Eräs Leffatykki.com -portaalin elokuvakuluttaja kuvailee Solarista seuraavasti:
"Solaris on rauhallinen, älykäs ja hieman traaginen tarina inhimillisestä elämästä, vastuusta, hyvityksestä ja ennen kaikkea rakkaudesta. Ainoa pieni haitta on kerronta, mikä on Hollywood-tuotteisiin tottuneelle melkoisen raskasta, mutta vaivannäkö kannattaa tässä tapauksessa."
Ja kuten Keskisuomalainen Oyj -konsernin sanomalehtien elokuvakriitikko Marko Ahonenkin sanoo "-- ei Solaris ole kalssikko turhaan. Katsojalle tekee vain hyvää, että hän joskus joutuu elokuvan ääressä ajattelemaankin."
Naulan kantaan!
Tekstit
2 kommenttia:
Minulla on Venäjältä ostettu suomeksi tekstittämätön - kuinkas muuten - VHS-versio, jonka olen pariin kertaan katsonut. Johtuiko tekstityksestä vai sopivasta mielentilasta vaiko peräti katselutilan valaistuksesta, jonka rustasin aiemmin samana päivänä uuteen uskoon, mutta klassikko tuntui Vieläkin Paremmalta kuin aiemmilla kerroilla.
Jos joku kuluttaja on tottunut Hollywood-kerrontaan, hänelle voin vain suositella sen tavan pois oppimista. Tarkovskin kerronta on kaikkea muuta kuin raskasta: se on intensiivistä, mukaansa tempaavaa, uteliaisuutta herättävää ja ajattelua vaativaa.
Miten Ylen saisi näyttämään lisää a) Tarkovskia, b) neukkuklassikoita, c) nykyvenäläisiä filmejä?
Käytän nyt tilaisuuttani hyväkseni ja haukun YLEn tekstityksen lyttyyn. Jo monet kerrat olen saanut huomata, miten elokuvissa ratkaiseva rooli on kielellä ja käännöksellä.
Kesän Rangaistuspataljoonassa puhuttu sotilas- ja rikollisslangi ja sen suomalainen käännös olivat kuin yö ja päivä. Samoin jo moneen kertaan Teemalla uusitussa Idiootissa. Dostojevskin käyttämä syvä, sivistynyt, vanhoillinen kieli korvautuu parilla suomalaisella "sinne päin" -kappaleella. Tälläkin palstalla mainostettua/kehuttua Saatana saapuu Moskovaan -sarjaa lienee kohdannut sama peikko.
Paras tapa nauttia venäläisrealismin klassikoista on eittämättä lukea ne. Kirjoja vierastaville yksilöille (mm. minulle) myös elokuvaversio tarjoaa nautittavan kokemuksen. Olen hyvin pahoillani niiden suomalaisten puolesta, jotka ovat tekstitysten varassa. :(
Mutta Solariksesta: Tarkovskin helmiä on hyvä katsella joskus uudestaankin, sillä joka kerralla niistä avautuu jotain uutta. Ilmaisulla "raskasta katsottavaa" tarkoitettiin varmaan juuri sitä, että elokuvan katsominen vaatii sitä ajatuksenjuoksua. :)
YLEä voisi ehkä pommittaa joukkokirjeillä venäläisklassikoiden, samoin piirrettyjen näyttämiseksi. NYKYAJAN venäläisfilmien näyttämisestä YLEllä tuskin voidaan puhua, sillä niitä ei ole vielä edes näytetty Venäjänkään TV-kanavilla.
Viipurin "Ikkuna Eurooppaan" -elokuvafestivaali voisi olla näin suomalaisnäkökulmasta hyvä vaihtoehto uusien elokuvien katsomiseksi.
Lähetä kommentti