Mielenosoitus Venäjällä surmattujen ihmisoikeuspuolustajien muistoksi 28.1.

Olin viime viikolla Moskovassa työmatkalla. Maanantai-iltana 19.1. minut tavoitti Amnestyn Lontoon toimistosta tullut sähköposti, jossa kerrottiin ihmisoikeusasianajaja Stanislav Markelovin ja toimittaja Anastasija Baburovan surmista. Uhrit tapettiin Moskovan keskustassa. Keskellä kirkasta päivää. Molempia ammuttiin päähän. Kävin ennen lähtöäni murhapaikalla viemässä kynttilän ja kukkia. Paikalla oli paljon valokuvia, kukkia ja kynttilöitä. Lumessa oli vielä verta. Epäusko ja -toivo täyttivät mielen - miten tämä on mahdollista? Kuinka monta kuollutta ihmisoikeuspuolustajaa tarvitaan, ennen kuin Venäjän viranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin heidän suojelemisekseen?

Ihmisoikeuksien ja ihmisoikeuspuolustajien turvaamisen lisäksi toinen tärkeä teema on rankaisemattomuus. Moskovan murhapaikalla oli Venäjän Federaation pääsyyttäjälle Juri Tshaikalle osoittettu viesti: "Tshaika, kuinka monta juttua sinulla onkaan vastuullasi - hoitaisit edes yhden avoimen jutun päätökseen." Niin, vapaalla jalalla ovat edelleen myös Anna Politkovskajan, Magomed Jevlojevin ja monien muiden ihmisoikeuspuolustajien murhaajat ja/tai murhien tilaajat.

Alla tiedote Amnestyn ja muiden järjestöjen järjestämästä kynttilämielenosoituksesta. Tule mukaan!

Moskovassa on kahden viime viikon aikana tapettu kolme Venäjän kansalaisyhteiskunnan toimijaa: ihmisoikeusasianajaja Stanislav Markelov ja toimittaja Anastasija Baburova sekä oppositioaktivisti Anton Stradymov. Helsingissä järjestetään mielenosoitus veritekojen aaltoa vastaan ja syyllisten saattamiseksi edesvastuuseen keskiviikkona 28. tammikuuta 2009 klo 17.00 Venäjän suurlähetystön edustalla, osoite Tehtaankatu 1. Mielenosoituksen järjestävät Amnesty Internationalin Suomen osasto, Suomalais–venäläinen kansalaisfoorumi, Suomen PEN, Suomen Rauhanpuolustajat sekä Kiila ry.

Vuosi 2009 on alkanut Venäjällä poliittisten ja ihmisoikeuksien kannalta synkkääkin synkemmin. Moskovan keskustassa ammuttiin 19. tammikuuta keskellä kirkasta päivää kadulle tunnettu ihmisoikeustapauksiin erikoistunut asianajaja Stanislav Markelov ja häntä Novaja gazeta -lehteen haastatellut toimittaja Anastasija Baburova. Markelov oli tulossa pitämästään tiedotustilaisuudesta Baburovan seurassa, kun heitä seurannut mies ampui molempia päähän. Veriteon häikäilemättömyys viittaa murhaajan olleen hyvin valmistautunut ammattilainen.

Toimittajien, asianajajien ja ihmisoikeuspuolustajien murhista on tullut yhä tavallisempia Venäjällä, eikä syyllisiä ole saatu oikeuteen. Tämä on omiaan synnyttämään rankaisemattomuuden ilmapiirin, jonka lopettamiseksi Helsingin mielenosoituksessa vaaditaan Venäjän viranomaisia tutkimaan murhat nopeasti ja perusteellisesti ja saattamaan syylliset oikeuden eteen. Enteet eivät lupaa hyvää: Kreml ei ole esittänyt edes surunvalitteluja murhien johdosta.

Stanislav Markelov oli Venäjän tunnetuimpia ihmisoikeuksiin erikoistuneita juristeja ja Kremlin politiikan näkyvä arvostelija. Hän ajoi lukuisia vallanpitäjien kannalta hankalia juttuja. Hän oli vuosien varrella edustanut mm. ihmisoikeusloukkauksista kärsineitä tšetšeenejä (tai heidän eloonjääneitä sukulaisiaan), äärinationalistisen väkivallan uhreja sekä riippumattomia tiedotusvälineitä. Stanislav Markelov johti myös Laillisuusinstituuttia (Institut verhovenstva prava), jonka puitteissa joukko venäläisiä juristeja ajaa yhteiskunnallisesti merkittäviä oikeusjuttuja.

Juuri ennen kuolemaansa Markelov oli pitänyt tiedotustilaisuuden, jossa hän kritisoi murhasta tuomitun entisen everstin Juri Budanovin päästämistä ennenaikaisesti ehdonalaiseen vapauteen 15.1.2009 ja ilmoitti suunnittelevansa uuden oikeusjutun aloittamista tätä vastaan. Budanov tuomittiin vuonna 2003 kymmeneksi vuodeksi vankeuteen 18-vuotiaan tšetšeenitytön Elza Kungajevan sieppaamisesta ja murhaamisesta maaliskuussa 2000. Raiskauksesta tuomiota ei sen sijaan tullut, vaikka ruumiinavauksessa löydettiin selviä merkkejä siitä. Markelov toimi kohutussa oikeusjutussa yhtenä Kungajevan omaisten asianajajista.

Yhdessä Markelovin kanssa ammuttu Anastasija Baburova oli 25-vuotias journalistiikan opiskelija ja vapaa toimittaja, joka oli kirjoittanut lokakuusta lähtien Novaja gazeta -lehteen. Baburova toimi aktiivisesti myös opposition Toinen Venäjä -liikkeessä. Hän oli viime aikoina kirjoittanut artikkeleita erityisesti fasististen liikkeiden uhkaavasta noususta Venäjällä. Baburovasta tuli neljäs tällä vuosikymmenellä tapettu Novaja gazetan toimittaja – tunnetuin heistä oli syksyllä 2006 ammuttu Anna Politkovskaja, jonka murhaoikeudenkäynti on käynnissä.

Samaan aikaan kuin suru-uutinen Markelovin ja Baburovan ampumisesta levisi Moskovassa tieto oppositioaktivisti Anton Stradymovin kuolemasta. 20-vuotias Stradymov kuului ääriliikkeenä kiellettyyn, Putinin-Medvedevin hallintoa kritisoivaan Kansallisbolševistiseen puolueeseen. Hänet pahoinpideltiin raa'asti hengiltä Moskovassa aamuyöllä 14.1.2009, erityisesti pää oli hakattu lähes tunnistamattomaksi. Viranomaisilta kesti yli neljä päivää ilmoittaa kuolemasta uhrin omaisille ja tovereille, vaikka surmatulla oli henkilöpaperit tallella. Omaisuutta Stradymovilta ei tiettävästi anastettu, tappajasta tai tappajista ei ole tietoa.

Lisätietoja:

Meri Mäkihannu
Maakohtaisen työn asiantuntija
Amnesty International
Suomen osasto / Finnish Section
Puh. +358 9 58604420
meri.makihannu(@)amnesty.fi

EXPRESS-DOKKLUB keskiviikkona 28.01. klo 18.15-20.00, Viesti ihmiselle - Mihail Litvjakov

Klikkaa kuva suuremmaksi! Hажмите на изображениe для увеличения картинки!
Mihail Litvjakov vaimonsa, kollegansa Irina Kalininan kanssa DocPoint-festivaalilla Helsingissä 24.01.2009, photo by Reijo Nikkilä

Pietarin kuuluisan Poslanie k tsheloveku - Message to Man - Viesti ihmiselle-elokuvafestivaalin perustaja ja johtaja, dokumenttiohjaaja Mihail Sergejevitsh Litvjakov jäi sunnuntaina päättyneen DocPoint-festivaalin jälkeen muutamaksi päiväksi Suomeen, josta hän jatkaa matkaa Pariisiin.
Päätimme käyttää tilaisuutta hyväksemme ja pyytää häntä DOKKLUB:ille kertomaan juuri nyt 20 vuotta täyttävästä festivaalistaan. Ensimmäinen festivaali pidettiin 25-31. tammikuuta 1989 Leningradissa.Toivo Tupin on luvannut kääntää keskustelun Mihail Sergejevitshin kanssa.

Illan päätteeksi Litvjakov esittää kolme ohjaamaansa dokumenttielokuvaa:
Vetshnyi boi - Ikuinen taistelu, 1965, 10 min.
Trudnye rebjata - Ongelmalapsia [nyk. Katulapsia] 1966, 20 min.
Est' takie povody... - Aiheita riittää... (1983), 20 min.
Elokuvissa ei ole tekstitystä.

Aika: 28.01.2009, klo 18.15 - 20.00
Paikka: Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, Nordenskiöldinkatu 1, 3. kerros, Kinosali
Vapaa pääsy.

EDIT 28.01.2009

Lyhyestä varoitusajasta huolimatta tilaisuuteen tuli yli 20 henkilöä. Tulkkausta ei tällä kertaa tarvittu lainkaan, koska kaikki osasivat venäjää. Aikaahan sillä lailla voitettiin ja niin illan päähenkilö ehti puhua paitsi omasta dokumentaristiurastaan myös varsin perusteellisesti festivaalin vaiheista, joissa vauhdikkuutta ja tietenkin vaikeuksia on riittänyt.

Festivaalin rahoituksen kannalta parasta kautta elettiin edesmenneen kaupunginjohtajan Anatoli Sobtshakin aikana, huonointa hänen seuraajansa Vladimir Jakovlevin, joka ilmoitti heti kaupungin johtoon tultuaan, että nyt ei ole kulttuurin aika (net do kultury). Jakovlevin aikaa kesti kuusi vuotta. Litvjakovin ilmaisuista ymmärsin, että nykyinen Valentina Matvijenkon aika sijoittuu jonnekin Sobtshakin ja Jakovlevin ajan välimaastoon.

Moskovan kulttuuriviranomaiset ovat melkein koko 20 vuoden ajan olleet kovin kitsaita Pietarin festivaalin rahoittamiseen osallistumisessa, mutta nyt Elokuvatyöntekijäliiton varapresidentiksi päässyt pietarilainen Dmitri Meshijev lupaa asiaan parannusta.
Ensi kesän järjestyksessä 19. Poslanie k tsheloveku-festivaali järjestetään vielä vanhojen kaavojen mukaan, mutta vuodesta 2010 lähtien festivaali megasoituu.

Litvjakovin esittämät kolme omaa dokumenttia porautuivat hyvin aikansa ilmapiiriin. Ne sijoittuvat ajanjaksolle 1965- noin 1976; ohjaaja ei itse muistanut minä vuonna ratkiriemukas juomatapajoen "opetus"-elokuva Jest takie povody on tehty. Ei ainakaan 1983 niin kuin hän etukäteen arveli. Asiantunteva yleisö arveli valmistumisvuodeksi 1975-1977.

Ylimääräisenä dokumenttina nähtiin Litvjakovin puolison, Irina Kalininan v. 1969 valmistunut herkkä kymmenminuuttinen Tebja kak pervuju ljubov.

Klikkaa kuvat suuremmiksi! Hажмите на изображениe для увеличения картинки!


Photo by Reijo Nikkilä

Tatjanan päivä

Kun meillä tammikuun 25. päivänä Paavalit, Paulit ja Paavot laittavat nimipäiväkahvit tulelle, niin Venäjällä vietetään Tatjanan päivää eli opiskelijan päivää. Se päättää tammikuun pyhäpäivien pitkän ketjun. Siis mitä ja miksi?

Legendan mukaan 200-luvun Roomassa rikkaassa perheessä oli tytär Tatjana, jonka isä kääntyi salaa kristinuskoon. Tytär seurasi uskonnon valinnassa isäänsä. Keisari Aleksanteri Severuksen aikana Roomassa aloitettiin kristittyjen vainot, ja niinpä myös kristitty Tatjana vietiin roomalaiseen katedraaliin ja hänet pakotettiin rukoilemaan pakanajumalia. Mutta tyttöpä ei irtisanoutunut kristinuskosta, ja häntä kidutettiin, ja kun päätös piti, hänet teloitettiin tammikuun 12. päivänä (25. tammikuuta gregoriaanisen kalenterin mukaan) vuonna 226. Ennen pitkää Tatjana julistettiin pyhimykseksi, ja hänen kuolinpäivästään tuli kaikkien Tatjanoiden nimipäivä.

Katariina II eli Suuri antoi Tatjanan päivänä vuonna 1755 ukaasin Moskovan yliopiston ja kahden kimnaasin perustamisesta. Juhlapuheiden päätteeksi merkkihenkilöille järjestettiin kunnon pidot. Tarjolla oli liköörejä ja viiniä, kahvia ja teetä, suklaata ja konvehteja, ja pidot kestivät lähes kello kahteen yöllä.

Pyhää Tatjanaa on jo kauan pidetty Moskovan yliopiston suojelijana. Yliopiston kirkko on nimetty hänen kunniakseen. Tähän kirkkoon liittyy monta venäläisen tieteen ja kulttuurin historian merkkitapausta. Siellä muun muassa siunattiin Nikolai Gogolin ruumis.

Tatjanan päivä ratkaisee monta asiaa: jos silloin sataa lunta, kesästä tulee sateinen, ja niin edelleen.

Niinpä Tatjanan päivänä on perinteisesti järjestetty juhlallisuuksia. Ensin pidetään jumalanpalvelus, sitten jaetaan diplomeja ja kunniamerkkejä yliopiston ansioituneille ihmisille ja luetaan julki Moskovan yliopiston perustamiskirjan teksti. Professorit kokoontuvat juhlaillalliselle, jossa ei säästetä sanoja puhuttaessa Venäjän kulttuurin suurenmoisuudesta, ajankohtaisista poliittisista ja yhteiskunnallisista puheenaiheista ja nuoruuden hurjista kokemuksista. Opiskelijat puolestaan järjestävät iltaisin konsertteja ja sen jälkeen kosteita jatkoja, jotka jatkuvat jopa yli puolen yön.

Hyvää Tatjanan päivää!

Laulu kaasusodasta

Moskovan sotilaspiirin laulu- ja tanssiyhtye on kuten tavallista edellä aikaansa. Laulu kaasusodasta esitettiin jo kesäkuussa 2008.

Jos Dotsub.com video ei toimi, voi videopätkän nähdä myös Youtubessa. Siellä tekstityksen kieli pitää mahdollisesti valita käsin oikeasta alakulmasta. Alkuperäinen, vähän pidempi pätkä ilman tekstitystä täällä, ja illan koko ohjelma täällä. Vaan onkohan tätä esitetty millään tv-kanavalla?

Viikonlopun venäläiselokuvatapaus Helsingissä

Vitali Manskin kiistelty dokumentti DEVSTVENNOST' - VIRGINITY - NEITSYYS, 2008, 86 min., egl.kielinen tekstitys, esitetään lauantaina 24.01.2009 klo 15.00 Bristolissa meneillään olevan DocPoint-festivaalin ohjelmassa. Ohjaaja on altavastaamassa paikalla.
Lisätietoja suomeksi
In english

Vitali Manski ja hänen yhteistyökumppaninsa 90-luvulta (YLE:n Itäprojekti), ohjaaja Ilona Laurikainen Neitsyyden näytöksen jälkeen Bristolin ulkopuolella 24.01.2009, photo by Reijo Nikkilä.

Facebookin DOKKLUB-ryhmässä kaksi lyhyttä äänitettä venäjäksi ja suomeksi Bristolin keskustelusta esityksen jälkeen sekä viisiminuuttinen Manskin haastattelu venäjäksi videolla.

Neuvostoajan kielletyt laulut pääosassa kaupunginteatterissa

Helsingin Kaupunginteatterin kevätkauden avaa Pirkko Saision kokoama, dramatisoima ja ohjaama Kielletyt laulut. Pääosin Neuvostoliiton vankileireillä syntyneistä runoista, sävellyksistä ja puheenvuoroista koottu teatteriesitys saa ensi-iltansa 29. tammikuuta studio Elsassa.

Laulupainotteisessa illassa esiintyvät Pirkko Saisio, Jonna Järnefelt, Janne Marja-aho sekä muusikot Jussi Tuurna, Sara Puljula ja Topi Korhonen.

Vankielämää, rakkautta, kaipausta ja odotusta käsittelevät alamaailman laulut levisivät kaikkialle Neuvostoliittoon pääosin suullisena muistitietona ja myöhemmin särisevinä magnetofoninauhoina.

Monet laulujen tekijöistä ovat jääneet tuntemattomiksi, mutta illan aikana kuullaan mm. Vladimir Vysotskin, Alla Pugataovan, A. Petrovin ja Bulat Okud~avan säveltämää musiikkia. Suomennoksista vastaavat mm. Pirkko Saisio, Pirjo Honkasalo, Kaj Chydenius ja Jukka Mallinen. Laulujen uusista sovituksista ja musiikin johdosta vastaa Jussi Tuurna.

Nämä aikanaan kielletyt laulut ovat nykyisin vapaasti kaikkien saatavilla. Onko nyky-Venäjän sananvapaudessa kuitenkaan kuljettu eteenpäin sitten neuvostovuosien? Kielletyt laulut on koskettava, riehakas, hauska ja järkyttäväkin teatteriesitys, joka heittää oman vinon valokiilansa nykyhetken Venäjään ja sen omaperäiseen säädeltyyn ja kontrolloituun demokratiaan.

Esityksen visuaalisen ilmeen maanalaisena kohtaamispaikkana Venäjän uumenissa on suunnitellut Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2008 valmistunut nuori skenografilupaus Elina Lifländer. Esityksen valomaailman on luonut Mika Ijäs ja äänisuunnittelusta vastaa Ari-Pekka Saarikko.

Kiellettyjä lauluja esitetään studio Elsassa vain rajoitetun ajan 28. helmikuuta saakka. Yleisölle avoin teosesittely järjestetään tiistaina 27. tammikuuta klo 18 studio Elsan lämpiössä. Tilaisuudessa Pirkko Saisiota haastattelee Venäjän tuntija ja kääntäjä Jukka Mallinen.

Kielletyt laulut 27.1. - 28.2.2009 Helsingin Kaupunginteatterin studio Elsassa

Suomalais-ugrilaiset ja Venäjä

Laitan Vesa Oittisen aleksanteri-listalla julkaiseman esittelyn venäläisten käsityksistä fennougreista nähtäväksi. Kirjoittajan luvalla tietenkin.
------------------------------------------Tapani Kaakkuriniemi--------


Arvostetun Svobodnaja mysl -lehden vasta äsken ilmestyneessä joulukuun numerossa (12/08) on kolmen kirjoittajan (Juri Šabajev, Nikolai Šolov, Aleksandr Sadohin) laaja artikkeli 'Finno-ugorskij mir': ideologija i real'nost', jossa varsin kriittisesti tarkatellaan Venäjän suomensukuisten kansojen pyrkimyksiä laajempaan autonomiaan ja kulttuurinsa kehittämiseen.

Ennen kaikkea kirjoittajia arveluttaa "suomalais-ugrilaisen kansanyhteisön" idea. Heidän mielestään se on myytti, jolla ei ole reaalista pohjaa, koska suomensukuiset kansat eivät loppujen lopuksi ole kovin läheistä sukua keskenään. Artikkelin laatijat toteavat myös, että Venäjän suomensukuisten kansojen johtohenkilöt pyrkivät hyödyntämään poliittisesti Venäjällä järjestettyjä suomalais-ugrilaisten kansojen tutkimuksen kongresseja. Huolestuneesti mainitaan myös Petroskoissa 2007 pidetty kauneuskilpailu "Zvezda Severa", johon saivat osallistua vain Venäjän federaation suomensukuisiin kansoihin kuuluvat nuoret naiset. Tämä on kirjoittajien mielestä jo muodin "etnisointia" ja "toiseuden" kuvien luomista. Artikkelissa käsitellään edelleen laajasti Bjarmia-myyttiä, jota pidetään Venäjän suomalais-ugrilaisten yhteisen mytologian perustavana komponenttina.

Kirjoittajat eivät tunnu yhtyvän niihin venäläisiin poliitikkoihin, jotka näkevät suomalais-ugrilaisessa liikkeessä välittömän poliittisen separatismin uhkaa (tällaisia väitteitä on esittänyt mm. duuman kansallisuusasiain komitean taannoinen puheenjohtaja V. I. Nikitin), mutta toivovat liikkeen johtajilta konstruktiivisempaa asennetta. He nostavat esille vaatimuksen "perustuslain ja eräiden tasavaltojen lakien revisiosta" viitaten mm. Komin tasavallan nyt voimassa olevaan perustuslakiin, jossa todetaan että "Komin kansa muodostaa Komin tasavallan valtiollisuuden perustan". Kirjoittajat kommentoivat tähän, siteeraamalla V. A. Tiškov -nimisen kirjoittajan toetamusta, että "etnisyys ei voi muodostaa valtiollisuuden perustaa".

Artikkelin kirjoittajista Juri Šabajev johtaa Uralin tiedeakatemian Komin kielen, kirjallisuduen ja historian osastoa; Nikolai Šilov on duuman kansallisusuasiain komitean neuvonantaja, Aleksandr Sadohin kulturologi ja Venäjän fedaraation presidentin akatemian jäsen.

Svobodnaja Mysl-lehden linjaa voi luonnehtia vasemmistoliberaaliksi. Sitä kustantaa nykyisin Nikolai Inozemtsevin johtama Postindustrialistisen yhteiskunnan tutkimuslaitos; aiemmin lehteä julkaisi monta vuotta Gorbatšov-säätiö. Sitä ennen lehti tunnettiin nimellä Kommunist, kunnes nimi muutettiin perestroikan aikana nykyiseksi. Lehti tulee Helsingissä ainakin Kansalliskirjaston Slavicaan ja Aleksanteri-instituutin kirjastoon. Vanhempia numeroita voi käydä lukemassa nettisivulla, mutta tätä kirjoittaessani ei uusin numero tietenkään vielä ole siellä esillä.

Parhain terveisin
Vesa Oittinen
Professor, Ph. D., Docent

Ihmisoikeusjuristi ja Novaja Gazetan toimittaja murhattiin Moskovassa

EDIT 21.01.2009 klo 13.47


NTV-kanavan laaja uutisjuttu 20.01.2009. Mm. Anastasija Baburovan vanhempien, koulu- ja työtoverien haastatteluja venäjäksi.
Actions to commemorate Stas and Nastya around Russia
Video Moskovan mielenosoituksesta 20.01.2009 illalla
Novaja Gazeta julkaisi tänään 21.01.2009 aiemmin julkaisemattoman haastattelun, jossa Anastasija Baburova haastattelee Stanislav Markelovia 05.01.2009 (venäjäksi).

HUOM.! tulossa myöhemmin tänään, keskiviikkona Salla Pyykkösen kuvia rikospaikalta Moskovassa eilen illalla.

SUREVIA MOSKOVALAISIA MURHAPAIKALLA kuvalähde: http://drugoi.livejournal.com/2840538.html



Anastasija Baburova, 25, opiskeli 5. vuosikurssilla Moskovan yliopiston journalistisessa tiedekunnassa ja oli samalla Novaja Gazetan freelance-toimittaja.
Stanislav Markelov , 34, oli mm. Novaja Gazetan asianajaja, Venäjän eturivin ihmisoikeusjuristi.

FiFin uutinen:

Ihmisoikeusjuristi ja NG-toimittaja ammuttiin Moskovassa

[ 19.01.2009 kello 20.18 ]

Stanislaw Markelov, Venäjän armeijan everstin murhaaman nuoren tshetsheeninaisen perheen asianajaja, ammuttiin maanantaina Moskovassa. Uutistoimisto AP:n mukaan myös Markelovin seurassa ollut Novaja Gazeta -lehden toimittaja Anastasia Baburova on kuollut.

Eversti Juri Budanov tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen Elza Kungaevan sieppauksesta ja murhasta. Jouluaattona oikeus myöntyi Budanovin pyyntöön tuomion muuttamisesta ehdonalaiseksi. Kungaevan perhe on aikonut valittaa päätöksestä, ja Markelovin oli määrä edustaa heitä valitusprosessissa.

Markelov ammuttiin kuoliaaksi noin kello kolme iltapäivällä, kun hän oli palaamassa lehdistötilaisuudesta, jossa käsiteltiin tapausta ja jossa Markelov kertoi perheen valitusaikeista. Baburova, Novaja Gazetan 25-vuotias toimittaja, haavoittui luodista päähän. AP:n mukaan hän kuoli myöhemmin leikkauspöydällä.

Markelov edusti toisessa oikeusjutussa Mihail Beketovia, Khimkinskaja Pravda -lehden päätoimittajaa, joka pahoinpideltiin marraskuussa.

Novaja Gazeta:

Новости
Несколько минут назад сотрудница «Новой газеты» Анастасия Бабурова скончалась


Тяжелораненной Анастасии Бабуровой сделали операцию в отделе реанимации 1-й Градской больницы. Все необходимые действия по интенсивной терапии проводил главный нейрохирург Москвы Владимир Крылов. Врачи сделали все, что было в их силах. Несколько минут назад сотрудница «Новой газеты» Анастасия Бабурова скончалась.

«Новая газета»

19.01.2009 20:43

Hовости
В центре Москве убит адвокат Станислав Маркелов и тяжело ранена сотрудница «Новой газеты»


Убийство Станислава Маркелова произошло днeм в районе станции метро «Кропоткинская». По словам очевидцев, преступник выстрелил адвокат у в голову из пистолета с глушителем. Сотрудница «Новой газеты» Анастасия Бабурова, находившаяся в этот момент рядом с Маркеловым, попыталась задержать убийцу, однако была ранена также выстрелом в голову. В тяжелом состоянии ее госпитализировали в 1-ю Градскую больницу. Она находится в реанимации, врачи борются за ее жизнь.

Напомним, Станислав Маркелов был адвокатом семьи Кунгаевых. Сегодня, в частности, он заявил, что не исключает возможности обращения в международный суд по факту условно-досрочного освобождения экс-полковника Буданова.

Справка «Новой»

Маркелов являлся адвокатом по наиболее резонансным делам в отношении сотрудников «Новой газеты» и имел официальный контракт с изданием. Он вел дело об убийстве журналиста «Новой газеты» Игоря Домникова, с 2003 года все дела, которые возбуждались по материалам Анны Политковской, дело сотрудника ОМОНа Лапина С.В. (кличка «кадет»), совершившего зверства в отношении мирных граждан Чечни. Представлял интересы потерпевших в уголовном деле «Норд-Оста», в массовом милицейском беспределе в Благовещенске. Станислав Маркелов был первым и единственным из неместных адвокатов длительно работающих непосредственно на территории Чеченской республики.

Кроме того, Маркелов в разное время представлял интересы участников антифашистского движения. В 2006 году адвокат выступал обвинителем в процессе по делу об убийстве антифашиста Александра Рюхина, закончившемся обвинительным приговором в отношении трех неонацистов. На момент убийства Маркелов являлся защитником антифашиста Алексея Олесинова, по его мнению, незаконно взятого под стражу в прошлом году. Станислав не раз выступал с пресс-конференциями после нацистских нападений (в частности после убийства неформала Алексея Крылова 16 марта прошлого года), во время которых пытался привлечь внимание к сложившейся в России ситуации с ультраправыми экстремистами.

Анастасия Бабурова
Сотрудница «Новой газеты», студентка 5-го курса журфака МГУ. Занималась неформальными молодежными движениями, в частности отслеживала информацию о неонацистах. В частности, в №4 «Новой газеты» вышел материал Анастасии о приговоре вынесенном лидеру праворадикальной группировки «Формат 18» Максиму Марцинкевичу.

«Новая газета»

19.01.2009 18:59

Anastasija Baburovan viimeinen artikkeli 18.01.2009, po-russki.

Kalle Kniivilä på svenska
Iltasanomat
Helsingin Sanomat
YLE/Uutiset
Aamulehti
Novaja Gazeta in english
Eho Moskvy po-russki
lenta.ru po-russki
BBC in english
Video, Russia Today in english

EDIT 20.01.2009 18:24

Блог

Марина Королева, Вторник, 20.01.2009 16:30
Марина Королева : Не молчите
20.01.2009 | 16:30

Не молчите, пожалуйста, господин президент, господин премьер-министр. Не может такого быть, чтобы вы ничего об этом не сказали.

Двух человек застрелили днем 19 января на многолюдной центральной улице Москвы. На глазах у множества прохожих, в двух шагах от Кремля и в одном шаге от Храма Христа Спасителя (в праздник Крещения!).

Это - не рядовое ЧП, пригодное для рубрик "Чрезвычайное происшествие". Станислав Маркелов - адвокат. Анастасия Бабурова - журналист. Обстоятельства их убийства вопиющие. Киллер, который просто ушел потом в метро - как будто знал, что его все равно не остановят и не найдут. Что теперь, как у Достоевского, "всё дозволено".

Дозволено убивать адвокатов, журналистов, а значит, и любого гражданина - вот так, на улицах, без суда и следствия, средь бела дня, безнаказанно.

Промолчать об этом - значит признать: да, всё дозволено.

Пожалуйста, не молчите.

EDIT 20.01.2009 klo 21.10

Statement of the Russian Union of Journalists

Double murder in the centre of Moscow — of lawyer Markelov and journalist Baburova — again makes us say that the government doesn't cope with its first duty — to protect citizens and unfailingly punish those who dare raise hand against our citizens. And the fact that this defiantly impudent crime, commited openly, in the face of day, was an outrage against the representatives of proffessions embodying the whole idea of the legal state is rising to a bitter symbol.

Lawyer Stanislav Markelov was a very well-known person. He processed the most burning, significant cases attracting the most strained public interest. OMON's (Special purpose police unit) massacre in Blagovecshensk (Bashkiriya), colonel Budanov's case, skinheads' attacks against foreigners, beating of journalist Beketov from town Himki... - that's only few of them. And striving for the truth in each of them required overcoming reluctance against investigation of these cases, open counhterstand of the power, intimidation.

Reputation didn't help Stanislav Markelov.

Anastasiya Baburova has just started her proffessional route. But she took the most burning topics, and her last article in «Novaya gazeta» came off the press literally on the eve of her death. She became the fourth journalist of «Novaya» who was killed in the last six years. And if the killers of her elder colleagues — Domnikov, Shchekochikhin, Politkovskaya - had been named and punished, it may have stopped Anastasiya's murderer...

We bow heads in the memory of our comrades. Tears of powerlessness choke us. The only thing that remains for us is to claim again: find and punish the killer and those who directed his hand!

We promise that we will not forgive and forget!

Secretariat,
Russian Union of Journalists



EDIT 21.01.2009 klo 13.55
FiFi/Oksana Tšelyševa
Oppositioaktivisti surmattiin Moskovassa

Moskovan maanantai oli väkivaltainen. Ihmisoikeusjuristin ja toimittajan murhien lisäksi kaupungissa levisi uutinen 20-vuotiaan oppositioaktivistin kuolemasta. Anton Stradymov hakattiin kuoliaaksi kadulla, eikä tekijästä ole tietoa – nuorella miehellä ei ollut vihollisia. "Tavallisessa katutappelussa ei lyödä niin rajusti", puoluetoveri pohtii.

14.01.2009 DOKKLUB: Josif Pasternakin "Genii zla - Pahuuden nero"

Aleksandr Lokšin















Josif Pasternak








Aika: keskiviikko 14.01.2009, klo 18 - 20
Paikka: Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, Nordenskiöldinkatu 1, 3 krs. Kinosali
Vapaa pääsy.

DOKKLUB:in uuden vuoden avaus on Josif Pasternakin v. 2003 valmistunut täyspitkä dokumenttielokuva Genii zla - Pahuuden nero, Venäjä - Ranska, 85 minuuttia. Esityskieli venäjä, elokuvan hasstatteluissa tekstitys ranskaksi.
Elokuva palkittiin parhaana dokumenttielokuvana Stalker-festivaalilla Moskovassa v. 2003.

Dokumentti kertoo säveltäjä Aleksandr Lokšinin (1920 - 1987) kohtalosta. Samassa osoitteessa on sekä venäjän- että englanninkielinen tiedosto; sieltä voi ladata runsaasti myös Lokshinin musiikkia.

Dokumentin esittelee käsikirjoitukseen osallistunut moskovalainen kulturologi, matemaatikko, taidehistorioitsija Sergei Tšesnokov, joka kertoo myös Suomessa lähes tuntemattomasta ohjaajasta, v. 1950 syntyneestä Josif Pasternakista.

Pasternakista venäjäksi

Tšesnokovista suomeksi ja venäjäksi:


SLEDUJUSHTSHII DOKKLUB SOSTOITSIA V SREDU 14.01.2009. V 18.00 TSHASOV v Dome nauki i kultury Rossii, Nordenskiöldinkatu 1, 3. etazh, Kinozal.
Vhod bezplatnyi.

V programme polnometrazhnyi dok. fil'm Josifa Pasternaka Genii Zla, 2003, Rossija-Frantsija, 85 min.
Film poluchil priz "Za luchshij neigrovoj film" na festivale STALKER v dekabre 2003 goda.

Tema fil'ma sud'ba kompozitora A.L.Lokšina.
С музыкой Александра Лазаревича Локшина Вы можете ознакомиться на англоязычной части сайта, следуя линкам в навигационной колонке слева.

Film predstavit Sergei Valerianovitš Tšesnokov, moskovski sotsiolog, matematik, gitarist, kulturolog, iskusstvoved.

EDIT 13.01.2009.
Valitettavasti alla oleva joulukuun ohjelman uusinta joudutaan esitystilan kaksoisbuukkauksen takia peruuttamaan.

UUSINTANA JOULURUUHKAAN HUKKUNUT JOULUKUUN DOKKLUB-PAKETTI NÄHDÄÄN SAMANA PÄIVÄNÄ, SIIS 14.01.2009 KLO 16.15. KATSO UUSITTAVAT ELOKUVAT JOULUKUUN ILMOITUKSESTA.


Tässä näyte joulukuussa esitetystä ja nyt uusittavasta elokuvasta "Otbytye - Departure - Lähtö":

Vnimanie! K sozhaleniju povtor programmy ot dekabrja otmenjaetsja iz-za double booking Kinozala.

POVTOR DEKABRSKOGO DOKKLUBA 14.01.2009 V 16.15 TSHASOV. SM. PROGRAMMU:


Fragment iz fil'ma "Otbytye":

Pronssisoturi, Maailmanrauha-patsas; mellakat ja tuomio

Kuten uutisista on kuultu, luettu ja nähty, Harjumaan tuomioistuin vapautti neljä venäläisperäistä miestä pronssisoturimellakasta nostetusta syytteestä. Valtionsyyttäjän mukaan Dmitri Linter, Dmitri Klenski, Maksim Reva ja Mark Sirõk/Siryk/Сирык olivat käyttäneet auktoriteetti- ja johtaja-asemaansa hyväkseen järjestäessään yhteistuumin Virossa paljon ihmisiä mukaan saaneet mellakat, joissa ryösteltiin, särjettiin ja tuhopoltettiin kiinteistöjä ja vastustettiin virkavaltaa.

Koko tuomio lienee julistettu tänään tiistaina, ja silloin on kaiketi julkistettu myös tuomion perustelut sekä vahingontekojen merkityksen arviointiperusteet. Mutta sillä vajaalla tiedolla, jota nyt on käytettävissä, Viron oikeuslaitos näyttää toimineen hyvin varovaisesti. Pois se minusta, että ajattelisin oikeuslaitoksen olevan mitenkään poliittisten päättäjien vaikutusvallan alainen, mutta silti tekee mieli edes sinisissä unissa ajatella, että vapauttava päätös liittyy ehkä jotenkin Viron yritykseen paikata reikäisiä suhteitaan Venäjään. Sitä paitsi syyttäjä on aikonut valittaa päätöksestä ylempään oikeusasteeseen, joten asiasta kuullaan vielä.

Ajatellaanpa, että toisessa entisessä Venäjän alusmaassa, Suomessa, olisi maan venäläisperäinen väestö pitänyt tapanaan juhlia Neuvostoliiton voiton päivää Hakaniemen rannassa Maailmanrauha-patsaan äärellä. Ja että maan mustavihreä hallitus olisi päättänyt lopettaa tämän kiusalliseksi kokemansa juhlan vieton; edustaahan hallitus sodan häviäjäosapuolta. Sinimusta hallitus olisi vaivihkaa tilannut Pekkaniskan autonosturin Hakaniemeen ja nostattanut patsaan kaupungin Sisu-kuormurin lavalle ja vienyt sen Helsingin kaupungin Tattarisuon varikolle hallin takanurkkaan pariksi viikoksi. Sen jälkeen se olisi vaivihkaa kyyditetty Hietaniemen tai -lahden tai Lapinlahden ortodoksisen hautausmaan kupeeseen ja sanottu että juhlikaa venäköt siellä niin kuin sielu sietää.

Tietysti tästä olisi seurannut mellakoita, olihan tilanne Suomessa jo muutoinkin hyvin kärjistynyt. Hakaniemessä olisi upotettu pari ravintolalaivaa, särjetty Metalliliiton/SAK:n talosta suuria ikkunoita, ryövätty Viherniemenkadun antikvariaatti ja sitten kun poliisi olisi hälyttänyt Kauhavalta ja Kemistä ja mistä lie lisävahvistusta paikalle, olisi särjetty opetushallituksen talosta kaikki ikkunat. Ja menon yltyessä olisi ryöstelty Siltasaarenkadun varren MacDonalds ja HOK-Elannon tavaratalo. Mitä poliisi olisi tehnyt?

Se olisi pidättänyt seitsemänsataa hulinoijaa, kaksisataa valokuvaajaa ja toimittajaa sekä toistasataa ohikulkijaa. Viimemainituista sata olisi parin päivän kuulustelujen jälkeen vapautettu takuita vastaan ja loput olisivat menneet syyteharkintaan. Mediaväki olisi ostettu työnantajien yhteisoperaatiolla takuita vastaan vapaaksi, kunhan heidän henkilötietonsa ja sormenjälkensä olisi talletettu Pasilan poliisitalon kellareissa varmaan talteen.

Oikeutta olisi käyty loppuvuodesta 2008. Tuomio olisi julistettu keskiviikkona 7. tammikuuta 2009. Mediaväkeä olisi sakotettu virkavallan vastustamisesta, kun he olivat ottaneet kuvia silloin kun poliisi ja armeija olivat käyttäneet kyynelkaasua ja vesitykkiä ja sinappikaasua ja ampuneet kumiluoteja. Kolme toimittajaa olisi varmuuden vuoksi tuomittu ehdolliseen vankeuteen puoleksi vuodeksi. Pelotteeksi muille.

Entä sitten nämä venäläisreppanat? Hulinoitsijoista neljäkymmentä olisi tuomittu vankeuteen, puolet ehkä ehdolliseen sellaiseen. Rangaistusten pituus olisi ollut ehkä pari vuotta keskimäärin. Oppivatpahan, että sivistysmaassa ei riehuta. Lisäksi 350 hulinoitsijaa olisi joutunut maksamaan vahinkoa kärsineiden kiinteistöjen omistajille ja vuokralaisille täysimääräisesti vahingonteon kustannukset ynnä korjauskulut ynnä sulkemisen takia saamatta jääneet liikevoitot.

Onneksi riehunnan paikka oli Tallinna. Meillä pysyivät ikkunat ehjinä. Paitsi opetushallituksen talossa, jossa jouduttiin kaikki vaihtamaan uusiin.