Varokaa neuvostovastaista toimittajaa

Aleksandr Podrabinekia vainotaan taas hänen neuvostovastaisten mielipiteidensä vuoksi. 1970-luvulla hänet karkotettiin ensin Siperiaan ja pantiin sitten muutamaksi vuodeksi leirille neuvostoyhteiskunnan panettelusta. Hän kun uskalsi kirjoittaa kirjan siitä miten toisinajattelijoita pantiin pakkohoitoon mielisairaaloihin, ja millaista tämä hoito sitten oli.

Sattuneesta syystä hän kirjoitti äskettäin internetlehteen jutun, jossa uskalsi väittää, että neuvostovastaisen taistelun veteraanit ovat suurempia sankareita kuin eläkkeellä olevat vankileirien saariston vartijat ja pyövelit, vaikka näillä jälkimmäisillä onkin paremmat eläkeet ja komeammat prenikat.

Gogol-lukumaraton Joensuun kaupunginkirjastossa

Gogol-lukumaraton Joensuun kaupunginkirjastossa perjantaina 16.10.2009

Suuren venäläisen kirjailijan Nikolai Gogolin syntymästä on tänä vuonna kulunut 200 vuotta. Kaksisataa.

Joensuussa Gogolin juhlavuotta vietetään kaupunginkirjastossa lukumaratonin merkeissä. Luennan välissä Gogolin tuotannon eri puolista puhuvat Natalia Baschmakoff ja Jukka Mallinen.

Aika: perjantai 16.10. klo 12-17
Paikka: Joensuun kaupunginkirjaston Taiteiden Sali (aikuisten osasto)

Aikataulu:
klo 12.00-13.00 luentaa
klo 13.00-13.15 Natalia Baschmakoff kertoo Gogolin ruokakuvauksista
klo 13.30-15.00 luentaa
klo 15.00-15.30 Jukka Mallinen pohtii Gogolin Nenä-kertomusta
klo 16.00-17.00 luentaa

Tilaisuuden järjestävät

◦ Joensuun Venäjän ystävät
◦ Kulttuurijärjestö Suomen sana

Tule kuuntelemaan Gogolia suomeksi ja välillä venäjäksikin!

Miehityksen loppua vuonna 1944 juhlitaan vuonna 2009

Karjalan tasavallan parlamentti on säätänyt lain, jonka mukaan syyskuun 30. päivänä vietetään Karjalan fašistisesta miehityksestä vapautumisen 65-vuotispäivää. Tasavallan päämies vahvisti lain 14. syyskuuta. Juhlapäivä on päätetty pitää sen kunniaksi, että 28.9.1944 viimeiset Karjalaa miehittäneet suomalaisjoukot perääntyivät Suomen puolelle aselevon tultua voimaan. Tapahtuman rauhanomaisuutta osoittaa se, että neuvostohistoriankirjoituksen mukaan, jota Venäjällä edelleen noudatetaan, osia heidän Karjalan rintaman 26. ja 19. armeijoista päätyi ja pysähtyi rajalle vasta kaksi päivää myöhemmin. Joensuun yliopiston vanhempi tutkija Antti Laine kummastelee hieman ajoitusta: "Viimeiset miehittäjän edustajat jättivät Repolan Lusman kylän 28. syyskuuta (1944) kello 16.45 yhteisen katselmuksen jälkeen".

Tapahtumasta kirjoittaa ja Lainetta haastattelee ainakin tänäinen Kaleva. Virallinen venäjänkielinen versio juhlaan valmistautumisesta on saatavilla Karjalan tasavallan hallituksen nettisivulta.

Juhlapäivää varten paikkoja on putsattu ja puunattu, ja Aunuksessa ja muuallakin tasavallassa on haudattu uudelleen sotilaiden jäännöksiä sankarihautoihin. Neuvostoliitossahan sotapatsaat ja tankit ja Migit jalustoillaan ovat olleet hyvässä maalissa, mutta sankarihautoja on harvassa paikassa pidetty kunnossa, tai niissä ei ole ollut juurikaan vainajia. Silti soturit ja veteraanit nauttivat edelleen jakamatonta kunnioitusta.

Petroskoissa pidetään karjalaisin asiantuntijavoimin sotahistoriallinen seminaari otsikolla Karjala – miehitys ja vapautus. Veteraaneille jaetaan tapahtuman juhlamerkkejä rintapieliin kiinnitettäväksi, ja ihmisiä kehotetaan pitämään minuutin mittainen hiljainen hetki puolen päivän maissa.

Viisi vuotta sitten juhannuksen aikaan Petroskoin kaupunki juhli fašisteista vapautumisen 60-vuotismuistoa. Nyt juhlinta ulotetaan siis koko tasavaltaan, vaikka kyse ei olekaan pyöreistä vuosista.

Keitä olivat fašistit? Neuvostoliitossa - joka siis sotahistorian kautta elää ja voi hyvin edelleen - fašistin stigma heitetään huolettomasti kaikkiin maahan hyökänneisiin vihollisiin vuodesta 1939 lähtien. Termi tosin on väärä. En tiedä, miksi juuri sitä käytetään, mutta arvaan.

Fašismi oli italialainen ilmiö juuriltaan, jonka pani alulle Mussolinin perustama fasci italiani di combattimento. Saksassa samansuuntainen puolue otti nimekseen kansallissosialistinen Saksan työväenpuolue. Siis teki sen minkä kokoomus on nyt keksinyt uudelleen: lainataan vastustajan nimet ja avainsanat ja liitetään ne päinvastaisia tavoitteita ajaviin orgaaneihin.

Neuvostoliitto, joka vielä 1930-luvulla saarnasi maailmanvallankumousta, oli vaikeuksissa, miten nimittää natsi-Saksan ideologiaa tai puoluetta. Sana 'kansallissosialistinen' olisi ollut ideologisesti hankala, kun siinä yhdistetään oma ja vihollisen avainsana yhteen. Siksi tätä sanaa päätettiin karttaa, ja tässä mielessä Stalinin perintö elää edelleen väkevänä Neuvosto... ei kun nyky-Venäjällä. Tilalle napattiin italialaisjoukkojen ideologinen termi fašismi. Tästä johtuu se, että terminologisesti herkkähipiäisen on todella tuskallista lukea tämän päivän neuvostohistoriankirjoitusta, jossa termejä roiskitaan edelleen vanhaan malliin välittämättä kansainvälisen historiografian käyttämästä puhetavasta.

Ketkä olivat miehittäjiä? Karjalassa etupäässä suomalaiset. Saksalaisia oli vähän lisänä, varsinkin tasavallan pohjoisosassa ja keskitysleireillä, mutta suomalaiset kantoivat kyllä päävastuun siitä. Tästä on kirjoittanut mm. Helge Seppälä kirjassaan Suomi miehittäjänä (SN-kirjat, 1989).

Petroskoin yliopiston historiatieteiden tiedekunnan dekaani Sergei Verigin sanookin Kalevassa, että "juhlan nimi voi herättää pahaa mieltä Suomessa. Olisi ollut parempi nimetä se Karjalan suomalais-saksalaiselta miehitykseltä vapauttamisen päiväksi. Luulen, että päivä on tarpeen suuren isänmaallisen sodan muiston vaalimiseksi".

Miehitys-termin käyttämisessä pitäisi olla tarkka ja tasapuolinen. Jos katsotaan, että Neuvostoliitto miehitti Baltian maat, niin yhtä lailla Saksa miehitti Baltiaa v. 1941-44. Toki Suomi miehitti Karjalaa, kunnes Neuvostoliitto miehitti Karjalan (neuvostotasavallan ja Kannaksen) ja tavallaan miehittää yhä.

Vastaavasti Yhdysvallat miehitti Saksan v. 1945 eikä ole poistunut sieltä oikein vieläkään. Muualla paitsi Japanissa tunnustetaan yleisesti, että Japani miehitti Koreaa, itäistä Kiinaa ja monia pienempiä alueita Kaakkois-Aasiassa v. 1911-1945. Apartheid-hallinnon aikainen Etelä-Afrikka miehitti Namibiaa kymmeniä vuosia.

Euroopassa asiaa mutkistaa se, että Pariisin rauhansopimuksessa (1947) tilanteet Baltiassa, Karjalassa ja Saksassa legalisoitiin. Minusta miehitys loppui siihen, noin juridiselta kannalta katsoen.

Tästä näkökulmastahan on suorastaan vapauttava tuomio se, että Venäjällä katsotaan suomalaisten zahvatšikkien lopettaneen miehityksensä jo syksyllä 1944.

Totuuskomissio

Turun Sanomat julkaisi seuraavan alakertana 15.9.2009:

Kuka vartioi totuuskomissiota?

• Kreml yrittää määritellä historiallisen totuuden
• Riippumattomat tutkijat vastustavat totuuskomissiota
• Venäjä ohjaa opetusta rahoituksen avulla
• ”Suvereeni demokratia” ei ole oikeata demokratiaa

Viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana Venäjän johto on kiinnittänyt runsaasti huo-miota koulujen historianopetukseen. Erityisesti se on pyrkinyt perustelemaan Stalinin diktatuurin välttämättömyyttä, jonka avulla Neuvostoliitto kykeni voittamaan Natsi-Saksan ”suuressa isänmaallisessa sodassa”. Juuri tätä painottaa Aleksandr Filippovin kirjoittama historianopettajien opas. Venäjän opetus- ja tiedeministeri Andrej Fursenko puolusteli tätä teosta Moskovassa tammikuussa 2009 pidetyssä historiakonferenssissa. Professori Paul Gregory kertoi The Moscow times –lehdessä, että Fursenkon puhe keskeytettiin useita kertoja välihuudoin. Ministeri lähti tilaisuudesta vähin äänin.

Gregory totesi, että riippumattomilla tutkijoilla on tosiasiat puolellaan, mutta heidän tutki-muksiaan lukevat vain muutamat tuhannet ihmiset. Sen sijaan Stalinia puoltavaa kirjalli-suutta on saatavilla joka kadunkulmassa kirkkain kansin ja lyhyin sisällöin. Ne ”todistavat”, että arkistot on väärennetty ja niitä käyttävät tutkijat ovat epäisänmaallisia. Ensimmäisen historiankirjoja ja –opetusta tarkkailevan komission asetti silloinen presidentti Vladimir Putin jo marraskuussa 2003. Toukokuussa 2009 presidentti Dmitrij Medvedev perusti komission ”taistelemaan historian väärentämistä ja Venäjän intressien vahingoittamista” vastaan. Jäseniksi valittiin muiden muassa sisäministeriön (MID), turvallisuuspalvelun (FSB), ulkomaantiedustelun (SVR), Rosarhivin sekä valtionduuman edustajia. Gazeta.ru –verkkojulkaisun mukaan venäläiset riippumattomat historioitsijat katsovat, ettei valtion virastoilla ole kykyä saati oikeutta arvioida historiankirjoituksen oikeellisuutta. Aivan tuore (10.9.) uutinen toisaalta kertoo ministeri Fursenkon suulla, että Aleksandr Solzhenitsynin ”Vankileirien saaristo” tulee pakolliseksi luettavaksi kaikkien keskikoulujen ylimmillä luokilla. Tarkoitus on perehdyttää oppilaat stalinistisen terrorin toteuttamiskeinoihin.

Vuonna 2005 presidentti Putin nimitti Neuvostoliiton romahtamista ”vuosisadan suurim-maksi geopoliittiseksi katastrofiksi”. Totesin väitöskirjassani niin Baltiasta kuin muista entisistä sosialistisista maista löytyvän miljoonia ihmisiä, joiden mielestä Neuvostoliiton syntymä oli vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi. Venäjän duumassa on samaan aikaan ollut käsittelyssä lakiesitys, jonka mukaan Neuvostoliiton osuuden vähättelystä toisessa maailmansodassa voisi saada kolmesta viiteen vuotta ehdotonta vankeutta. Aivan pöyristyttävinä pitää niin komissiota kuin lakiesitystä entinen duuman jäsen, historioitsija Vladimir Ryzhkov. Hän totesi toukokuussa Gazeta.ru:lle, että tämä on sama asia kuin jos Kreml asettaisi virologian tai lasertutkimuksen komission, jonka perusteella hallitus määräisi, että keltaista lasersädettä saa käyttää, mutta punaista ei. Juuri tässä kysymyksessä näkyy selkeästi ero neuvostoajan ja uuden Venäjän välillä: neuvostoaikana juuri historianopettajat muodostivat ”nyrkin” (kulak), jolla bolshevikkivallan näkemykset ulotettiin valtakunnan kaukaisimpaankin nurkkaan. Nyt historianopettajien järjestö taistelee tarmokkaasti valtionjohdon epätieteellisiä säätely-yrityksiä vastaan.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta järjesti heinäkuun alussa seminaarin, jonka toisena teemana oli juuri Venäjän tulevaisuus. Kysyin siellä esitelmöineiltä, Venäjän tiedeakate-mian johtavalta tutkijalta Irina Kobrinskajalta sekä Birminghamin yliopiston Venäjän-tutkijalta Jeremy Smithiltä, mikä heidän mielestään on tällaisen komission merkitys. Kob-rinskaja totesi, että komissio on otettu vastaan erittäin ristiriitaisesti. Hän toivoi komission katoavan todellisuudesta mahdollisimman nopeasti. Samoin Smith piti komission asetta-mista huolestuttavana, mutta oletti, ettei rangaistuksia tulla kuitenkaan määräämään. Historioitsija Igor Dolutskijn mielestä komission tarkoituksena on historian vääristelyn salaaminen (HS 13.6.2009).

Ryzhkov palasi julkisuuteen 1.9. arvostelemalla raskaasti Venäjän keskikoulun 11. luokalle tarkoitettua Danilovin, Utkinin ja Filippovin historiankirjaa. Hänen mielestään tämä kirja pyrkii pelkästään oikeuttamaan Stalinin sodanaikaiset rikokset, Molotov-Ribbentrop-sopimuksen, Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen 30.11.1939, Baltian valtioiden, Puolan itäosan ja Bessarabian liittämisen Neuvostoliittoon. Kirjan mukaan Neuvostoliitto kykeni saavuttamaan supervallan aseman vain puna-armeijan avulla ja sen joukkojen pysymisellä ”sodan lopussa vapautetuissa maissa”. Tätä argumenttia käytetään Ryzhkovin (MT) mukaan vain Kremlin Keski- ja Itä-Eurooppaan asettamien nukkehallitusten aseman oikeuttamiseksi. Kehitys on murheellista siksi, että kirjoittajista Danilov ja Utkin olivat ensimmäisten joukossa paljastamassa Neuvostoliiton vahingollisia tekoja vuosina 1992–95 Venäjällä ilmestyneissä oppikirjoissa. Vielä 2002 Danilov kehotti oppilaita arvioimaan kriittisesti Unkarin miehittämistä vuonna 1956, mutta nyt hän on haudannut kritiikkinsä. Vaikka koulujen käytössä on yli 50 erilaista historian oppikirjaa, voidaan olettaa Danilovin kirjan yli puolen miljoonan painoksen tavoittavan suurimman osan Venäjän 11. luokan oppilaista, koska se nauttii opetusministeriön rahoitusta.

Pääministeri Putin tuomitsi 1.9. Molotov-Ribbentrop-sopimuksen moraalittomaksi, pahoitteli puna-armeijan Katynissa murhaamien puolalaisupseerien kohtaloa sekä antoi tunnustuksen puolalaiselle Armija Krajowalle (HS 2.9.). Samaan aikaan kuitenkin ulkomaantiedustelun kenraalimajuri Lev Sotskov syytti Puolaa vehkeilystä Saksan kanssa ennen sodan syttymistä (TS 2.9.). Todellisuudessa Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto, eivät kysyneet Puolalta tai muiltakaan yhtään mitään jakaessaan Euroopan omiin etupiireihinsä.

Ryzhkovin mielestä salataan, että Venäjän nykyinen valtiokapitalismi ei kykene kilpaile-maan demokratian ja avoimen yhteiskunnan kanssa. Igor Dolutskijn kirjoittama kriittinen oppikirja kiellettiin kouluopetuksesta 2004, mutta tekijä jatkaa silti sen mukaista opettamista moskovalaisessa keskikoulussa. Tämä esimerkki antaa liberaaleille toivoa: Puhuttakoon vain ”suvereenista demokratiasta” (joka ei ole demokratiaa), mutta vanhan sanonnan mukaan jokaisessa venäläisessä aidassa on aukko.

Apurahoja maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen taidetoimintaan

Pyydän levittämään sanaa tällaisesta apurahamahdollisuudesta.
Прощу вас расширить известие об этой возможности получать стипендию.

Käyttötarkoitus:
Apurahoilla tuetaan maahanmuuttajien ja kansallisten etnisten vähemmistöjen taiteellista toimintaa sekä kulttuurien välistä vuorovaikutusta tukevia taidehankkeita Suomessa.

Myönnettävien apurahojen tarkoituksena on:
1. vahvistaa maahanmuuttajien ja kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien taiteilijoiden mahdollisuuksia harjoittaa taiteellista toimintaa ja osallistua tasavertaisesti Suomen taide-elämään.
2. tukea muiden taiteilijoiden ja työryhmien monikulttuurisuutta ja kulttuurien välistä vuorovaikutusta edistäviä taidehankkeita Suomessa.

Hakemukseen tulee liittää kuvia (tai muuta materiaalia) hakijan aiemmista töistä, mieluiten paperille tulostettuna (enimmäiskoko A4).

Apurahat myönnetään seuraavan vuoden hankkeisiin.
Apurahoista päättäessään toimikunta kiinnittää huomiota hankkeen taiteelliseen laatuun ja kustannusarvion realistisuuteen sekä huomioi hankkeen saaman muun rahoituksen.

Kenelle myönnetään:
Yhdelle tai useammalle taiteenharjoittajalle (työryhmät); ei yhteisöille

Hakuaika: 30.9. mennessä.
Viimeisen hakupäivän postileima hyväksytään, myös ulkomailta lähetetyissä hakemuksissa.

Lisätiedot: tktinfo@minedu.fi
puh. (09) 1607 7921

Kirsi Väkiparta
Taidesihteeri / Senior Advisor
Taiteen keskustoimikunta / Arts Council of Finland
Maneesikatu 7, PL 293, 00171 Helsinki
puh/tel +358 9 16077027, +358 40 4840995
kirsi.vakiparta@minedu.fi
www.taiteenkeskustoimikunta.fi

Venäläiset olutpullot kutistuvat

Alkoholismin vastainen taistelu Venäjällä jatkuu. Nyt presidentti Dmitri Medvedev on päättänyt, että olutpulloja on pienennettävä.

Pullojen tavallinen koko on tähän saakka ollut puoli litraa, mutta kaupan on halukkaille ollut myös isompia muovipulloja, kahden, kolmen ja useammankin litran kokoisia. Nyt Medvedev on pannut puumerkkinsä toimenpidelistaan, joka muun muassa rajoittaa pullojen kokoa.

Jatkossa olutpullojen ja tölkkien suurin sallittu koko on 330 millilitraa. Lisäksi niihin on tulossa teksti, joka varoittaa alkoholin vaaroista. Vastuun siitä, että päätös saatetaan täytäntöön viimeistään 1. joulukuuta, Medvedev panee pääministeri Vladimir Putinin hartioille.

(Kremlin.ru)

Venäjän koululaiset pakotetaan tutustumaan Stalinin ajan terroriin

Venäjän kulttuuriministeriö on liittänyt Aleksander Solzhenitsynin Vankileirien Saaristo –romaanin osaksi peruskoulujen yläluokkien pakollista opetusohjelmaa. Stalinin luomia vankileirejä sekä neuvostojärjestelmää voimakkaasti kritisoiva romaani on tästä lähtien kaikkien koululaisten pakollisella lukulistalla.

Uutistoimisto Itar-Tassin mukaan lopullisen sysäyksen asialle antoi pääministeri Vladimir Putinin ja kirjailijan lesken Natalia Solzhenitsynan välinen tapaaminen viime heinäkuussa.

”Olisi maan historianymmärryksen kannalta tärkeää, että teosta opiskeltaisiin kouluissa”, kirjailijan leski Natalia Solzhenitsyna totesi tuolloin pääministerille.

Sanottu ja tehty. Kirjan ottamisesta osaksi koulujen opetusohjelmaa kertoi keskiviikkona opetusministeri Andrei Fursenko.

Toisinajattelijana tunnetun Aleksander Solzhenitsynin kirjoittama opus oli Neuvostoliitossa luonnollisesti julkaisukiellossa. Teoksen julkaisu oli vaikeaa Suomessakin, kun esimerkiksi kustannusosakeyhtiö Tammi hylkäsi kirjan julkaisemisen vuonna 1974.

• HS.fi: Vankileirien saaristosta tulee koulukirja Venäjällä
• Moskova.Info: Venäläiskoululaiset pakotetaan tutustumaan Gulageihin

Kristina Rotkirch Venäjän nykykirjallisuudesta

Kannattaa lukea Kristina Rotkirchin artikkeli:
Vapaus ja pluralismi. Muutama sana Venäjän nykykirjallisuudesta

Uusia tuulia vai nostalgiaa ja raunioita?

Uudesta venäläisestä (pietarilaisesta) kirjallisuudesta kiinnostuneille!

Viisi kirjailijaa - Dmitri Golynko, Sergei Korovin, Jukka Mallinen, Serge Nosov ja Nina Savtshenkova - kertovat Pietarin uudesta kirjallisuudesta Helsingissä Rikhardinkadun kirjastossa to 1.10. klo 18-20. Tilaisuus tulkataan suomeksi. Vapaa pääsy.

Для любителей новой русской, особенно питерской литературы!

Пять писателей - Дмитрий Голынко, Сергей Коров, Юкка Маллинен, Сергей Носов и Нинп Савченкова - рассказают о новой питерской литературе в открытой всем беседе.
Место: Городская библиотека Хельсинки на Рикхардинкату.
Время: чт 01.10.2009 в 18-20 ч.
Перевод в финский язык.
Добро пожаловать!

Natalia Baschmakoff ja Vesa Oittinen A-instituutin kulttuurifoorumissa tänään 07.09.2009

Aleksanteri-listalta:

Aleksanteri-instituutin kulttuurifoorumi palaa kesätauolta tänään
maanantaina, 7.9., jolloin teemana on Kulttuuri & Filosofia. Avoin
luento- ja keskustelutilaisuus alkaa tuttuun tapaan klo 16 instituutin
2. kerroksen neuvotteluhuoneessa, ja puhujina ovat Vesa OittinenGustav Spet ja venäläisen fenomenologian vaikeat alkuaskeleet sekä Natalia Baschmakoff Venäläinen avantgarde aikansa aatteiden kontekstissa. Alustusten jälkeen sana on vapaa ja keskustelu tervetullutta.

Aleksanteri-instituutin kulttuurifoorumi on venäläiseen kulttuuriin ja
sen tutkimukseen keskittyvä luento- ja keskustelusarja.
Kuukausittaisissa tapaamisissa eri alojen tutkijat ja taitelijat
pohtivat tieteen, taiteen ja yhteiskunnan välisiä suhteita sekä
kulttuurintutkimuksen haasteita erityisesti Venäjän ja Neuvostoliiton
kontekstissa. Syyskauden tilaisuuksista suuri osa on suomenkielisiä.
Ohjelma löytyy viestin lopusta, sekä osoitteesta
http://www.helsinki.fi/aleksanteri/ajankohtaista/2009/2009_kulttuurifoorumi.htm.
Lämpimästi tervetuloa!

**************************************

The Aleksanteri Cultural Forum continues after the summer break. The
first gathering of will be on Monday, September 7th with Vesa Oittinen
and Natalia Baschmakoff lecturing on Culture & Philosophy. The session
will be held in Finnish, but discussion afterwards is naturally
welcome in English, too.

The Aleksanteri Institute Cultural Forum offers a series of lectures
and discussions focusing on the study of Russian culture. The monthly
meetings bring together scholars and artists of different fields to
reflect on the dialogue between arts, research, and society as well as
the challenges of Russian and Soviet cultural studies. Please see the
programme for autumn 2009 below or go to
http://www.helsinki.fi/aleksanteri/english/news/events/2009/2009cultural_forum.htm.
Welcome!

*************************************

OHJELMA / PROGRAM:


7.9. Kulttuuri & filosofia
Vesa Oittinen (professori, Helsingin yliopisto):
Gustav Shpet ja venäläisen fenomenologian vaikeat alkuaskeleet
Natalia Baschmakoff (professori, Joensuun yliopisto):
Venäläinen avantgarde aikansa aatteiden kontekstissa

5.10. Art as Historical Document
Boris Gasparov (professor, Columbia University, USA):
Second birth in the 1930s: the case of Sergei Prokofiev
Elina Viljanen (researcher, University of Helsinki):
Prokofiev and Russian Cultural Transition through Boris Asafiev
Meri Herrala (researcher, University of Helsinki):
Prokofiev and the Antiformalist Campaign of 1948

2.11. Kulttuuri, yhteiskunta, sukupuoli
Kirsti Ekonen (tutkija, Tampereen yliopisto):
Taiteen sukupuoli: feminiinisyys ja maskuliinisuus venäläisessä modernismissa
Suvi Salmenniemi (tutkija, Helsingin yliopisto):
Sukupuoli ja kansallisuus venäläisessä opaskirjallisuudessa

7.12. Ihminen & luonto
Arja Rosenholm (professori, Tampereen yliopisto):
Venäläisen luonnon lukeminen kulttuurintutkimuksen näkökulmasta
Anu Osva (taiteilija, Helsinki):
Löytöretki Koillis-Siperiaan - taiteilijana monitieteisessä tutkimushankkeessa


TIME: 4-6 pm once a month on a Monday
VENUE: the Aleksanteri Institute meeting room, Unioninkatu 33, 2nd
floor (entrance at court yard)

For more information contact: Elina Viljanen, firstname.lastname[at]helsinki.fi

--
Niina Into
Information Specialist
Aleksanteri Institute
Finnish Center for Russian and Eastern European Studies
P.O. Box 42 (Unioninkatu 33)
FI-00014 University of Helsinki

Tel +358-9-191 23616
Fax +358-9-191 23615

niina.into@helsinki.fi
www.helsinki.fi/aleksanteri

Adressi: Yle aikoo lakkauttaa ruotsinkielisen Moskovan-kirjeenvaihtajuuden

Arvoisat vapaan tiedonvälityksen ja kattavan median ystävät!

YLEn johto esittää, että ruotsinkielisen Moskovan-kirjeenvaihtajan posti lakkautetaan. Jos sinussa on munaa (ja luulemme, melkeinpä tiedämme, että näin on), allekirjoita sitä vastustava adressi. Nyt on tärkeää, että protestiin saadaan mukaan kaikki, jotka ymmärtävät, millainen katastrofi tämä olisi Venäjä-asioiden seuraamisen kannalta.

Allekirjoita adressi tässä.
Levitä mieluusti sanaa eteenpäin!


Ärade vänner av fri information och omfattande media!

Ledingen av YLE har föreslagit att dra in den svenskspråkiga Moskvakorrespondenttjänsten. Om du försvarar korrespondens på de båda inhemska språken, skriv under adressen. Det är viktigt nu att alla som förstår vilken katastrof en sådan indragning skulle innebära för Rysslandsbevakningen protesterar.

Du kan skriv under adressen här.
Sprid gärna ordet vidare!


Уважаемые друзья свободной информации и основательных СМИ!

Правление гостелерадиокомпании YLE предлагает, что прикращают пост шведскоязычного корреспондента в Москве. Если Ты против, и мы догадаемся то так и есть, и если поддерживаешь информацию по России в двух языках в Финляндии, подпиши, пожалуйста, адрес протеста. Сейчас важно, что все подпишут, кто понимает, какая катастрофа будет быть последствием такого мероприятия.

Подпиши адрес здесь.
Распространять пожалуйстя это предостережение!

Balalaikkoja kuuntelemaan sunnuntaina 06.09.2009

Helsingin Balalaikkaorkesterin konsertti Balderin salissa (Aleksanterinkatu 12, Helsinki) su 6. syyskuuta klo19.00. Orkesteria johtaa Gennadi Klykov. Ohjelmassa mm. kauneimpia kansanlaulusovituksia ja balalaikkaorkesterille sävellettyä musiikkia.
Solistit:
Heli Jormanainen ja Slava Druzhinin, laulu
Jani Jeskanen, balalaikka
Pentti Yrjänäinen, domra
Andrei Gogolev, harmonikka

Liput 10 euroa Lippupalvelusta tai tuntia ennen ovelta. Lisätietoja info@balalaikka.fi tai 040-7511257.

Konsertin järjestää Helsingin Balalaikkaorkesteriyhdistys ry

Vapauden aurinko vaihtui Staliniin

Svenska

Ei laulusta voi sanoja ottaa pois, väittää venäläinen sananlasku. «Из песни слов не выкинешь.» Vaan kun voi.

Viime viikolla kuoli Sergei Mihalkov, joka kirjoitti sanat Neuvostoliiton kansallislauluun. Kolme kertaa. Ensimmäinen versio kertoi Stalinista, toinen vain Leninistä, ja kolmas Jumalasta. Viimeisellä kerralla maakin oli muuttanut nimeä.

Vaikka Mihalkov nyt onkin kuollut, vaikuttaa Stalin saaneen ikuisen elämän. Joku päivä ennen Mihalkovin kuolemaa avattiin Moskovassa perusteellisesti remontoitu Kurskajan metroasema. Asema on saanut takaisin vanhan ulkoasunsa. Se taas tarkoittaa muun muassa sitä, että tärkeimmät sanat Mihalkovin alkuperäisestä Neuvostoliiton hymnistä ovat taas kunniapaikalla: "Stalin meidät kasvatti...".

Moskovan metron tiedottaja Pavel Suharnikov selitti, että kunnianosoitus Stalinile oli pantu takaisin seinälle "historiallisen oikeudenmukaisuden palauttamiseksi". Voi kyllä ihmetellä mistä oikeudenmukaisuudesta on kyse. Varsinkin kun muistaa mikä teksti seinältä poistettiin jotta Stalinille saataisiin tilaa: "Vapauden aurinko loisti myrskypilvien lomitse..."

Sitä, kuka päätöksen Stalinin palauttamisesta oli tehnyt, ei tiedottaja halunnut kertoa. Moskovan kaupunginneuvostolta ei ainakaan kukaan ollut kysynyt mitään. Sen sijaan tiedottaja osasi sanoa, että kunnianosoituksia Stalinille on tulossa takaisin muillekin metroasemille.

Itse kävin Kurskajan metroasemalla viimeksi keväällä 2008. Ei se asema silloin mitenkään hirveän rapistuneelta vaikuttanut, päinvastoin sen verran komealta, että otin siitä tämän kuvan, josta näkyy mitä seinällä luki ennen restaurointia. (Koko kuva täällä.)

Myös tämä vapauden auringosta kertova tekstipätkä tulee kyllä Neuvostoliiton hymnistä.

Vuoteen 1943 saakka ei Neuvostoliitolla ollut mitään kansallislaulua, sen asemesta käytettiin ylikansallista Internationaalia. Sodan aikana isänmaallisille lauluille syntyi kysyntää, ja äskettäin edesmennyt Sergei Mihalkov kirjoitti ensimmäisen version Neuvostoliiton hymnistä.

Suomennos alkaa sanoilla "Oi suuri ja mahtava Neuvostoliitto...", mutta alkukielellä ensimmäiset sanat ovat suurin piirtein "Vapaiden tasavaltojen ikuinen liitto..." No, siitä vapaudesta voi kyllä olla monta mieltä, ja ikuisuudenkin kanssa taisi olla vähän niin ja näin.

Kurskajan metroaseman teksti tulee toisesta säkeistöstä, joka venäjäksi menee näin:

Сквозь грозы сияло нам солнце свободы,
И Ленин великий нам путь озарил:
Нас вырастил Сталин — на верность народу,
На труд и на подвиги нас вдохновил!

Suomeksi suunnilleen: Myrskypilvien välistä meille loisti vapauden aurinko, ja suuri Lenin kirkasti tiemme. Stalin kasvatti meidät olemaan uskollisia kansalle, hän innoitti meidät työhön ja sankaritekoihin.

1950-luvun puolivälissä sanat Stalinista katosivat metroaseman seinältä, ja niiden tilalle tuli Lenin vapauden aurinkoineen. Itse kansallislaulun sanoja ei muutettu, laulu vain esitettiin jatkossa orkesteriversiona aina vuoteen 1977, jolloin Sergei Mihalkov kirjoitti uuden, stalinittoman versionsa. Uusi teksti ei myöskään ollut yhtä sotainen kuin vuoden 1943 versio.

Näin se meni:

Сквозь грозы сияло нам солнце свободы,
И Ленин великий нам путь озарил:
На правое дело он поднял народы,
На труд и на подвиги нас вдохновил!

Tai suomeksi jotakuinkin näin: Myrskypilvien välistä meille loisti vapauden aurinko, ja suuri Lenin kirkasti tiemme. Hän nostatti kansat oikean asian puolelle, hän innoitti meidät työhön ja sankaritekoihin.

Nyt sankaritekoihin ei siis enää innoitakaan Stalin, vaan Lenin. Mutta vuonna 1991 ikuinen liitto meni bänks ja koko hymni heitettiin historian tunkiolle. Sen tilalle tuli ihan toinen kappale, Glinkan "Isänmaallinen laulu".

Glinkan kansallislaulu esitettiin ilman sanoja. Ainakin minä saan siitä vieläkin kylmiä väreitä. Osaksi ehkä siksi, että se on paljon kauniimpi eikä niin ylenmääräisen pramea kuin neuvostohymni. Mutta ennen kaikkea siksi, että se muistuttaa minua 90-luvun alusta, kun Glinka edusti uutta, demokraattista Venäjää, kun se aloitti Venäjän radion lähetykset, ja kun se soitettiin elokuun 1991 epäonnistuneen kaappausyrityksen jälkeen.

Vaan Vladimir Putinin tultua valtaan tunkiolle joutikin Glinka. Mihalkov sai kirjoittaa vielä yhdet sanat Neuvostoliiton hymniin, joka nyt sai nimekseen Venäjän hymni:

От южных морей до полярного края
Раскинулись наши леса и поля.
Одна ты на свете! Одна ты такая —
Хранимая Богом родная земля!

Eli suomeksi näin: Etelän meriltä pohjolan maille ulottuvat meidän metsämme ja peltomme. Sinä olet ainoa maailmassa! Vain sinä olet sellainen, Jumalan varjelema, rakas kotimaa!

Kurskajan metroasemalta eivät Stalinin kuoleman jälkeen hävinneet ainoastaan Stalinista kertovat sanat. Jäljittä katosi myös suuri Stalinin patsas oman kupolikattonsa alta. Viime vuosina patsaan paikalla oli pieni apteekkikioski. Kai Stalinin jäljiltä troppeja tarvittiinkin.

Nyt on kioski hävinnyt, mutta Stalinia ei ole palautettu paikoilleen - "patsasta ei löytynyt", selittelee metron väki. Huono selitys, olisivat sitten tilanneet uuden. Ei kai niitä vanhoja kirjaimiakaan mistään nurkkakaapista löydetty, С-Т-А-Л-И-Н. Ihan uusilta näyttävät.

Mihalkov on kuollut, mutta hänen sanansa elää.

Lisää aiheesta:

• Neuvostoliiton hymni
• Venäjän hymni
• UNT/TT - Stalin i t-banan väcker ilska
• DN - Hyllning till Stalin åter i Moskvas metro
• NYT - Re-Stalinization of a Moscow Subway Station
• Reuters - Moscow Metro Refurbished With Praise For Stalin
• «Курская-кольцевая» — открыт вестибюль (kuvia asemalta)
• Stalinin kuvia Moskovan metrossa (venäläinen blogi)
  
• Gazeta.ru - Сталин как элемент декора
• ЕЖ - Неприличное слово на заборе
• Виталий Портников о Михалкове - В ладу с эпохами
• Ведомости/РИАН - Московское метро объясняет появление имени Сталина на «Курской» исторической справедливостью
• Музей русских гимнов - Russian Anthems museum