Pronssisoturi, Maailmanrauha-patsas; mellakat ja tuomio

Kuten uutisista on kuultu, luettu ja nähty, Harjumaan tuomioistuin vapautti neljä venäläisperäistä miestä pronssisoturimellakasta nostetusta syytteestä. Valtionsyyttäjän mukaan Dmitri Linter, Dmitri Klenski, Maksim Reva ja Mark Sirõk/Siryk/Сирык olivat käyttäneet auktoriteetti- ja johtaja-asemaansa hyväkseen järjestäessään yhteistuumin Virossa paljon ihmisiä mukaan saaneet mellakat, joissa ryösteltiin, särjettiin ja tuhopoltettiin kiinteistöjä ja vastustettiin virkavaltaa.

Koko tuomio lienee julistettu tänään tiistaina, ja silloin on kaiketi julkistettu myös tuomion perustelut sekä vahingontekojen merkityksen arviointiperusteet. Mutta sillä vajaalla tiedolla, jota nyt on käytettävissä, Viron oikeuslaitos näyttää toimineen hyvin varovaisesti. Pois se minusta, että ajattelisin oikeuslaitoksen olevan mitenkään poliittisten päättäjien vaikutusvallan alainen, mutta silti tekee mieli edes sinisissä unissa ajatella, että vapauttava päätös liittyy ehkä jotenkin Viron yritykseen paikata reikäisiä suhteitaan Venäjään. Sitä paitsi syyttäjä on aikonut valittaa päätöksestä ylempään oikeusasteeseen, joten asiasta kuullaan vielä.

Ajatellaanpa, että toisessa entisessä Venäjän alusmaassa, Suomessa, olisi maan venäläisperäinen väestö pitänyt tapanaan juhlia Neuvostoliiton voiton päivää Hakaniemen rannassa Maailmanrauha-patsaan äärellä. Ja että maan mustavihreä hallitus olisi päättänyt lopettaa tämän kiusalliseksi kokemansa juhlan vieton; edustaahan hallitus sodan häviäjäosapuolta. Sinimusta hallitus olisi vaivihkaa tilannut Pekkaniskan autonosturin Hakaniemeen ja nostattanut patsaan kaupungin Sisu-kuormurin lavalle ja vienyt sen Helsingin kaupungin Tattarisuon varikolle hallin takanurkkaan pariksi viikoksi. Sen jälkeen se olisi vaivihkaa kyyditetty Hietaniemen tai -lahden tai Lapinlahden ortodoksisen hautausmaan kupeeseen ja sanottu että juhlikaa venäköt siellä niin kuin sielu sietää.

Tietysti tästä olisi seurannut mellakoita, olihan tilanne Suomessa jo muutoinkin hyvin kärjistynyt. Hakaniemessä olisi upotettu pari ravintolalaivaa, särjetty Metalliliiton/SAK:n talosta suuria ikkunoita, ryövätty Viherniemenkadun antikvariaatti ja sitten kun poliisi olisi hälyttänyt Kauhavalta ja Kemistä ja mistä lie lisävahvistusta paikalle, olisi särjetty opetushallituksen talosta kaikki ikkunat. Ja menon yltyessä olisi ryöstelty Siltasaarenkadun varren MacDonalds ja HOK-Elannon tavaratalo. Mitä poliisi olisi tehnyt?

Se olisi pidättänyt seitsemänsataa hulinoijaa, kaksisataa valokuvaajaa ja toimittajaa sekä toistasataa ohikulkijaa. Viimemainituista sata olisi parin päivän kuulustelujen jälkeen vapautettu takuita vastaan ja loput olisivat menneet syyteharkintaan. Mediaväki olisi ostettu työnantajien yhteisoperaatiolla takuita vastaan vapaaksi, kunhan heidän henkilötietonsa ja sormenjälkensä olisi talletettu Pasilan poliisitalon kellareissa varmaan talteen.

Oikeutta olisi käyty loppuvuodesta 2008. Tuomio olisi julistettu keskiviikkona 7. tammikuuta 2009. Mediaväkeä olisi sakotettu virkavallan vastustamisesta, kun he olivat ottaneet kuvia silloin kun poliisi ja armeija olivat käyttäneet kyynelkaasua ja vesitykkiä ja sinappikaasua ja ampuneet kumiluoteja. Kolme toimittajaa olisi varmuuden vuoksi tuomittu ehdolliseen vankeuteen puoleksi vuodeksi. Pelotteeksi muille.

Entä sitten nämä venäläisreppanat? Hulinoitsijoista neljäkymmentä olisi tuomittu vankeuteen, puolet ehkä ehdolliseen sellaiseen. Rangaistusten pituus olisi ollut ehkä pari vuotta keskimäärin. Oppivatpahan, että sivistysmaassa ei riehuta. Lisäksi 350 hulinoitsijaa olisi joutunut maksamaan vahinkoa kärsineiden kiinteistöjen omistajille ja vuokralaisille täysimääräisesti vahingonteon kustannukset ynnä korjauskulut ynnä sulkemisen takia saamatta jääneet liikevoitot.

Onneksi riehunnan paikka oli Tallinna. Meillä pysyivät ikkunat ehjinä. Paitsi opetushallituksen talossa, jossa jouduttiin kaikki vaihtamaan uusiin.