja Anteron Uiton kirjoittama Suomea rajan takana 1918-1944 -teos sisältää Neuvostoliitossa suomeksi julkaistun kirjallisuuden historian. Siitä selviää mm. Kustannusliike Kirjan dramaattiset vaiheet ja avautuu uusia näkökulmia tuhansien suomalaisten kuolemiin Stalinin ajan vainoissa. Teoksen julkaisee Kansalliskirjasto.
Bibliografia kattaa 3 566 Neuvostoliitossa painettua suomenkielistä ja 270 karjalankielistä teosta. Useimmat näistä kirjoista muuttuivat bibliofiilisiksi harvinaisuuksiksi jo 1930-luvun lopun puhdistuksissa. Itä-Karjalan sotasaalisarkisto näki paljon vaivaa etsiessään näitä julkaisuja, mutta hävityn sodan jälkeen kirjakokoelmasta haluttiin vaieta.
"Teos on traaginen yhteenveto suomalaisten punaisten kohtaloista itärajan takana kansalaissodan jälkeen. Heidät tuhottiin lähes kokonaan 20 vuodessa. Jatkosodan lopussa suomalaiset onnistuivat vielä pelastamaan suuren osan heidän kulttuuristaan tutkimuksen käyttöön - tätä aineistoa on käytetty ensimmäistä kertaa tässä laajuudessa nyt julkaistavassa teoksessa", toteaa teoksen kirjoittaja ja tietokirjailija Antero Uitto.
Teoksessa luetteloidut kirjat ja niihin liittyvä historia avaavat tuoreen näkökulman lähialueemme suomalaisen kulttuurin kohtalonhetkiin.
Teoksen julkistustilaisuus on Helsingin kirjamessuilla lauantaina 25.10. klo 13 BTJ Kustannuksen osastolla 6f58.
Pauli Kruhse ja Antero Uitto: Suomea rajan takana 1918-1944: Suomenkielisen neuvostokirjallisuuden historia ja bibliografia
395 s. + 4 s. väriliite. Nid. Ovh 49 euroa.
Lisätiedot ja arvostelukappaleiden tilaukset:
Kustannuspäällikkö Tero Norkola, puh. 0400 882 700
tero.norkola@btj.fi
www.btj.fi
...
BTJ Kustannus on tietokirjoihin erikoistunut kustantamo, joka on osa BTJ Finland Oy:tä. BTJ Kustannus julkaisee vuosittain yli 50 tietokirjaa, pääasiassa kirjallisuuden ja kulttuurin eri aloilta.
Pauli Kruhsen ja Anteron Uiton kirjoittama Suomea rajan takana 1918-1944 -teos sisältää Neuvostoliitossa suomeksi julkaistun kirjallisuuden historian. Siitä selviää mm. Kustannusliike Kirjan dramaattiset vaiheet ja avautuu uusia näkökulmia tuhansien suomalaisten kuolemiin Stalinin ajan vainoissa. Teoksen julkaisee Kansalliskirjasto.
Bibliografia kattaa 3 566 Neuvostoliitossa painettua suomenkielistä ja 270 karjalankielistä teosta. Useimmat näistä kirjoista muuttuivat bibliofiilisiksi harvinaisuuksiksi jo 1930-luvun lopun puhdistuksissa. Itä-Karjalan sotasaalisarkisto näki paljon vaivaa etsiessään näitä julkaisuja, mutta hävityn sodan jälkeen kirjakokoelmasta haluttiin vaieta.
"Teos on traaginen yhteenveto suomalaisten punaisten kohtaloista itärajan takana kansalaissodan jälkeen. Heidät tuhottiin lähes kokonaan 20 vuodessa. Jatkosodan lopussa suomalaiset onnistuivat vielä pelastamaan suuren osan heidän kulttuuristaan tutkimuksen käyttöön - tätä aineistoa on käytetty ensimmäistä kertaa tässä laajuudessa nyt julkaistavassa teoksessa", toteaa teoksen kirjoittaja ja tietokirjailija Antero Uitto.
Teoksessa luetteloidut kirjat ja niihin liittyvä historia avaavat tuoreen näkökulman lähialueemme suomalaisen kulttuurin kohtalonhetkiin.
Teoksen julkistustilaisuus on Helsingin kirjamessuilla lauantaina 25.10. klo 13 BTJ Kustannuksen osastolla 6f58.
Pauli Kruhse ja Antero Uitto: Suomea rajan takana 1918-1944: Suomenkielisen neuvostokirjallisuuden historia ja bibliografia
395 s. + 4 s. väriliite. Nid. Ovh 49 euroa.
Lisätiedot ja arvostelukappaleiden tilaukset:
Kustannuspäällikkö Tero Norkola, puh. 0400 882 700
tero.norkola@btj.fi
www.btj.fi
...
BTJ Kustannus on tietokirjoihin erikoistunut kustantamo, joka on osa BTJ Finland Oy:tä. BTJ Kustannus julkaisee vuosittain yli 50 tietokirjaa, pääasiassa kirjallisuuden ja kulttuurin eri aloilta.
11.10.2008
Nazarbajev veti piuhan seinästä
Svenska: Nazarbajev drog ur sladden
Rahat Alijev, entinen kazakstanilainen ministeri, entinen Kazakstanin turvallisuuspalvelun päällikkö, entinen Kazakstanin suurlähettiläs Wienissä, ja ennen kaikkea Kazakstanin presidenttinä vuodesta 1991 toimineen entisen puoluejohtaja Nursultan Nazarbajevin entinen vävypoika, avasi tässä äskettäin blogin entisen Neuvostoliiton maissa erittäin suositulla LiveJournal-sivustolla.
Tätä nykyä Rahat Alijev on epäsuosiossa, avioliitto presidentin vanhimman tyttären kanssa on purettu, ja entinen suurlähettiläs on hakenut ja saanut turvapaikan Itävallasta. Kazakstanissa hänet on poissaollessaan tuomittu kahdenkymmenen vuoden vankeusrangaistukseen kidnappauksesta. Ja tämä kelvoton menee ja avaa blogin, jossa hän väittää että Kazakstanin presidentti on pannut palkkamurhaajat hänen peräänsä.
Mutta eihän se ole Rahat Alijevin asia päättää, mitä kazakstanilaisten sopii lukea. Sen päättää tietysti presidentti. Tähän asti netin käyttöä ei ole juurikaan rajoitettu Kazakstanissa, mutta muutama päivä sen jälkeen kun Rahat Alijev oli avannut bloginsa, sitä ei enää voinutkaan lukea Kazakstanista käsin.
Ei se vielä mitään, mutta Rahat Alijevin blogin mukana netistä katosi koko suosittu LiveJournal-palvelu, eikä ainoastaan Kazakstanissa, vaan myös pienemmässä naapurimaassa Kirgisiassa, joka on kytketty nettiin Kazakstanin verkon kautta. Kukapa nyt välittäisi niistä tuhansista Kazakstanin ja Kirgisian asukkaista, joilla on omat blogit LiveJournalissa? No ei ainakaan se joka veti piuhan seinästä.
Vielä ihan toinen juttu, vaikka samaa sarjaa: huomenna sunnuntaina Tšetšeniassa on paikalliset parlamenttivaalit. Ihan niin, siellä missä duumavaalien äänestysprosentti viime joulukuussa oli vaatimattomat 99,5%. Lisää vaalivalmisteluista kertoo Radio Liberty. Ja Ruslan Jamadajevin murhallahan ei ollut vaalien kanssa mitään tekemistä.
Lisää aiheesta:
Rahat Alijev, entinen kazakstanilainen ministeri, entinen Kazakstanin turvallisuuspalvelun päällikkö, entinen Kazakstanin suurlähettiläs Wienissä, ja ennen kaikkea Kazakstanin presidenttinä vuodesta 1991 toimineen entisen puoluejohtaja Nursultan Nazarbajevin entinen vävypoika, avasi tässä äskettäin blogin entisen Neuvostoliiton maissa erittäin suositulla LiveJournal-sivustolla.Tätä nykyä Rahat Alijev on epäsuosiossa, avioliitto presidentin vanhimman tyttären kanssa on purettu, ja entinen suurlähettiläs on hakenut ja saanut turvapaikan Itävallasta. Kazakstanissa hänet on poissaollessaan tuomittu kahdenkymmenen vuoden vankeusrangaistukseen kidnappauksesta. Ja tämä kelvoton menee ja avaa blogin, jossa hän väittää että Kazakstanin presidentti on pannut palkkamurhaajat hänen peräänsä.
Mutta eihän se ole Rahat Alijevin asia päättää, mitä kazakstanilaisten sopii lukea. Sen päättää tietysti presidentti. Tähän asti netin käyttöä ei ole juurikaan rajoitettu Kazakstanissa, mutta muutama päivä sen jälkeen kun Rahat Alijev oli avannut bloginsa, sitä ei enää voinutkaan lukea Kazakstanista käsin.
Ei se vielä mitään, mutta Rahat Alijevin blogin mukana netistä katosi koko suosittu LiveJournal-palvelu, eikä ainoastaan Kazakstanissa, vaan myös pienemmässä naapurimaassa Kirgisiassa, joka on kytketty nettiin Kazakstanin verkon kautta. Kukapa nyt välittäisi niistä tuhansista Kazakstanin ja Kirgisian asukkaista, joilla on omat blogit LiveJournalissa? No ei ainakaan se joka veti piuhan seinästä.
Vielä ihan toinen juttu, vaikka samaa sarjaa: huomenna sunnuntaina Tšetšeniassa on paikalliset parlamenttivaalit. Ihan niin, siellä missä duumavaalien äänestysprosentti viime joulukuussa oli vaatimattomat 99,5%. Lisää vaalivalmisteluista kertoo Radio Liberty. Ja Ruslan Jamadajevin murhallahan ei ollut vaalien kanssa mitään tekemistä.
Lisää aiheesta:
9.10.2008
Mites tämän nyt oikein analysois…?
Jos mediaa on uskominen, niin kaikissa ex-neuvostotasavalloissa tai paremminkin IVY-maissa on tasan kaksi poliittista suuntausta: länsimielinen ja venäjämielinen. Länsimielisen suuntauksen edustajat haluavat lähentää suhteitaan länteen (mitä se sitten kulloinkin tarkoittaakaan) ja venäjämielisen suuntauksen edustajat tähyilevät Moskovaan (mitä se sitten kulloinkin tarkoittaakaan).
Tällainen ajattelu- ja ilmaisutapa on tietysti karkeaa, lähinnä pikauutispuuron käyttöön tarkoitettua popularisointia ja yksinkertaistamista. Todellisen politiikan analyysin kanssa sillä on usein vain vähän tekemistä. Näitä termejä on kuitenkin houkuttelevaa heitellä suuntaan tai toiseen: ne antavat raamit poliitikoille, puolueille ja niillä voidaan taustoittaa jopa poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumiakin. Niiden avulla voidaan selittää mitä erilaisimpia asioita, esimerkiksi sitä, miksi yksi puolue kannattaa Nato-liittoutumista ja joku toinen vastustaa sitä.
- No tietysti six, että ensimmäinen puolue on länsimielinen ja toinen puolue on venäjämielinen, daa!
Samalla periaatteella voidaan Ukrainan kohdalla selittää esimerkiksi kielipolitiikkaa, Sevastopolin laivastotukikohdan tulevaisuutta, historian tulkintoja, WTO-jäsenyysneuvotteluja, kantaa USA:n ohjuspuolustusjärjestelmään tai lähes mitä tahansa muuta. Yksinkertaista ja mukavan mustavalkoista!
Harmi kyllä, yksinkertaistaminenkaan ei kuitenkaan aina ole helppoa. Siitä hyvänä esimerkkinä on Ukrainan nykyinen tilanne.
Hommahan oli Ukrainassa aikaisemmin täysin selvä: siellä oli venäjämielinen Janukovytsh ja vastapuolella länsimieliset Justshenko ja Tymoshenko. Jälkimmäiset irrottivat maansa venäläisen riiston kahleista ja liittivät Ukrainan osaksi vapaata ja demokraattista länttä. Siistiä ja selkeää, eikös juu?
Mutta entäs nyt? Justhsenkon ja Tymoshenkon välit ovat viilenneet ja Tymoshenko on käynyt tapaamassa Vennän maalla jopa ikivanhaa arkkivihollistaan Putinia. Tymoshenko oli myös salaperäisen hiljaa Georgian sodan aikana samaan aikaan kun Justshenko syytti Venäjää kaikesta mahdollisesta ja mahdottomastakin. Tässä on nyt kyllä lihava koira haudattuna!
Miten tämmöistä tilannetta nyt sitten pitäisi tulkita? Onko Tymoshenkosta nyt tullut piilovenäjämyönteinen vai pitäisikö häntä jo alkaa kutsua uusvenäjämyönteiseksi? Entäs sitten Janykovytsh? Onko hän vanhoillisvenäjämyönteinen, ex-venäjämyönteinen vai pelkästään venäjämyönteinen? Entä onko Justshenko kaiken tämän jälkeen edelleen länsimyönteinen vai jopa länsimyönteisempi kuin aikaisemmin?
Hankala tilanne. Ennen kaikki oli niin paljon helpompaa!
8.10.2008
DOKKLUB 13.10. klo 18.00: Kiseljovin lista ja Horisontin rajoittamat
Klikkaa kuvat suuremmiksi!Hажмите на изображениe для увеличения картинки!
Photo by Reijo NikkilaHanti-Mansiiskin festivaalin osanottajia. Vas. Svetlana Bakushina, Novosibirsk; Jevgenija Gortshakova, Oldenburg, Saksa; Tatjana Zapolskaja, Jekaterinburg
Kaksi Euroopan ensi-iltaa DOKKLUBissa 13.10.2008 klo 18.00
Esityspaikka: Venajan tiede-ja kulttuurikeskus, Nordenskioldink. 1, 3. krs, Kinosali
Hanti-Mansiiskin tv-festivaalilla, joka paattyi 26. syyskuuta, oli kova taso. DOKKLUB nayttaa kaksi dokumenttielokuvaa, joista toinen on kategoriavoittaja ja toinen voitti koko festivaalin Grand Prixin.
Документальный фильм «Окаймленный горизонтом» автора, оператора и композитора Светланы Бакушиной (г. Новосибирск) победил в номинации «Арт-видео».
Lyhytdokumentti "Horisontin rajoittamat", 2007, 18 minuuttia. Ohjaus, kasikirjoitus, kuvaus, leikkaus, musiikki Svetlana Bakushina, Novosibirsk. Euroopan ensiesitys.
Elokuvassa ei ole lainkaan dialogeja, joten se ei tarvitse tekstitysta.
Svetlana Bakushinan elokuvassa seurataan yhden paivan ajan miljoonakaupunki Novosibirskin yhden nukkumalahion pihan elamaa tekijan ikkunasta nahtyna. Suljettua pihapiiria sen asukkaat kutsuvat "Proletarskie vyselki - Proletaarinen siirtoalue" (Paremmankin suomennoksen voisi varmaan keksia. Tekija itse kayttaa englanniksi "Proletarian settlement", mika sekaan ei ole aivan eksakti kaannos)
Гран-при XII Международного фестиваля «Золотой бубен» завоевал документальный фильм «Список Киселева» Юрия Малюгина (ООО «АБ-ТВ», г. Москва).
Hanty-Mansiiskin paapalkinnon voitti hieno dokumentti "Kiseljovin lista", tahan asti tuntematon tarina venalaisesta kapteenista Nikolai Kiseljovista, joka toisen maailmansodan aikana partisaaniryhmansa kanssa pelasti saksalaisten kasistaviikkojen vaelluksen jalkeen Valko-Venajalta kaukaa linjojen takaa 218 juutalaista lasta, naista ja vanhusta. Dokumentissa 14 viela elossa olevaa juutalaista kertovat uskomattomasta pelastumisestaan.
Elokuva on toistaiseksi esitetty vain Israelissa. Venajalla se esitetaan piakkoin televisiossa.
Spisok Kiseljova, 2008, 52 minuuttia, engl.kielinen tekstitys. Euroopan ensiesitys.
Ohjaus Juri Maljugin
Kasikirjoitus Oksana Sharapova
Kuvaus Sergei Starikov
Aani Sergei Vilkov
Tuottaja Jakov Kaller
Tuotanto OOO"AB-TB".
7.10.2008
Aleksandr Duginin Gruusia-aiheinen haastattelu
Venäläisen nationalismin kärkipään edustaja ja jonkinlaisen pääideologin asemaan noussut Aleksandr Dugin herättää Venäjällä innostusta ja ulkomailla närkästystä. Hänen nimensä mainitaan usein, mutta hänen omia lausuntojaa ja tekstejään ei juurikaan ole levityksessä venäjänkielisen alueen ulkopuolella. Tilannetta paikkaamaan laitan nähtäväksi käännöksen Los Angeles Timesin julkaisemasta haastattelusta. Mukana ovat lehden hakasulkeisiin laittamat presidenttien etunimet ja tittelit sellaisenaan.
Anteeksi pitkähkö juttu!
........
Venäläinen nationalisti kannattaa euraasialaista liittoa Yhdysvaltoja vastaan
Aleksandr Dugin, kovan linjan piirien suosittu teoreetikko, kannattaa liittoa entisen Neuvostoliiton ja Lähi-idän välillä. Hän sanoo, että Gruusian (Georgian) kriisi saattaisi olla alku todelliselle konfliktille Yhdysvaltoja vastaan.
Megan Stack, Los Angeles Timesin toimittaja
4. 9. 2008
MOSKOVA – Kirjailija, poliittinen aktivisti ja nykyisen venäläisen nationalismin isähahmo Aleksandr Dugin on Venäjän kansainvälisen euraasialaisliikkeen perustaja ja suosittu teoreetikko Venäjän kovan linjan eliitin keskuudessa. Hän hahmottelee strategista blokkia, joka sisältäisi entisen Neuvostoliiton ja Lähi-idän ja haastaisi Yhdysvaltojen dominoiman atlanttisen liittoutuman. The Times haastatteli Duginia tällä viikolla (=syyskuun alkupäivinä 2008. Suom. huom.) hänen Moskovan toimistossaan, jonka seinällä riippui lippu, johon oli kirjoitettu iskulause "Pax Russica". Seuraavassa on katkelmia haastattelusta.
KYSYMYS: Mikä on arvionne Venäjän paikasta maailmassa nyt, ja miten Venäjän pitäisi toimia suhteessa länteen?
Ensinnäkin puolustan voimakkaasti moninapaista maailmanjärjestystä. Mielestäni Yhdysvaltojen pyrkimys päästä maailman ainoaksi navaksi on täysin väärä, moraaliton ja muille suurille valtakeskuksille mahdoton hyväksyä.
Tuemme laajan tilan luomista, muutamien suurten tilojen, sen sijaan että olisi vain yksi päätös, joka on Yhdysvaltojen tekemä. Mielestämme Venäjän ei pidä olla tässä prosessissa etujoukkona.
Katsomme – enkä puhu vain itsestäni, vaan poliittista päälliköistämme – katsomme, että Gruusiassa [Presidentti Mikheil] Saakashvili on tehnyt paitsi moraalisen rikoksen, myös testannut, mitä piilee Venäjän sanojen takana, Venäjän amerikkalaista ylivaltaa vastaan esittämien protestien takana. He halusivat kokeilla, mihin asti tämä on vain sanailua ja mitä Venäjä voisi vastustaa suoraan, konkreettisin toimin.
KYSYMYS: Monet lännessä uskovat, että Moskova on tahallaan provosoinut vastakkainasettelun Gruusiasta eroon pyrkivien tasavaltojen ympärillä. Kuka on mielestänne vastuussa aseellisen konfliktin puhkeamisesta?
Meille sen aloittaminen oli liian riskialtista. Ja luulen myös, että niin kauan kuin olen tuntenut [Venäjän pääministerin Vladimir] Putinin ja [presidentti Dmitri] Medvedevin, he ovat halunneet välttää suoran vastakkainasettelun Yhdysvaltojen kanssa mihin hintaan tahansa.
Heidän ajatuksensa oli, että heidän pitäisi saada aikaa valmistellakseen Venäjää hyökkämään tai kestämään mahdollinen Yhdysvaltojen hyökkäys, ja he tarvitsivat 10 vuotta. Putinin reaktio – tai Putinin ja Medvedevin reaktio – oli sellainen kuin oli vain, koska he pitivät tätä hyökkäyksenä, joka oli mahdoton ja gruusialaisten puolelta mahdoton yväksyä. Ja tämä oli reaktio, ei suunniteltu strateginen hyökkäys… [Putin ja Medvedev] eivät oleet valmiita aloittamaan itse, omasta tahdostaan, sellaista vaikeaa tilannetta ja sellaista sotaa, jolle ei loppua näy. Me politiikan analyytikot, me katsomme, että voisimme aloittaa sellaisen sodan, muttemme lopettaa sitä.
Se on hyvin kaukana lopusta. Se on vain alku todelliselle, ja ehkä hyvin vakavalle ja kaikkien osapuolten kannalta vaaralliselle vastakkainasettelulle meidän ja amerikkalaisten välillä.
KYSYMYS: Mikä oli strateginen tarkoitus Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyyden tunnustamisessa? Venäjä on toistaiseksi täysin yksin tunnustamisessa.
Ensinnäkin tällä askeleela Venäjä varmisti tahtonsa mennä loppuun saakka tässä konfliktissa… Se oli eräänlainen osoitus vakaasta ja perusteellisesta tahdostamme jatkaa.
Toiseksi tarvitsemme, ja nyt olemme saaneet, juridisen selityksen siitä, mitä asevoimamme olivat tekemässä Gruusian alueella. Nyt se on enemmän tai vähemmän selvää.
Mitä tulee tunnustamiseen, katson että jos Venäjä aikoo pysyä tässä vastakkainasettelussa, jos Venäjä jatkaa tätä lujan päätöksentekonsa ja voimansa näyttöä, toiset maat liittyvät vähitellen, askel askeleelta asenteeseen kohti Etelä-Ossetiaa ja Abhasiaa.
Ei ole sääntö, että tästedes tunnustaisimme kaikki separatistialueet. Ehdottomasti ei. Me tunnustamme ne separatistien alueet, jotka olisivat geopoliittisesti meidän puolellamme – joko meidän tai meidän ystäviemme puolella – ja vastaustaisivat Yhdysvaltoja.
Yhdysvallat osoitti meillä tämän kaksoismoraaline. He tunnustivat pro-amerikkalaisen Kosovon, mutteivät tunnusta anti-amerikkalaisia, pro-venäläisiä Etelä-Ossetiaa ja Abhasiaa. He eivät tunnusta Serbian integriteettiä, mutta he tunnustavat Gruusian integriteetin.
KYSYMYS: Miten Venäjä näkee ystävällisten suhteiden kehittymismahdollisuuden Yhdysvaltojen ja entisten neuvostotasavaltojen, kuten Ukrainan ja Gruusian, välille?
Sodanjulistuksena. Psykologisen, geopoliittisen, taloudellisen ja avoimen sodan julistuksena.
Putin oli länsimielinen alussa. Hän oli pro-amerikkalainen. Tämä oli syy hänen toimintaansa kohtaan esittämäämme kritiikkiin. Esimerkiksi syyskuun 11. päivän jälkeen me vastustimme hänen apuaan Yhdysvalloille ja hänen askeleitaan Yhdysvaltoja kohti.
Mutta vähitellen hän joutui vastakkain kaikkien venäläisten etujen täydellisen laiminlyönnin kanssa. Näiden uuskonservatiivien, Richard Perlen tai Dick Cheneyn kanssa, olemme aina auttavaisia. “Allekirjoitamme tähän, niin se on.”
Askel askeleelta energiaresurssitalouden ja kaupan myötä löysimme lopulta voiman ja tahdon suhtautua tähän sotaan. Koska me emme toivoneet tätä sotaa. Se oli haaste. Yhdysvallat sen meille tyrkytti.
Mielestämme koko entisen Neuvostoliiton alueella, lukuunottamatta Baltian valtioita – olemme tekemisissä euraasialaisen sivilisaation kanssa. Ei eurooppalaisen, ei läntisen. Ja jos yritetään saada nämä tilat pois meidän kontrollistamme, tai pois meidän dialogistamme, tai pois historiaan perustuvista erityissuhteista meidän kanssamme, se on eräänlainen hyökkäys, sodanjulistus. Se ei ole, kuten amerikkalaiset mielellään sanovat, kilpailu… Se ymmärrettiin ei kilpailuksi vaan aggressiotoimeksi, kuten Napoleon tai Hitler, eikä mitään muuta.
KYSYMYS: Kun Venäjällä oli vastassaan Tšetšenian separatistiliike, se reagoi suurimittaisella sotilaallisella hyökkäyksellä ja ilmaiskulla, joka raunioitti [Tšetšenian pääkaupungin] Groznyin kivimurskaksi. Silti Moskova on kärkkäästi arvostellut [Gruusian pääkaupunkia] Tbilisiä sotilasoperaation käynnistämisestä eroon pyrkivässä tasavallassaan. Eikö tässä ole kaksoisstandardi käytössä?
Kyllä. Kyllä… Se oli reagoimista kaksoisstandardiin kaksoisstandardilla. Olen samaa mieltä.
KYSYMYS: Jos jatkossakin reagoidaan kaksoisstandardiin toisella kaksoisstandardilla, mihin tämä kierto päätyy?
Yhdysvallat käyttäytyy kuin ainoa napa, joka voisi määritellä, mikä on hyvää ja mikä pahaa… Se ei pääty koskaan, ellei joku sano: pysäyttäkää se. Niinpä meidän pitäisi demonstroida, että pysäyttäkää se tai joudutte katumaan. Ehkä mekin tuemme katumaan, mutta te ainakin. Pysäyttäkää se.
KYSYMYS: Teitä on kielletty vierailemasta Ukrainassa. Luuletteko, että Ukraina liittyy NATOon ja jos liittyy, miten Venäjä tulee reagoimaan?
Luulen, että valtaosa Ukrainan väestöstä ei halua NATOon. Väestön enemmistö Gruusian tapauksen jälkeen enemmän kuin ennen, haluaa pitää hyvän suhteen Venäjän kasnsa. Pääsy NATOon kuvastaa kaikenlaisten Venäjä-suhteiden täydellistä hylkämistä ja todellista, kovaa vastakkainasettelua.
Puolet Ukrainan väestöstä pitää itseään venäläisinä – poliittisesti, geopoliittisesti, kulttuurisesti, etnisesti ja niin edelleen.
Emme voisi säilyttää Ukrainaa ilman joko maan jakautumista tai kahden osapuolen välistä kompromissia.
Presidentti [Viktor] Juštšenko huusi panevansa minut ulos Ukrainasta ja estävänsä minua saapumasta tähän valtioon. Luulen, että hänellä on oikeus siihen. Se on suvereeni valtio. … Mutta luulen että niin tekemällä hän vähensi kunnioitustaan erilaisten ukrainalaisten ihmisten keskuudessa. Koska, tiedättehän, että ajatukseni ovat hyvin suosittuja Itä-Ukrainassa ja Krimillä, ja siellä on monia, monia satoja tuhansia ihmisiä, jotka tukevat euraasialaista liikettä.
KYSYMYS: Jos Ukraina liittyisi NATOon, miten luulette Venäjän reagoivan?
Luulen, että Venäjän reaktio olisi tukea kapinaa itäosissa ja Krimillä, enkä voi sulkea pois sotavoimien saapumista sinne, kuten kävi Ossetian skenaariossa.
Mutta ero on siinä, että puolet Ukrainan väestöstä on venäläisiä, on suoraan venäläisiä, ja tämä puolikas väestöstä pitää itseään alistettuna arvojensa, kielensä, geopoliittisten asioiden osalta, vastoin tahtoaan. Niinpä en usko, että tässä tapauksessa tarvittaisiin Venäjän asevoimien suoraa interventiota. Luulen, että NATOon liittymisen aattona Ukrainassa tulee olemaan julkisia mellakoita ja maa jakautuu kahteen osaan.
KYSYMYS: Mitä luulette tapahtuvan, jos Ukraina pakottaisi Venäjän Mustanmeren laivaston lähtemään Sevastopolista?
Luullakseni siellä syttyisi aseistettu konflikti, koska nyt tunnemme olomme enemmän tai vähemmän mukavaksi.
Olemme valmiit jatkamaan Gruusiassa. Mutta samaan aikaan emme ole lopettaneet Gruusiassa. Tilanne siellä on kaukana lopusta. Tarvitsemme Saakashvilin pään. Pidämme häntä aggressorina ja sotarikosten suunnittelijana.
Luulen, että armeijamme ja poliittiset johtajamme ovat moraalisesti valmiita pelaamaan kovaa peliä, pelaamaan tiukasti Ukrainan johtajan kanssa, koska pidämme häntä Saakashvilin rikoskumppanina.
KYSYMYS: Olette puhunut Iranista vaihtoehtona Yhdysvaltojen voimalle. Ajatteletteko edellen Teheranista tässä valossa?
Mielestäni Iranin pitäisi ja se voisi olla Venäjän liittolainen . . . Voisimme luoda todellisen voiman, jolla vaikutettaisiin koko Lähi-itään, jos toimisimme yhteistyössä Iranin kanssa, vaihtaisimme aseita, tarjoaisimme luonnonvaroja ja perustaisimme tukikohdan luonnonvarojen kuljettamiseksi Euraasiasta Iraniin. Näin voisimme yhdistää ponnistuksemme strategiassa, sotavoimissa, taloudessa ja energia-alalla.
Meillä on yhteisiä etuja Iranilaisten kanssa . . . koska mielestäni tärkein asia, absoluuttinen asia on Yhdysvaltojen yksinapaisuuden pysäyttäminen . . . Nämä puolueet, nämä länsimieliset täällä Venäjän hallituksessa, he väittivät, että jos Iranista tulisi fundamentalistinen, se voisi joskus olla meitä kohtaan aggressiivinen. Mutta . . . tämä oli eräänlaista Moskovassa toimivien pro-amerikkalaisten, länsimielisten voimien tekemää propagandaa Irania vastaan.
KYSYMYS: Näkemyksenne Vladimir Putinista ovat vaihdelleet.
Arvostin erittäin paljon hänen konkreetteja askeleitaan poliittisen järjestyksen vahvistamiseksi Venäjällä, hänen askeleitaan oligarkeista eroon pääsemiseksi, länsimaalaisten vaikutusvallan pienentämiseksi ja Venäjän alueellisen yhtenäisyyden säilyttämiseksi Tšetšenian tilanteessa.
Mutta näin myös, että häntä ympäröi länsimieliset, liberaalis-mieliset poliitikot, neuvonantajat ja asiantuntijat . . . ja se oli pääasiallinen syy häntä kohtaan kohdistamaani arvosteluun.
Mutta nyt olen sitä mieltä, että elokuun 8. päivän [Venäjän Gruusiaan tekemän sotilaallisen intervention] Putin ja Medvedev ovat ohittaneet peruuttamattoman kohdan. He ovat näyttäneet, että halu ja päätös panna sanat käytäntöön ovat tosiasiassa peruuttamattomat. Niinpä tukeni Putinille ja Medvedeville on nyt ehdoton.
Nämä piirit huijasivat minua. Mutta samalla ne ehkä pettivät myös länttä.
Ja Medvedevkin huijasi! Koska pidin Medvedeviä liberaalien kostona, protestoin. Luulen, että Washington ja Brysselkin näkivät asian samoin, ja meitä kaikkia huijattiin. Medvedev on osoittautunut peräänantamattomaksi venäläisekti patriootiksi ja valtiomiehiksi. Niinpä ihailen sellaista huijausta – vaikka olin itse sen uhri.
KYSYMYS: Yliarvioiko Venäjä mahdollisuutensa? Monet analyytikot epäilevät, onko Venäjällä sotilaallista voimaa ja talouden vakautta, jotta se voi ottaa riskin eristäytymisestä.
Ei Venäjä joudu eristyksiin sen paremmin Euroopasta kuin Aasiastakaan. Yhdysvalloista se voi joutua, mutta se ei merkitse meille mitään.
megan.stack@latimes.com
Käännös: © Tapani Kaakkuriniemi
Anteeksi pitkähkö juttu!
........
Venäläinen nationalisti kannattaa euraasialaista liittoa Yhdysvaltoja vastaan
Aleksandr Dugin, kovan linjan piirien suosittu teoreetikko, kannattaa liittoa entisen Neuvostoliiton ja Lähi-idän välillä. Hän sanoo, että Gruusian (Georgian) kriisi saattaisi olla alku todelliselle konfliktille Yhdysvaltoja vastaan.
Megan Stack, Los Angeles Timesin toimittaja
4. 9. 2008
MOSKOVA – Kirjailija, poliittinen aktivisti ja nykyisen venäläisen nationalismin isähahmo Aleksandr Dugin on Venäjän kansainvälisen euraasialaisliikkeen perustaja ja suosittu teoreetikko Venäjän kovan linjan eliitin keskuudessa. Hän hahmottelee strategista blokkia, joka sisältäisi entisen Neuvostoliiton ja Lähi-idän ja haastaisi Yhdysvaltojen dominoiman atlanttisen liittoutuman. The Times haastatteli Duginia tällä viikolla (=syyskuun alkupäivinä 2008. Suom. huom.) hänen Moskovan toimistossaan, jonka seinällä riippui lippu, johon oli kirjoitettu iskulause "Pax Russica". Seuraavassa on katkelmia haastattelusta.
KYSYMYS: Mikä on arvionne Venäjän paikasta maailmassa nyt, ja miten Venäjän pitäisi toimia suhteessa länteen?
Ensinnäkin puolustan voimakkaasti moninapaista maailmanjärjestystä. Mielestäni Yhdysvaltojen pyrkimys päästä maailman ainoaksi navaksi on täysin väärä, moraaliton ja muille suurille valtakeskuksille mahdoton hyväksyä.
Tuemme laajan tilan luomista, muutamien suurten tilojen, sen sijaan että olisi vain yksi päätös, joka on Yhdysvaltojen tekemä. Mielestämme Venäjän ei pidä olla tässä prosessissa etujoukkona.
Katsomme – enkä puhu vain itsestäni, vaan poliittista päälliköistämme – katsomme, että Gruusiassa [Presidentti Mikheil] Saakashvili on tehnyt paitsi moraalisen rikoksen, myös testannut, mitä piilee Venäjän sanojen takana, Venäjän amerikkalaista ylivaltaa vastaan esittämien protestien takana. He halusivat kokeilla, mihin asti tämä on vain sanailua ja mitä Venäjä voisi vastustaa suoraan, konkreettisin toimin.
KYSYMYS: Monet lännessä uskovat, että Moskova on tahallaan provosoinut vastakkainasettelun Gruusiasta eroon pyrkivien tasavaltojen ympärillä. Kuka on mielestänne vastuussa aseellisen konfliktin puhkeamisesta?
Meille sen aloittaminen oli liian riskialtista. Ja luulen myös, että niin kauan kuin olen tuntenut [Venäjän pääministerin Vladimir] Putinin ja [presidentti Dmitri] Medvedevin, he ovat halunneet välttää suoran vastakkainasettelun Yhdysvaltojen kanssa mihin hintaan tahansa.
Heidän ajatuksensa oli, että heidän pitäisi saada aikaa valmistellakseen Venäjää hyökkämään tai kestämään mahdollinen Yhdysvaltojen hyökkäys, ja he tarvitsivat 10 vuotta. Putinin reaktio – tai Putinin ja Medvedevin reaktio – oli sellainen kuin oli vain, koska he pitivät tätä hyökkäyksenä, joka oli mahdoton ja gruusialaisten puolelta mahdoton yväksyä. Ja tämä oli reaktio, ei suunniteltu strateginen hyökkäys… [Putin ja Medvedev] eivät oleet valmiita aloittamaan itse, omasta tahdostaan, sellaista vaikeaa tilannetta ja sellaista sotaa, jolle ei loppua näy. Me politiikan analyytikot, me katsomme, että voisimme aloittaa sellaisen sodan, muttemme lopettaa sitä.
Se on hyvin kaukana lopusta. Se on vain alku todelliselle, ja ehkä hyvin vakavalle ja kaikkien osapuolten kannalta vaaralliselle vastakkainasettelulle meidän ja amerikkalaisten välillä.
KYSYMYS: Mikä oli strateginen tarkoitus Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyyden tunnustamisessa? Venäjä on toistaiseksi täysin yksin tunnustamisessa.
Ensinnäkin tällä askeleela Venäjä varmisti tahtonsa mennä loppuun saakka tässä konfliktissa… Se oli eräänlainen osoitus vakaasta ja perusteellisesta tahdostamme jatkaa.
Toiseksi tarvitsemme, ja nyt olemme saaneet, juridisen selityksen siitä, mitä asevoimamme olivat tekemässä Gruusian alueella. Nyt se on enemmän tai vähemmän selvää.
Mitä tulee tunnustamiseen, katson että jos Venäjä aikoo pysyä tässä vastakkainasettelussa, jos Venäjä jatkaa tätä lujan päätöksentekonsa ja voimansa näyttöä, toiset maat liittyvät vähitellen, askel askeleelta asenteeseen kohti Etelä-Ossetiaa ja Abhasiaa.
Ei ole sääntö, että tästedes tunnustaisimme kaikki separatistialueet. Ehdottomasti ei. Me tunnustamme ne separatistien alueet, jotka olisivat geopoliittisesti meidän puolellamme – joko meidän tai meidän ystäviemme puolella – ja vastaustaisivat Yhdysvaltoja.
Yhdysvallat osoitti meillä tämän kaksoismoraaline. He tunnustivat pro-amerikkalaisen Kosovon, mutteivät tunnusta anti-amerikkalaisia, pro-venäläisiä Etelä-Ossetiaa ja Abhasiaa. He eivät tunnusta Serbian integriteettiä, mutta he tunnustavat Gruusian integriteetin.
KYSYMYS: Miten Venäjä näkee ystävällisten suhteiden kehittymismahdollisuuden Yhdysvaltojen ja entisten neuvostotasavaltojen, kuten Ukrainan ja Gruusian, välille?
Sodanjulistuksena. Psykologisen, geopoliittisen, taloudellisen ja avoimen sodan julistuksena.
Putin oli länsimielinen alussa. Hän oli pro-amerikkalainen. Tämä oli syy hänen toimintaansa kohtaan esittämäämme kritiikkiin. Esimerkiksi syyskuun 11. päivän jälkeen me vastustimme hänen apuaan Yhdysvalloille ja hänen askeleitaan Yhdysvaltoja kohti.
Mutta vähitellen hän joutui vastakkain kaikkien venäläisten etujen täydellisen laiminlyönnin kanssa. Näiden uuskonservatiivien, Richard Perlen tai Dick Cheneyn kanssa, olemme aina auttavaisia. “Allekirjoitamme tähän, niin se on.”
Askel askeleelta energiaresurssitalouden ja kaupan myötä löysimme lopulta voiman ja tahdon suhtautua tähän sotaan. Koska me emme toivoneet tätä sotaa. Se oli haaste. Yhdysvallat sen meille tyrkytti.
Mielestämme koko entisen Neuvostoliiton alueella, lukuunottamatta Baltian valtioita – olemme tekemisissä euraasialaisen sivilisaation kanssa. Ei eurooppalaisen, ei läntisen. Ja jos yritetään saada nämä tilat pois meidän kontrollistamme, tai pois meidän dialogistamme, tai pois historiaan perustuvista erityissuhteista meidän kanssamme, se on eräänlainen hyökkäys, sodanjulistus. Se ei ole, kuten amerikkalaiset mielellään sanovat, kilpailu… Se ymmärrettiin ei kilpailuksi vaan aggressiotoimeksi, kuten Napoleon tai Hitler, eikä mitään muuta.
KYSYMYS: Kun Venäjällä oli vastassaan Tšetšenian separatistiliike, se reagoi suurimittaisella sotilaallisella hyökkäyksellä ja ilmaiskulla, joka raunioitti [Tšetšenian pääkaupungin] Groznyin kivimurskaksi. Silti Moskova on kärkkäästi arvostellut [Gruusian pääkaupunkia] Tbilisiä sotilasoperaation käynnistämisestä eroon pyrkivässä tasavallassaan. Eikö tässä ole kaksoisstandardi käytössä?
Kyllä. Kyllä… Se oli reagoimista kaksoisstandardiin kaksoisstandardilla. Olen samaa mieltä.
KYSYMYS: Jos jatkossakin reagoidaan kaksoisstandardiin toisella kaksoisstandardilla, mihin tämä kierto päätyy?
Yhdysvallat käyttäytyy kuin ainoa napa, joka voisi määritellä, mikä on hyvää ja mikä pahaa… Se ei pääty koskaan, ellei joku sano: pysäyttäkää se. Niinpä meidän pitäisi demonstroida, että pysäyttäkää se tai joudutte katumaan. Ehkä mekin tuemme katumaan, mutta te ainakin. Pysäyttäkää se.
KYSYMYS: Teitä on kielletty vierailemasta Ukrainassa. Luuletteko, että Ukraina liittyy NATOon ja jos liittyy, miten Venäjä tulee reagoimaan?
Luulen, että valtaosa Ukrainan väestöstä ei halua NATOon. Väestön enemmistö Gruusian tapauksen jälkeen enemmän kuin ennen, haluaa pitää hyvän suhteen Venäjän kasnsa. Pääsy NATOon kuvastaa kaikenlaisten Venäjä-suhteiden täydellistä hylkämistä ja todellista, kovaa vastakkainasettelua.
Puolet Ukrainan väestöstä pitää itseään venäläisinä – poliittisesti, geopoliittisesti, kulttuurisesti, etnisesti ja niin edelleen.
Emme voisi säilyttää Ukrainaa ilman joko maan jakautumista tai kahden osapuolen välistä kompromissia.
Presidentti [Viktor] Juštšenko huusi panevansa minut ulos Ukrainasta ja estävänsä minua saapumasta tähän valtioon. Luulen, että hänellä on oikeus siihen. Se on suvereeni valtio. … Mutta luulen että niin tekemällä hän vähensi kunnioitustaan erilaisten ukrainalaisten ihmisten keskuudessa. Koska, tiedättehän, että ajatukseni ovat hyvin suosittuja Itä-Ukrainassa ja Krimillä, ja siellä on monia, monia satoja tuhansia ihmisiä, jotka tukevat euraasialaista liikettä.
KYSYMYS: Jos Ukraina liittyisi NATOon, miten luulette Venäjän reagoivan?
Luulen, että Venäjän reaktio olisi tukea kapinaa itäosissa ja Krimillä, enkä voi sulkea pois sotavoimien saapumista sinne, kuten kävi Ossetian skenaariossa.
Mutta ero on siinä, että puolet Ukrainan väestöstä on venäläisiä, on suoraan venäläisiä, ja tämä puolikas väestöstä pitää itseään alistettuna arvojensa, kielensä, geopoliittisten asioiden osalta, vastoin tahtoaan. Niinpä en usko, että tässä tapauksessa tarvittaisiin Venäjän asevoimien suoraa interventiota. Luulen, että NATOon liittymisen aattona Ukrainassa tulee olemaan julkisia mellakoita ja maa jakautuu kahteen osaan.
KYSYMYS: Mitä luulette tapahtuvan, jos Ukraina pakottaisi Venäjän Mustanmeren laivaston lähtemään Sevastopolista?
Luullakseni siellä syttyisi aseistettu konflikti, koska nyt tunnemme olomme enemmän tai vähemmän mukavaksi.
Olemme valmiit jatkamaan Gruusiassa. Mutta samaan aikaan emme ole lopettaneet Gruusiassa. Tilanne siellä on kaukana lopusta. Tarvitsemme Saakashvilin pään. Pidämme häntä aggressorina ja sotarikosten suunnittelijana.
Luulen, että armeijamme ja poliittiset johtajamme ovat moraalisesti valmiita pelaamaan kovaa peliä, pelaamaan tiukasti Ukrainan johtajan kanssa, koska pidämme häntä Saakashvilin rikoskumppanina.
KYSYMYS: Olette puhunut Iranista vaihtoehtona Yhdysvaltojen voimalle. Ajatteletteko edellen Teheranista tässä valossa?
Mielestäni Iranin pitäisi ja se voisi olla Venäjän liittolainen . . . Voisimme luoda todellisen voiman, jolla vaikutettaisiin koko Lähi-itään, jos toimisimme yhteistyössä Iranin kanssa, vaihtaisimme aseita, tarjoaisimme luonnonvaroja ja perustaisimme tukikohdan luonnonvarojen kuljettamiseksi Euraasiasta Iraniin. Näin voisimme yhdistää ponnistuksemme strategiassa, sotavoimissa, taloudessa ja energia-alalla.
Meillä on yhteisiä etuja Iranilaisten kanssa . . . koska mielestäni tärkein asia, absoluuttinen asia on Yhdysvaltojen yksinapaisuuden pysäyttäminen . . . Nämä puolueet, nämä länsimieliset täällä Venäjän hallituksessa, he väittivät, että jos Iranista tulisi fundamentalistinen, se voisi joskus olla meitä kohtaan aggressiivinen. Mutta . . . tämä oli eräänlaista Moskovassa toimivien pro-amerikkalaisten, länsimielisten voimien tekemää propagandaa Irania vastaan.
KYSYMYS: Näkemyksenne Vladimir Putinista ovat vaihdelleet.
Arvostin erittäin paljon hänen konkreetteja askeleitaan poliittisen järjestyksen vahvistamiseksi Venäjällä, hänen askeleitaan oligarkeista eroon pääsemiseksi, länsimaalaisten vaikutusvallan pienentämiseksi ja Venäjän alueellisen yhtenäisyyden säilyttämiseksi Tšetšenian tilanteessa.
Mutta näin myös, että häntä ympäröi länsimieliset, liberaalis-mieliset poliitikot, neuvonantajat ja asiantuntijat . . . ja se oli pääasiallinen syy häntä kohtaan kohdistamaani arvosteluun.
Mutta nyt olen sitä mieltä, että elokuun 8. päivän [Venäjän Gruusiaan tekemän sotilaallisen intervention] Putin ja Medvedev ovat ohittaneet peruuttamattoman kohdan. He ovat näyttäneet, että halu ja päätös panna sanat käytäntöön ovat tosiasiassa peruuttamattomat. Niinpä tukeni Putinille ja Medvedeville on nyt ehdoton.
Nämä piirit huijasivat minua. Mutta samalla ne ehkä pettivät myös länttä.
Ja Medvedevkin huijasi! Koska pidin Medvedeviä liberaalien kostona, protestoin. Luulen, että Washington ja Brysselkin näkivät asian samoin, ja meitä kaikkia huijattiin. Medvedev on osoittautunut peräänantamattomaksi venäläisekti patriootiksi ja valtiomiehiksi. Niinpä ihailen sellaista huijausta – vaikka olin itse sen uhri.
KYSYMYS: Yliarvioiko Venäjä mahdollisuutensa? Monet analyytikot epäilevät, onko Venäjällä sotilaallista voimaa ja talouden vakautta, jotta se voi ottaa riskin eristäytymisestä.
Ei Venäjä joudu eristyksiin sen paremmin Euroopasta kuin Aasiastakaan. Yhdysvalloista se voi joutua, mutta se ei merkitse meille mitään.
megan.stack@latimes.com
Käännös: © Tapani Kaakkuriniemi
Kaksi vuotta Anna Politkovskajan murhasta - kynttilämielenosoitus
Kynttilämielenosoitus Anna Politkovskajan muistolle pidetään tiistaina 7.10.08 klo 18.30 Venäjän suurlähetystön edessä, os. Tehtaankatu 1, Helsinki. Järjestäjinä: Amnesty Internationalin Suomen osasto, Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi, Suomen PEN ja Suomen Rauhanpuolustajat ry.
Anna Politkovskaja (30.8.1958 - 7.10.2006) oli venäläinen tutkiva journalisti, joka työskenteli Novaja Gazetassa, yhdessä Venäjän harvoista riippumattomista sanomalehdistä. Hän oli kansainvälisesti arvostettu toimittaja, jolla oli rohkeutta ja peräänantamattomuutta tutkia Tšetšenian sodan aikana tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia sekä lukuisia Venäjän armeijan ja puolisotilaallisten joukkojen sotarikoksia. Politkovskaja kirjoitti useita kirjoja, joissa hän syväluotaa muun muassa maansa hallinnon korruptoineisuutta ja Tšetšenian sotaa sekä arvostelee entisen presidentin Vladimir Putinin hallintoa.
Politkovskaja murhattiin kotitalonsa hissiin lokakuussa 2006. Journalistin murhaa pidetään iskuna sanavapautta vastaan. Murhan syistä on esitetty lukuisia teorioita.
Lähes kaksi vuotta kestäneiden tutkimusten aikana tapauksesta on pidätetty useita ihmisiä, jotka on myöhemmin vapautettu. Tutkimusta on häiritty useilla tavoilla muun muassa vuotamalla tietoja julkisuuteen. Politkovskajan murhaa epävirallisesti tutkinut entinen Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n everstiluutnantti Aleksandr Litvinenko myrkytettiin Lontoossa marraskussa 2006, kun hän oli hankkimassa tietoja tutkimuksiaan varten.
Venäjän federaation syyttäjänvirasto on ilmoittanut päättäneensä esitutkinnan ja jättäneensä tutkimusaineiston oikeuteen syyskuussa 2008. Syyttäjä nostaa syytteet murhan avunannosta Sergei Hadžikurbanovia, Džabrail Mahmudovia ja Ibrahim Mahmudovia vastaan.
FSB:n entistä everstiluutnanttia Pavel Rjaguzovia syytetään kidnappauksesta, toimivallan väärinkäytöstä sekä kiristyksestä murhatutkimukseen liittyen. Politkovskajan murhaajan Rustam Mahmudovin epäillään piileskelevän Belgiassa. Venäjän syyttäjävirastoa arvostellaan siitä, että murhaajan nimi sekä mahdollinen olinpaikka on vuodettu julkisuuteen. On epäilty, että murhaaja pääsee pakenemaan, kun hän itse on tietoinen murhan tutkimuksen edistymistilasta.
Politkovskajan perheen asianajajan Anna Stavitskajan mielestä tutkimukset lopetetaan ennenaikaisesti. Perusteita jutun sulkemiselle ei ole, sillä salamurhan tilaaja on edelleen vapaalla jalalla. Syyttäjältä näyttää puuttuvan tahtoa selvittää, kuka tai ketkä olivat murhan takana, ja tuoda heidät oikeuden eteen.
Anna Politkovskaja (30.8.1958 - 7.10.2006) oli venäläinen tutkiva journalisti, joka työskenteli Novaja Gazetassa, yhdessä Venäjän harvoista riippumattomista sanomalehdistä. Hän oli kansainvälisesti arvostettu toimittaja, jolla oli rohkeutta ja peräänantamattomuutta tutkia Tšetšenian sodan aikana tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia sekä lukuisia Venäjän armeijan ja puolisotilaallisten joukkojen sotarikoksia. Politkovskaja kirjoitti useita kirjoja, joissa hän syväluotaa muun muassa maansa hallinnon korruptoineisuutta ja Tšetšenian sotaa sekä arvostelee entisen presidentin Vladimir Putinin hallintoa.
Politkovskaja murhattiin kotitalonsa hissiin lokakuussa 2006. Journalistin murhaa pidetään iskuna sanavapautta vastaan. Murhan syistä on esitetty lukuisia teorioita.
Lähes kaksi vuotta kestäneiden tutkimusten aikana tapauksesta on pidätetty useita ihmisiä, jotka on myöhemmin vapautettu. Tutkimusta on häiritty useilla tavoilla muun muassa vuotamalla tietoja julkisuuteen. Politkovskajan murhaa epävirallisesti tutkinut entinen Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n everstiluutnantti Aleksandr Litvinenko myrkytettiin Lontoossa marraskussa 2006, kun hän oli hankkimassa tietoja tutkimuksiaan varten.
Venäjän federaation syyttäjänvirasto on ilmoittanut päättäneensä esitutkinnan ja jättäneensä tutkimusaineiston oikeuteen syyskuussa 2008. Syyttäjä nostaa syytteet murhan avunannosta Sergei Hadžikurbanovia, Džabrail Mahmudovia ja Ibrahim Mahmudovia vastaan.
FSB:n entistä everstiluutnanttia Pavel Rjaguzovia syytetään kidnappauksesta, toimivallan väärinkäytöstä sekä kiristyksestä murhatutkimukseen liittyen. Politkovskajan murhaajan Rustam Mahmudovin epäillään piileskelevän Belgiassa. Venäjän syyttäjävirastoa arvostellaan siitä, että murhaajan nimi sekä mahdollinen olinpaikka on vuodettu julkisuuteen. On epäilty, että murhaaja pääsee pakenemaan, kun hän itse on tietoinen murhan tutkimuksen edistymistilasta.
Politkovskajan perheen asianajajan Anna Stavitskajan mielestä tutkimukset lopetetaan ennenaikaisesti. Perusteita jutun sulkemiselle ei ole, sillä salamurhan tilaaja on edelleen vapaalla jalalla. Syyttäjältä näyttää puuttuvan tahtoa selvittää, kuka tai ketkä olivat murhan takana, ja tuoda heidät oikeuden eteen.
5.10.2008
Uutisia Etelä-Neukkulasta
På svenska: Helgens händelser i södra Sovjet
Tšetšenian presidentti Ramzan Kadyrov vietti sunnuntaina 32. syntymäpäiväänsä sekä Venäjän ja Tšetšenian ystävällimielisten suhteiden 420-vuotispäivää. "Presidentin syntymäpäivä on koko Tšetšenian kansan juhla", kertoo Tšetšenian tasavallan virallinen tiedotussivusto.
Juhlan kunniaksi Kadyrov muutti pääkaupunkinsa pääkadun nimen. Entinen Voiton valtakatu (Проспект Победы) Groznyssä on nyt Putinin valtakatu (Проспект Путина). Kuvassa kansan rakastama presidentti istuu parvekkeella Putinin valtakadun varrella. Valomainos talon katolla kertoo: "Onni on kansan palvelemisessa".
Tšetšenian presidentti Ramzan Kadyrov vietti sunnuntaina 32. syntymäpäiväänsä sekä Venäjän ja Tšetšenian ystävällimielisten suhteiden 420-vuotispäivää. "Presidentin syntymäpäivä on koko Tšetšenian kansan juhla", kertoo Tšetšenian tasavallan virallinen tiedotussivusto.Juhlan kunniaksi Kadyrov muutti pääkaupunkinsa pääkadun nimen. Entinen Voiton valtakatu (Проспект Победы) Groznyssä on nyt Putinin valtakatu (Проспект Путина). Kuvassa kansan rakastama presidentti istuu parvekkeella Putinin valtakadun varrella. Valomainos talon katolla kertoo: "Onni on kansan palvelemisessa".
III Kino Lokakuu Helsingissä 14.-19.10.
Kärnän Päivi Venäjä-seurasta pyysi välittämään seuraavan viestin:
Huolimatta yhteisestä historiasta ja siitä, että venäläiset ovat Suomen suurin etninen vähemmistö, rajoittuu venäläisen kulttuurin tuntemuksemme usein kirjallisuuden ja musiikin suurmiehiin.
Venäläistä nykykulttuuria, esim. elokuvaa, tunnetaan ja esitetään Suomessa vähän.
Kino Lokakuu -festivaalin tarkoituksena on korjata tilannetta ja tarjota laaja ja monipuolinen kattaus venäläistä nykyelokuvaa ja sitä kautta tehdä Venäjää tutuksi. Katso festivaalin ohjelma nettisivuilta http://www.kinolokakuu.com/
Tekijöistä tunnetuin on Andrei Kontshalovski, joka on vuosien harharetkien
jälkeen löytänyt halun sanoa jotakin. Tästä todistaa jet set -ihmiskauppaa
analysoiva teos Gloss.
Kontshalovskin jälkeen sarjan ohjaajista nimekkäin on jo Neuvostoliiton
aikana maineensa vakiinnuttanut Kira Muratova, jonka Two in One on Muratovan
tekemäksi yllättävän hauska ja helppo elokuva niinkin vakavista aiheista
kuin rakkaus ja kuolema. Sarjan kaksi muuta naisohjaajaa ovat Travelling
with Pets-elokuvallaan Cottbus-festivaalin palkintopöydän putsannut Vera
Storozheva ja Sergei Jeseninin Abyss-novellin pohjalta venäläisyyden
metafysiikkaa tarkasteleva Marina Razbezhkina (Hollow).
Juurakon Hulda-tarinat ovat keskeinen osa venäläistä elokuvahistoriaa.
Aleksander Kasatkinin Listening to the Silencen teemana onkin maalaistytön
unelma opiskella Moskovassa suureksi säveltäjäksi. Klassinen on aihe myös
Karen Oganesianin komediassa Time out, jossa Andrei Kraskon upeasti
näyttelemä vanha tohtori joutuu punnitsemaan elämänsä arvoja. Stanislav
Mitinin Family Name puolestaan muistuttaa siitä, että perheen perustaminen
ei koskaan ole mikään helppo juttu, eikä isyyskään.
Kino Lokakuu-festivaali on aina tunnettu synkistä ja lohduttomista
elokuvista, elokuvista ilman valoa ja toivoa. Tätä linjaa jatkaa Aleksender
Melnikin megabudjetilla toteuttama antiutopia Terra Nova, jossa
sivistysvaltiot ratkaisevat vankeinhuolto-ongelman varsin järkyttävällä
tavalla. Vähintään yhtä pessimistisen kuvauksen maailmasta ihmisyyden
kaatopaikkana tarjoaa Konstantin Lopushanskin Strugatski-filmatisointi Ugly
Swans.
Kino Lokakuu III-sarjan klassikko on Vladimir Khotinenkon vuonna 1995
ohjaama A Moslem, eli sorokinilaisella huumorilla maustettu tarina islamin
uskoon kääntyneestä venäläissotilaasta ja yksilöllisestä ja
yhteiskunnallisesta rappiosta, josta on pitkä matka tämänpäiväiseen Kremlin
kellojen kilinään.
Koska tätä venäläisen elokuvan mestariteosta katsoessa ei tiedä itkeä vaiko
nauraa, sen jälkeen järjestetään seminaari “Venäjä - rappiosta
ylösnousemukseen?” (Andorra 18.10. klo 18.30). Seminaarissa yritetään
parhain käytettävissä olevin voimin löytää vastauksia A Moslem-elokuvan
esiin nostamiin kysymyksiin.
Huolimatta yhteisestä historiasta ja siitä, että venäläiset ovat Suomen suurin etninen vähemmistö, rajoittuu venäläisen kulttuurin tuntemuksemme usein kirjallisuuden ja musiikin suurmiehiin.
Venäläistä nykykulttuuria, esim. elokuvaa, tunnetaan ja esitetään Suomessa vähän.
Kino Lokakuu -festivaalin tarkoituksena on korjata tilannetta ja tarjota laaja ja monipuolinen kattaus venäläistä nykyelokuvaa ja sitä kautta tehdä Venäjää tutuksi. Katso festivaalin ohjelma nettisivuilta http://www.kinolokakuu.com/
Tekijöistä tunnetuin on Andrei Kontshalovski, joka on vuosien harharetkien
jälkeen löytänyt halun sanoa jotakin. Tästä todistaa jet set -ihmiskauppaa
analysoiva teos Gloss.
Kontshalovskin jälkeen sarjan ohjaajista nimekkäin on jo Neuvostoliiton
aikana maineensa vakiinnuttanut Kira Muratova, jonka Two in One on Muratovan
tekemäksi yllättävän hauska ja helppo elokuva niinkin vakavista aiheista
kuin rakkaus ja kuolema. Sarjan kaksi muuta naisohjaajaa ovat Travelling
with Pets-elokuvallaan Cottbus-festivaalin palkintopöydän putsannut Vera
Storozheva ja Sergei Jeseninin Abyss-novellin pohjalta venäläisyyden
metafysiikkaa tarkasteleva Marina Razbezhkina (Hollow).
Juurakon Hulda-tarinat ovat keskeinen osa venäläistä elokuvahistoriaa.
Aleksander Kasatkinin Listening to the Silencen teemana onkin maalaistytön
unelma opiskella Moskovassa suureksi säveltäjäksi. Klassinen on aihe myös
Karen Oganesianin komediassa Time out, jossa Andrei Kraskon upeasti
näyttelemä vanha tohtori joutuu punnitsemaan elämänsä arvoja. Stanislav
Mitinin Family Name puolestaan muistuttaa siitä, että perheen perustaminen
ei koskaan ole mikään helppo juttu, eikä isyyskään.
Kino Lokakuu-festivaali on aina tunnettu synkistä ja lohduttomista
elokuvista, elokuvista ilman valoa ja toivoa. Tätä linjaa jatkaa Aleksender
Melnikin megabudjetilla toteuttama antiutopia Terra Nova, jossa
sivistysvaltiot ratkaisevat vankeinhuolto-ongelman varsin järkyttävällä
tavalla. Vähintään yhtä pessimistisen kuvauksen maailmasta ihmisyyden
kaatopaikkana tarjoaa Konstantin Lopushanskin Strugatski-filmatisointi Ugly
Swans.
Kino Lokakuu III-sarjan klassikko on Vladimir Khotinenkon vuonna 1995
ohjaama A Moslem, eli sorokinilaisella huumorilla maustettu tarina islamin
uskoon kääntyneestä venäläissotilaasta ja yksilöllisestä ja
yhteiskunnallisesta rappiosta, josta on pitkä matka tämänpäiväiseen Kremlin
kellojen kilinään.
Koska tätä venäläisen elokuvan mestariteosta katsoessa ei tiedä itkeä vaiko
nauraa, sen jälkeen järjestetään seminaari “Venäjä - rappiosta
ylösnousemukseen?” (Andorra 18.10. klo 18.30). Seminaarissa yritetään
parhain käytettävissä olevin voimin löytää vastauksia A Moslem-elokuvan
esiin nostamiin kysymyksiin.
3.10.2008
Joźin z Spaźin
Youtuben avulla voi muutamalla hiiren klikkauksella koska tahansa tuoda vanhan kunnon Itä-Euroopan takaisin olohuoneeseensa. Tästä hyvänä esimerkkinä on nostalgiannälkäisiä ex-itäblokin kansalaisia ja rehevää camp-huumoria arvostavia nuoria tänä kesänä riemastuttanut Youtube-video tasan 30-vuoden takaisesta tshekkoslovakialaisesta viisusta. Tämä rämehirviö Joźista kertova kappale nousi Youtuben ansiosta viime kesänä yhdeksi katsotuimmaksi videoksi Tshekin tasavallassa, Venäjällä sekä erityisesti Puolassa.
Kappaleen sanat menevät jotakuinkin näin:
Ajan Skoda 100:lla Oravian suuntaan
Riskin otan, kiire on, ja Moravian ylitän
Täällä väijyy hirviö, se tulee esiin suosta
Se syö etupäässä prahalaisia, ja nimi on sen Jaska
Jaska Rämeinen hiipii läpi soiden
Jaska Rämeinen kylää lähestyy
Jaska Rämeinen hampaitansa teroittaa
Jaska Rämeinen puree ja kuristaa
Kuka osaa sanoa miten selvitä Jaskasta
Keino siihen ainoa on kone sekä jauhe valkea
Ajan läpi kyläsen kohti Vizovicea
Tapaan siellä vanhuksen joka kertoi juoden slivovicea:
”Kuka tuokin Rämeisen, elossa tai kuolleena,
Saa minun kauniin tyttären ja puolet kolhoosifarmia”
Jaska Rämeinen hiipii läpi soiden
Jaska Rämeinen kylää lähestyy
Jaska Rämeinen hampaitansa teroittaa
Jaska Rämeinen puree ja kuristaa
Kuka osaa sanoa miten selvitä Jaskasta
Keino siihen ainoa on kone sekä jauhe valkea
Sanoin, “Ukko anna lentokone sekä jauhe valkea
Sinulle tuon mä Rämeisen, se ei oo mulle ongelma”
Vanhus sanoi ”Kyllä vain!” ja nousin kohti taivasta
Jauhe satoi nätisti suoraan kohti Rämeistä
Jaska Rämeinen on nyt valkea
Jaska Rämeinen suolta pakenee
Jaska Rämeinen muuttui kiveksi
Loppunut on taru tää – Jaskan Rämeisen
Nappasin mä Jaskan ja se on minun nyt
Raha kelpaa aina, siksi eläintarhaan sen myyn
Ivan Mládek 1978
Kappaleen sanat menevät jotakuinkin näin:
Ajan Skoda 100:lla Oravian suuntaan
Riskin otan, kiire on, ja Moravian ylitän
Täällä väijyy hirviö, se tulee esiin suosta
Se syö etupäässä prahalaisia, ja nimi on sen Jaska
Jaska Rämeinen hiipii läpi soiden
Jaska Rämeinen kylää lähestyy
Jaska Rämeinen hampaitansa teroittaa
Jaska Rämeinen puree ja kuristaa
Kuka osaa sanoa miten selvitä Jaskasta
Keino siihen ainoa on kone sekä jauhe valkea
Ajan läpi kyläsen kohti Vizovicea
Tapaan siellä vanhuksen joka kertoi juoden slivovicea:
”Kuka tuokin Rämeisen, elossa tai kuolleena,
Saa minun kauniin tyttären ja puolet kolhoosifarmia”
Jaska Rämeinen hiipii läpi soiden
Jaska Rämeinen kylää lähestyy
Jaska Rämeinen hampaitansa teroittaa
Jaska Rämeinen puree ja kuristaa
Kuka osaa sanoa miten selvitä Jaskasta
Keino siihen ainoa on kone sekä jauhe valkea
Sanoin, “Ukko anna lentokone sekä jauhe valkea
Sinulle tuon mä Rämeisen, se ei oo mulle ongelma”
Vanhus sanoi ”Kyllä vain!” ja nousin kohti taivasta
Jauhe satoi nätisti suoraan kohti Rämeistä
Jaska Rämeinen on nyt valkea
Jaska Rämeinen suolta pakenee
Jaska Rämeinen muuttui kiveksi
Loppunut on taru tää – Jaskan Rämeisen
Nappasin mä Jaskan ja se on minun nyt
Raha kelpaa aina, siksi eläintarhaan sen myyn
Ivan Mládek 1978
2.10.2008
Kunniamerkkejä
Vanha vakaa Punatähti "Krasnaja Zvezda" muistuttaa tänään, että on oikein olla ylpeä Venäjästä. Presidentti Medvedev on jakanut Kremlin Katariinan salissa kunniamerkkejä Ossetian taistelijoille. Hän painotti, että "kaikki toimemme olivat absoluuttisen laillisia". Tästä voisi tietysti kysyä kahdesti, koska Etelä-Ossetia ainakin kansainvälisoikeudellisesti kuului Georgiaan vähintään elokuuhun asti, puhumattakaan sitten 51. armeijan joukkojen tunkeutumisesta pitkälle varsinaisen Georgian alueelle. En kiistä Georgian armeijan tulittaneen Tshinvalia yöllä 7.-8. elokuuta, mikä oli kaiken sotilaallisen ajattelun valossa järjenvastaista ja tapahtui maata avustaneen USA:n nimenomaisesta kiellosta huolimatta. EU:n tarkkailijoiden tuntuu olevan myös vaikea päästä Ossetian ja Abhasian alueille, vaikka tästä on Ranskan johdolla käydyissä neuvotteluissa sovittu.
Krasnaja Zvezdan artikkelista ei käy ilmi, millaisia taloudellisia palkkioita kunniamerkkien mukana on jaettu. Ylipäällikkö onnitteli joka tapauksessa sotilaita "eittämättömästä menestyksestä rauhanrakentamistehtävässä". Venäjän sankarin kultaisen tähden saivat panssarivaunukomppanian päällikkö, kapteeni Jurij Jakovlev sekä tankinjohtaja, kersantti Sergei Mylnikov. He hyökkäsivät georgialaisten rivistöön, tuhosivat asevarastoja sekä muutamia vastustajan panssaroituja yksikköjä. Vielä sairaalassa ollut everstiluutnantti Konstantin Timerman palkittiin poissaolevana, koska hän oli haavoittumisestaan huolimatta jäänyt taistelukentälle jatkamaan kamppailua vihollisen ylivoimaisia joukkoja vastaan. Operaation päättäväisestä johtamisesta palkittiin vielä samalla kunniamerkillä everstit Gennadi Anashkin ja Andreij Krasov.
Kuuluisien spetsnazien laskuvarjojoukkojen everstiluutnantti Anatolij Lebed vastaanotti Pyhän Yrjön IV luokan kunniamerkin miekoin "osoitettuaan heti taistelun alettua esimerkillään henkilökohtaista rohkeutta". Urhoollisuusmitalin sai myös kaksi naista: lääkintäkersantti Zuhra Tramova ja lääkintäalikersantti Maija Bestajeva. "Nämä sankarilliset naiset auttoivat haavoittuneita tulen alla avoimella taistelukentällä ja pelastivat kymmeniä ihmishenkiä", totesi Medvedev.
Pääesikunnan puolesta taistelijoita kiitti kenraalimajuri Aleksandr Kolpatsenko. Hän muistutti, että Venäjän turvallisuus sekä sen kansan työ ja rauhan säilyminen riippuvat juuri maan asevoimista. Armeija ja laivasto ovat aina valmiina täyttämään perustuslaillisen velvollisuutensa.
- Lainkaan halventamatta sotilaita, jotka noudattavat käskyjä, nousee mieleen pari asiaa: Suomessa ollessaan ei aina muista, että suurvalta sotii jatkuvasti jossain. Venäjällä asuessa se kyllä pysyy mielessä. Suomalaisten suhtautuminen kunniamerkkeihin kiteytyy Tuntemattoman sotilaan toteamuksessa: "Minä en ole kiiltävän perään." Si vis pacem, para bellum.
Krasnaja Zvezdan artikkelista ei käy ilmi, millaisia taloudellisia palkkioita kunniamerkkien mukana on jaettu. Ylipäällikkö onnitteli joka tapauksessa sotilaita "eittämättömästä menestyksestä rauhanrakentamistehtävässä". Venäjän sankarin kultaisen tähden saivat panssarivaunukomppanian päällikkö, kapteeni Jurij Jakovlev sekä tankinjohtaja, kersantti Sergei Mylnikov. He hyökkäsivät georgialaisten rivistöön, tuhosivat asevarastoja sekä muutamia vastustajan panssaroituja yksikköjä. Vielä sairaalassa ollut everstiluutnantti Konstantin Timerman palkittiin poissaolevana, koska hän oli haavoittumisestaan huolimatta jäänyt taistelukentälle jatkamaan kamppailua vihollisen ylivoimaisia joukkoja vastaan. Operaation päättäväisestä johtamisesta palkittiin vielä samalla kunniamerkillä everstit Gennadi Anashkin ja Andreij Krasov.
Kuuluisien spetsnazien laskuvarjojoukkojen everstiluutnantti Anatolij Lebed vastaanotti Pyhän Yrjön IV luokan kunniamerkin miekoin "osoitettuaan heti taistelun alettua esimerkillään henkilökohtaista rohkeutta". Urhoollisuusmitalin sai myös kaksi naista: lääkintäkersantti Zuhra Tramova ja lääkintäalikersantti Maija Bestajeva. "Nämä sankarilliset naiset auttoivat haavoittuneita tulen alla avoimella taistelukentällä ja pelastivat kymmeniä ihmishenkiä", totesi Medvedev.
Pääesikunnan puolesta taistelijoita kiitti kenraalimajuri Aleksandr Kolpatsenko. Hän muistutti, että Venäjän turvallisuus sekä sen kansan työ ja rauhan säilyminen riippuvat juuri maan asevoimista. Armeija ja laivasto ovat aina valmiina täyttämään perustuslaillisen velvollisuutensa.
- Lainkaan halventamatta sotilaita, jotka noudattavat käskyjä, nousee mieleen pari asiaa: Suomessa ollessaan ei aina muista, että suurvalta sotii jatkuvasti jossain. Venäjällä asuessa se kyllä pysyy mielessä. Suomalaisten suhtautuminen kunniamerkkeihin kiteytyy Tuntemattoman sotilaan toteamuksessa: "Minä en ole kiiltävän perään." Si vis pacem, para bellum.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
