Totuuskomissio

Turun Sanomat julkaisi seuraavan alakertana 15.9.2009:

Kuka vartioi totuuskomissiota?

• Kreml yrittää määritellä historiallisen totuuden
• Riippumattomat tutkijat vastustavat totuuskomissiota
• Venäjä ohjaa opetusta rahoituksen avulla
• ”Suvereeni demokratia” ei ole oikeata demokratiaa

Viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana Venäjän johto on kiinnittänyt runsaasti huo-miota koulujen historianopetukseen. Erityisesti se on pyrkinyt perustelemaan Stalinin diktatuurin välttämättömyyttä, jonka avulla Neuvostoliitto kykeni voittamaan Natsi-Saksan ”suuressa isänmaallisessa sodassa”. Juuri tätä painottaa Aleksandr Filippovin kirjoittama historianopettajien opas. Venäjän opetus- ja tiedeministeri Andrej Fursenko puolusteli tätä teosta Moskovassa tammikuussa 2009 pidetyssä historiakonferenssissa. Professori Paul Gregory kertoi The Moscow times –lehdessä, että Fursenkon puhe keskeytettiin useita kertoja välihuudoin. Ministeri lähti tilaisuudesta vähin äänin.

Gregory totesi, että riippumattomilla tutkijoilla on tosiasiat puolellaan, mutta heidän tutki-muksiaan lukevat vain muutamat tuhannet ihmiset. Sen sijaan Stalinia puoltavaa kirjalli-suutta on saatavilla joka kadunkulmassa kirkkain kansin ja lyhyin sisällöin. Ne ”todistavat”, että arkistot on väärennetty ja niitä käyttävät tutkijat ovat epäisänmaallisia. Ensimmäisen historiankirjoja ja –opetusta tarkkailevan komission asetti silloinen presidentti Vladimir Putin jo marraskuussa 2003. Toukokuussa 2009 presidentti Dmitrij Medvedev perusti komission ”taistelemaan historian väärentämistä ja Venäjän intressien vahingoittamista” vastaan. Jäseniksi valittiin muiden muassa sisäministeriön (MID), turvallisuuspalvelun (FSB), ulkomaantiedustelun (SVR), Rosarhivin sekä valtionduuman edustajia. Gazeta.ru –verkkojulkaisun mukaan venäläiset riippumattomat historioitsijat katsovat, ettei valtion virastoilla ole kykyä saati oikeutta arvioida historiankirjoituksen oikeellisuutta. Aivan tuore (10.9.) uutinen toisaalta kertoo ministeri Fursenkon suulla, että Aleksandr Solzhenitsynin ”Vankileirien saaristo” tulee pakolliseksi luettavaksi kaikkien keskikoulujen ylimmillä luokilla. Tarkoitus on perehdyttää oppilaat stalinistisen terrorin toteuttamiskeinoihin.

Vuonna 2005 presidentti Putin nimitti Neuvostoliiton romahtamista ”vuosisadan suurim-maksi geopoliittiseksi katastrofiksi”. Totesin väitöskirjassani niin Baltiasta kuin muista entisistä sosialistisista maista löytyvän miljoonia ihmisiä, joiden mielestä Neuvostoliiton syntymä oli vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi. Venäjän duumassa on samaan aikaan ollut käsittelyssä lakiesitys, jonka mukaan Neuvostoliiton osuuden vähättelystä toisessa maailmansodassa voisi saada kolmesta viiteen vuotta ehdotonta vankeutta. Aivan pöyristyttävinä pitää niin komissiota kuin lakiesitystä entinen duuman jäsen, historioitsija Vladimir Ryzhkov. Hän totesi toukokuussa Gazeta.ru:lle, että tämä on sama asia kuin jos Kreml asettaisi virologian tai lasertutkimuksen komission, jonka perusteella hallitus määräisi, että keltaista lasersädettä saa käyttää, mutta punaista ei. Juuri tässä kysymyksessä näkyy selkeästi ero neuvostoajan ja uuden Venäjän välillä: neuvostoaikana juuri historianopettajat muodostivat ”nyrkin” (kulak), jolla bolshevikkivallan näkemykset ulotettiin valtakunnan kaukaisimpaankin nurkkaan. Nyt historianopettajien järjestö taistelee tarmokkaasti valtionjohdon epätieteellisiä säätely-yrityksiä vastaan.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta järjesti heinäkuun alussa seminaarin, jonka toisena teemana oli juuri Venäjän tulevaisuus. Kysyin siellä esitelmöineiltä, Venäjän tiedeakate-mian johtavalta tutkijalta Irina Kobrinskajalta sekä Birminghamin yliopiston Venäjän-tutkijalta Jeremy Smithiltä, mikä heidän mielestään on tällaisen komission merkitys. Kob-rinskaja totesi, että komissio on otettu vastaan erittäin ristiriitaisesti. Hän toivoi komission katoavan todellisuudesta mahdollisimman nopeasti. Samoin Smith piti komission asetta-mista huolestuttavana, mutta oletti, ettei rangaistuksia tulla kuitenkaan määräämään. Historioitsija Igor Dolutskijn mielestä komission tarkoituksena on historian vääristelyn salaaminen (HS 13.6.2009).

Ryzhkov palasi julkisuuteen 1.9. arvostelemalla raskaasti Venäjän keskikoulun 11. luokalle tarkoitettua Danilovin, Utkinin ja Filippovin historiankirjaa. Hänen mielestään tämä kirja pyrkii pelkästään oikeuttamaan Stalinin sodanaikaiset rikokset, Molotov-Ribbentrop-sopimuksen, Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen 30.11.1939, Baltian valtioiden, Puolan itäosan ja Bessarabian liittämisen Neuvostoliittoon. Kirjan mukaan Neuvostoliitto kykeni saavuttamaan supervallan aseman vain puna-armeijan avulla ja sen joukkojen pysymisellä ”sodan lopussa vapautetuissa maissa”. Tätä argumenttia käytetään Ryzhkovin (MT) mukaan vain Kremlin Keski- ja Itä-Eurooppaan asettamien nukkehallitusten aseman oikeuttamiseksi. Kehitys on murheellista siksi, että kirjoittajista Danilov ja Utkin olivat ensimmäisten joukossa paljastamassa Neuvostoliiton vahingollisia tekoja vuosina 1992–95 Venäjällä ilmestyneissä oppikirjoissa. Vielä 2002 Danilov kehotti oppilaita arvioimaan kriittisesti Unkarin miehittämistä vuonna 1956, mutta nyt hän on haudannut kritiikkinsä. Vaikka koulujen käytössä on yli 50 erilaista historian oppikirjaa, voidaan olettaa Danilovin kirjan yli puolen miljoonan painoksen tavoittavan suurimman osan Venäjän 11. luokan oppilaista, koska se nauttii opetusministeriön rahoitusta.

Pääministeri Putin tuomitsi 1.9. Molotov-Ribbentrop-sopimuksen moraalittomaksi, pahoitteli puna-armeijan Katynissa murhaamien puolalaisupseerien kohtaloa sekä antoi tunnustuksen puolalaiselle Armija Krajowalle (HS 2.9.). Samaan aikaan kuitenkin ulkomaantiedustelun kenraalimajuri Lev Sotskov syytti Puolaa vehkeilystä Saksan kanssa ennen sodan syttymistä (TS 2.9.). Todellisuudessa Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto, eivät kysyneet Puolalta tai muiltakaan yhtään mitään jakaessaan Euroopan omiin etupiireihinsä.

Ryzhkovin mielestä salataan, että Venäjän nykyinen valtiokapitalismi ei kykene kilpaile-maan demokratian ja avoimen yhteiskunnan kanssa. Igor Dolutskijn kirjoittama kriittinen oppikirja kiellettiin kouluopetuksesta 2004, mutta tekijä jatkaa silti sen mukaista opettamista moskovalaisessa keskikoulussa. Tämä esimerkki antaa liberaaleille toivoa: Puhuttakoon vain ”suvereenista demokratiasta” (joka ei ole demokratiaa), mutta vanhan sanonnan mukaan jokaisessa venäläisessä aidassa on aukko.