28.5.2008

Ja shagaju po Moskve

Terveiset elokuvista. Neuvostohuumoria esitellään vielä muutaman filmin avulla Helsingin Orionissa. Oli varsin mielenkiintoista katsella Moskovan näkymiä yli 30 vuotta omaa siellä asumistani edeltävältä ajalta. Nikita Mihalkov esiintyi solakkana nuorukaisena ensimmäisessä roolissaan, ja autokanta oli ehtaa neuvostotuotantoa. Besserwisserit saivat nenälleen eikä miliisikään säästynyt ironialta. Kvas sammutti janon ja kopeekoillakin sai vielä jotain. Sodasta oli kulunut jo riittävästi aikaa, joten toivorikkaus oli kasvanut.
Jotenkin hiipi ajatus mieleen: Eikö tästä olisi voinut lähteä kehittämään toisenlaista yhteiskuntaa? Silloin ei Julia Latyninankaan olisi tarvinnut kirjoittaa seuraavaa kolumnia:

Entiset KGB-konnat tuhoavat Venäjän perinnön
The Moscow Times, Julia Latynina 28.5.2008 http://www.themoscowtimes.com/article/1016/42/367802.htm

Viime viikolla sattui
muutamia ulkopoliittisesti huomattavia tapauksia. Moskovan kaupunginjohtaja Juri Lužkov ilmoitti, että Sevastopol ei kuulu Ukrainalle, vaan Venäjälle. Samoin valtionduuma puolusti Arnold Merta, aiempaa Viron kommunistisen puolueen korkeaa upseeria, jota syytettiin Tallinnassa kansanmurhasta hänen järjestettyään virolaisten siviilien kyydityksiä Siperiaan toisen maailmansodan jälkeen.

Elä
mme todellakin yhteiskunnassa, joka kärsii venäläisestä jälki-imperialistisesta syndroomasta. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä on jäljellä imperiumin romahduksen jälkeen. Rooman ja Britannian imperiumien alistamat kansat vihasivat valloittajiaan ja kapinoivat. Mutta kun nämaailmanvallat kaatuivat, osoittautui, että valtava roomalainen ja brittiläinen kulttuuriperintö jatkoi hallitsevana, vaikka alueiden kansat saavuttivatkin itsenäisyytensä. Latinan kieli eli pidempään ja laajemmalla alueella kuin itse Rooman valtakunta. Tsingis-kaanin ja ottomaanien valtakunnat romahtivat myös, mutta yksikään heidän valloittamistaan kansoista ei muistele noita aikoja hyvällä. Ei löydy bulgaaria tai serbiä esittelemään innokkaasti näiden maiden omalla maaperällä sijaitsevia ottomaanien puolustuslinnoitusten raunioita.

On totta, että
mongolit vaikuttivat suuresti alistamiinsa sivilisaatioihin. Esimerkiksi ennen joutumistaan mongolivaltaan Afganistan oli rikas maa, jossa oli suuria kaupunkeja ja tuottoisa maatalousjärjestelmä. Se oli suuresti arvostettu alue, jota kymmenet halukkaat valloittajat, kuten Aleksanteri Suuri, olivat yrittäneet saada haltuunsa. Mutta kun mongolit olivat hajottaneet kaikki afgaanikaupungit, tuhonneet asukkaat ja hävittäneet koko maan kastelujärjestelmän, Afganistan oli alistettu pelkäksi vuorten ja karujen erämaiden alueeksi. Mistä mongolit voisivat olla ylpeitä nykyisin? Missä ovat tieteen ja taiteen aarteet, jotka olivat heidän alistamiensa kansojen tuottamia? Säätivätkö mongolit heidän lakinsa? Laativatko he heidän kirjakielensä? Antoivatko he kansoille uusia oikeuksia? Tsaarin aikana Venäjän imperiumi seurasi Rooman ja Britannian esimerkkiä. Kaikessa julmuudessaan se valtasi itäiset alueet ja Kaukasian urhoollisesti. Kuten Rooman valtakunta se antoi alamaisilleen enemmän kuin kykeni itse riistämään näiltä.

Neuvostoliitto rakennettiin kuitenkin pääasiassa
mongolivaltakunnan periaatteiden mukaan. Se tuhosi säälimättä kaikki ihmiset ja esineet. Ensimmäiset uhrit olivat Venäjän aatelisto, talonpojat, kauppiaat ja intelligentsija. Neuvostoliitto jätti Venäjälle saman perinnön kuin mongolit Afganistaniin - tuhon. Yksikään aikaisemmista neuvostotasavalloista ei koskaan pystytä Pavlik Morozovin muistomerkkiä. Pavlik oli myyttinen 13-vuotias pioneeri, jota ylistettiin isänsä kavaltamisesta viranomaisille. (Tämän Catriona Kelly on paljastanut keksityksi tarinaksi.) Entisissä neuvostotasavalloissa ei myöskään ylistetä NKVD:tä, eikä niissä ole omaksuttu neuvostoliittolaista lainkäsitystä.
Kuitenkin Neuvostoliiton rauhanomainen kaatuminen oli Venäjän viimeinen
historiallinen tilaisuus. Siitä olisi voinut kehittyä ympäröiville maille houkutteleva metropoli, luotettava kauppakumppani tai paikka, johon muiden maiden eliitti tulee opiskelemaan - juuri kuten Britannian imperiumin aiempi eliitti edelleen saapuu Oxfordiin ja Cambridgeen. Neuvostoliitto, Josef Stalin ja Lavrenti Berija kärsivät murskaavan häviön, mutta Puškinin ja Dostojevskin Venäjällä oli silti mahdollisuus täyttää syntynyt aukko. Syntyjään ukrainalainen Gogol kirjoitti mestariteoksensa venäjäksi. Tšetšeenikapinalliset, jotka kuolevat Venäjän tankkien uhreina, kirjoittavat runoja vapaudesta venäjäksi kuten Lermontov ennen heitä.

Aikaisemmat KGB:n konnat, jotka nyt kontrolloivat
maata, ovat polkemassa Venäjän viimeistä historiallista tilaisuutta saastan sekaan. He tekevät kaikkensa näyttääkseen maailmalle, että Venäjää eivät johda sivistyneet ja kunnioitetut ihmiset, vaan Lubjankan aukion katupoikien jengi.

Näin siis kirjoittaa Eho Moskvyin poliittisen puheohjelman emäntä. Muutoin pidän hieman problemaattisena ulkoministerimme Stubbin lausumaa (TS 25.5.08): "Totta kai on meidän intressissä, että Venäjä on mahdollisimman länsimainen." Näinhän ei tule käymään, vaan Venäjä on ja pysyy Venäjänä. Sen sijaan voimme tietenkin vaatia, että sopimuksia kunnioitetaan vastavuoroisesti, eikä sammuteta Stockmannin sähköjä, ja lakataan ylläpitämästä rekkajonoja rajalla lopettamalla maksut seitsemälle eri venäläiselle virastolle.
Keväisin terveisin
Kari Kaunismaa

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Totta kai on meidän intressissä, että Venäjä on mahdollisimman länsimainen."

Ei kai Stubb ihan noin sanonut. Hän sanoi, että viisumipakon poistaminen edistäisi Venäjän demokratisoitumista.

Kaunismaa paljastaa kirjoituksessaan (tahattomasti?), että ”länsimaisuus” olisi jonkinlainen itseisarvo ja ideaali myös Venäjällä? Onko asia tosiaan näin? Outo on myös Kaunismaan toteamus siitä, että ”Venäjä on ja pysyy Venäjänä”. Mitä muita mahdollisuuksia sillä on? Pitäisikö Venäjästä sitten tulla esimerkiksi Puola tai Nigeria? Entäs Suomi - pitäisikö meidän pysyä aina Suomena vai muuttua joksikin muuksi?

Kommentin kyllä ymmärtää, jos Kaunismaan lähtöasetelma on se, että ”Venäjä” on lähtökohtaisesti paha, eikä hyväksi muutu, ennen kuin on jotain muuta kuin Venäjä. Tätäkö Kaunismaa tarkoittaa?

Tuo KGB-konna-kirjoitus oli lähinnä huvittava. Uskooko sen kirjoittaja tosiaan, että aikoinaan kaikista pahimmat ihmiset hakeutuivat KGB:hen palvelemaan paholaista ja että nyt nämä samat ihmiset haluavat Venäjälle ja koko maailmalle pahaa ihan vaan silkkaa pahuuttaan?

Anonyymi kirjoitti...

Sinänsä mielenkiintoinen artikkeli, muttei kyllä mitään uutta siinä ole.
Sevastopolin kysymys on kyllä ajankohtainen, niin kuin moni muu alue entisen NL:n alueella jossa on huomattava ven. väestö ja myös historia takanaan.

Vastaavasti esim. Ukrainan rajat ovat myös osaltaan kysymysmerkki, koska maa on kahtiajakautunut. Eikä tietenkään voi olla manitsematta, mikä oli esim. Hrutsevin rooli Ukrainan rajojen piirtämisesssä...

Huomattakoon, että keskustelu ei ole verrattavissa esim. Suomen II m-sodan lopputulokseen, koska silloin kyse oli hävitty sota ja sen mukaiset ehdot.

Toisaalta piirtopöydälla kynän kuljettaminen ja rajojen piirtäminen rauhan aikana saattavat joidenkin mielestä olla paljon vaikempia hyväksyä, kuin sotilaallisen konfliktin myötä "menetetty" alue.

Anonyymi kirjoitti...

Vielä lisäyksenä, anonyymin miete länsimaisuuden itseisarvosta on hyvin osuva.

Siinä vaiheessa kun tutkijalla on vain yksipuolinen käsitys "oikeasta järjestelmästä" niin peli on hävitty.
Silloin kannattaa suosiolla liittyä ja absoluuttisen demokratian ja "ihmisoikeuksia" puolustavien tahojen ryhmittymään. Kyseisten tahojen kassavirta on tietty ihan hyvä tarkistaa etukäteen ettei tee tutkimusta taholle jonka tavoitteena on tuoda esiin toinen taho epäilyttävänä tai muuten vastoin kohderyhmälle mieluista näkökulmaa :)

Kari Kaunismaa kirjoitti...

Vaikka en lähtökohtaisesti keskustele nimimerkkien kanssa, kommentoin lyhyesti. Stubbin lausunto on suora sitaatti Turun Sanomista. Tänään hän jatkaa HS:ssa olevansa pro-USA-henkinen. Edelleen: en missään nimessä väittänyt, että länsimaisuus olisi Venäjällä ideaali. Päinvastoin: venäläisethän näkevät paljon vaivaa todistaakseen omaleimaisuutensa. Minusta on sitä paitsi mielenkiintoista aina käydä Venäjällä, kokonaan eri kulttuurissa, kun EU on monessa asiassa jäsenmaissaan samanlainen. Pidän venäläisen kulttuurin monia tuotoksia suurenmoisina, etenkin kirjallisuuden ja musiikin aloilla. Mutta sopimusten kunnioittamista on vaadittava venäläisiltäkin.
Väitöskirjassani tulen osoittamaan, että Neuvostoliitto, siis bolshevikkien valta itsessään oli haitallinen Venäjän kehitykselle. Tutkimukseni koskee historianoppikirjojen antamaa maailmankuvaa. Siihen olen saanut suuren määrän materiaalia pietarilaisilta ystäviltäni täydennyskoulutuskeskus MADO:sta. Mikään länsimainen taho ei ole sitä rahoittanut. Väite, jonka mukaan pitäisin Venäjää lähtökohtaisesti pahana, paljastaa, että nimimerkki ei ymmärrä Venäjästä enempää kuin ”Lunnemperi linttuiradast” kuten Tl. Lapissa sanotaan.
Latyninan tekstiä voi toki pitää huvittavana. Kansalaisten kontrolloimisen tarve Venäjällä on kuitenkin syntynyt paljon ennen KGB:tä tai FSB:tä. Etenkin sähköisen median suitsiminen on 2000-luvulla taas mennyt huomattavasti pidemmälle kuin edeltävällä vuosikymmenellä, vaikka taloudelliset olot ovatkin parantuneet. Politiikan toimittaja Latyninan asiantuntemusta sen sijaan ei tarvitse epäillä: tästä lukijoilla on pitkä kokemus.
Tässä keskustelussa saattaa käydä kuitenkin samoin kuin esittäessäni Helsingin Doc Pointin johtajalle uutta venäläistä elokuvaa käsittelevän teeman jälkeen, että olemme jo nähneet nämä (Poikamme Tsetseniassa ja armeijan heikkeneminen) ja haluamme nähdä jotain todella uutta. Hän piti minua vanhana kommunistina, jollainen en ole koskaan ollut. Puhuimme kuitenkin sujuvasti toistemme ohi.
Kari Kaunismaa

Anonyymi kirjoitti...

Sähköisen media suitsutusta nyt tarvitaan ja on tapahtunut joka toisessa maassa. Suomessa poliisi tutki internetissä tapahtuvaa viestisarjaa "kunnianloukkausena" kun ministerin naisista käytetiin kyseenalaisia kuvauksia.

Tänä päivänä netissä ilmestyvien lehtien markkinointitoimenpiteet ja esim taannoinen Kabajev/Putinin esimerkki kertoo, että ven. SMI pyörii tissien ja yms. ympärillä. Jääkiekon tuloksetkin pitää kaivaa viiden jonkun tunnetun laulajan raiskaukseen yms typerään viittavan linkin ja surffailun kautta.

Yo. tekstin KBG-osion lisäksi, tsetseenikapinallisten heroisointi on räikeä virhe. Jos puhuttaisiin t-siviileistä niin sillä voisi vielä kerätä lisäpisteitä.
Jokainen tervejärkinen ymmärtää, että näissä kapinallisissa ei ole mitään ylvästä, ellei sitten vankien dekapitaatio ym. sellaiset toimet - suoraan kristillisen maailman perustaaan hyökäten - ole kirjoittajan mielestä toivottava ominaisuus ihmisten väliselle vuorovaikutukselle. (Sitä paitsi sodassa on aina ylilyöntejä, mutta en jäisi kaipaamaan liiskaantuineita kapinallisia millään lailla - myös moni muukin tähän yhtyy.)

Koko Echo Moscow artikkeli lähes huutaa epätoivoa tyylitellen "saastalla" yms epämääräisellä. Siinä suhteessa ko. artikkeli ei tuo mitään uutta. Ehkä ko kirjoittaja haluaa uudeksi Politkovskajaksi, kuka tietää...

Artikkeli tietty tuo tyydytystä tietyille ihmisille omalla masokistisella itsensä parjaamisen taidollaan (jos kyse on ven. siis "rossijanin" kirjoittajasta).
Ongelma on, että tälläista mielialaa ei kaipaa kukaan ei Venäjällä eikä Venäjän ulkopuolella.

Esim talouslehtien kylmä reportaasitapa (siellä missä ei voi puhua ihmisoikeuksista, objektiivisuus kukoistaa) on sitä UUTTA. Mutta se kuuluu vissiin vain kauppatieteellisten edustajien kontoille ... :)

Siinä suhteessa Stubbin takinkääntö joka välissä on ihan hyväksyttävää, eiköhän ulkopoliittiset kyvyt sitten kehity samalla...

En myöskään suosittele viittaamaan sopimuksiin tai Stockmannin tilanteeseen etenkin kun prosessi on vielä kesken seuraavassa oikeusasteessa. Mieleni tekisi myös muistuttaa pari vuoden takaisesta Suomen rikkaimman naisen ( Lisitsyn) ajojahdista, josta nyt ei tullut mitään loppujen lopuksi. Eli en usko, että Putin on Stockmannin sähköjen sammutuksen takana, joten ei nyt tehdä tehdä siitäkin poliittista ajojahtia and muuta salaliittoa...

http://www.themoscowtimes.com/article/1016/42/367835.htm

Anonyymi kirjoitti...

Hmmm, eikö Venäjä muka ole entisen Neuvostoliiton tasavaltojen keskus ja metropoli. Näin voisi päätellä vaikka niistä vvenäläisistä, ukrainalaisista ja keskiaasialaisista artisteista, jotka saavutettuaan jonkinlaista menestystä muuttavat heti Moskovaan rakentamaan uraansa.

Jos puhutaan Oxfordista ja Cambridgesta, niin minkälainen on huippukoulutukseen pyrkivän venäjänkielisen nuoren tavoite? Ovatko esim. Ukrainan tai Valko-Venäjän yliopistot riittävän laadukkaita vai pitääkö parasta koulutusta hakea Venäjän puolelta?