VENÄLÄISTÄ NYKYRUNOUTTA KESÄLAHDEN SAVUTUVASSA - RUSSKAJA SOVREMENNAJA POEZIJA

LAUANTAINA 12.6. klo 15:00 Kirkkotie 9, Kesälahti

Mukana: Sergej Zavjalov, Olga Timofejeva, Jukka Mallinen,Pentti Stranius, Leila Luukkainen


Sergei Zavjalov on Tsarskoje Selossa 1958 syntynyt
pietarilais-mordvalainen runoilija, asuu nykyään Espoon Sunassa.
Venäjän merkittävimpiä nykyrunoilijoita, joka on saanut mm. Andrei
Belyi-palkinnon. Zavjalovin runoja ja esseitä on käännetty
ranskaksi, liettuaksi, italiaksi, viroksi, kiinaksi, englanniksi,
puolaksi, unkariksi. Runokokoelma Melika on ilmestynyt myös
ruotsiksi & suomeksi ( ntamo 2007. ) . Zavjalov kertoo Kesälahdella
uudesta pietarilaisesta runoudesta ja lausuu tuotannostaan mm.
Erzän ja mokshan tuohikirjeitä, Vantaankoskella, Dialogeja
varjojen valtakunnassa, Pohjoinen Thebais.

Jukka Mallinen, venäläisen kulttuurin monitoimikone, lausuu
Nobel-palkitun Joseph Brodskyn runoja, mm. Kirjeitä ystävälle
Roomaan, Yhdelle tyrannille, Astuin häkkiin villipedon sijaan,
Anna Ahmatovan satavuotispäivälle, Odysseus Telemakhokselle ja
Kehtolaulu. Mallinen myös vetää Zavjalovin kanssa keskustelua
Brodskysta ja Anna Ahmatovasta.

Pentti Stranius kertoo ohikiitävästä tapaamisestaan
runoilija-laulaja-näyttelijä Vladimir Vysotskin kanssa Pietarissa,
Nevan tulviessa Mytninskaja Naberezhnajan opiskelija-asuntolaan. Hän
myös lukee uusia Vysotski-suomennoksiaan.

Leila Luukkainen laulaa ja soittaa kitaraa, esittäen säveltämiään
Zavjalov-runoja: "Laulan, kun runot saavat miut laulamaan.
Laulamalla saan asiat selkiytymään ja jotenkin omikseni. Sergei
Zavjalovin runot imaisivat ihan hurmoksellisesti mukaansa ja miun
kohdallahan hurmos ilmenee lauluina, enimmäkseen."

Liput: 7e / 2e - Tervetuloa!
Kesälahti-Seura, Kulttuuriseura ja Suomi-Venäjä-seuran Kesälahden
osasto

Lisätietoja: leila.luukkainen(at)edu.kitee.fi

Trotski-ilta Juttutuvassa 24.5.

".........On lokakuun 23. päivä 1927. Trotski on viimeistä kertaa keskuskomitean puhujalavalla. Puhe katkeaa yleiseen hälinään. "Pikkuporvari proletaarivaltiossa”, huutaa yksi ääni. ”Menshevikki, riittää jo!”, jatkaa toinen. Trotski muistuttaa miten Lenin luonnehtii Stalinia testamentissaan: ”Karkeus ja epälojaalius, josta Lenin kirjoitti”, Trotski sanoo, ”eivät enää ole pelkästään henkilökohtaisia piirteitä; niistä on tullut hallitsevan ryhmän ominaisuuksia, sen politiikkaa, sen hallintoa. Kyse ei ole pelkästään tyylistä. Nykyisen linjan pääpiirre on usko väkivallan kaikkivoipaisuuteen, jopa omaa puoluetta kohtaan.” Puhe ei saa vähääkään vastakaikua.”Alas Trotski!” ”Lopettakaa roskan puhuminen!” ”Typeryyksiä!” ”Menshevikki!” ”Valetta!” Voimistuvat huudot ja vihellykset pilaavat Trotskin puheen. Keskuskomitea erottaa Trotskin ja tämän kanssa nyt liitossa olevan Zinovjevin....."

TROTSKI-ilta ravintola Juttutuvassa maanantaina 24.5.2010 klo 18-20.
Christer Pursiainen lukee otteita tulevasta Trotski-kirjastaan, Pertti Hynynen ja Pekka Haavisto kommentoivat, ja Seppo Hentilä luotaa keskustelua. Miksi Trotskista ei tullut Leninin seuraajaa? Mitä Trotski teki Alma-Atassa ja Norjassa? Kuka tappoi Trotskin ja miksi?"

Vapaa pääsy - tervetuloa!

Uusi teos Venäjän historiasta ja inkeriläistragedia

Maailman kulttuurien laitoksen yhteydessä toimiva Russki kruzhok/Venäläinen piiri kokoontuu huomenna 28.4.2010 kuuntelemaan kahta esitystä. Ensin klo 16.15 Toivo Flinkin esitelmää inkeriläisten palauttamisesta vuoden 1944 välirauhan jälkeen Neuvostoliittoon ja klo 18.00 Vladimir Mahonovin esitelmää viime vuonna Moskovassa ilmestyneestä A.B.Zubovin toimittamasta teoksesta Venäjän historia.


Русский кружок


28.4.2010 Русский кружок: 16.15
Тойво Флинк. «Репатриация ингерманландских финнов из Финляндии в СССР после перемирия 1944 г.»
Продолжение Русского кружка в 18.00
Владимир Марахонов. «”История России” под редакцией А.Б. Зубова (Москва 2009)»

5.5.2010 Русский кружок: 16.15
Марина Витухновская-Кауппала. «Финляндская элита между державой и окраиной: эволюция и типы лояльности»


Добро пожаловать!

Место и время проведения:
Maailman kulttuurien laitos / Институт мировой культуры (бывший Институт им. Ренвалла)
Unioninkatu 38A, 1 этаж, комн. 109, начало в 16.15

Внимание!

Информация о возможных изменениях и дополнениях в программе кружка посылается на адреса электронной почты vie-info@helsinki.fi, aleksanteri-lista@helsinki.fi, помещается на информационную доску Отделения по изучению России и Восточной Европы Института мировой культуры, а также дается по тел.: 191 22994.

"Medvedev on Popeda-mies, Putinilla kaksi Volgaa"

Arvoisat autonaiset ja -miehet!

Tiistaina 12.4. valtakunnanmedia levitti STT:n uutista, jonka mukaan "Medvedev on Popeda-mies, Putinilla kaksi Volgaa".

Mielekiintoista. Kyllä minä olen tiennyt, että Medvedev on rokkimiehiä ja Putin ei, mutta enpä tiennyt, että manse-rock on näin vallannut miehen mielen. Onhan toki Tampereen Ikurista kotoisin olevalla Popedalla sellainenkin biisi kuin Raz, Dva, Tri LP:llä nimeltä Harasoo. Ehkä se on saanut Dmitri Anatoljevitšin innostumaan asiasta. "Raz, dva, tri oi Anneli, jäätyy hapankaalini."

Jos minä saisin valita Popedan ja Volgan väliltä eikä kolmatta vaihtoehtoa olisi, kallistuisin myös Popedaan. Siihen on - lainatakseni muotiin tullutta esitystapaa - kolme syytä:

1. Kuuma kesä
2. Sukset
3. Tahdotko mut tosiaan
4. Kersantti Karoliina

2010-luvun Volga taas on - minun silmissäni - vain 1960-luvulla suunniteltu epätaloudellinen ja epävarma autonrohjake, joskin siinä on oikein mukava jousitus.

Medvedevin tavoin ajatteleville pari hyödyllistä nettisivua:
Popeda Tampereen Ikurista
Kirja: Ilikeesti kiitää

Putinin tavoin ajattelevat tyytykööt tähän: Volga

Jos jollakin tulee mieleen, että tässä STT haukkuu väärää puuta, voin vahvistaa, että niin se tekee. P:llä ja b:llä on eroa. Minusta tuntuu, ettei Dima kuitenkaan ole Popeda-fani, sillä Popedan Neuvostoliiton-vierailusta on kulunut jo kohta neljännesvuosisata eli iso kvartaali. Mutta jos menemme pobedaan pehmeällä b:llä sanan keskellä, olemme arvoituksen jäljillä. Победа=voitto. Pobeda oli mallinimi, jolla tunnettiin Gorkin autotehtaan sodanjälkeinen hyvin menestynyt henkilöauto, mallimerkinnältään GAZ M20.

Pobeda oli Neuvostoliiton sodasta selviämisen symboli ja erittäin edistyksellinen auto: ensimmäisenä neukkuautona siinä oli suuntaviitat, jarruvalo ja lämmityslaite sekä kaksi sähköllä toimivaa lasinpyyhkijää. Sitä valmistettiin vuosina 1946-1958. Tätä viisipaikkaista neliovista sedania oli runsaasti taksiautona Suomessa. Minusta tuntuu, että se Medvedevin pari vuotta sitten ostama "vuoden 1948 mallia oleva Popeda" onkin vuoden 1948 mallia oleva Pobeda. Nicht?

Kas tällainen on/oli se oikea Pobeda.

-------

Mitä media kritiikittä kertoi:

"Medvedev on Popeda-mies, Putinilla kaksi Volgaa"

Volga

Bondartšukin 'Sota ja rauha' Andorrassa 17.4.2010

Ensi lauantaina, hyvä lukija, ohjelmasi on tällainen:

Klo 13-22
Elokuva 'Sota ja rauha'
Ohjaaja: Sergei Bondartshuk
(1967, 35 mm. 484 min.( + väliajat))
Aika: 17.4.2010, kello 13.00
Paikka: Elokuvateatteri Andorra (Eerikinkatu 11), Helsinki
Liput: 8 euroa

Onko Lev Tolstoi tylsä kertoja? Tule katsomaan! Voit päästä asiasta perille lukematta ainoatakaan Tolstoin romaania tai novellia, sillä Sota ja rauha seuraa uskollisesti Tolstoin samannimistä romaania, erilaisten näkökulmien draamaa suhteessa tapahtumien vyöryyn, niistä keskeisenä Napoleonin surkeasti päättynyt Venäjän sotaretki vuonna 1812. Samalla elokuva kuvaa Venäjän aateliston elämää 1800-luvun alussa Tolstoin luomasta filosofisesta näkökulmasta.

Kuuluisimmaksi elokuva tuli kuitenkin suunnattoman mittavista taistelukohtauksistaan, joissa 70 mm:n formaatti ja 15 000 statistia pääsivät loistoonsa 1800-luvun univormuissaan.

Tämän maailmallakin harvinaislaatuisen kokopäiväisen esityksen mahdollistaa Kino Lokakuu-järjestäjien (Suomi-Venäjä-seura, Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus & Arkadin-elokuvakerho) ja venäläisten tuotantoyhtiöiden -erityisesti Mosfilmin- välinen, venäläisten nykyelokuvien ja klassikoiden esitysmäärän moninkertaistamiseen tähtäävä YYA-sopimus.

8-tuntinen elokuva on tekstitetty englanniksi. Kuten näet, pääsylippu on halpa, vain euro per tunti ja väliajat ilmaiseksi.

Varaukset ja infoa:
Merja Jokela / Suomi-Venäjä-seura, Kino
Lokakuu-tapahtumien tuottaja
puh: 0400 369 439

Aktiivista rakennustoimintaa Pietarissa - ja protesteja

Pietariin on tekeillä vähintään yksi uusi satelliittikaupunki. Maaseutu siis tyhjenee ja asutuskeskukset kasvavat. Suurkaupungit kasvavat vieläkin enemmän. Näin on asia Venäjällä samoin kuin melkein missä tahansa muuallakin. Pietarissa alkaa rakennusmaa olla vähissä - ainakin niin kauan, kunnes Moskovan asemalta etelään päin sijaitsevat laajat mutta rappeutuneet teollisuusalueet saadaan parempaan käyttöön.

Liikemies Zahar Smuškinin Старт Девелопмент -yhtiö suunnittelee rakentavansa Pietarin kaupunkiin uuden lähiön tai oikeastaan "uuden Hervannan", manselaisittain sanottuna. Tarkoitus on rakentaa 8 miljoonaa asuntoneliömetriä alueelle, jonne ei tule lainkaan korkeita kerrostaloja. Kyseessä ovat Pietarin kaupunkiin kuuluvat eteläisimmät alueet Pulkovon, Puškinin ja Kolpinon suunnalla (Puškinin rajon) ja osin myös Leningradin oblastin puolella (Hatšinan rajon). Developerin (девелопер) hallussa on kaikkiaan 3500 hehtaaria raakamaata.

Asuntojen ennakkomyynti on jo käynnissä; hintataso on 40.000 rpl/m2 eli noin 1050 euroa. Alueelle tulee asuntojen lisäksi myös(!) sosiaalipuolen infrastruktuuria ja teollisuutta. Lisäksi developer neuvottelee puolustusministeriön kanssa asuntojen rakentamisesta ministeriön henkilökunnalle.

Eteläinen projekti (Южный) on Pietarin asuinkiinteistömarkkinoiden suurin hanke. Melkein yhtä suurta hanketta tosin on toteuttamassa Oleg Deripaskan omistaman Glavstroj-yhtiön pietarilainen tytäryhtiö Pohjoislaaksossa (Северная долина, 2,7 milj. asunto-m2) ja Junttilassa (Юнтолово, 2,2 milj. asunto-m2).

Start Development -yhtiön perustivat vuonna 2007 Zahar Smuškinin ohella veljekset Mihail ja Boris Zingarevitš. Sitä ennen kolmikko oli myynyt puolet Илим-metsäteollisuusryhmästä International Paperille 650 miljoonalla dollarilla. Veljekset ovat jossakin vaiheessa lähteneet tästä rakennuttajafirmasta omille teilleen.

Mutta mitä tekee kansalaisyhteiskunta? Junttilassa on noussut "Suojelemme Juntolovoa" -kansanliike vastustamaan tehorakentamista. He ovat vedonneet kuvernööri Matvijenkoon ja kampanjoineet, jotta ihmiset laajemminkin kirjoittaisivat kuvernöörille. Liike vaatii erityisesti metsäalueen (kartassa merkinnällä ZSD) säilyttämistä Junttilassa.

Eteläisellä maaseutualueella asuu niin vähän väkeä, ettei suurta protestia ole vielä nähty. Mutta kun siellä sijaitsee Puškinin palatsikaupunki ja Pavlovskin kylä hienoinen laajoine puistoineen, on aivan varmaa, että kansanliike nousee vastustamaan alueen "umpeenrakentamista".

Maanantaina 15.03.2010 Gunilla Breskyn Venäjä-dokumentteja 2/2 Gunilla Bresky' docs about Russia, part II

Paikka/Place:
Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus , Nordenskiöldink. 1, 3. krs., Kinosali
Aika/Time:
15.03.2010 klo 18:00 - 20:00
Vapaa pääsy. Free entry.

588. lentorykmentin henkilöstöä.

DOKKLUB esittää toisen osan luulajalaisen Gunilla Breskyn Venäjä-dokumentteja.Second part of swedish director Gunilla Bresky's documentaries:

1) K-141, 14 min. 2007, english subtitles.
K-141 on lyhytdokumentti Murmanskin edustalle uponneen ydinsukellusveneen miehistön omaisten surusta.
K-141 is a short documentary about the sorrow of the relatives of the submarine K-141's crew.
Den ryska ubåten ”Kursk” sjönk i augusti 2000. Hela besättningen på 118 man omkom - alla älskade av någon. Filmaren Gunilla Bresky berättar med hjälp av bl.a. fotografier från de anhörigas privata fotoalbum om sorg och minnen. Från 2007 Bredbild

2)Yön noidat (Nattens häxor, Night Witches), 58 min., 2008.
English subtitles.
Yön noidat kertoo venäläisistä naissotalentäjistä, jotka pommittivat öisin saksalaiskohteita.
Night Witches is a full length documentary about the russian female military pilots during the WWII
Lisää esim/see more!

Ohjaaja Gunilla Bresky kertoo näytöksen jälkeen dokumenteistaan.
Director Gunillas Bresky will attend the screenings.

Breskyn Venäjä-dokumenttien ensimmäinen osa, joka nähtiin DOKKLUB:issa tammikuussa,
esitetään uusintana samassa paikassa puolitoista tuntia aiemmin eli klo 16.30.
The first package of Bresky's films, screened in january will be repeated in the same place earlier the same day at 4:30 PM.
Tässä/Here Minun Venäjäni-blogissa tammikuussa ollut puffi silloin esitetyistä elokuvista. More about the previous films.

Gunilla Breskyn dokumentteja Tampereella

Aika/when?
Sunnuntai 14.3. klo 11.00-13.30
Paikka/where?
Tampereen työväentalo, Hämeenpuisto 28, 6. krs., Jenny-sali

DOKKLUB osallistuu viimevuotiseen tapaan Tampereen lyhytelokuvafestivaalille järjestämällä oheistapahtuman Työväentalolla. Esitämme luulajalaisen Gunilla Breskyn kolme dokumenttia, jotka kaikki ovat sidoksissa Venäjään/NL:oon.Kaksi ensimmäistä on nähty jo Helsingissä, mutta kolmas, ohjaajan viimeisin dokumentti, joka valmistui viime vuonna, saa Suomen ensiesityksen nyt Tampereella. Dokumentti kertoo pohjoisnorjalaisesta kalastajapariskunnasta, joka välitti venäläisille partisaaneille tietoja saksalaisten joukkojen ja varsinkin laivojen liikkeistä. Venäläiset taas puolestaan lähettivät tietonsa länsiliittoutuneille.

Kahdesta muusta dokumentista on lisää tietoa täällä.

Ohjaaja saapuu Tampereelle ja kertoo elokuvistaan näytöksen jälkeen.
Kolmen elokuvan nippu kestää kaksi tuntia.

Verinen tie( Blodsvägen), 54 min., 2000
Rakas Vera - Muistollesi(Kära Vera - Till ditt minne), 28 min., 2002
Kukilla kirjailtu harmaa huopa (En grå filt med broderade blommor), 35 min., 2009. Tekstitys englanniksi.

Kukilla kirjailtu harmaa huopa voitti viime vuoden lopulla Murmanskin tv-festivaalin grand prixin.
Elokuvasta mm. täällä.

Tervetuloa!
Vapaa pääsy.

For second time DOKKLUB is taking part at off-festival events of Tampere Film Festival. Last year we had a retrospective of Alina Rudnitskaya from Sankt Petersburg and this year we invited Gunilla Bresky from Lulea, Sweden.

The screenings will be in a historical Workers' House, where Lenin and Stalin met for first time more than a century ago.

The films are:
1) Blood Road, 54 min, 2000
2) Dear Vera - In Memory of You, 28 min., 2002
3) A Grey Blanket With Embroidered Flowers, 35 min.,2009

Free entry.


Reijo Nikkilä/DOKKLUB

Suomalainen vai venäläinen joulu?

Saako meidän Suomessa, siis tässä sinivalkosilmäisten ihmisten luvatussa maassa, vääntää mainoksissa vitsiä toisten kansojen kansanperinteestä, lajiominaisuuksista ja muista ominaisuuksista? Radiomainoksia on puitu neuvostossa. Tässä tulos.

MAINONNAN EETTINEN NEUVOSTO
KESKUSKAUPPAKAMARI
3.3.2010

Lausunto: 2/2010
Kampanjan toteuttaja: Suomalaisen Työn Liitto
Media: Radio
Asia: Halventaminen
Annettu: Helsinki, 12.2.2010
Päätös: Huomautus

Lausuntopyyntö

Mainonnan eettinen neuvosto on saanut kuluttajalta lausuntopyynnön Suomalaisen Työn Liiton suomalainen joulu –kampanjasta. Lausunnon pyytäjän käsityksen mukaan se on venäläisiä halventava ja syrjivä.

Lausuntopyynnön kohde

Naisääni: ”Urho? Vietettäiskö tänä vuonna vaihteeks venäläinen joulu?”
Miesääni: ”Njet, njet, njet! Niillähän on Pakkasukko, joka tulee vasta tammikuussa ja haisee votkalle!”
Naisääni: ”Siis meille tulee…”
Miesääni: ”…suomalainen joulu. Piste. Fi! Se aito ja alkuperäinen”
Naisääni: ”Sitähän minäkin…suomalainen joulu.fi.”

Vastineet

Suomalaisen Työn Liitto (kampanjan toteuttaja)

Suomalaisen Työn Liitto on toteuttanut marras-joulukuussa 2009 suomalainen joulu –kampanjan, jonka tavoitteena on muistuttaa kuluttajia suomalaisista tuotteista ja palveluista. Kampanjan verkkosivustoa suomalainenjoulu.fi on mainostettu eri medioissa. Kampanjan radiomainontaa on toteutettu ajalla 16.11.-13.12.2009. Radiomainoksia on ollut neljä, joissa on nostettu esille ruotsalaisten, italialaisten ja venäläisten joulun erityispiirteitä vahvistaen verkko-osoitteen sanojen suomalainen joulu muistamista.

Mainoksessa nainen ja mies käyvät humoristisen vuoropuhelun pohtien erilaisia vaihtoehtoja viettää joulua. Mainoksessa mainittua pakkasukkoa ei ole käytetty kuvaamaan venäläisiä kansana, vaan yhtenä perinteenä ja tapana viettää joulun kaltaista juhlaa. Tarkoitus ei ole ollut kohdistaa mielikuvia venäläisiin tai syrjiä heitä kansana. Mainos ei ole hyvän tavan vastainen.

Suomen Radioiden Liitto (=entinen Suomen Paikallisradioliitto)

Suomen Radioiden Liitto on välittänyt kyseisen mainoksen osana valtakunnallista tietoiskukampanjaa. Kampanjan ideana on humoristisella tavalla tuoda esille eri maiden tapoja viettää joulua ja nostaa esille kansanperinteeseen liittyviä hauskoja erityispiirteitä. Lähestymistapa ei ole venäläisiä loukkaava tai syrjivä.

Radiokanava Iskelmä Rex (media)

Radiomainos on osa Suomen Radioiden Liiton radiokanavalle välittämää valtakunnallista kampanjaa.

Radio Nova (media)

Suomen Radioiden Liitto on lähettänyt kampanjan julkaistavaksi kaupallisille radioasemille.

Mainonnan eettisen neuvoston lausunto

Kaupalliseen markkinointiin sovellettavien ICC:n markkinoinnin perussääntöjen 4 artiklan mukaan markkinoinnissa on kunnioitettava ihmisarvoa. Markkinoinnissa ei saa yllyttää syrjintään. Markkinoinnissa ei saa sallia syrjintää, joka perustuu esimerkiksi etniseen tai kansalliseen alkuperään, uskontoon, sukupuoleen, ikään, vammaisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Perussääntöjen 12 artiklan mukaan markkinoinnissa ei saa halventaa tai väheksyä tiettyä henkilöä tai ihmisryhmää.

Perussääntöjen 23 artiklan mukaan markkinoijan tulee noudattaa perussääntöjä. Lisäksi mainostoimiston, julkaisijan ja muiden markkinoinnin alalla toimivien tulee noudattaa näitä sääntöjä. Markkinointimateriaalia julkaisevien tai sitä välittävien kustantajien, muiden viestintäalan yritysten ja vastaavien toimijoiden on noudatettava asianmukaista huolellisuutta, kun ne hyväksyvät markkinoinnin ja julkaisevat sen.

Esillä olevassa tapauksessa on kysymys yhteiskunnallisesta viestinnästä. Mainonnan eettinen neuvoston on vakiintuneessa ratkaisukäytännössään katsonut, että edellä mainittuja markkinointisääntöjen ilmentämiä ohjeita voidaan soveltuvin osin hyödyntää myös silloin, kun arvioitavana on kyseessä olevan kaltainen viestintä.

Kyseessä on kampanja, jonka tarkoituksena on muistuttaa kuluttajia suomalaisista tuotteista ja palveluista. Mainonnan eettinen neuvosto kuitenkin toteaa, että mainoksessa suhtaudutaan halventavasti venäläisiin.

Edellä mainitulla perusteella mainonnan eettinen neuvosto katsoo, että kampanja on ICC:n markkinoinnin perussääntöjen vastainen ja siten hyvän tavan vastainen.

Outi Antila
puheenjohtaja

Paula Paloranta
sihteeri

Isänmaan puolustajat juhlittavina

23. helmikuuta 1918 vasta perustetun puna-armeijan osastot saavuttivat ensimmäiset voittonsa keisarillisen Saksan jalkaväkijoukoista Pihkovan ja Narvan tienoilla. Näistä voitoista tuli "puna-armeijan syntymäpäivä". Vuodesta 1922 puna-armeijan päivää on sitten juhlittu virallisesti. Niin tänäänkin. Mukaan juhlittaviksi pääsi myös laivasto. Vuodesta 1992 päivä on ollut nimeltään Isänmaan puolustajan päivä.

Tämä on nykyisin ainoa armeijan/laivaston/ilmavoimien punaisella merkitty juhlapäivä Venäjällä. Meillä Suomessa asia on sikäli toisin, että kesäkuun neljäs on puolivirallinen ja joulukuun kuudes virallinen armeijan juhlapäivä. Siis puolitoista juhlaa vuodessa. Pieni maa, paljon sotasaavutuksia, enemmän juhlittavaa.

Mutta toki Venäjällä miehisille aiheille on omistettu paljon päiviä kalenterissa. Osansa saavat erilaiset väkivaltakoneistot ja salaiset palvelut. regions.ru-nettilehden mukaan suurin osa venäläisistä näkeekin helmikuun 23. päivässä enemmän kuin puna-armeijan syntymäpäivän, nimittäin tosi miesten päivän.

VTsIOM (ВЦИОМ) julkisti tuloksia kyselystä, jonka mukaan
- 41 % pitää tätä päivää kaikkien Venäjän miesten päivänä,
- näin vastanneiden määrä on nousussa (v. 2005 näin vastasi 31 %)
- kasvava osa vastaajista pitää tätä päivää kaikkien Venäjän asevelvollisten päivänä: nyt 30 %, vuonna 2005 vain 13 %
- vähenemään päin on niiden määrä, jotka pitävät tätä päivää puna-armeijan syntymäpäivänä: nyt 21 %, v. 2005 oli 46 %
- pieni vähemmistö, 6 %, pitää tätä päivää vain yhtenä vapaapäivänä.

Tässä parlamentaarikkojen mielipiteitä VTsIOMille:

"Ensi sijassa niiden juhla, jotka kantavat kauluslaattoja. Tämä on työläisten ja talonpoikien Puna-armeijan päivä."
● Husein Tšetšenov, Kabardino-Balkarian tasavallan valtiovallan toimeenpanoelimen edustaja liittoneuvostossa, liittoneuvoston opetus- ja tiedekomitean puheenjohtaja

"23. helmikuuta on yksinomaan niiden juhla, jotka antoivat kaikkensa tai maksavat velkaansa Isänmaalle."
● Vasili Duma, Kostroman oblastin hallinnon edustaja liittoneuvostossa, liittoneuvoston luonnonvara-, ympäristönsuojelu- ja ekologiakomitean varapuheenjohtaja

"Kaikkien tosi miesten päivä: Helmikuun 23. on kaikkien Miesten, isolla alkukirjaimella, Juhla, ei kaikkien miessukupuolen edustajien vaan nimenomaan aitojen tosi miesten juhla."
● Sergei Lisovski, Kurganin oblastin duuman edustaja liittoneuvostossa, liittoneuvoston maatalous- ja elintarvikepolitiikan komitean varapuheenjohtaja

"Isänmaan puolustajan päivä on koko valtion juhla, joka ulottuu sekä miehiin että naisiin, ja kaikkiin veteraaneihin erityisesti."
● Vasili Lihatšov, Ingušetian tasavallan kansankokouksen edustaja liittoneuvostossa, liittoneuvoston kansainvälisten asiain komitean varapuheenjohtaja

"Kaikkien niiden miesten päivä, jotka tuntevat itsensä puolustajiksi. – Ja jokainen mieshän on perusluonteeltaan ennen kaikkea puolustaja. Olipa hän kyntäjä, seppä, rakentaja, johtaja – jos täytyy, hänen velvollisuutensa on ottaa ase käteen ja ryhtyä puolustamaan Venäjää."
● Oleg Pantelejev, Kurganin oblastin hallinnon edustaja liittoneuvostossa, liittoneuvoston IVY-asiain komitean jäsen

"Helmikuun 23. on sekä ammattisotilaiden että kaikkien muiden Venäjän miesten juhla. Isänmaan puolustaja on ihminen, joka rakastaa maataan, ymmärtää, millaisia ovat nykyiset uhat, ja pystyy ne torjumaan. Isänmaan tosi puolustajien täytyy ymmärtää hyvin nykyajan poliittiset prosessit ja hänen on muistettava tukeutua historialliseen muistiinsa."
● Jevgeni Fjodorov, duuman talouspolitiikka- ja yrittäjyyskomitean puheenjohtaja (Yhtenäinen Venäjä)

"Jokainen löytäköön hyvän aiheen juhlistaa tätä merkkipäivää, mutta sen ohella on muistettava juhlia ensi sijassa Suuren isänmaallisen veteraaneja ja kauluslaattojen kantajia. - Helmikuun 23. päivän juhla on kallis kaikille niille, joille sana isänmaa ei ole pelkkä tyhjä sävel."
● Aleksandr Tšuhrajev, duuman terveydenhuoltokomitean varapuheenjohtaja (Yhtenäinen Venäjä)

"Ei pidä puhua vain maansa puolustamisesta vaan myös perheensä, sukulaisten ja läheisten puolustamisesta. – Enemmistö Venäjän miehistä on viettänyt aikaa armeijan palveluksessa. Siksi helmikuun 23. on laillisesti tullut kansalliseksi miesten juhlaksi."
● Viktor Šudegov, duuman opetuskomitean varapuheenjohtaja (Oikeudenmukainen venäjä)

"Helmikuun 23. antaa meille lisäsyyn muistaa voittoamme ja sankareitamme. Pyrkimyksessä mieltää historiamme uudelleen olemme usein unohtaneet sankarillisen menneisyytemme. – Helmikuun 23. on yleiskansallinen juhla, jolla on ammatillinen linja. Ei pidä unohtaa, että isänmaan puolustajia eivät ole vain sotilaat, vaan myös kaikki ne, jotka taistelevat 'sisäistä vihollista', s.o. rikollisuutta, rosvousta, korruptiota vastaan."
● Gadžimet Safaralijev, duuman opetuskomitean varapuheenjohtaja (Yhtenäinen Venäjä)

"Juhlapäivän päätarkoitus on valmius millä hetkellä tahansa toimia aktiivisesti kotimaan puolustuksessa. – Vuonna 1918 isoisäni oli todistamassa puna-armeijan syntyä, siksi tämä päivä on ennen kaikkea asevelvollisten päivä."
● Boris Kašin, duuman rahamarkkinakomitean jäsen (KPRF)

"Helmikuun 23. pitää oikeutetusti katsoa kaikkien miesten juhlaksi. Kuitenkin itselleni se merkitsee ennen kaikkea niiden juhlaa, jotka taistelivat, jotka ovat palvelleet ja palvelevat armeijassa."
"Ei ole olennaista, onko helmikuun 23. kaikkien miesten juhla vaiko vain niiden, joilla on yhteys sotapalvelukseen. Jokaiselle miehellehän on tunnusomaista turvautuminen voimaan ja puolustajan tehtävät. Siksi tänä päivänä jokaisella naisella on lainmukaiset perusteet ja oikeus juhlia niitä miehiä, joita hän haluaa."
● Pjotr Šelištš, Venäjän yhteiskunnallisen kamarin toisen kokoonpanon jäsen, Venäjän kuluttajaliiton neuvoston edustaja

"Helmikuun 23. pitää mieltää yleensä puolustajien päivänä. Minun mielestäni tämä on kaikkien miesten päivä, jotka on kutsuttu puolustamaan ei vain omaa isänmaataan, vaan myös perhettään ja sukulaisiaan. Siksi ymmärrän tämän päivän kaikkien miesten päivänä."
"On epäloogista juhlia paaston aikana puna-armeijan syntymäpäivää. Siksi päivä pitää mieltää uudelleen. Miehet ovat aina olleet voimakkaita, he puolustavat heikkoja. Mielestäni tämä päivä pitäisi muuttaa kaikkien meidän miespuolisten puolustajiemme päiväksi."
● Irina Dergatševa, filologisten tieteiden tohtori, Venäjän sosiaalialan valtionyliopiston vieraiden kielten tiedekunnan dekaani, lingvistiikan ja kulttuurienvälisen kommunikaation laitoksen professori

Airi Leppäsen radiodokumentti "Unelma uudesta Venäjästä" 17.02.2010

Radio Yle1 Todellisia tarinoita:

UNELMA UUDESTA VENÄJÄSTÄ

Robert Latypovia Permissä, Julia Kanitševaa Saranskissa, ja Andrei Amirovia Nižnyi-Novgorodissa yhdistää halua tuntea myös oman maan menneisyyden synkkä puoli ja herätellä muita nuoria toimintaan paremman yhteiskunnan puolesta. Venäjän ihmisoikeusliikkeen grand old lady Ljudmila Aleksejeva oli mukana jo neuvostoajan toisinajattelijoiden liikkeessä ja Juri Džibladze on tehnyt työtä ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien puolesta perestroikan vuosista lähtien. Mutta ihmisoikeusliike on viime vuosina ajettu ahtalle ja unelma uudesta demokrattisestta Venäjästä on toistaiseksi jäänyt unelmaksi.


Toteutus:Airi Leppänen, Hannu Karisto, Kai Rantala


Ohjelma lähetetään Radio Yle1:ssa keskiviikkona 17.02.2010 klo 13:05 ja torstaina 18.02.2010 klo 22:15. Sen voi kuunnella viikon ajan ensilähetyksestä myös netisssä: www.yleradio1.fi/dokumentit

Stalin voi hyvin Jakutiassa

Venäjällä päättyi noin vuosi sitten BBC:n mallin mukainen, televisiokanava Rossijan toteuttama kaikkien aikojen merkittävimmän venäläisen äänestys - Имя Россия. Siinähän kolmanneksi selviytyi Iosif Vissarionovitš Stalin, joka sai kansalta 519071 ääntä. (Voittaja Aleksanteri Nevski-Nevalainen sai 524575 ääntä, eli erot kärjessä olivat pienet.)

Nevalaisella on nyt ratsastajapatsas Pietarissa nimikkoaukiollaan, mutta Stalinin patsaat Venäjällä ovat käyneet aika vähiin. Uusin niistä on Jakutiassa viime marraskuussa pystytetty patsas. Mielenkiintoista on, että se seisoo Amga-nimisessä taajamassa eikä suinkaan pääkaupungissa Jakutskissa.

Nettilehti Life News kertoo:
"Amgassa, ihan jakutialaisen kylän keskustassa, pystytettiin Iosif Stalinin patsas. 'Kansan isän' pronssikasvo sijoitettiin Vladimir Leninin pystin viereen, hallintorakennuksen ja lukion väliin."

- Palautimme ihmisille Leninin ja Stalinin patsaat, - kertoi Life Newsille Amgan naslegin (hallintopiirin) hallinnon päällikkö Vasili Sleptsov. - Leninin muistomerkki on seisonut keskusaukiolla ylimuistoisista ajoista lähtien. Mutta hiljattain me kalustimme aukiota uudelleen, mutta patsas pysyi. Sota- ja selustaveteraanimme suuttuivat! Rauhoitimme vanhuksia: "Emme me piilota muualle Leninin pystiä! Me vain pystytämme sen toiseen paikkaan, Maineen aukiolle." Ja se pystytettiin, ja viereen pystytettiin myös Stalinin pysti, jotta voisimme ilahduttaa vanhuksia Voiton 65-vuotispäivänä. Joka vuosihan heitä on yhä vähemmän. Nämä 90-vuotiaat vanhukset, soturit, jotka puolustivat maatamme fašisteja vastaan, ryhmittyivät Leninin ja Stalinin patsaan ympärille ja huusivat: "Hurraa!"

Siis:
В Амге, в самом центре якутского поселка, установили памятник Иосифу Сталину. Бронзовый лик «отца народа» поселился рядом с бюстом Владимира Ленина, между зданиями администрации и гимназии.

- Мы вернули людям памятники Ленину и Сталину, - рассказал life News глава администрации Амгинского наслега Василий Слепцов. – Памятник Ленину стоял в центральном сквере с незапамятных времен. Но недавно мы сквер переоборудовали, а памятник снесли. Наши ветераны войны и тыла возмутились! Мы успокоили стариков: «Никуда не денем ваш бюст Ленину! Установим в другом месте, на площади Славы». И поставили, установив и бюст Сталина тоже, чтоб стариков на 65-летие Победы порадовать. На открытии собралась толпа, ветераны плакали, их у нас осталось всего 15, с каждым годом их все меньше и меньше. Эти 90-летние старики, воины, защищавшие страну от фашистов, построились вокруг памятников Ленину и Сталину и кричали: «Ура!».


Näyttää siltä, että Stalin-virus on leviämässä: kommunistit keräävät rahaa Stalinin patsaan pystyttämiseen pääkaupunkiin Jakutskiin. Näin kertoo liittovaltion virallinen portaali Sakha News.

Hätäisesti kyhätty suomennos Sakha Newsin jutusta:

***
Kommunistit ovat käynnistäneet varainkeräyksen Stalinin patsaan pystyttämiseksi Jakutskiin. Sanomalehti Наше Время, siis Meidän Aikamme, kertoo, että tätä ennen kommunistit ovat käyneet monessa instanssisa, mutta "yksikään niistä ei ole sanonut suoraan suostuvansa asiaan, muttei myöskään sanonut kategorisesti EI.

Tammikuun 3. pnä Jakutskissa pidettiin kokous, "jossa päätettiin pystyttää I. V. Stalinille patsas Jakutskiin neuvostokansan Suuressa Isänmaallisessa sodassa saaman voiton 65-päivän kunniaksi". Stalinin pystin luonnoksen tekeminen päätettiin antaa jakutskilaiselle kuvanveistäjälle Eduard Pahomoville, joka oli myös mukana tekemässä Stalinin pystiä, joka pystytettiin Jakutian Mirnyissä (Tämä tapahtui v. 2005; siitä on kuvia täällä [TK]).

Näinä päivinä (kirjoitettu 30.1.2010) Jakutskin kaupunginduuman osoitteeseen toimitettiin vanhusneuvoston, sota- ja selustaveteraanien neuvoston ja VFKP:n aluekomitean yhteinen hakemus, jossa vaaditaan virallista päätöstä Stalinin muistomerkin pystyttämisestä.

Sanomalehti mainitsee, että "yleinen kansanäänestys, jonka riippumattomat tiedotusvälineet tekivät Jakutskin kaupungille kaupunginjohtajan hyväksymänä, kävi ilmi, että valtaosa väestöstä vastustaa tätä ajatusta."

Sillä välin Venäjän federaation kommunistisen puolueen parlamenttiryhmän äskettäisessä kokouksessa puheenjohtaja Vjatšeslav Štyrov "suhtautui tähän ehdotukseen ymmärryksellä". Tosiasiassa hän hyväksyi sen, joka tapauksessa niin hänen sanansa ymmärrettiin kommunistien kokouksessa, kirjoittaa "Meidän Aikamme".

***

Kattavan näköinen lista Stalin-monumenteista on venäläisessä wikipediassa

Eikä tässä vielä kaikki!
Lisää Stalineja on hankkeilla. Viime viikolla uutisoitiin, että Tambovin oblastin Tarinakaupungissa (Рассказово) kommunistipuolueen on tehnyt patsasaloitteen, jota kaupunginneuvosto tuki äänin 15-1. Runollisesta nimestään huolimatta Rasskazovo on teollisuuskaupunki, jossa asuu 44.000 asukasta.

Suuren Voiton 65-vuotispäivä näyttää saavan Stalin-rintamalla liikehdintää myös suurkaupungeissa. Eilinen uutinen kertoi, että Volgan varrella Saratovissa kommunistit ovat julistaneet kilpailun parhaasta Stalin-patsaan luonnoksesta. Järjestäjät haluavat, että veistos/muistomerkki ilmentäisi "kansan käsitystä Stalinista maansa sankarina".

Tärkeimmät vaatimukset muistomerkistä ovat poliittinen korrektius, taiteellinen laatu ja teknisen toteutuksen realistisuus. Patsaan pystytyksen tueksi on jo perustettu järjestelytoimikunta, vaikkeivät viranomaiset toistaiseksi olekaan suostuneet hankkeeseen.

Kilpailuun voivat osallistua kaikki halukkaat, eikä sitä ole rajattu pelkästään ammattitaiteilijoille. Voittajalle luvataan 10.000 ruplan palkkio (noin 240 euroa). - Miten olisi, Villu Jaanisoo, Harry Kivijärvi, Veikko Myller, Matti Peltokangas, Sofia Saari, Miina Äkkijyrkkä ja kumppanit? Kiinnostaisiko maine ja kunnia? Veikko Hirvimäki, vieläkö pronssi tottelee käsiäsi, tai kivi?

Tässä mainittujen paikkakuntien lisäksi Stalinilla on patsas ainakin Novotšerkasskissa, Ufassa ja Urjupinskissä Volgogradin alueella. Olisi oikein hyvä, jos blogin lukijat ja kirjoittajat raportoisivat Stalinin patsasbongauksistaan täällä!

DocPoint at DOKKLUB - DocPoint v DOKKLUBe - DocPointin venäläiselokuvat DOKKLUBilla

Järjestäjä:
DOKKLUB

Päivämäärä:
15. helmikuuta 2010
Ajankohta:
18:00 - 20:00
Paikka:
Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, 3. krs., Kinosali
Katuosoite:
Nordenskiöldinkatu 1, 3. krs, Kinosali
Helsinki

Tervetuloa katsomaan uusia venäläisdokumentteja! - Vapaa pääsy.
Wellcome to see new russian documentaries! - Free entry.
Dobro pozhalovat' na pokaz novyh russkih dokumental'nyh fil'mov! - Vhod bezplatnyi

Ensimmäistä kertaa DOKKLUB näyttää tuoreeltaan kaikki pari viikkoa sitten Helsingissä pidetyn DocPoint-festivaalin venäläiset elokuvat. Niitä on kaksi, ja v. 2009 valmistuneet elokuvat esitetään tässä järjestyksessä:

Pervyi raz DOKKLUB pokazyvaet srazu posle okontshanii festivalja DocPoint vse rossiiskie filmy, kotorye utshastvovali na festivale. Filmov dva, oba svezhie, s proshlogo goda.

For the first time DOKKLUB repeats the russian docs sreened at DocPoint at the end of january in Helsinki.

1) Glubinka/Countryside/Syrjäseutu 35x45, dir. Jevgeni Solomin Novosibirsk, 43 min.

2) 17-oe Avgusta/ 17 August /Elokuun 17. päivä, dir. Aleksandr Gutman, St.Petersburg, 63 min.

Sekä Solomin että Gutman ovat toisen polven dokumenttiohjaajia. Valeri Solomin työskentelee poikansa tavoin Novosibirskissa, jo sotakuvaajana aloittanut Ilja Gutman kuoli korkeassa iässä muutama vuosi sitten.

Avtori filmov- rezhissery vtorogo pokolenija. Starshii Solomin, Valery prodalzhaet rabotat' v Novosibirske. Ilja Gutman, kotoryi natshal svoju zhisn' v kino uzhe voennym operatorom, umer neskol'ko let tomu nazad v Moskve.

The authors of the films belong to the second generation of russian doc.filmmakers. Valery Solomin works in Novosibirsk. Ilja Gutman, who started his career as a cameraman in WWII, died some years ago in Moscow.
--------------------------------------------------------------

Glubinka/Syrjäseutu/Countryside 35x45
Solomin Jevgeni
43 min, Venäjä, 2009

Valokuvaaja Ljutikov kiertää siperialaisia kyliä valokuvaamassa kansalaisia, sillä viranomaiset ovat päättäneet vaihtaa vanhat neuvostopassit uusiin venäläispasseihin. Hän marssittaa miehet ladon seinään naulatun lakanan eteen ja virittää sen kulttuuritalon juhlasaliin naisväen taustaksi. Passiton ihminen ei ole ihminen Venäjällä, junalippuakaan ei voi ilman sitä ostaa. Tosin minne lähteä, jos ei ole nähnyt rahapalkkaa kahdeksaan vuoteen?

Countryside 35 x 45 on hienon kuvaustyön ja dramaturgian satuttavaa, huumorilla höystettyä elokuvaa kahden aikakauden murroksessa elävistä ihmisistä. Aamun äänet kertovat ihmisten ja eläinten arkaaisesta yhteiselosta, jossa maalaiset sinnittelevät. Hääjuhlassa he heittäytyvät tanssin valtaan. Elokuvan vertauskuvallinen voima huipentuu kuviin polttouunissa roihuavista neuvostopasseista, joiden sivuilta valokuvat katsovat kuin kysyen: ”Mitä nyt, Venäjä?”

Elizabeth Marschan/DocPointin katalogi


Esitysformaatti: DVD, alkuperäinen kieli venäjä, engl. tekstitys
Alkuperäinen nimi: Glubinka 35x45
Käsikirjoitus: Solomin Jevgeni
Kuvaus: Ponomarjov Vladimir
Leikkaus: Solomin Jevgeni
Ääni: Popov Andrei
Tuotanto: Pavlov Konstantin, Solomina Jelizaveta
--------------------------------------------------------
Countryside 35x45
Solomin Evgeny
43min, Russia, 2009

Lyutikov travels in Siberian villages photographing people, for the authorities have decided to replace old Soviet passports with new Russian ones. He shoots men in front of a sheet nailed to a barn wall and hangs the sheet in the village hall for women. In Russia, a person without a passport isn't really a person; you can't even buy a train ticket. Then again, if you haven't been paid in money in eight years, where would you go?

Countryside 35 x 45 is a cinematographically and dramaturgically wonderful, touching and humorous film about people living between two eras. The sounds of early morning tell of an archaic coexistence of people and farm animals that the country folk struggle with. At a wedding party they immerse themselves in dance. The metaphorical force of the film culminates in images of burning Soviet passports, with the old photos staring out, as if asking “What now, Russia?”

Elizabeth Marschan │ Translation by Maria Koistinen/Catalogue of DocPoint


Format: DVD, original language russian, english subtitles
Original title: Glubinka 35x45
Script: Solomin Evgeny
Photography: Ponomaryov Vladimir
Editor: Solomin Evgeny
Sound: Popov Andrey
Production: Pavlov Konstantin, Solomina Elizaveta

Elokuun 17. päivä ( DocPointin katalogiteksti)

Sellin luukusta seurataan, kuinka Boris Bezotechestvo pyydystää kärpäsiä ruuaksi hämähäkille. Hänen ainoa seuralaisensa kiipeilee loisteputken valossa pitkin seinää. Kolmesta murhasta tuomittu Boris sovittaa rangaistustaan vankilassa, jonka kaikki asukkaat ovat elinkautisvankeja. Vankila sijaitsee saarella, jonne johtavan sillan ylittävät vain vartijat ja hevosvaunut, joiden lastina on ruumisarkku.

Venäläinen dokumenttielokuvan mestari Alexander Gutman tutkii uusimmassa teoksessaan sitä, mitä tapahtuu silloin, kun ei tapahdu mitään. Rikoksen ja rangaistuksen tematiikka on läsnä teoksen jokaisessa hetkessä. Kun kuolemantuomiota ei enää ole, jäljelle jää vain aikaa. Koska hämähäkistä ei ole juttuseuraksi, ajan voi käyttää keskusteluihin Jumalan kanssa – tai ehkä sittenkin Saatanan. Boris kysyy itseltään, pitäisikö yrittää seota. Sitä hän ei olekaan yrittänyt vähään aikaan.

Taina Vuokko/DocPointin katalogi

Esitysformaatti: DVD, alkuperäinen kieli venäjä, eng. kielinen tekstitys
Käsikirjoitus: Gutman Aleksandr
Kuvaus: Efros Maksim, Gutman Aleksandr, Volkov Nikolai
Leikkaus: Gutman Aleksandr
Ääni: Lerner Leonid
Tuotanto: Gutman Aleksandr, Kopczynski Krzysztof
--------------------------------------------------------------
17 August ( from catalogue of DocPoint)

Through the hatch of his cell door, we see Boris Bezotechestvo catch flies to feed a spider. Climbing up and down the wall under a fluorescent light, the spider is his sole companion. Boris, convicted of three murders, expiates his crimes in a prison where everyone is serving a life sentence. The prison is on an island and only guards cross the bridge leading there. And a horse carriage loaded with a coffin.

In his latest film, the Russian master of documentary Alexander Gutman explores what happens when nothing happens. The theme of crime and punishment is present in every moment. When there is no death sentence, there is only time. Since the spider cannot speak, time can be spent conversing with God – or maybe with the Devil. Boris asks himself whether he should try to go insane. That's something he hasn’t tried for a while.

Taina Vuokko | Translation by Anna Volmari/Catalogue of DocPoint

Format: DVD,original language russian, english subtitles
Script: Gutman Alexander
Photography: Efros Maxim, Gutman Alexander, Volkov Nikolai
Editor: Gutman Alexander
Sound: Lerner Leonid
Production: Gutman Alexander, Kopczynski Krzysztof

-------------------------------------------------------------------------

17 августа
Первая тюрьма в России для пожизненно заключенных.
Одиночная камера.
«Борис Безотечество. Пожизненное заключение. Статья 102. Тройное убийство».
Общение с безразличным к его судьбе Богом.
Он молится, но НЕ ВЕРИТ.
Его слова наполняют воздух камеры. Он говорит и слушает сам себя .
Пространство камеры поедает его.
Его мир – это четыре стены и вид из окна.
Тюрьма физически выталкивает заключенного во ВРЕМЯ.
Длинная вереница отпущенных человеку дней и ночей , за которым следуют «ад» или «рай» .

---------------------------------------------------
17 august
(Short synopsis)

The first prison in Russia for those sentenced to life terms.
A single cell.
“Prisoner Boris Bezotechestvo.
Life sentence.
Article 102.
Triple murder.”
Communing with a God who is indifferent to his fate.
He prays, but is NOT A BELIEVER.
His words filled the air of the cell. He talks and listens to himself.
The space within the cell consumes him.
His world is four walls and the view from the window.
The prison physically thrusts the prisoner into TIME.
A long succession of days and nights allotted to him, after which comes “hell” or “heaven”.
Alexander Gutman

In addition to synopsis:

In my film "17 August", like in a mirror, the realities of today's life in
Russia was reflected. Daily crimes are committed and people in power were absolutely sure that God will forgive them.
Today the faith in God in Russia looks like play in COMMUNISM.
The whole country prays, but does NOT BELIEVE.
This is a strange and horrible play without repentance. The prison where the character of my film stays is contemporary Russia.
Alexander Gutman

Pietarin tunnetuin suomalainen - самый известный финн в Петербурге

Tiedättekö kuka on Pietarin tunnetuin suomalainen?
Vuodesta 1995 kaupungissa asuva toimittaja, taiteilija Sami Hyrskylahti. Hän peri Ville Haapasalon manttelin Villen muutettua aikoinaan pois opiskelukaupungistaan.
Sami Hyrskylahden pitkä haastattelu venäjäksi 18.01.2010 pietarilaisella kanavalla

Культурная столица. Художник, журналист Сами Хюрскюлахти.

Сами Хюрскюлахти – петербуржский художник, журналист, тусовщик и коллекционер винтажной одежды. Сами родился в Хельсинки, но в зрелом возрасте выбрал Петербург местом проживания и творчества. С тех пор, как его соотечественник актер Вилле Хаапасало перебрался в Москву, Хюрскюлахти справедливо считается самым известным финном в северной столице. Как художник, Сами работает в различных техниках (рисунок, коллаж, фотография и т.д.), но главным арт-объектом в его творчестве является он сам. Сами Хюрскюлахти с успехом демонстрирует самого себя в галереях, на вечеринках, в концертных залах – везде, где бурлит культурная жизнь.

Алексей Попов

18.01.2010

Tarton rauha 90 vuotta

Nyt joku lukija varmasti ajattelee, että kirjoittajan kalenteri on sekaisin. Tarton rauhahan solmittiin syksyllä 1920. Kyllä, mutta helmikuussa samana vuonna Tartossa solmittiin myös rauha.

Viron vapaussota loppui 02.02.1920 solmittuun rauhansopimukseen Neuvosto-Venäjän kanssa. Sopimus täyttää siis tänään 90 vuotta. On siis syytä kohottaa Viru Valge -snapsi; muut värit eivät varmaankaan virolaisille kelpaa.

Neuvosto-Venäjä esitti kesällä 1919 Virolle rauhan solmimista, mikä oli vasta itsenäisyytensä julistaneelle Virolle myös tunnustus pienen valtion suvereniteetista. Se ei kuitenkaan ollut kovin suvereeni, vaan joutui pitkittämään neuvottelujen aloittamista, koska länsivallat halusivat jatkaa sotaa Neuvosto-Venäjän kanssa. Ja jatkoivat, koska uskoivat valkoisten voittoon Venäjän sisällissodassa.

Mutta mehän olemme lukeneet Ostrovskimme (Как закалялась сталь, Kuinka teräs karaistui) ja Sholohovimme (Тихий Дон, Hiljaa virtaa Don) ja Babelimme (Конармия, Punainen ratsuväki) ja tiedämme, että uskolla ei lopulta ollut katetta.

Viron ja Venäjän raja määräytyi aika kummallisesti. Narvajoen sijasta linja vedettiin sinne, mihin silloiset tykit ulottuivat ampumaan joen takaa, siis noin 10-14 kilometriä joen itäpuolelle. Lisäksi Viro sai kiistanalaisen Setumaan itselleen. Kahdesta heiveröisestä sopijasta Venäjä näyttää olleen tuolloin vielä heiveröisempi, ja se joutui antamaan periksi, kuten antoi periksi myöhemmin Suomen kanssa neuvotellessaan.

Saksan tarkoituksena oli tehdä Suomesta, Virosta ja siitä etelään olevista maista puskureita bolshevikkivaltiota vastaan, joten se ei ollut innokas myöntämään, että Viro olisi itsenäinen valtio. Näin ollen Viro saa kiittää Neuvosto-Venäjää kansainvälisen asemansa vahvistamisesta. Nyky-Virossa moni ei halua tätä muistaa.

Aselevon naapurukset tekivät aivan vuoden 1920 alussa, ja rauhansopimus saatiin aikaan alle kuukaudessa.