Oikeusvaltio nimeltä Venäjä, #3

Pienen lehtijutun mukaan Venäjä (mitä se sitten tarkoittaakaan) on kehottanut länttä keskittymään omiin asioihinsa ja jättämään Mihail Hodorkovskin tuomioin arvostelun sikseen. Olenkohan osa länttä? Moskovasta katsoen sijaintipaikkani on luoteessa. Kaliningrad on tosin lännempänä. Mutta mitä minun pitäisi tehdä? Mitä jos kertoisin Hodorkovskin urasta ja edesottamuksista - sikäli kuin niistä tiedän? Yritän kertoa. Tämä on jatkoa kahdelle aiemmalle jutulle samasta asiasta.

Vuonna 1963 syntynyt Hodorskovski valmistui v. 1988 Plehanoville nimetystä Moskovan kansantalousinstituutista. Hän toimi sitten Tieteellis-teknisen edistyksen kaupallisen innovaatiopankin (mikä nimi!) hallituksen puheenjohtajana, ja pankki osti Moskovan kaupungilta Nuorison tieteellis-teknisen tuotantokeskuksen, josta nimenvaihdoksen jälkeen tuli Toimialojen välisten tieteellis-teknisten ohjelmien keskus, lyhennettynä MENATEP, ja pian sen jälkeen MENATEP-invest.

MENATEPissa toimi myös seitsemän vuotta vanhempi Platon Lebedev, ja nämä kaverukset pitävät yhtä yhä, ns. leivättömän pöydänkin ääressä.

Hodorkovski johti energiateollisuuden investointirahastoa, hänen asemansa oli Venäjän polttoaine- ja energetiikka-asiain varaministeri sekä pääministerin neuvonantaja. 1995 hänestä tuli Venäjän valtiollisen Rosprom-teollistamisyhtiön hallituksen puheenjohtaja.

Vuoden 1995 lopulla pidettiin panttihuutokauppa, jossa myytävänä oli 45 prosentin osuus JUKOS-öljy-yhtiöstä, ja samaan aikaan oli toisaalla myytävänä 33 % yhtiön osakkeista. Tarjouskilpailun ja panttihuutokaupan voitti MENATEP-pankin takaama yhtiö. Keväällä 1996 MENATEP hankki huutokaupassa 7,06 % JUKOSin osakkeista.

Syksyllä 1996 JUKOS pani toimeen ylimääräisen osakeannin, josta saadut tulot käytettiin holding-yhtiön ja sen tytäryhtiöiden välisen budjettivelan nollaamiseen. Muutaman kuukauden välein Hodorkovskista tuli JUKOS-öljy-yhtiön ensimmäinen varapääjohtaja ja sitten hallituksen puheenjohtaja. Vuoden 1999 hän toimi Venäjän polttoaine- ja energiakollegion jäsenenä.

So far, so good. Tähän saakka tarina on ehyt. Sen jälkeen siihen tulee säröjä riippuen siitä, kenen lähteitä käyttää. Vuodet 2000-2003 merkitsivät käännettä oligarkin uralle. Laajemmassa katsannossa tilannetta voisi kuvata niin, että oligarkit menettivät pelin silovikeille, väkivaltaorganisaatioiden edustajille.

Joka tapauksessa Jukos oli yksi parhaiten menestyviä energiayhtiöitä Venäjällä, ilmeisen hyvin johdettu. Ja sillä oli hyvä kirjanpitäjä. En sano, että pesämuna oli kerätty lain kirjainta noudattaen, mutta eihän sellaista yritystoimintaa Venäjällä tuolloin ollutkaan. Berezovski aloitti uransa ostamalla nimelliseen hintaan Lada-autotehtaan eli Avto-VAZin varaosienjakelukanavan. Gusinski osti pilkkahintaan konkurssin partaalla olevia lehtiä ja radio- ja tv-kanavia ja sai aikaan mediaimperiumin. Yksityistämisen puuhamiehet Tšubais ja Gaidar hyötyivät kummasti itsekin siitä hommasta. Fridman (Friedman) teki bisnestä Alfa-pankillansa ja joutui arvostelun kohteeksi, kun kaksi hallituksen loistorakennusta myytiin hänelle. Tässä oli mukana entinen pääministeri Kasjanov. Potanin rikastui pankkitoiminnalla ja alumiiniteollisuudella. Abramovitš rikastui Sibneft-öljy-yhtiön tuotoilla.

Berezovskia (61) lukuunottamatta muut ovat vasta vähän ali/yli nelikymppisiä miehiä. Jos heidät on vara heittää yli laidan, se osoittaa, että systeemin, joka heidät heittää, täytyy olla rikas ja menestyvä.



Juutalainen tausta

Hodorkovski opiskeli alun perin insinööriksi ja halusi jonkin puolustusteollisuuden tuotantolaitoksen johtajaksi. Juutalainen syntyperä on kuitenkin raskauttava asianhaara Venäjällä, ja puolustusteollisuuteen heiltä on pääsy kielletty. Siksi hän kehitti uraansa toisella alun alkaen valtiojohtoisella alalla, energiatuotannossa.

Mihail Fridman (Friedman) on myös juutalainen, samoin kuin Boris Berezovski ja Roman Abramovitš. Venäjällä media tykkää luetella, kuinka paljon juutalaisia on merkittävissä asemissa poliitikkoina, liikemiehinä, hallinnon johtajina, lääkäreinä, tieteentekijöinä ja niin edelleen. Juutalaisuus on stigma, poltinmerkki, tatuointi: se ei lähde pesemälläkään pois. Oma kategoriansa ovat ne kirjoittajat, jotka näkevät Venäjän uhkana kansainvälisen salaliiton, jota johtavat juutalaiset ja vapaamuurarit, mutta näitä hörhöjähän on joka kansaan siunautunut.

En tiedä, voiko juutalaisuudella selittää sitä, miksi Hodorkovski sai syytteet ja tuomiot. Ilmeisesti ei voi, koska pari-kolme muuta isorikasta juutalaista saa toimia Venäjällä tai lännessä. Hodorkovskin virhe lienee se, että hän oli liiaksi patriootti ja päätti pysytellä Venäjällä. Ja se, että vaikka hän otti etäisyyttä presidentin kansliaan, hän ilmaisi kiinnostuksensa ryhtyä poliitikoksi, jopa haastamaan istuvaa presidenttiä. Ja se, että hän toimi ison energiayhtiön johtajana niin kuin kuka tahansa kansainvälisessä bisneksessä toimiva omistaja-johtaja tekee.



Suunnanmuutos energia-alalla

Putinin ensimmäisen presidenttikauden lopulla Venäjän valtio sulki ikkunat länteen ja päätti, että energiabisnes on valtion bisnestä, vaikka sitä tekevätkin yksityisomisteiset firmat. Ja niille annettiin puoliksi salainen luonne ja toimivalta. Joillakin on omia järjestysjoukkoja siltä varalta, että niitä vastaan protestoitaisiin. Kaasupuolella Gazprom on valtion monopoliyhtiö ja nauttii myös valtion erityistä suojelusta.

Tätä muutosta Hodorkovski ei joko huomannut tai ei ottanut sitä todesta, ja kun ei hän muutenkaan laittanut kynttiläänsä vakan alle, niin hänet otettiin silmätikuksi. Vuonna 1937 NKP:n johtaja pelkäsi varsin olemattomia kilpailijoitaan, pidätytti heitä ja järjesti heille näytösoikeudenkäyntejä, joissa ensin määriteltiin rangaistus ja sitten keksittiin siihen tarvittavat rötökset. Puhdistuksissa tuhottiin ison maan johtoa mielin määrin. Vuonna 2010 tai 2011 tähän ei mennä, sillä jäljet pelottavat. Kuitenkin harvinaisen paljon yhtäläisyyttä on Hodorkovskin ja vaikkapa Kamenjevin oikeudenkäynneissä, vaikka väliä on yli 70 vuotta.



Sukupolvi M

Lopuksi palataan lokakuuhun 2010. Kun presidentti Medvedev oli julkaissut blogikirjoituksensa "Eteenpäin, Venäjä!", Hodorkovski vastasi siihen mielenkiintoisella lausunnolla.

Vastauksessaan Hodorkovski neuvoi presidentti Medvedeviä luomaan erityisen uudistajien yhteiskuntaluokan, jolle hän antoi nimen ”Sukupolvi M”. Hän on näköjään lukenut Viktor Pelevinin menestysteoksen ”Sukupolvi P”, tai ainakin nähnyt sen kannen. Tähän luokkaan pitäisi kuulua vähintään kaksi miljoonaa ihmistä: innovaattoreita, tieteentekijöitä, insinöörejä, nuoria asiantuntijoita, humanisti-intelligenttejä, journalisteja.

Hodorkovski on varma, että Sukupolvi M:n jäsenet olisivat tehokkaita, koska heille modernisaatio ei ole pelkkä fiktiivinen kampanjatunnus, joka toteutetaan ylhäältä alaspäin, vaan kysymys on Venäjänmaan eloonjäämisestä, olemuksesta, kysymys on myös vähittäisestä vallanvaihdosta. Lähtökohtaisesti Sukupolvi M ei diggaa ns. vallan vertikaalia, koska se on skandaalimaisen tehoton ja toimii liitossa korruptoituneen byrokratian kanssa. Hodorkovski alleviivaa, että Medvedevin ajatus modernisaatiosta ei toimi, ellei samalla sanouduta irti autoritaarisesta järjestelmästä. Venäjää ei saa hallita arkaaisin mekanismein, jotka eivät tuota toivottuja tuloksia edes ”kehä ykkösen” (Sadovoje koltso) sisällä.

Olisikohan tällä lausunnolla yhteyttä siihen, että Hodorkovskia ja Lebedeviä vastaan nostetut syytteet muuttuivat sellaisenaan myös tuomioiksi?