Kynttilöitä Annan muistoksi - Памяти Анны Политковской

Photo Reijo Nikkilä 07.10.2007
Klikkaa teksti ja kuva suuremmaksi!
Hажмите на изображениe для увеличения текста и картинки!

Olen tässä pitkin aamua yrittänyt miettiä, miten vuosi sitten sain tietää Anna Politkovskajan murhasta. Mielikuvat siitä eivät ole selkeitä. Ehkä suomalaisista tv-uutisista (olikohan silloin ylimääräisiä uutisia, tuskin), soittiko joku Venäjältä, sainko tekstiviestin (niitähän tuli sitten viikonlopun mittaan kosolti, viestejä kynttilämielenosoituksesta Venäjän suulähetystön edessä) vai näinkö sen Venäjän televisiosta (minulla näkyy hyvin RTR ja huonosti ykköskanava)?

Ensireaktioni oli samanlainen kuin Mallisen Jukalla – kuuntelin ja luin sen äskeisestä Radio Svobodan haastattelusta. Sitten tuli epämukava olo siitä, etten ollut oikein kunnolla seurannut Annan kirjoituksia enkä ollut käynyt 2000-luvulla missään hänen lehdistötilaisuuksissaan ja muissa tapahtumissa täällä Suomessa. Ja miksi en ollut tehnyt hänestä ”seurantadokumenttia”? Näihin itsesyytöksiin löysin pian ainakin itseäni osittain tyydyttävän vastauksen. (Tein vuosisadan vaihteessa tiukkaan tahtiin sotavankidokumenttejani, sitten jäin YLE:stä vanhuuseläkeelle eli dokumentin tekemisen tekniset mahdollisuudet vaikeutuivat ja sitten toimitin Rukiver-kirjan, jonka jättimatrikkelin teossa raadoin liikaa; sairastuin niin vakavasti kahdeksi vuodeksi, ettei minulla kertakaikkiaan on ollut käsitystä mitä ympärillä tapahtui).
Olin tuntenut Anjan jotenkuten ennen kuin hänestä tuli se Anna Politkovskaja, jonka koko maailma tunsi.

Miksei kukaan nuoremmista tekijöistä tehnyt dokumenttia Annasta silloin kun hän vieraili täällä usein?

Tsekkasin juuri Annan lehden Novaja Gazetan nettisivut. Kaksi johtavaa uutista:
!) Nizhnii Novgorodissa viranomaiset ovat estämässä kansainvälisen Anna Politkovskaja- foorumin aloittamista
2) Donin Rostovissa viranomaiset eivät halua sallia muistotilaisuuden pitämistä.

Mutta pääsivun tärkein asia on sittenkin se, että viikko sitten avattiin Annan vanha työnumero+74957981034, johon häntä surevat ihmiset saavat soittaa. Soittaa voi myös englanniksi. Puhelinta pidetään auki vielä tänään klo 15.01 Suomen aikaa asti- Sivuilla on julkaistu runsaasti soittajien tekstejä molemmilla kielillä. Hienoa on se, että useat soittajat ilmoittavat oman nimensä eivätkä kätkeydy pelkkien etunimien tai anonyymisyyden taakse.
Huomenna näistä viesteistä ilmestyy lehden erikoisnumero "Anin nomer - Anjan numero".
Annan murhan tarkaksi ajankohdaksi on siis määritetty klo 16.01 Moskovan aikaa. Mitä me teemme:

"Sytytä kynttilä Anna Politkovskajalle su 7.10. klo 17
Amnestyn Suomen osasto kutsuu sytyttämään kynttilöitä Anna Politkovskajan muistoksi - sekä tueksi muille ihmisoikeusaktivisteille. Helsingissä kynttilöitä sytytetään yhteisesti sunnuntaina 7.10. klo 17 Venäjän lähetystön edessä (Tehtaankatu 1B).
Sananvapausjärjestö Suomen PEN järjestää samana iltana klo 18 taiteellisen illan Anna Politkovskajalle otsikolla ”Minä kirjoitan mitä näen”. Ohjelmassa musiikkia, runoja ja tietysti Politkovskajan tekstejä. Esiintyjinä nuoria suomalaisia muusikoita, Koko- ja Klockrike-teattereiden väkeä ja ihmisoikeusaktivisteja. Tilaisuus järjestetään KOKO-teatterissa".

Olen menossa kumpaankin tilaisuuteen, Ensimmäistä kertaa elämässäni suurlähetystölle niin, etten mene viisumi- vastaanotto- tai muissa asioissa sisään jommaltakummalta puolen taloa rautaporttien kautta. KokoTeatteriin vien Moskovasta tuomiani A-kolmosen kokoisia Anna-plakaatteja sekä valtavan, viitisen metriä korkean muovisen Anna-julisteen, jonka Markku Kaukoranta ystävällisesti raahasi matkalaukussaan Moskovasta. Nyt jättijuliste on muutaman tunnin suoristumassa pakkauksestaan parvekkeellamme Herttoniemessä.

Muuten, kumman hiljaista on tuon kynttilätilaisuuden ympärillä. Ei tekstiviestisumaa, ei mainintaa edes Hesarin menopalstalla. Vuosi sitten kynttilämielenosoitusta puffattiin poikkeuksellisesti jopa YLE:n tv-uutisissa.

Lisäys illalla kummankin tilaisuuden jälkeen:
Ei ollut väen paljoutta suurlähetystön luona - satakunta ihmistä. Kynttilöitä ei saanut asettaa suurlähetystön puoleiselle jalkakäytävälle, vaan vastapäisen talon edustalle. YLE:n tv-uutisten ja Nelosen kuvausryhmät paikalla. Sekä yksinäinen, tuttu naapurimaan kuvaaja. Haastattelivat ainakin elokuvaohjaaja Arto Halosta. Poliitikoista tunnistin vain Heidi Hautalan, ehkei muita ollutkaan paikalla.
Tilaisuus oli rauhallinen, ei iskulauseita, vain harras suurlähetystöä kohti tuijottanut rintama kaikenikäisiä ihmisiä, jotka eivät ole unohtaneet Annaa.

KokoTeatterissa Annan tekstien lukemista, yksi hieno monologi, runsaasti musiikkiesityksiä, sympaattinen suomenruotsalainen näyttelijä ( nimi unohtui, anteeksi)luki jostakin syystä ei ruotsiksi eikä suomeksi, vaan venäjäksi ( niin hirvittävän huonosti, ettei siitä tolkkua saanut)Jeseniniä. Valitettavasti jouduin poistumaan ennen viimeistä ohjelmanumeroa, Vysotski-ryhmää.
Niin ja se Moskovasta saatu jättijuliste sopi tilaisuuteen erittäin hyvin, vaikka se ei koko korkeudeltaan mahtunutkaan tilaan.