Eilen tiistaina, hyvissä ajoin ennen määräaikaa ja ensimmäisenä puolueena, Yhtenäinen Venäjä jätti vaaliasiakirjansa Venäjän keskusvaalilautakuntaan. Lieneekö tapahtumaan liittyvä sirkusmeininki tahallista vai tahatonta, mutta papereiden toimittajina olivat Zapashnyin veljekset, Moskovan sirkuksen tiikerinkouluttajat ja päätoimensa ohella puolueen vaaliasiamiehet. He ilmoittivat, että he nyt jättävät nämä duumanvaaliasiakirjat, vaikka olisihan pääehdokkaalle toki muitakin tehtäviä. Mukana olleet yhtenäisvenäjäläiset täsmensivät:
"Meidän täytyy rukoilla Vladimir Vladimirovitshia pysymään [presidentin] virassa vielä yhden kauden. Sellaista johtajaa Jumala ei joka päivä lahjoita maalle. Emme halua, että lapsemme jäisivät heitteille. Yhtenäinen Venäjä on tekojen, ei sanojen puolue. Ja me haluamme saada aikaan tulevaisuuden yhdessä sen kanssa."
Mukana papereita jättämässä mainitaan olleen myös Yhtenäisen Venäjän vaalipäällikkö Andrei Vorobjev ja Yleisvenäläisen monilapsisten perheiden neuvoston puheenjohtaja Tatjana Borovikova, joka on tullut tunnetuksi sloganillaan "Mnogo detok - horošo!" (Monta lasta - hyvä juttu!)
Ehdokaslistoja ei näytetty paikalla kärkkyneille journalisteille. Joulukuun 2. pnä pidettävissä vaaleissa Yhtenäisen Venäjän listoilla kuuluu olevan ohjaaja Fjodor Bondartšuk [mm. Yhdeksäs komppania, 2004] http://www.fbondarchuk.ru/movies/plaing/, laulaja Lev Leštšenko http://www.leschenko.ru/ ja viihdeyhtye Ljuben laulusolisti Nikolai Rastorgujev http://www.nikolay-rastorguev.ru/.
Se, että Putinin http://www.kremlin.ru/articles/V_Putin.shtml on tiedetty olevan ehdokaslistalla ykkösenä, on tuonut Yhtenäiselle Venäjälle kannatuksen kasvua.
Levada-keskuksen kysely, joka julkaistiin 10.10.2007, kertoo tärkeimmät:
Yhtenäinen Venäjä 68 % 369 paikkaa
VF:n kommunistinen puolue 15 % 81 paikkaa
Liberaalidemokraatit 6 %
Oikeudenmukainen Venäjä 5 %
Jabloko 1 %
Oikeistovoimien liitto 1 %
Tänään 17.10. Ylen radiouutiset kertoi Venäjän Helsingin-suurlähetystön lähetystöneuvoksen Vladimir Kozinin terveisistä Suomen uuden ulkopolitiikan uudenkarheille, mutta innokkaille johtajille: Venäjä ei sanele eikä painosta, mutta Suomen liittyminen Natoon olisi Venäjälle sotilaallinen uhka. Jutun skuuppi olikin Suomen johdolle ehdotetun harkinta-ajan pituus:
"Suomen pitäisi Kozinin mukaan lykätä mahdollisia Nato-halujaan ainakin runsaan 15 vuoden ajan eli pitkälle 2020-luvulle. Kozinin arvion mukaan Putinin valtakausi voi kestää niin pitkälle. Kozin puhuu avoimesti siitä, että Putin voisi siirtyä takaisin presidentiksi käväistyään ensin pääministerinä."
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id72563.html
Näinhän on loogista menetellä Putinin suhteen. Hänen uransa olisi johdonmukainen:
2000-2004 presidentti, 1. kausi
2004-2008 presidentti, 2. kausi
2008-2012 pääministeri
2012-2016 presidentti, 1. kausi ikään kuin uutena viran haltijana
2016-2020 presidentti, 2. kausi
2020-2024 pääministeri,
2024-2028 presidentti, 1. kausi uutena viran haltijana
2028-2032 presidentti, 2. kausi
Vasta tämän kauden aikana Putin tulisi ikään, jossa Urho Kekkonen joutui eroamaan terveydellisistä syistä. Tänä aikana Venäjä ehtii pitkälle. Ehkä Kuuhun asti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
9 kommenttia:
Kannattaa lukea myös Bori Gryzlovin tänään Rossiiskaja Gazetassa ilmestynyt juttu, jonka otsikkona on "Putin pysyy Venäjän johtajana". Venäjä on vihamielisten ulkovaltojen piirityksessä, ja nämä Venäjän vihamiehet vain odottavat Putinin eroa jonka varjolla Venäjä voitaisiin pilkkoa palasiksi ja myydä eniten tarjoavalle. Vaan turhaan odottavat, sanoo Gryzlov, tämä parlamentin puhemies joka aikoinaan totesi, että parlamentti ei ole mikään paikka keskusteluille. Huhhuijaa.
Kirjoitin Gryzlovin jutustä pätkän ruotsiksi: Putin, partiet och fosterlandet. Saas nähdä jaksanko kääntää suomeksi.
Gryzlov varmasti viittaa 1990-lukuun, jolloin Venäjän kansallisomaisuus todellakin pilkottiin palasiksi ja myytiin pilkkahintaan useimmiten ulkomaisille yrityksille, koska venäläisillähän ei 1990-luvulla ollut tunnetusti rahaa – tai jos oli, niin se oli todennäköisimmin laittomasti hankittua. Tätä temppua kutsuttiin yksityistämiseksi.
Yksityistämisen aikana 1990-luvulla noin 133 000 venäläistä yritystä yksityistettiin, ja valtio sai niistä kassaansa naurettavat 9,7 miljardia dollaria. Summan pienuudesta kertoo esimerkiksi se, että suunnilleen sama summa kilahti myös Puolan kassaan sen omasta yksityistämisohjelmasta, vaikka yksityistettyjen yritysten lukumäärä oli luonnollisesti murto-osa venäläisistä. Jotain kertonee myös se, että samana ajanjaksona esimerkiksi Brasilia sai valtionyritysten yksityistämisestä kasaan noin 66 miljardia dollaria. Edelleen summasta kertoo jotain myös se, että saman verran kuin Venäjän valtio sai valtionyritysten yksityistämisestä kahdeksan vuoden aikana, eli 9,7 miljardia dollaria, pelkästään venäläisturistit käyttivät saman summan ulkomailla matkaillessaan yhden vuoden, vuoden 2003 aikana.
Esimerkiksi Venäjän suurimman pesuainevalmistajan Novomoskovskbythimin kontrollipaketti myytiin ulkomaiselle Proctor&Gamblelle hintaan, joka oli asiantuntijoiden arvioiden mukaan vähintään 75-115 miljoonaa dollaria edullisempi kuin osakepaketin sen hetkinen arvo.
Erityisen aktiivisia ulkomaiset yritykset olivat Venäjän alennusmyynneissä energiasektorin ja korkeateknologian yritysten aloilla. Jotain kertonee esimerkiksi se, että Rospatentin tilastojen mukaan pelkästään Yhdysvalloissa rekisteröitiin vuosina 1992-2000 yli tuhat elektroniikka-, laser-, optiikka-, tai öljynjalostusteknologian patenttia keksintöihin, jotka olivat venäläisiä, mutta jotka rekisteröitiin Yhdysvalloissa, koska kyseisen keksinnön tehneen venäläisfirman omisti yhdysvaltalainen taho.
Eli ei Gryzlovin pelko polkumyynneistä siis mitenkään aiheetonta ole…
On totta, että yksityistäminen 1990-luvun Venäjällä tapahtui kaoottisesti ja enimmäkseen sisäpiirin hommina, niin että oligarkit keskenään sopivat kuka saa mitäkin pilkkahintaan. Mutta tämä on kyllä enemmän Venäjän vallanpitäjien kuin kenenkään muun syytä. Ulkomaalaisiahan ei juuri apajoille päästetty, ja ne joita päästettiin on sittemmin yritetty savustaa ulos.
Novomoskovskbythimin kauppa tapahtui vuonna 1993. Silloin kaikki oli myynnissä pilkkahintaan, jos vain tiesi kenen kanssa piti sopia.
Mutta eihän nyt ole vuosi 1993. Sillä vain on kiva pelotella, samoin kuin ulkomaisilla vihollisilla jotka piirittävät Venäjää.
Seurasin läheltä erään aasialaisen yrityksen investointisuunnitelman laskelmia Venäjälle. Jälkikäteen silloisia hintoja voi pitää yleisesti ottaen matalina, mutta 90-luvulla vasta kommunismin murruttua riskit olivat niin suuret, että ostajia ei löytynyt, vaikka etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Vertaus Brasiliaan tai Puolaan on sikäli virheellinen, että myös itse tuotantolaitokset olivat Venäjällä pääsääntöisesti sopimattomampia siviilikäyttöön kuin Puolassa. Yksittäisistä sijoituksista en uskalla sanoa, mutta kokonaisuutena sijoitukset Venäjälle (pl. energiasektori) ovat jälkikäteen tarkasteltuna asettuneet sille riski-tuotto -akselille, jota silloin arvioitiin. Toisin sanoen, olisinko ostanut samalla hinnalla ennemmin vaikkapa Nestlen kuin venäläisen öljy-yhtiön. Olisin ostanut Nestlen, enkä katuisi vieläkään.
1990-luvun alun talousreformit olivat pääasiassa Jegor Gaidarin ja Anatoli Tshubaisin, sekä venäläisten (Potanin), että lukuisten läntisten talousneuvonantajien (mm. Jeffrey David Sachs, Anders Aslund) käsialaa. Kuten tunnettua, reformit epäonnistuivat (tai onnistuivat – mikäli tarkoituksena oli kansallisomaisuuden siirtäminen oligarkeille), omaisuus siirtyi harvoille ja valituille ja korruptio räjähti käsiin. Ei siis ihme, että monet syyttävät sormet Venäjällä nousevat nimenomaan osoittamaan sen aikaisia venäläisiä talouspäättäjiä (joista suurin osa on siirtynyt oppositioon tai paennut rahat taskussa ulkomaille) sekä ulkomaisia talousneuvonantajia.
Kalle:
”ja ne joita päästettiin on sittemmin yritetty savustaa ulos.”
Juu, varmasti savustamista on tapahtunut joillain strategisesti tärkeillä aloilla kuten sotilas- ja energiasektorilla, mutta harvassapa ovat ne valtiot, jotka olisivat luovuttaneet maan talouden ja turvallisuuden, tai muutoin strategisesti tärkeiden toimintojen hoitamisen pelkästään ulkomaisten omistajien käsiin. Äärimmäisen tyhmäähän se olisi.
Olipas täällä tänään paljon anonyymejä. Olisi helpompi keskustella, jos anonyymit ainakin numeroisivat itsensä "Anonyymi-1", "Anonyymi-2" jne, että tietäisi, milloin anonyymi keskustelee itsensä, milloin muiden kanssa...
Gaidar ja Tšubais ovat yhä Venäjällä. Kummastakaan ei kylläkään tykätä. Potanin taisi vaihtaa maisemia vähäksi aikaa kun oligarkkivetoisen Venäjän ja läntisten lainanantajien yhteistoimin harjoittama vastuuton talouspolitiikka 1998 johti valtion konkurssiin ja kaatoi Potanininkin pankin. Onhan näitä oligarkkeja moneksi, ja röyhkeimmät saivat haalittua eniten rahaa. Kenelläkään heistä ei ole ihan puhtaita jauhoja pussissaan. Jotkut ovat silti yhä Putinin suosiossa kun eivät sekaannu heille kuulumattomiin asioihin.
Varmaan tyhmiäkin neuvoja annettiin, mutta kukapa pakotti niitä noudattamaan? Ja tuskinpa neuvonantajat mihinkään kansainväliseen venäjänvastaiseen salaliittoon kuuluivat, tekivät varmaan parhaansa. Miksiköhän muuten Jeffrey Sachsin toinen etunimi on tarpeen mainita?
Tämä keskustelu lähti nyt vähän epäolennaisuuksiin. Ei vuoden 2007 lopulla kantsi miettiä 14-15 vuotta sitten tehtyjä bisneksiä.
Olennaista duuman puheenjohtaja Gryzlovin haastattelussa oli:
"Venäjä on vihamielisten ulkovaltojen piirityksessä,...."
Mitkä vihamieliset ulkovallat sitä piirittävät?
Saksa? Ei. Sen kanssa tehdään kaasuputkea, ja kauppa sujuu paremmin kuin koskaan.
Kiina? Ei. Sen kanssa tehdään yhteistyötä monella tavalla, ja Putin on näyttävästi veljeillyt Kiinan johdon kanssa Shanghain järjestön kokouksissa.
USA? Ei sekään oikein siltä näytä.
Muita ei ole. Suomi, Baltian maat, Ukraina eivät piiritä Venäjän suhteen mitään, ja bisneskin on vähäisempää kuin se voisi olla. Keski-Aasian maat ja Intia, ei. Antaapa olla.
Minä en pidä Venäjää mitenkään vihamielisenä valtiona. Se on oman laisensa, kuten on vaikka Uzbekistan tai Belgiakin. Sen kanssa voi toimia kun osaa keinot. Ja tavat.
Tässä on Gryzlovin päättelyn heikko kohta. Mutta Venäjällähän nämä vihamielivaltojen manaamiset menevät kansaan kuin parsinneula mummon silmään.
Toinen haastattelun pointti on tämä:
"Ulkopolitiika ei ole yksinkertaisesti valtioiden politiikkaa. Se on myös niiden johtajien politiikkaa. Nyky-Venäjä on yhtä kuin Putin. "Venäjä ilman Putinia" on Venäjä ilman johtoa, Venäjä ilman tahtoa. Venäjä, joka voidaan jakaa ja jonka kanssa voidaan tehdä mitä tahansa. Venäjä saaliina."
"Näköjään juuri tällä tunteella jotkut odottavat vastausta yhä useammin toistuvaan, presidentille esitettyyn kysymykseen: 'Lähdettekö kolmannelle kaudelle?' He näkevät Putinin lähdön Venäjän heikentymisenä.
Saavat odottaa. Putin pysyy Venäjän johtajana."
Ilmeisesti on olemassa joukko yhtenäisvenäjäläisiä, jotka valmistelevat kolmatta kautta. Liittoneuvoston puheenjohtaja Sergei Mironov puhui sellaisia jo viime keväänä, taisi olla huhtikuussa.
Tämäntapaisten puheenvuorojen määrä on viime aikoina kasvanut. Veikkaan: ei savua ilman tulta.
Enpä mene tuomitsemaan tätäkään. Se on Venäjällä ihan tavallinen asenne. Jos perustuslaki on hyvien asioiden esteenä, ei luovuta hyvien asioiden tavoittelusta, vaan muutetaan perustuslakia. Muu maailma voi vähän hiilestyä, mutta se on heidän asiansa.
Kyllä tähtäin (ohoh, tulipas sotilaallinen sana) on asetettu vuoteen 2032.
Moro, tässä anonyymi1. En minäkään usko mihinkään salaliittoihin, mutta uskon kyllä siihen, että kansalliset valtiot ajattelevat aina etupäässä omaa etuaan ja tulevaisuutensa turvaamista. Kun kyse on valtavista energiavarannoista ja niiden hupenemisesta, on helppo uskoa, että kansallisten etujen tavoitteleminen ja takaaminen johtaa väistämättä ristiriitaisuuksiin. Sellaisia valtioiden välisiä energiasopimuksia, joissa kaikki osapuolet olisivat tarkalleen tasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden, on valitettavasti hyvin harvassa.
Siksi venäläisten on varmasti vaikea niellä väitteitä, joiden mukaan läntiset talousneuvonantajat määrittelivät Venäjän 1990-luvun alun talousuudistuksien suuntaa pelkästään hyvää hyvyyttään, ilman erilaisten taustavaikuttajien ohjausta. Tilannehan oli lopulta se, että Venäjä teki lähes kaikessa niin kuin ulkopuoliset vaikuttajatahot (mm. IMF) määrittelivät, eikä niin kuin sen olisi ehkä kannattanut omaa etuansa ajatellen tehdä. Lopulta maa oli venäläisten mielestä joutunut eräänlaiseksi kolonialismin lypsylehmäksi, joka omia etuja puolustamatta olisi tarjonnut lypsettäväksi luonnonrikkauksiaan pilkkahintaan.
Mitä joihinkin oligarkkeihin tulee, niin on varmasti totta, että suurin osa äkkirikastuneista ei varmastikaan tienannut miljardiomaisuuksiaan moraalisesti hyväksyttävin keinoin. Sen ei kuitenkaan pitäisi olla mikään peruste selittää kyseisten herrojen toimia. Erityisesti minua on ärsyttänyt Mihail Hodorkovskin edunajaja Robert (ei turhaan mainita toista nimeä) Amsterdam, joka mm. Suomen televisiossa taannoin esiintyessään haki hyväksyntää päämiehensä toimille perustellen niitä sanomalla, että ”Kaikkihan siihen aikaan samalla tavalla tekivät”. No eivät todellakaan tehneet, vaan Hodorkovskin tapaan niin toimi vain pieni, valikoitunut, poliittisia päättäjiä lähellä ollut ja aiemmin NKP:ssä ja Komsomolissa toiminut eliitti.
Hodorkovskin osalta täytyy muistaa, että miehen kahnaukset lain kanssa alkoivat jo ennen kuin hänestä tuli oppositiopoliitikko. Hodorkovski muuten sivumennen sanoen repi jo 1990-luvun lopussa erilaisia läntisten öljy-yhtiöiden kanssa aikaisemmin tehtyjä investointisopimuksia, eli tuolloin hän teki samaa, mistä sinä aiemmassa kirjoituksessa syytit nykyjohtoa. Hän mm. mitätöi vuonna 1998 amerikkalaisen Amoco –yhtiön kanssa aiemmin solmitun sopimuksen Priobskoen öljykentän hyödyntämisestä. Onko siis yhdelle sallittua se, mikä toiselle on kiellettyä?
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että on väärin, että kaikkia oligarkkeja ei ole asetettu edesvastuuseen. Jotain moraalista korvausta heidän pitäisi maksaa edes siitä, että 1990-luvulla heidän omistamiensa yhtiöiden työntekijät saivat nähdä palkkojen maksun viivästymisen takia nälkää, samalla kuin pulskeat isännät kylpivät miljardeissaan.
Taloustieteen nobel-ehdokas Joseph Stiglitz muuten totesi, että Venäjän 1990-luvun yksityistämisprosessi tulisi julistaa laittomaksi tehdyksi ja että kaikilta 1990-luvulla omaisuutensa keränneiltä pitäisi periä 90% vero, mikäli he haluaisivat viedä Venäjällä tienaamansa omaisuuden ulkomaille. Valitettavasti tästä Stiglitzin neuvosta ei ole otettu onkeen.
Lähetä kommentti