Klikkaa teksti ja kuva suuremmaksi!
Hажмите на изображениe для увеличения текста и картинки!
( Yllä oleva juttuni julkaistiin Spektr NEDELI:ssä tämän vuoden alussa 12.01.2007. Alla siitä hieman mukailtu käännös.
Lehden etusivun kuva on pysäytetty tv-dokumenttini Elokuun vallankumous englanninkielisestä versiosta. Politkovski kertoo Janajevin juntan pyristelystä vääjäämätöntä romahtamistaan vastaan. Toisen kuvan Sashasta lippalakissaan otin helmikuussa 1990 suuren mielenosoituksen aikana Sadovajalla, Moskovassa ).
Aleksandr Politkovskin tulin tuntemaan 80-luvulla. Hän opiskeli MGU:n zhurfakissa, journalistisessa tiedekunnassa, samalla vuosikurssilla, samassa ryhmässä kuin tuleva vaimoni Ria Karhila. Ria muistaa Sashan tehneen vuonna 1979 erinomaisen diplomityön karatesta. Sen kuvasi chileläinen zhurfakin televisiostudiolla työskennellyt Cristian Valdes, VGIK:in käynyt kuvaaja.
80-luvulla ennen perestroikaa Sasha haastatteli minua pari kertaa eri tv-ohjelmiin, yksi niistä oli ”Mir i molodjozh”. Olin Cristianin kanssa tullut taas kuvausmatkalta Afganistana ja meidän näkökulmamme sotatapahtumiin kiinnosti.
Sittemmin koko neuvostoyleisö oppi tuntemaan Sashan loistavana lippalakkipäisenä erikoisreportterina 1987 perustetusta Vzgljad-ohjelmasta. Teimme aika paljon yhteistyötä ja Sasha teki tuolloin 1980-loppupuolella yhden ensimmäisistä ulkomaanmatkoistaan (lomamatka) Suomeen. Yhdessä vaimonsa Annan ja kahden lapsensa kanssa he olivat viikon vierainamme Herttoniemessä.
Anna oli kaunis, tummatukkainen nuori toimittaja. Anna, Anja oli äärimmäisen ujo, hyvin syrjään vetäytyvä. Kun istuimme meillä pitkän uudenvuoden pöydän ääressä, en muista hänen sanoneen sanaakaan. Samanlaisena hänet muistavat muutkin tuon illan vieraamme, paitsi ystäväni, myös herttoniemeläinen Volodja, joka muistelee käyneensä Anjan kanssa pitkän keskustelun – ehkä tupakalla parvekkeella.
Kun Anna Politkovkovskaja muutama vuosi sitten harmaatukkaisena alkoi esiintyä Suomen-matkoillaan meillä televisiossa, minulta meni pitkän aikaa ennen kuin tajusin, että kyse oli samasta henkilöstä, joka tuolloin 80-luvulla oli täysin kaikkien tunteman tv-tähtimiehensä varjossa.
Vzgljad-ohjelma lopetettiin joulukuussa 1991 ja päästettiin pannasta vasta elokuun putshin jälkeen kahdeksan kuukautta myöhemmin. Viimeinen Vzgljadin lähetys tuli muuten suorana Suomen Turusta joulukuun lopulla Rian ja Natasha Shpankon avustamana.
Putshin aikana Sasha Politkovski, Sasha Ljubimov ja muut vzgljadilaiset rakensivat Valkoisen talon kellariin maanalaisen radioaseman, jonka kuuluvuuus rajoittui vain hyvin suppealle alueelle eli talon sisälle sekä kovaäänisten kautta ajoittain jopa satatuhantiselle väkijoukolle talon ympärillä. Politkovski järjesti meille kuvaaja Kari Aholan kanssa ainoana kuvausryhmänä pääsyn maanalaisen radiostudioon, jossa sitten Kari kuvasi maailmankuulun episodin Mstislav Rostropovitsista kalashnikov olallaan. Studion edessä onnistuin haastattelemaan Pariisista Valkoiseen taloon rientänyttä maestroa.
Putshin kolmantena ja samalla viimeisenä päivänä haastattelin Sashaa Valkoisen talon parvekkeella dokumenttielokuvaani Elokuun vallankumous. Sen jälkeen en muista häntä tavanneeni. Kun hänen entinen vaimonsa Anna surmattiin viime lokakuussa, yritin turhaan saada hänen koordinaattejaan ilmaistakseni hänelle surunvalitteluni.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti