Oikeusvaltio nimeltä Venäjä, #2

Jatkokertomus oikeusvaltiosta nimeltä Venäjä jatkuu. Nyt on vuorossa ensimmäisen tuotantokauden toinen jakso.

Tähän mennessä on tapahtunut: Talousrikollinen, vanki Hodorkovski kertoi Putinista ja koirista. Putin tuntee sanan ’diktatuuri’ monesta yhteydestä. Opposition kansanedustaja Zubov väitti, ettei Venäjällä olisi oikeusvaltiota vaan hälytysvilkut isokenkäisten autojen katoilla.

Tässä ja seuraavissa jaksoissa teitä palvelevat:

Starring: Dmitri Anatoljevitš Medvedev, Venäjän federaation presidentti
Co-starring: Vladimir Vladimirovitš Putin, Venäjän federaation pääministeri
Guest star: Mihail Borisovitš Hodorkovski, entisen Jukosin entinen omistaja, nykyinen vanki
Avustaja: Platon Lebedev, entisen Jukosin ja MENATEPin entinen johtaja, nykyinen vanki
Statistit: Venäjän kansa

Dmitri Medvedev on niistä tandem-miehistä se, jota ainakin Venäjän ulkopuolelta katsovat ja varsinkin läntinen media pitää ns. liberaalimpana. Näkemykselle on katetta, sillä Medvedev on opettanut Ždanoville nimetyssä Leningradin valtionyliopistossa, sen oikeustieteellisessä tiedekunnassa monet vuodet.

Palataanpa runsas vuosi taaksepäin. Syyskuun 10. päivänä vuonna 2009 presidentti julkaisi uudessa blogissaan artikkelin Eteenpäin Venäjä! Siinä hän kirjoitti mm. näin: ”Kutsun yhteistyöhön kaikki, jotka jakavat vakaumukseni. Kutsun yhteistyöhön myös ne, jotka eivät ole samaa mieltä kanssani, mutta haluavat vilpittömästi muutoksia parempaan.”

Ja edelleen: "Mitä pitää tehdä, jotta Venäjän kansalaisten elämänlaatu paranisi jatkuvasti sekä nyt että tulevaisuudessa? Jotta yhteiskunnastamme tulisi rikkaampi, vapaampi, humaanimpi, houkuttelevampi? Jotta se pystyisi antamaan kaikille halukkaille paremman koulutuksen, kiinnostavan työn, hyvät tulot, mukavan ympäristön henkilökohtaiselle elämälle ja luovalle toiminnalle?"

Medvedevin madonluvut

Presidentin mukaan energiatehokkuus ja työn tuottavuus olivat useimmissa tuotantolaitoksissa häpeällisen alhaiset. "Eikä siinä kaikki. Pahinta on, että se ei juuri näytä huolettavan omistajia, johtajia, pääinsinöörejä ja virkamiehiä."

Medvedevin mielestä Venäjä pitää vapauttaa sen luomisvoimaa kahlitsevista yhteiskunnallisista vitsauksista. Noita vitsauksia hän mainitsee kolme:

1. Vuosisatainen taloudellinen takapajuisuus, tapa elää raaka-aineviennillä, itse asiassa vaihtamalla raaka-aineita valmiisiin tuotteisiin.

2. Vuosisatainen korruptio, joka on näivettänyt Venäjää ikimuistoisista ajoista ja jäytää sitä yhä, koska valtio on liiaksi läsnä kaikilla vähänkin merkittävillä yhteiskunnallisen toiminnan aloilla.

Lisäys tähän on myös huomion arvoinen: Liike-elämäkään ei ole hänen mukaansa synnitön. Monet yrittäjät pykivät vain lahjomaan virkamiehiä päästäkseen ”hallitsemaan omaisuuden uudelleenjaon virtoja” eivätkä välitä kehittämisestä mitään.

3. Yhteiskunnassa laajalle levinneet paternalistiset asenteet. Varmuus siitä, että kaikkien ongelmien ratkaiseminen on valtion tehtävä. Tai jonkun muun, kunhan ei jokaisen omalla paikallaan.

Ja edelleen: "Siitä johtuu aloitekyvyttömyys, uusien ideoiden puute, ratkaisemattomat ongelmat, yhteiskunnallisen keskustelun, muun muassa kriittisten puheenvuorojen, alhainen taso. Yleinen yksimielisyys ja kannatus ilmaistaan yleensä vaikenemisella. Vastustus on usein emotionaalista, purevaa, mutta samalla pinnallista ja vastuutonta. Nämäkin ilmiöt ovat toki Venäjällä tuttuja jo useamman vuosisadan ajalta."

Tällaisista puheista olisi kuka tahansa pistetty tyrmään (ven. тюрьма, tjurma), mutta Medvedev on vielä vapaalla jalalla.

Presidentin mielestä nyt eletään todella ainutlaatuista aikaa. Kansalla on vihdoin tilaisuus rakentaa uusi, vapaa, kukoistava, vahva Venäjä, ja Dmitri Anatoljevitš pitää velvollisuutena sen tilaisuuden käyttämistä hyväksi. Tarkoitus on siis päästä eroon raaka-ainevientiin perustuvasta talouden rakenteesta ja keskittyä enemän teknologiateollisuuden ja innovaatioiden tuottamaan lisäarvoon.

Viisi vektoria

Medvedev määritteli silloin syyskuussa 2009 Venäjän taloudellisen modernisoinnin kannalta viisi tärkeää strategista "vektoria":

1) Venäjästä tulee yksi johtavista maista energian tuotannon, kuljetuksen ja käytön tehokkuudessa.

2) Venäjä säilyttää ydinteknologian ja nostaa sen laatua.

3) Tietotekniikkaa parannetaan ja sitä kautta hankitaan merkittävä asema avointen tietoverkkojen kehitysprosesseissa.

4) Venäjällä tulee olemaan oma maanpäällinen ja avaruuteen sijoitettu infrastruktuuri tiedon kaikkien lajien välittämistä varten.

5) Venäjä nousee eturiviin lääketieteellisten laitteiden, huippumodernien diagnostiikkavälineiden sekä virus-, sydän- ja verisuoni-, kasvain- ja neurologisten sairauksien hoitoon käytettävien lääkkeiden tuotannossa.

Ja se viiden kohdan listan kuudes juttu se onkin vaikea toteuttaa: Poliittinen järjestelmä uudistetaan vapaan kilpailun hengessä, kuitenkin niin, että ulkopolitiikasta, yhteiskunnan vakaudesta ja perustuslaillisesta järjestelmästä vallitsee yksimielisyys. Lainvalvojat on saatava suojelemaan ja puolustamaan oikeuksia ja vapauksia, ja ulkopuolisten vaikuttaminen oikeuden päätöksiin on saatava loppumaan, olivatpa sen vaikuttimet mitkä tahansa. "Viime kädessä oikeusjärjestelmä pystyy itse selvittämään, mikä on valtion etu ja missä on kyse korruptoituneen byrokraatin tai yrittäjän itsekkäistä pyyteistä."

Perustuslakinsa mukaan Venäjä on hyvinvointivaltio, mutta Medvedev korostaa, että moderni hyvinvointivaltio ei ole "pöhöttynyt neuvostoajan sosiaalitoimisto eikä taivaasta tipahtanutta hyvää jakeleva erikoiskauppa". Se on mutkikas normijärjestelmä, jonka tuottavuus riippuu työn laadusta ja koulutustasosta.

Medvedevin kirjoitus löytyy suomeksi Venäjän Helsingin-lähetystön sivulla. Se kannattaa lukea.

Medvedev joulukuussa 2010

Presidentti sanoi 24.12., siis viime perjantaina, julkistaessaan presidentin toiminnan vuoden tulosraporttia, ettei ole pois suljettua sekään, että muutkin joutuvat kulkemaan Hodorkovskille viitoitettua tietä. Syytteitä muita ison bisneksen edustajia ei ole jätetty nostamatta siksi, etteikö presidentillä ja syyttäjillä olisi tarpeeksi todistusaineistoa muitakin vastaan. Hän jätti kuitenkin sanomatta, miksi tämä yksi juttu – paitsi Hodorkovskia, myös Platon Lebedeviä vastaan – on päätetty viedä loppuun asti, mutta muiden taholla on vielä hiljaista.

Valtionsyyttäjä vaatii Hodorkovskin tuomittavaksi 14 vuodeksi pakkotyölaitokseen siksi, että hän kaappasi yli 200 miljoonaa tonnia raakaöljyä ja ”laillisti laittomasti hankittuja rahavaroja”, siis järjesti rahanpesua.

Syyttäjälläkin on varaa heivata vaatimuksissaan: alkuperäinen varastetun raakaöljyn määrä oli sen papereissa 350 miljoonaa tonnia, mutta sitä alennettiin 218 miljoonaan tonniin. Suuri maa, suuret toleranssit.

Tähän astihan Hodorkovski ja Lebedev ovat istuneet moniosaista tuomiotaan, jonka tärkeimmät osat ovat huijaus ja veronmaksun laiminlyönti.