Venäjän kulttuuriministeriö on liittänyt Aleksander Solzhenitsynin Vankileirien Saaristo –romaanin osaksi peruskoulujen yläluokkien pakollista opetusohjelmaa. Stalinin luomia vankileirejä sekä neuvostojärjestelmää voimakkaasti kritisoiva romaani on tästä lähtien kaikkien koululaisten pakollisella lukulistalla.
Uutistoimisto Itar-Tassin mukaan lopullisen sysäyksen asialle antoi pääministeri Vladimir Putinin ja kirjailijan lesken Natalia Solzhenitsynan välinen tapaaminen viime heinäkuussa.
”Olisi maan historianymmärryksen kannalta tärkeää, että teosta opiskeltaisiin kouluissa”, kirjailijan leski Natalia Solzhenitsyna totesi tuolloin pääministerille.
Sanottu ja tehty. Kirjan ottamisesta osaksi koulujen opetusohjelmaa kertoi keskiviikkona opetusministeri Andrei Fursenko.
Toisinajattelijana tunnetun Aleksander Solzhenitsynin kirjoittama opus oli Neuvostoliitossa luonnollisesti julkaisukiellossa. Teoksen julkaisu oli vaikeaa Suomessakin, kun esimerkiksi kustannusosakeyhtiö Tammi hylkäsi kirjan julkaisemisen vuonna 1974.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
4 kommenttia:
En tunne semmoista verkkolehteä kuin iqgorod.ru eli Умный город — повости для умных (Viisas kaupunki – uutisia viisaille), mutta sen perusteella opetus- ja kulttuuriministeri Andrei Fursenko on allekirjoituksellaan vahvistanut, että otteita Архипелаг ГУЛАГ'ista eli Vankileirien saaristosta sisällytetään yläluokkien kirjallisuuden opetussuunnitelmaan. (Venäjällähän ei opetussuunnitelma-sanaa käytetä, vaan kyseessä on ministeriön määräys. Eli koulut eivät sitä sovella vaan noudattavat.) Otsikko, jonka alle teoksen fragmentit on sijoitettu, on 1900-luvun venäläinen kirjallisuus.
Olisikinhan se oppilaiden kidutusta luettaa koko mammuttimainen teos, sillä niin kankealla kynällä Solženitsyn kirjoittaa, ja kidutushan on Venäjän perustuslaissa kielletty.
Tätä ennen opetussuunnitelmaan on kuulunut Solženitsynilta novelli Матрёнин двор ja menestysromaani Ivan Denisovitšin päivä, molemmat samoilta vuosilta 1962-1963.
Hauskahko yksityiskohta käy ilmi uutisista: Natalja-rouva oli vinkannut, että romaanista on Amerikan mantereella julkaistu lyhennetty versio (kuinkas muuten! ettei vaan valitut palat eli readers' digest asialla!) [koulujen] yläluokkia ja opiskelijoita varten, ja tämä on piakkoin ilmestymässä myös Venäjällä.
Putin ilmeisesti oli torjunut aloitteen kulmuriksi ja siirtänyt asian Fursenkolle sanoen, että tieppäs Antrei tälle asjalle jottae maeninnan arvoesta jottei leskirouva pyrjähä meille. Ja Andrei teki. Nopeaa toimintaa!
P.S. Se Matrjonin dvor on tässä:
http://www.litra.ru/shortwork/get/swid/00047501184919815246/
Asia on opetussuunnitelman/ukaasin osalta juuri kuten Tapani sen ilmaisee. Kommentoin tätä sekä Venäjän historian totuuskomissiota ensi tiistain 15.9. Turun Sanomissa www.ts.fi. Pieni ennakkonäyte: Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta järjesti heinäkuun alussa seminaarin, jonka toisena teemana oli juuri Venäjän tulevaisuus. Kysyin siellä esitelmöineiltä, Venäjän tiedeakatemian johtavalta tutkijalta Irina Kobrinskajalta sekä Birminghamin yliopiston Venäjän-tutkijalta Jeremy Smithiltä, mikä heidän mielestään on tällaisen komission merkitys. Kobrinskaja totesi, että komissio on otettu vastaan erittäin ristiriitaisesti. Hän toivoi komission katoavan todellisuudesta mahdollisimman nopeasti. Samoin Smith piti komission asettamista huolestuttavana, mutta oletti, ettei rangaistuksia tulla kuitenkaan määräämään. Historioitsija Igor Dolutskijn mielestä komission tarkoituksena on historian vääristelyn salaaminen (HS 13.6.2009).
Ja vielä: En minäkään jaksanut lukea Vankileirien saaristoa läpi, vaikka helposti kahlasin Sodan ja rauhan.
Löylyä lissää. Näin Vremja Novostein varapäätoimittaja Semjon Novoprudskij Gazeta.ru:ssa: “Solženitsynin Vankileirien saariston lisääminen koulujen opetusohjelmaan ja heti perään tapahtunut Stalinin aikaisen kansallishymnin tekstin paljastaminen Moskovan Kurskajan metroasemalla eivät ole pluralismin ilmaus. Ne ovat osoitus kansakunnan ja Venäjän vallanpitäjien skitsofrenisesta kahtiajakautuneisuudesta. Maan jokaisen johtajan on kaikissa lausunnoissaan kannettava tämä risti Venäjän väkivallattoman modernisoinnin välttämättömyydestä.”
Ja hänen kommenttinsa Hitlerin ja Stalinin rinnastamiseen: "En koskaan unohda mummon kertomusta siitä, kuinka ihmiset toivoivat, että Hitlerin voittamisen jälkeen mahdollisesti lopuksi lakkautetaan kolhoosit."
"Vankileirien saariston lukeminen ei riitä. On välittömästi poistettava Stalinia ylistävät säkeet Kurskajan metroasemalta."
Venäjällä saa siis ilmaista ajatuksiaan vapaasti - paitsi televisiossa.
Saa televisiossakin ilmaista ajatuksiaan vapaasti - kunhan ne ovat oikeita ajatuksia. Niitä, joilla on vääriä ajatuksia, ei televisioon kutsuta.
Gazeta.ru on aika vapaamielinen verkkolehti, ja olikin hieman kiinnostavaa, että Medvedev julkaisi pitkän juttunsa Venäjän ongelmista juuri siellä. Olisi tosin ollut vielä kiinnostavampaa, jos Medvedev olisi myös sanonut, miksei hän tähän mennessä ole tehnyt mitään, ja aikooko hän jatkossa tehdä jotakin. Siis jotakin muuta kuin kutistaa olutpulloja.
Lähetä kommentti