Dokumenttielokuva tulossa Krimin anneksion salatuista taustoista

Tässä hieman tuoretta läntistä media-aineistoa siitä, mitä Krimin Venäjään liittämisen taustalla puuhattiin. Presidentti Putin paljasti suunnitelleensa Krimin liittämistä (eli "palauttamista") Venäjään jo neljä päivää ennen kuin tunnuksettomat asemiehet tulivat alueelle. Krim liitettiin muodollisesti 18.3.2014 huolimatta siitä että maailmalla se tuomittiin.

Venäjä kielsi yllyttäneensä kapinaan Ukrainaa vastaan, mutta tulossa olevassa elokuvassa Putin sanoo määränneensä "Krimin palauttamisen Venäjälle" yökokouksessa helmikuussa 2014. Neuvottelut kutsuttiin koolle, jotta suunniteltaisiin Ukrainan viralta pannun presidentin pelastaminen. Dokumenttielokuvan trailer näytettiin lauantai-iltana Television ykköskanavalla, mutta julkistamispäivää ei ole vahvistettu.

Putin nähdään selostaa yöllä 22.-23.2. pidettyä kokousta: "Kutsuin erikoispalvelujen ja puolustusminiteriön johtajat Kremliin ja annoin heille tehtäväksi säästää Viktor Janukovitšin hengen. Hänet olisi yksinkertaisesti voitu tappaa", Putin sanoi. Kun kokous päätettiin noin seitsemältä aamulla, Putin kertoi kaikille, että "meidän on pakko ryhtyä toimiin Krimin palauttamiseksi takaisin Venäjään".

Neljä päivää myöhemmin, 27.2.2014 aseistetut miehet valtasivat Krimillä paikallisen parlamentin ja paikallisen hallituksen rakennuksen ja nostivat Venäjän lipun tankoon, ja alueparlamentti äänesti kiireen vilkkaa uuden hallituksen kokoonpanosta. Vaikka asemiehet muistuttivat Venäjän armeijan jäseniä, heillä ei ollut mitään Venäjän armeijan aromerkkejä, ja niinpä heitä sanottiin vihreiksi pikkumiehiksi.

Kansainvälisen yhteisön laajalti tuomitsema äänestys Krimin tulevaisuudesta pidettiin 16.3., ja kaksi päivää myöhemmin presidentti Putin allekirjoitti lakiesityksen Krimin annektoimisessa Venäjään. Tämä operaatio pidettiin silloin salassa, ja Venäjä kielsi kaiken sekaantumisen asiaan, vaikka Putin myöhemmin myönsikin joukkojen lähettämisen niemelle, missä ne "antoivat taustatukea Krimin itsepuolustusjoukoille".

Presidentti Janukovitšin paon yksityiskohdat eivät ole selvillä, vaikka Putin puhui hänen Donetskista evakuointinsa valmistelusta. "Sinne sijoitettiin raskaita konekiväärejä, jotta ei tuhlattaisi aikaa puhumiseen", hän lisäsi valmisteluista, joita tehtiin maitse, meritse ja ilmateitse.

Dokumentin on tehnyt valtiollisen tv-uutiskanavan Rossija-1:n entinen journalisti Andrei Kondrašov.

Tässä on taas vaikea nähdä taustalla olevaa logiikkaa, sikäli kuin sellaista on. Miksi operaatio salattiin, miksi se kolmeen kertaan kiellettiin jälkeenpäin, ja miksi Venäjä ylipäänsä kielsi vihreiden sotilaiden lähettämisen? Ja sitten yhtäkkiä, joku (nimetty henkilö) on tehnyt dokumenttielokuvan, josta on näytetty traileri ja luvattu, että koko filmi näytetään lähiaikoina. Tätä ihmettelen tässä uzbekistanilaisia viinirypäleitä pureksiessani.

Rypäleetkö ne innoittavat jatkamaan? No jatkan sen verran, että en ole oikein tajunnut, kuinka tosissaan ja syvällä Venäjä on sodassa. Sota on historiasta asti ollut yksi Venäjän luonnollinen, joskaan  ei aina haluttu olotila. Kun nyt sunnuntaihin osui kansainvälinen naistenpäivä, jota vietettiin toiseen kertaan maanantaina, kuten käytäntö Venäjällä on, niin eikös mitä, naistenpäivän televisio-ohjelmat olivat vähän niin kuin toisinto puna-armeijan päivän (ja miksei Suomen itsenäisyyspäivänkin) ohjelmistosta. Ykköskanava pyöritti kumpanakin päivänä nais-erityis-ohjelmaa aiheena nainen ja armeija. Kamera ja toimittaja kävivät jututtamassa nuoria naisia naisjoukko-osastoissa; joukossa oli tarkka-ampujajoukkoja, laskuvarjojoukkoja ja mitä kaikkea olikaan. Tähän asti naista on yhden päivän ajan vuodesta jumaloitu ja hänet on nostettu korokkeelle. Nyt tämäkin ylistämällä alentaminen oli jokseenkin poissa.

Sitten on tämä Крым наш. Krim on meidän. Siis heidän. Venäjän suurkaupunkien monissa kioskeissa on myytävänä laaja valikoima Крым наш -kännykänkuoria, tosin väärää kokoa minun varsin ikääntynyttä kapeaa nokialaistani ajatellen. Matkamuistokioskissa on Крым наш -paitoja ja sitten tekstin kera tai ilman tekstiä sama tematiikka liittovaltion presidentin Putinin hahmossa,jota on kuvattu erilaisissa asuissa, siis siviili- ja sotilasasuissa. Epävirallisempia asuja tai asutonta presidenttiä ei nyt ole tarjolla, vaikka Putinin yksi tavaramerkki oli paidattomuus muutama vuosi sitten.

Donetskin kansantasavallan valitsematta valtaan nostetun silmäätekevän kolmatta ja neljättä varamiestä tietenkin haastatellaan ihan jokaisessa Vesti-uutislähetyksessä. Mihinkähän se Luganskin kansantasavalta on hävinnyt, kun sieltä ei löydy haastattelun aihetta? Olisikohan vallan sortunut?