Zjuganov ja Stalin

(Seuraava juttu Vesa Oittisen puolesta postattuna, kun Vesan kirjautuminen ei onnistunut):

5. maaliskuuta ei useimmille suomalaisille nykyään ole mikään erityinen muistopäivä, mutta tietyille piireille Venäjällä se on: Stalin kuoli 5. 3. 1953. Venäläisistä poliitikoista kaikkein näyttävimmin Stalinin muistoa on kunnioittanut sikäläisen kommunistipuolueen (VFKP) pitkäaikainen puheenjohtaja Gennadi Zjuganov.Hän johti puolueen delegaatiota, joka marssi laskemaan punaisia neilikkakimppuja edesmenneen diktaattorin ja generalissimuksen haudalle Kremlin muurilla.

Puheessaan Stalinin haudalla Venäjän federaation kommunistipuolueen puheenjohtaja totesi mm.:

"Ihmiset, jotka unhohtavat historiansa, muuttuvat mankurteiksi (zombeiksi -- V.O.), ja heidän kanssaan voidaan menetellä mielen mukaan. Ei ole mikään sattuma, että viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana kaikki ne, jotka vihaavat meidän maatamme, neuvostojärjestelmää, sosialismia, kaikki russofobit purkavat vihaansa ennen kaikkea stalinismin kauteen. Muistutan, että aikoinaan, kun Amerikkaa koetteli kriisi, neuvostomaa kehittyi 10 -- 20 %:n vuosikasvun tahtiin. Rakennettiin teollisuutta, yleisestä luku- ja kirjoitustaidosta tehtiin totta, luotiin uusia asiantuntijakaadereita. Silloin jopa USA:n presidentti Roosevelt tutki Neuvostoliiton kokemusta ja päätyi tulokseen: se, mitä Stalin teki taloudessa, oli ehdottoman oikein."

Zjuganov korosti myös Stalinin merkitystä Suuressa isänmaallisessa sodassa ja siinä, että USA:n ydinasemonopoli toisen maailmansodan jälkeen saatiin lyhyessä ajassa murrettua. Hän asetti Stalinin politiikan esikuvaksi ja vastapainoksi sille oligarkkien ja rikkaiden tukemiselle ja lännen pokkuroimiselle, jota Jeltsinin ja Putinin hallitukset ovat ajaneet:

"Siinä kaksi eri politiikkaa. Stalinin politiikka, joka kaikista ylilyönneistä, hankaluuksista ja esteistä huolimatta johti maan teollistamiseen, Voittoon Isänmaallisessa sodassa, ydinohjuskilven luontiin ja avaruuden vallotuksen ensiaskeliin, kansalaisten ehdottoman enemmistön ihmisarvoiseen elämään. Ja nykyisten Venäjän valtaapitävien politiikka, joka johti suurvallan luhistumiseen ja neljään mitä kärkevimpään kriisiin viimeisten 18 vuoden aikana".

Zjuganovin puheeseen, joka oli otsikoitu: "Stalinin politiikka oli absoluuttisen tehokasta", ja kukkien laskuun Stalinin haudalle voi tustustua VFKP:n virallisella nettisivulla, osoitteessa http://kprf.ru/rus_soc/64339.html.

Puoluejohtajan voimakas esiintyminen Stalinin puolesta tämän kuoleman muistopäivänä ei tietenkään ole mikään yllätys. Hän on jo jonkin aikaa antanut vastaavanlaisia lausuntoja ja puheita, mm. uutistoimisto Interfaxille keväällä 2008, jolloin hän totesi, että "Stalin oli ja tulee jäämään ihmiskunnan muistiin suurena poliitikkona" (ks. http://kprf.ru/rus_soc/55441.html). Eikä Zjuganovin kohdalla ole kyse suinkaan mistään puolueen peruskannattajakunnan asenteiden passiivisesta myötäilystä, vaan hän on itse tietoisesti ja aktiivisesti lähtenyt puhdistamaan Stalinin mainetta ja luomaan uutta, nykyoloihin sopivaa Stalin-myyttiä julkaisemalla viime vuoden lopulla kirjan "Stalin i sovremennost" (Stalin ja nykyaika), joka tietojen mukaan on myynyt varsin hyvin.

Vielä 1990-luvulla, jolloin Jeltsinin liberaalit olivat Venäjän politiikassa niskan päällä, ei Zjuganov retoriikassaan liputtanut lainkaan näin näkyvästi Stalinin puolesta. Tosin hän jo silloin painotti Stalinin kauden myönteisiä saavutuksia, ja huhut kertovat, että provinsseissa kielenkäyttö oli ronskimpaa, vaikka keskuslehtiin ei liikaa Stalin-sympatian ilmauksia päästettykään. Joka tapauksessa käänne avoimeen Stalin-myönteisyyteen on viime aikoina tullut ilmeiseksi kaikille Venäjän sisäpolitiikkaa seuraaville. Ja se herättää myös huolestuttavia kysymyksiä. Viime viikolla Aleksanteri-instituutissa vieraillut pietarilainen filosofian tutkija kertoi minulle suoraan pelkäävänsä, mihin Venäjä on menossa kasvavan Stalin-kultin myötä. Zjuganov on taitavasti hyödyntänyt talouskriisin herättämää tyytymättömyyttä ja nostanut nykymenon vastakohdaksi Stalinin ajan sosiaalipolitiikan ja tasa-arvoistamisen, samalla tietenkin tyystin vaieten siitä millä hinnalla ne ostettiin.

Vesa Oittinen