Georgian poliittinen kriisi, vol. 2

Suuri oli hämmästys toimistossa, kun tänään iltapäivällä avasimme television ja siellä, suorassa lähetyksessä, vasta hiljan Shaakashvilin pataluhaksi haukkunut Irakli Okruashvili esiintyi. Tai no, esiintyi ja esiintyi - vankilan verkka-asussa, katse harhaillen, pussit silmien alla hän vastaili haastattelijan (ilmeisesti syyttäjänviraston edustajan) kysymyksiin.

Georgian kuohuva poliittinen kriisi päätyi (käytän tarkoituksella sanaa päätyi, ei suinkaan päättyi) siihen, että Okruashvili tunnusti TV-kameroiden edessä valehdelleensa ja kertakaikkiaan sanonensa kaikki skandaalinkäryiset paljastuksensa Shaakashvilista vain omaa poliittista uraa ajaakseen.

Oman työpöytäni ääreltä ei muuta kuulunut, kuin perin suomalainen iso HÄH.

Nyt olemme tilanteessa, jossa Okruashvili pääsee vapaalle jalalle maksettuaan 10 miljoonan larin (vajaat viisi miljoonaa euroa) vakuudet, joskin hänen tunnustuksensa vallan väärinkäyttö- ja muissakin syytteissä pysyvät voimassa. Puheet peruttiinn vain, mitä Shaakashviliin tuli.

Juttelin iltapäivällä Financial Timesin toimittajan kanssa, joka oli juuri haastatellut Shaakashvilia. Hänen mukaansa presidentti oli perin tyytyväinen ex-kollegansa Irakli Okruashvilin tämänpäiväisiin puheisiin. Journalisti ei muuta osannut kysyä, kuin että "Mitä te hänelle oikein teitte?!" johon Shaakashvili totesi, että vankila oli kyllä maan paras ja olosuhteet kaikinpuolin priimaa. Irakli vissiin tuli järkiinsä ihan muuten vaan.

Oppositio puolestaan jatkaa kampanjaansa, jossa vaaditaan aikaistettuja parlamenttivaaleja. Opposition edustajat uskovat, että Okruashvilia painostettiin - mikä on varmasti lievä ilmaisu. Okruashvilin tuttu liukkaan poliitikon itsevarmuus oli mennyttä, kun hän verkkatakissaan tänään televisiossa esiintyi. Vapisevin käsin hän sytytti savukkeen ja kertoi valehdelleensa oma puolueensa avajaistilaisuudessa niin, että korvat heiluivat.

Jossain hiljan lukemassani artikkelissa kirjoittaja vertasi Georgian poliittista elämää teatteriin. Itsellenikään ei muuta mieleen tule, kun täysin kaoottinen saippuaooppera, jonka käänteitä ei paatuneinkaan tv-kriitikko millään arvaisi - ja jotenkin ei tekisi mielenikään arvata. Prosessi kaikessa kummallisuudessaan ei kerro mistään muusta kuin vallan vahvasta sisäpiiriytymisestä, suosikkien noususta ja tuhosta Shaakashvilin hallinnossa. Demokratiasta Okruashvili-show ainakaan ei kerro.