Kulttuuriministeri Vladimir Medinskissä on miestä moneen lähtöön

Hyvät Minun Venäjäni lukijat!

Ajattelin avata tässä blogissa vuoden 2016. Uuden vuoden, anteeksi nyt vain, myöhässähän tässä ollaan, mutta siis uuden vuoden kunniaksi laitan tähän jutun Venäjän kulttuuriministeristä Vladimir Medinskistä, kun törmäsin häneen kahta kautta samaan aikaan: facebookissa ja Venäjän mediaa kolutessani.

Samaan aikaan kuin Obama on vierailulla Kuubassa, yksi monista Niinistöistämme on tapaamassa Putinia ja Donetskissa on varattu viikko (!) aikaa lukea syytteet ukrainalaiselle lentäjättärelle, Pietarissakaan ei ole jääty toimettomiksi.

Nimittäin 45-vuotias entinen diplomatian asiantuntija, nykyinen kulttuuriministeri Vladimir Rostislavovitš Medinski sai yllättävää julkisuutta 21.3.2016, kun kuusi Pietarin kaupunginvaltuutettua, joukossa mukana kulttuurivaliokunnan puheenjohtaja Maksim Reznik, toimitti pääministeri Dmitri Medvedeville kirjelmän, jossa tätä pyydettiin erottamaan Medinski ministerin postilta. Näin voi tehdä. Venäjän "hallitus" eli ministerineuvosto on siitä erikoinen orgaani, että presidentti nimittää puolenkymmentä ns. voimaministeriä eli väkivaltakoneistoista ja ulkopolitiikasta vastaavat ministerit plus pääministerin – joka edellyttää myös duuman suostumusta – ja pääministeri kokoaa sitten oman joukkueensa. Ja tarpeen tullen myös erottaa sen jäseniä. Kahden kerroksen väkeä hallituksessa, you know.

Pietarilaisten kaupunginvaltuutettujen perusteluna on, että "Venäjän kulttuurista on tullut paikka, jossa helposti juurtuvat historialliset vääristelyt ja ideologiset spekulaatiot", ja että kulttuuri "toimii yhä useammin PR-teknologian roolissa ultrakonservatiivien ja kaiken säilyttäjien palveluksissa, mikä johtaa absurdeihin ideoihin". Monet muistomerkit ja muut suojelukohteet, jotka ovat ministeriön valvonnan alaisia, ovat kauheassa kunnossa. Lisäksi on kuulemma paljastunut laajoja varkauksia historian ja kulttuurin muistomerkkien restaurointiohjelman yhteydessä, mikä Pietarissa on johtanut siihen, että ministeri ei nauti kirjelmän allekirjoittajien luottamusta.

Eikä tässä vielä kaikki: museoista joudutaan rahoituksen niukentuessa luopumaan valtion järjestämästä vartioinnista, kirjastoja suljetaan, teatterien rahoitusta leikataan käyttäen verukkeena budjettivarojen riittämättömyyttä. Kaupunginvaltuutettujen kirjelmä pitää vielä kuulemma valmistella Pietarin lainsäädäntökokouksen (=kaupunginvaltuuston) juridisessa osastossa, ja sen pitäisi tapahtua tänään tiistaina. Näin kirjoittaa sanomalehti Kommersant (КоммерсантЪ). Sikäli kuin Venäjällä on mitään oppositiota, niin sen edustajat Oikeudenmukainen Venäjä, kommunistit ja Jabloko ilmoittavat tukevansa esitystä.

*

Toinen näkökulma. Vladimir Medinski on MGIMO-diplomaattikoulun käynyt, tohtoriksi väitellyt v. 1999 ja professoriksi tituleerattu. Sellainen sana kuin plagiaatti eli luvaton tekstilaina on Venäjällä aika vieras. Kaiken aineiston kun voi lainata, kopioida, varastaa, tekijänoikeutta ei ole. Kauppojen edustalla kadulla näkee joskus ständejä, joissa mainostetaan, että kun soitat tähän puhelinnumeroon, voit sopia kurssityön, kypsyyskokeen, opinnäytteen kuten gradun tai kandidaatin- tai jopa tohtorinväitöskirjan tilaamisesta ja tällaisen tavarantoimituksen hinnasta. Yliopiston rakennuksen nurkalla sadevesien syöksytorviin näkee usein liimatun repäisyliuskoja, joissa näitä tarjouksia jaetaan. Medinski lainasi väitöskirjaansa ilman viitteitä niin paljon, että sai jopa aikaan skandaalin plagioinnista ja epätieteellisistä menetelmistä – ja sai arvonimen дилетант-плагиатор с докторской степенью eli plagiaattoridiletantti, jolla on tohtorin oppiarvo. Lisäksi muutamat asiantuntijat – keitä lie – ovat lukeneet ja arvostelleet Medinskin väitöskirjan ja julkaisseet arvioita blogeissaan. He hämmästelivät työn laatua ja syyttivät kirjoittajaa apriori-lähestymistavoista, nykyaikaisen metodologian puuttumista, tietämättömyyttä alan venäläisestä ja ulkomaisesta uudesta kirjallisuudesta ja kyvyttömyydestä käyttää lähteitä. Tutkimuksen tasoa nämä arvostelivat kuvasivat sanomalla, että se on ensimmäisen tai toisen opintovuoden kurssin päättötyön tasoa.

http://www.compromat.ru/page_32155.htm

*

Kirjailija. Medinski on kirjoittanut tusinan verran kirjoja aiheesta Mify o Rossii, Myyttejä Venäjästä, ja niissä hän yrittää kääntää kielteiset stereotypiat myönteisiksi. Siis semmoiset mielikuvat, että

• Venäjällä olisi muka huonot tiet,

• venäläiset ovat "durakkeja", typeryksiä,

• he varastavat ja juopottelevat

• «Вот приедет барин, барин нас рассудит.» Eli tuolta tulee (tilan)herra, herra ratkaisee riitamme.

• «страна рабов, страна господ», orjien maa, herrain maa

• «прощай, немытая Россия», hyvästi, pesemätön Venäjä

• «Ибо лиха и обильна земля наша, только порядка в ней нет» — Hurja ja runsas on maamme, mutta järjestystä siellä ei ole (Nestorin kronikan mukaan Rurikille esitetty perustelu, miksi hänen pitäisi tulla panemaan Rusj järjestykseen)

• «Главная проблема России – это сами россияне, потомки крепостных, страна бывших рабов, люди с глубоким рабским самосознанием» — Venäjän tärkein ongelma on venäläiset itse, maaorjien jälkeläiset, entisten orjien maa, ihmiset, joilla on suuri orjan käsitys itsestään

Tällainen lähdeviitteetön myyttihistorian kirjoitushömpötys on Venäjällä suosittua, ja kauppojen myyntipöydillä on näitä Medinskin kirjoja myytävänä. Olen itsekin ostanut niistä kolme.

http://www.bookvoed.ru/book?id=3213358

Tässä yksi kirjasarjan kirjan alaotsikko: «О русском пьянстве, лени и жестокости» eli venäläisten juopottelusta, laiskuudesta ja julmuudesta.

*

Nyt kun suomalais-ugrilaisten kansojen VII maailmankongressin valmistelut alkavat olla loppusuoralla Lahdessa (tapahtuma pidetään Sibelius-talossa 15.-17.6.2016), Maikkari oli kaivanut edellisestä kongressista esiin kulttuuriministeri Medinskin puheenvuoron, jolla hän kuulemma hämmensi kuulijoita kun sanoi, että suomalais-ugrilainen maailma on erottamaton osa venäläistä maailmaa, vieläpä niin että Venäjä on suomalais-ugrilaisten kansojen sydän, «Россия — это сердце финно-угорского мира».

En ymmärrä, mitä hämmästeltävää tässä on. Tietysti mediatalo saa hämmästellä, jotta voisi tehdä kohujutun nyt neljä vuotta post factum. Mutta jos meillä luettaisiin Venäjän uuskonservatiivien kulttuurisia ja geopoliittisia julkaisuja, niin tämän tausa hahmottuisi paremmin. Meillä on kyllä muistettu kauhistella Aleksandr Duginia ja A.S. Panarinia ynnä muita kirjoittajia, jotka tarjoavat imperialistisia näkemyksiään, mutta siihen se onkin sitten jäänyt. En tiedä, kannattaisiko semmoista materiaalia ruveta julkaisemaan suomeksi, ehkä ei.

*

Medinski on myös sotahistoriallisen yhdistyksen puheenjohtaja. Hän on ärhäköinyt "meidän" Mannerheimiamme kohtaan syyttämällä häntä "miljoonien leningradilaisten" tappamisesta Suuren Isänmaallisen sodan aikana, jos sallitte tuollaisen nimityksen. Pietarissa (Medinski itse on syntynyt Ukrainassa venäläiseen sotilasperheeseen) on yritetty korjata näkemystä sanomalla, että Mannerheim olisi voinut näännyttää koko kaupungin halutessaan, muttei sitä halunnut. Ja että Stalin mietti ja sanoi ääneenkin, että pitäisi "tappaa ne kaikki". Jonkinlaisena hyvityksenä Medinski oli viime kesänä paljastamassa Mannerheimin muistolaattaa. Hänestä vähän irvittiin, että siinäpä varsinainen kameleontti (viittaa Tšehovin sen nimiseen novelliin).