Kaksi kirjauuttuutta: Hulluja nuo venäläiset ja Edvard Gylling

Teokselta tuli postia. Maaliskuun uutuksia. Niistä kaksi on erityisen kiinnostavia. Kaksi eri-ikäistä suomenruotsalaista naista kirjoittaa Venäjästä. Nuorempi, toimittaja, huomioitaan nyky-Venäjästä ja varttuneempi,entinen toimittaja, nykyinen kirjailija selvittelee kirjansa sankarin toimintaa paitsi Suomessa (luullakseni hieman Ruotsissakin) myös Neuvostoliitossa 20-30-luvuilla.


Alla kustantajan puffitekstit sellaisinaan.

Klikkaa kuvat suuremmiksi!
Anna-Lena Laurén. Photo by Cata Portin


Anna-Lena Laurén: Hulluja nuo venäläiset.

Anna-Lena Laurén (s. 1976) on Ylen toimittaja, joka toimii kirjeenvaihtajana Moskovassa. Kirjassaan "Hulluja nuo venäläiset" hän kertoo hauskasti, tunteikkaasti ja lämmöllä elämästä nyky-Venäjällä. Omiin kokemuksiinsa nojaten ja tarkkanäköisen toimittajan ammattitaidolla hän laatii lukijoille uudenlaisen, ehyen kuvan naapuristamme, josta Suomessa on viime vuosiin asti totuttu puhumaan ennen kaikkea varovasti ja kunnioittaen. Laurénin vilpittömyys ja suoruus avaavat ennakkoluulottoman tavan tarkastella venäläisiä ja venäläisyyttä. Hän ei yritäkään kätkeä seikkoja, jotka hämmästyttävät meitä. Laurén onnistuu myös osoittamaan, miksi ristiriitaisetkin piirteet ovat osa Venäjän suuruutta niin historiallisesti kuin nykyajassa. Kirja julkaistaan Teos & Söderströms -sarjassa suomeksi. Vuonna 2008 ilmestyneen alkuteoksen nimi on "De är inte kloka, de där ryssarna"(Söderströms, 2008). Ilmestyy 10.3.2009

kuvalähde: Teos

HUOM! ANNA-LENA LAURÉN ESIINTYY JYVÄSKYLÄN KIRJAMESSUILLA LA 28.3. KLO 14.00. PAIKKA: LEMMINKÄINEN LAVA

Anna-Lisa Sandström. Photo by Mats Sandström

Anna-Lisa Sahlström (s. 1942) on pohjanmaalainen kirjailija, joka on tehnyt pitkän toimittajauran mm. Vasabladetissa. Hän on kirjoittanut useita ansiokkaita tietoteoksia. Nyt julkaistavan kirjan Viimeinen ruhtinas päähenkilö on Edvard Gylling, joka toimi Sosialidemokraattien kansanedustajana ennen Suomen itsenäistymistä, ja valitsi sittemmin kommunismin tien. Niin hän päätyi Karjalaan kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajaksi vuosina 1920--1935. Gyllingin humaanius kuitenkin saattoi hänet hankaluuksiin NKP:n kanssa. Viimeinen ruhtinas on koskettava tarina poliitikosta, jota ajoi aatteen palo, mutta joka oli myös suomalainen perheellinen mies, akateemikko ja tutkija. Kirja julkaistaan Teos & Söderströms -sarjassa ja se ilmestyy samaan aikaan ruotsiksi nimellä Den sista fursten -- en berättelse om Edvard Gylling(Söderströms, 2009). Ilmestyy 27.3.2009

kuvalähde: Teos

Olisi hienoa saada Minun Venäjäni-blogiin tuoreeltaan arvostelut molemmista kirjoista. Haastan Gyllingistä kirjoittamaan häntä vuosikymmenet tutkineet Ralf Långbackan ja Veikko Huuskan. Varmaan on muitakin Gylling-tutkijoita, joita en tiedä.
Laurénin Moskova-kirjan olisi hyvä arvostella vaikkapa joku entinen, 1990-2000-luvuilla Moskovassa työskennellyt kirjeenvaihtaja. Olisikohan esim. MV-bloggareilla Jarmo Koposella ja Kalle Kniivilällä tai sitten Outi Parikalla, Anu Kuistialalla, Nicke Torvaldsilla, Jyrki Saarikoskella, Helena Laatiolla, Martti Hosialla, Marko Lönnqvistillä, aikaa ja halua?