Vinoturpaiset sisarukset

Nyt kun kansainvälinen tilanne Euroopassa on mikä on, kannattaa lukea esseeni "Vinoturpaiset sisarukset". Se ruotii Venäjän ja Euroopan, idän ja lännen vuosisataisia suhteita, vastakkaisuuksia ja tukkanuottasia paitsi politiikan myös aatehistorian, mytologian, kirjallisuuden, elokuvan ja ennakkoluulojen näkökulmasta.

"Torailevat sisarukset, Eurooppa ja Venäjä, tuijottavat toistensa turpavärkkejä kuin peiliin katsoisi ja huutavat: hei typerys, etkö näe, naamasi on vino!"

Essee on ilmestynyt alunperin teoksessani Suuren idän essee (Savukeidas, 2017).

https://kabareekulkukoira.blogspot.com/2022/01/vinoturpaiset-sisarukset.html

Matkaopas ja tietokirja Jugrasta, Siperiasta

Uusi matkaopas vie Länsi-Siperiaan, erämaiden ja öljylähteiden keskelle sekä tutustuttaa kielisukulaisiimme hanteihin, manseihin ja nenetseihin.

Ville Ropposen Sankarimatkailijan Jugra on syväsukellus Uralin yli Länsi-Siperiaan. Kirjassa samoillaan taigassa, nuuhkitaan öljykenttiä ja vieraillaan Jugran merkillisissä teollisuuskaupungeissa. Erityisesti pureudutaan kielisukulaistemme hantien, mansien ja nenetsien menneisyyteen ja nykypäivään.

Kirja on paitsi matkaopas myös tietokirja, jossa valotetaan jännittävän alueen historiaa, kulttuuria, vähemmistökansoja, luontoa, kirjallisuutta ja yhteiskunnallisia kysymyksiä.

Teoksessa ääneen pääsevät muiden muassa useat aktivistit sekä taiteilijat, hantikirjailija Jeremei Aipin, dokumenttielokuvien ohjaaja Olga Kornienko, nenetsirunoilija Juri Vella, öljy-yhtiöitä vastaan kamppaileva hantiporonhoitaja Aleksander Aipin, hantinäyttelijä ja dramaturgi Jevgenija Moldanova ja monet muut. Teoksessa tutkitaan Jugran kaupunkien rakentumista yhden sukupolven aikana, livutaan pitkin Objokea ja käväistään Kazymin kylän Koivunaamioiden festivaaleilla.

 http://ugrikirjallisuus.blogspot.fi/2017/01/matkaopas-ja-tietokirja-jugrasta.html

Kannaksen halkijuoksu

Edellisissä jännittävissä osissa on menty Suomesta Sortavalaan, sitten vietetty pari yötä ja päivää Petroskoissa, mistä on autoiltu takaisin Sortavalan läpi Lahdenpohjaan ja edelleen Käkisalmeen. Siellä olisi ollut tulossa keskiaikafestivaali, mutta aikataulumme ei sallinut jäädä sitä seuraamaan.

Käkisalmesta läksimme kotia kohti. Autoilu on yksinkertaista, tiet hyviä eikä varsinaisia must-pysähdyspaikkoja ole matkan varrella ennen Viipuria. Matkaan lähdetään maantietä A-121 eli Sortavalasta Pietariin johtavaa valtatietä, ja suunnaksi otetaan Pietari. Tätä tietä ajetaan viitisenkymmentä kilometriä, niin että matka Pietariin alkaa jo tuntua lyhyeltä – noin 70 km – ennen kuin tarjoutuu tilaisuus kääntyä siltä tieltä länteen.

19 kilometrin ajon jälkeen vastaan tuli tienviitta Plodovojeen ja Konevitsaan. Emme kuitenkaan lähteneet Laatokan rantaan, koska siellä ei kuulemma ole kovin paljoa näkemistä. Vasemmalle puolelle tietä jäi yksi kymmenistä Pyhäjärvistä, mutta ei siinäkään ollut katsomista, kun valtatien ja järven välissä oleva rautatie estää näkymät.

Noin 50 kilometrin ajon jälkeen tulimme Losevoon eli Kiviniemeen, jossa Vuoksen eteläinen suuhaara ylitetään. Olimme kuvitelleet, että Vuoksi näyttäisi vähän siltä kuin Siperian isot joet, mutta kissan pissat, eihän se ole kuin sanotaan nyt vaikka Simojoki keskijuoksullaan. Pohjoinen haara oli vielä pienempi virtaamaltaan. Mutta silti Kiviniemi on kaunis paikka – ja nopeasti ohi ajettava, kun siinä pysähtyminen on vähän hankalaa.

Kilometri sillalta eteenpäin käännytään oikealle Viipuriin johtavalle tielle. Käynnissä oli Pietarin valtatien suurremontti, jossa se siirretään nykyiseltä sijaltaan lännemmäksi, niin ettei jatkossa tarvitse ajaa Raudun/Sosnovon tai pienempien kylien läpi. Viipurin tienhaara tulee muuttumaan remontin edetessä. Viipurin maantie on erikoinen: mäkiä ei juuri ole, ja metsät ja pusikot kasvavat aivan ajoradan vierestä alkaen. Liikennettä on vähän.

33 kilometrin jälkeen käännyimme oikealle Bariševoon eli Äyräpäähän johtavalle tielle. Antti Tuurin romaani Talvisota kertoo sotapäiväkirjoihin perustuen ja niiden kieltä jäljitellen eteläpohjalaisen Martti Hakalan sotaretken, joka huipentui taistelemiseen Äyräpäästä. Kirjasta saa esimaun vaikkapa tästä. Jostakin lienen lukenut, että kirkonkylästä ei ole paljon jäljellä, ja tämä mielikuva vahvistui. Tai ainakin se kylä on uudelleen rakennettu. Valtion tie oli mainio ajettava, mutta kun se sitten ennen entistä Äyräpäätä loppui, Vuoksen rantaan johtavasta tiestä ei paljoa voi puhua. Se oli sellainen höykytys, että automaattivaihteinen auto sai mennä tyhjäkäynnillä, kunhan jousitus oli nostettu ylempään asentoon. Kuopat olivat suuria, ja siksi auton keikutus oli tuntuvaa. Mutta pieni kirkko oli uusi ja sen kupolit kiiltelivät häikäisevästi auringonpaisteessa.

Lomakeskuksia eli 'sanatorioita' oli useampia kuin yksi, mutta jotenkin tsuhnan mielenlaatumme sai meidät ihmettelemään, että jos ne haluavat sinne asiakkaita, niin eikö ehkä tielle olisi tehtävä jotakin. Eikö jostakin löytyisi vaikkapa tiehöylä eli tiekarhu, jolla tien voisi pariin kertaan puskea tasaiseksi? Mutta voi olla kuten meillä, että tiekarhu on Karjalan kannaksellakin uhanalainen laji.

Kaksi- ja puolimetrisiksi kasvavat jättiukonputket ovat Äyräpään maatalouden päätuotesuunta. Suomessa julkinen valta ei niistä tykkää vaan kehottaa hävittämään ne. Tästäkin huomaamme, kuinka hankalaa joskus on löytää yksimielinen poliittinen näkemys Suomen ja Venäjän kesken.

Todettuamme, että tässä vaiheessa emme halua enempää keikutusta, palasimme samaa valtiontietä n:o A-126 pitkin takaisin päätielle. T-risteyksestä käännyimme oikealle kohti Viipuria ja jätimme vasemmalla noin 4 km:n päässä olevan Muolaan/Krasnoselskojen katsomatta.

Pian oltiinkin Viipurin liitymässä, jonka jälkeen kävimme katsomassa Viipurin eteläisen sisääntulotien oikealla puolella kumpareella olevaa vuoden 1918 konfliktin muistomerkkiä. Siinä oleva teksti – joka alkaa olla vaikealukuinen – kertoo, että valkosuomalaiset ja saksalaisokkupantit tappoivat täällä ison joukon työväen valtaa puolustaneita tovereita. Shame on 'em! 

Kerroin murulle ja kerron nyt teille muillekin, että omassa suvussani on pieni vivahde tätä konfliktia. Pohjoisessahan ei sisällissotaa käyty, joten siltä osin mitään repiviä rintamajakoja ei ole. Mutta äidinisä oli käynyt juuri ennen maailmansotaa tsaarinvallan määräämänä armeijan, ja sieltä Perämeren rannikkopitäjistä koottiin joukko tällaisia reserviläisiä, ja heidät määrättiin sisällissodan loppuviikkoina Viipuriin. Mitä heidät siellä määrättiin tekemään, siitä ei pappa koskaan kertonut, ei omille lapsilleenkaan. Minä olin hänen eläessään liian nuori keskustelemaan tällaisista asioista. Arvatenkin heistä muodostettiin teloituskomppanioita, jotka ampuivat hengiltä Viipuriin paenneita punaisia. Ilman oikeudenkäyntejä enimmäkseen.

Viipuria ajelimme ja kävelimme ristiin rastiin, kävimme Alvar Aallon suunnittelemassa kaupunginkirjastossa, pellavakaupassa pikku ostoksilla ja katsomassa arkkitehti Uno Ullbergin suunnittelemaa, v. 1930 valmistunutta kaupungin taidemuseota (nykyiseltä nimeltään se ei ole kaupunginmuseo vaan Ermitaž-Vyborg eli Eremitaašin paikallinen sivutoimipaikka). Suosittelemme jyrkästi Aallon ja Ullbergin luomuksiin tutustumista, kun käytte Viipurissa!

Loppumatka Viipurista rajalle (noin 50 km) ei juuri mainintoja ansaitse. Tankkaus Säkkijärvellä/Torfjanovkassa, ja aikava jonotus Venäjän tullissa. Suomen puolella ihmetytti suurimittainen moottoritien rakennustyömaa. Liikennettä ei ollut nimeksikään, ja valtavat kallionleikkaukset, penkkojen ja siltojen rakentamiset tuntuivat kyllä ylimitoitetuilta. Ehkäpä keskeinen syy on se, että ne liikenne-ennusteet, joihin tien suunnittelu perustuu, tehtiin niinä vuosina, kun Venäjälle menevät tuontiautot kuljetettiin Hangon sataman kautta maantiekuljetuksina perille ja kun matkailuliikenne oli vilkasta.

*  *  *

Suomen Kuvalehden numeron 27/2016 haastattelussa Turun yliopiston professori Kari Liuhto linjaa: ”Meidän pitäisi tietää paremmin, mitä tapahtuu lähialueilla, Karjalan tasavallassa, Pietarissa, Leningradin oblastissa, Muurmanskissa ja Kaliningradissa, joka on Venäjän sotilaallinen keskittymä lähipiirissä.
Tämä kevyt juttusarja näkyy tulleen juuri tähän tarpeeseen.

P.S. Nykyinen blogger päättää itse, millaisella ja minkä kokoiisella fontilla jutut kirjoitetaan. En näytä saavan sitä kuriin. 

Käkisalmi. Kexholm. Korela. Приозёрск. Priozjorsk.

Sarja Suomen menettämistä kaupungeista jatkuu kevyen matkakertomuksen muodossa. Kyseessä on vasta sarjan ensimmäinen tuotantokausi. Edellisessä osassa jäimme Kurkijoelle. Emme oikeastaan jääneet, vaan pysähdyimme, katselimme luonnonkaunista maisemaa ja panimme merkille, että kun linja-auto Sortavalasta Kurkijoen kautta Pietariin pysähtyi meijerin luona, kyytiin nousijoita oli parikymmentä. Sortavalan suunnasta tulleita jäi pois kymmenkunta.

Kurkijoelta ajetaan niin sanotusti vanhan ajan tietä (vrt. jäätelökioskin vanhan ajan vanilja) Hiitolaan. Noin 4 km ennen Hiitolaa tullaan uudelle valtatielle. Totesimme risteyksessä, että päivän soratiekiintiö alkoi olla lähes täynnä, joten jätimme Hiitolassa käynnin seuraavaan reissuun. Tässä yhteydessä riittänee todeta, että Hiitola on 8000 asukkaan ja 40 kylän pitäjä, jonka rajanaapurit ovat Kurkijoki, Parikkala, Simpele, Rautjärvi, Kirvu ja Kaukola. Ja että pitäjän eri puolilla toimineet kahdeksan osuuskassaa yhdistettiin Hiitolan Seudun Osuuskassaksi v. 1936. Hiitolasta lähtöisin oleva yhteiskuntapolitiikan professori(ni) Leo Paukkunen kirjoitti eläkepäivillään kaksi tutkimusta, Hiitolalaiset uusille asuinsijoille ja Siirtokarjalaiset Nyky-Suomessa. Muista Hiitolan julkkiksista mainittakoon kirjailija Eeva Kilpi, oopperabasso Martti Talvela ja Kaarlo Hartiala, Turun yliopiston professori ja lopuksi kansleri.
Lisää Hiitola-tietoa löytyy mm. täältä.

Hiitolan risteyksestä puolenkymmentä kilometriä etelään ylitimme liittovaltion subjektien välisen rajan eli siirryimme Leningradin oblastiin. Tai lääniin, jos niin halutaan. Se näkyi konkreettisesti. Olisi nimittäin kevytmielistä kuvitella, että uusi, hieno, leveä ja suora maantie jatkuisi Käkisalmeen asti. Sorateitä pujotellaan vielä hyvän matkaa, ja Kuznetšnojen eli Kaarlahden jälkeen pujotellaan erittäin mutkaista asvalttitietä. Jos matkustat joskus junalla Sortavalasta Pietariin, niin juuri Kuznetšnoje on se asema, jossa vaihdat kahden tunnin vessattoman paikallisjunamatkan jälkeen kolmen tunnin vessattomaan Pietarin-junaan.
Kaukolan pikkupitäjän keskusta Sevastjanovo jää tiestä kymmenkunta kilometriä syrjään, sen länsipuolelle, niin että siitä ei muodostunut minkäänlaista käsitystä. Kyseessä oli noin 4.000 asukkaan pitäjä, jonka pinta-ala oli vain 264 km². Kaukolan/Sevastjanovon risteyksestä on vielä 27 kilometriä matkaa Käkisalmeen.
Laatokan valtatie tulee kaupunkiin pohjoisesta. Ellei keskustassa olisi paria hitaasti vaihtuvin liikennevaloin varustettua risteystä, siitä ajaa helposti ohi, sen verran pieni taajama on pohjois-etelä-suunnassa. Mutta mepä käännyimme oikealle Vuorikadulle, joka  nykyisin on Neuvostokatu, ja asetuimme Kexholm-hotelliin.

Käkisalmi on helppo kävellä eestaas, mutta ruutukaavan selkeyden vuoksi ajelu autolla tai jopa polkupyörällä on myös helppoa. Me kävelimme.

Käkisalmen linnoituksen kupeessa on parin 1970-luvulla valmistetun panssarivaunun lisäksi mm. tällainen historian väärennös. Kivessä kirjoitetaan muinaiskirkkoslaavia jäljittelevällä, mutta ilmeisesti 1800-luvun venäjän kielellä, että viikinkiruhtinas Rurik olisi vuonna 879 matkannut tätä kautta ja määrännyt tänne perustettavaksi Korelan kaupungin. Ihan kiva kertomus, joka korostaa Venäjän (jota ei Rurikin aikana ollut olemassa) ikivanhaa, ylimuistoista historiaa. Varhaisimmat asiakirja- tai legendamaininnat Korelasta, nykyisestä Käkisalmesta, ovat 1100-luvulta. Mutta väliäkö sillä, onko juttu tosi, kunhan se on hyvä!

Vuoksen pohjoishaara jakautuu kahtia ja virtaa linnoitussaaren molemmin puolin. Tässä pohjoishaaran eteläistä idylliä.

 Korelan eli Käkisalmen eli Kexholmin linnoitusta on viime vuosikymmeninä peruskorjailtu. Kesäkuun 30. päivänä portit olivat kuitenkin kiinni, kun siellä kerrottiin valmistauduttavan nyt jo vuotuiseksi muuttuneeseen keskiaikafestivaaliin. Tässä on hieman tietoa vuoden 2015 festarista. Emme voineet jäädä festariin, koska lauantaina 2.7. painoi päälle Puistoblues Järvenpäässä.

Käkisalmen ortodoksinen kirkko. Kaikkein pyhimmän jumalansynnyttäjään syntymän katedraali eli Neitsyt Marian syntymän muistolle pyhitetty kirkko.

 Hotelli Kexholm, osoite Sovjetskaja 18A, Käkisalmi

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta luonnonkauniiseen käkisalmelaismaisemaan. Omenapuita oli todella paljon.

 Käkisalmessa on kävelykatu. Se on noin 40 metriä pitkä pätkä entisen osuuskaupan kyljessä entisen kauppatorin tuntumassa. Elämää siinä ei näyttäisi olevan.

Entinen kauppatori on ideologisoitu: sen itälaitaan on pystytetty Simbirskistä kotoisin olevan valtiomieheen patsas.

Käkisalmen luterilainen kirkko seisoo pystyssä, siihen eivät ole sodatkaan pystyneet. Ovet tosin olivat kiinni, mutta - ihan totta - näimme kaksi työmiestä etuseinän tuntumassa toisessa kerroksessa tekemässä jotakin. Kenties jonakin aamuna ovet avataan.

Mega-kokoluokan päiväkoti, mutta talo on maalattu todella hauskasti. Miksi ei koskaan meillä?

 Tässä talossa, hyvä lukija, Kannaksentien ja Pitkäkadun kulmassa asui v. 1975-1994 oppinnut radiobiologi, radioekologi(?), lääketieteen tohtori, professori, Venäjän luonnontieteiden akatemian kirjeenvaihtajajäsen, Tšernobylin atomivoimalan onnettomuuden likvidointiin osalistunut lääkintäeversti Arkadi Jevlampievitš Katkov (1934-1955). (Hänen aikanaan katujen nimet olivat jo Avtodoroga Sortavala ja ulitsa Lenina.)

Lopuksi vähän mallia siitä, millaisia sanallisia ilmauksia kotoinen sotemme voi tuoda tullessaan, tai sitten ei voi. Vasemmanpuolimmainen kilpi sanoo:

Kuluttajien oikeuksien ja ihmisen hyvinvoinnin turvaamisen valvontaa hoitava liittovaltion palvelu

Venkuluttvalvonnan aluehallinnon ALUEOSASTO Leningradin läänin Käkisalmen piirissä

Ja oikeanpuolimmainen: 

Kuluttajien oikeuksien ja ihmisen hyvinvoinnin turvaamisen valvontaa hoitava liittovaltion palvelu 

Liittovaltion valtiollisen terveydenhoitoviraston "Hygienia- ja epidemiologiakeskus Leningradin oblastin Käkisalmen piirissä" sivutoimipaikka

*   *   *   *   *

Käkisalmesta lähdimme ajamaan etelään päin, Pietariin johtavaa tietä Kiviniemeen eli Losevoon, Vuoksen eteläisen suuhaaran ylittävälle sillalle asti. Sarjan viimeinen osa kertoo, kuinkas sitten kävikään. Stay tuned!

Lahdenpohjan kauppala. Lyhyt matkaraportti

Lahdenpohja, venäjäksi Лахденпохья ja venäjän kautta takaisin latinalaiskirjaimiin translitteroituna viehättävästi Lakhdenpokhya, on toinen niistä Suomen kauppaloista, jotka syksyn 1944 välirauhansopimuksen nojalla luovutettiin Neuvostoliitolle. Toinen oli Koivisto.

Lahdenpohja tulee aikanaan vastaan, kun lähdetään Sortavalasta lounaaseen mutkaista, mutta hyvin päällystettyä tietä. Ensin ohitetaan Haapalampi, Reuskula ja Miinala, minkä jälkeen tullaan Lahdenpohjan tajaamaan.

Jaakkiman pitäjän kirkonkylä oli nimeltään Lahdenpohja, ja Jaakkiman naapureina olivat Sortavalan maalaiskunta, Uukuniemi ja Parikkala. Olisikohan Kurkijoki ollut lounainen rajanaapuri, en tiedä? Vuoden 1924 alusta Lahdenpohja erotettiin omaksi kauppalakseen, ja sen asemakaavan suunnitteli Otto I. Meurman. Nykyisinkin sen asu on pienessä mittakaavassa urbaani. Saha ja vaneritehdas elättää yhä ainakin jonkinmoisen osan asukkaista. Nyt sen nimi ei ole enää Laatokan Puu vaan Lahdenpohja Plywood Mill Bumex Llc.

Lahdenpohjan posti ja sekatavarakauppa Lenininkadulla, ent. Kirkkovaarankadulla

 Lahdenpohjan Kirkkovaarankatu on nyt Lenininkatu, ja se johtaa Kirkkovaaralta Laatokan rantaan.

Laatokan puistokadun, nykyisin Puna-armeijan kadun itäpäässä on mielenkiintoinen muistomerkki, julistamattomissa sodissa kaatuneiden lahdenpohjalaisten muistomerkki. Kuolinvuosien perusteella kaksi vainajaa on tapettu Afganistanissa v. 1980 ja kolmas ehkä Gruusian (Georgian) vastaisessa muutaman päivän kestäneessä sodassa v. 2008. Sodassa, jonka Gruusia (Georgia) aloitti.

Julistamattomissakin sodissa voi tulla surma. Onkohan toisen maailmasodan jälkeen maailmassa julistettu montaakaan sotaa? Venäjällä - kuten monissa muissa sotaa käyvissä maissa - käytetään sodalle eufemismeja: kampanja, operaatio ym. Silloin kun itse joudutaan hyökkäyksen kohteeksi, kyseessä on sota.

Syksyllä 1939 valmistunutta Jaakkiman kunnantaloa emme löytäneet, vaikka se takuulla on olemassa. Ei ehtinyt käytössä vanhentua silloin uutena. Hengellistä antia tarjoaa Jaakkiman kirkko, joka ei aikanaan kuulunut kauppalan alueeseen. Laatokan Sieklahden rannassa olleesta Jaakkimavaaran matkailukeskuksesta ei ole jälkeäkään. Menneet ovat myös entisajan kolme hotellia. Yksi hotelli, Annika nimeltään, toimii nykyään. Siellä kaksi nukkujaa pääsee yön yli 14:ää euroa vastaavalla ruplamäärällä. Toinen majatalo on Karlen, jolla on myös mökkimajoitusta. Siellä kahden hengen majoituksesta joutuu maksamaan 20 euroa. Siis tällä viikolla.

Lenininkadun varren rakennuskannan monikerroksisuutta

Rannan lähellä on tori, ja torilla oli vilkas meininki. Muru osti kesämekon 800 ruplalla, minä en mitään.

Toinen, ja monessa suhteessa parempi matkakertomus Lahdenpohjasta on kirjoitettu seitsemän vuotta sitten ja löytyy täältä.

Toisen maailmansodan päätyttyä näillä tienoilla Lahdenpohja menetti kauppalan statuksensa ja alistettiin Kurkijoen rajoniin, siis piiriin, joka muuten vastaa pohjoismaista kuntaa, paitsi että neuvostoaikana sieltä puuttui edustuksellinen demokratia. Bolševikkien mielivaltainen hallintokäytäntöhän siinä on takana. Juttu meni niin, että kesäkuussa 1940 muodostettiin Kurkijoen rajoni, jonka keskukseksi tuli Kurkijoki, "posjolok gorodskogo tipa" eli kauppala. Siis pienestä maalaispitäjän keskuskylästä tehtiin kauppala ja Lahdenpohjasta sen kylä. Ja tammikuussa 1945 perustettiin Lahdenpohjan rajoni, jonka keskukseksi tuli taas Lahdenpohjan kauppala. Vuonna 1958 Kurkijoen rajoni purettiin, ja Kurkijoki liitettiin Sortavalan rajoniin.

Meidän matkamme jatkui lounaaseen kohti Käkisalmea eli nykykielellä Järvenrantaista (Priozjorsk). Varoitus kaikille matkaajille: leveää autostradaa on rakennettu jostain Hiitolan takaa, ja se on tulossa suunnilleen Elisenvaaran kohdalla, joka jää siitä sivuun. Poikkesimme vasemmalle soratielle ja ajoimme Kurkijoen kautta. Matkalla ei ollut muuta merkittävää nähtävää kuin 1) traktori, joka niitti tien pientareen heinikkoa ja 2) Kurkijoen kylä (Kurkiyoki), joka sekin oli varsin pian katsottu, mutta nätti.

Petroskoi. Äänislinna. Петрозаводск.

Minisarjani Suomen menettämistä kaupungeista jatkuu. Ensimmäisessä osassa tutustuimme Sortavalaan, mm. sen luterilaisen hautausmaan näkymiin, ja nyt on vuorossa Petroskoi. Äänislinna. Петрозаводск eli Petrozavodsk. Tarkkasilmäinen voinee sanoa, että eihän se ole koskaan kuulunutkaan Suomeen, mutta avarakatseinen oivaltaa, että se kuului Suomelle vuosina 1941-1944 ja sai suomenkielisen nimenkin: Äänislinna, på svenska Onegaborg. Sen kuuluminen Suomelle oli samanlainen järjestelyltään kuin Krimin kuuluminen Venäjälle vuodesta 2014 epämääräiseen aikaan saakka. Miehitys ja anastus oli pelin henki.

Olen käynyt ensimmäisen kerran Petroskoissa v. 1975 ja sen jälkeen pian aikaa parikymmentä kertaa, ja täytyy sanoa, että kaupunki on monissa yksityiskohdissa muuttunut, mutta perusilme on sama. Ja se on hieno!

Tsaari Pietari I eli Suuri (suurmies ihan konkreettisesti: pituus peräti 2 arsinaa, 3 setverttiä, yksi versokka ja yksi tuuma) perusti Äänisen rannalle Lososinka-puron varteen tykkitehtaan. Ja tämä tapahtui samana vuonna, jolloin hän perusti pyhän Pietarin nimeä kantavan uuden pääkaupungin Nevan suistoon. Niinpä sitten 29.8.1703, vanhaa tai uutta lukuako, en tiedä, Karjalan kenraalikuvernööri Aleksandr Danilovitš Menšikov muurasi valimoverstaan peruskiven perustettavan yhtiön lukuun, jonka nimeksi tuli myöhemmin Petrovski metallurgitšeski i oružeinyj zavod, siis Pietarin metalli- ja asetehdas. Venäjän teollisuustuotannon pienuutta kuvastaa se, että parissa vuodessa tuosta savotasta tuli Venäjän suurin yritys. Mutta kyllä se kasvoikin: siellä työskenteli pian 800 ihmistä, ja v. 1717 yhdyskunnassa oli 3000 ihmistä.

Tykkitehtaan kehitys oli nousujohteinen ja sen tuotantovälineitä uusittiin 1700-luvulla. Sen tekemiä aseita käytettiin Suuren Pohjan sodan (1700-1721) lisäksi myös ensimmäisessä Turkin sodassa (1735-1739). Vuonna 1772 keisarinna Katariina II allekirjoitti ukaasin uuden tehtaan rakentamisesta, joka sai nimen Aleksanterin tykkivalimo. Samanaikaisesti tehtaan rakennusten pystyttämisen kanssa alettiin järjestää yhdyskunnan rakennetta. Sen keskelle ilmaantui tori, jolta pääkadut säteittäin lähtivät. Tässä rakennusrytäkässä tehdasyhdyskunnasta tuli kaupunki. Katariina II varmisti asian 21.3.1777 ukaasissaan:

"Määräämme. Aunuksen provinssin Petrovskin yhdyskunta nimetään uudelleen kaupungiksi, jonka nimi on Petrozavodsk, ja Novgorodin käskynhaltijanvirasto voi tämän nojalla myös perustaa muita uusia kaupunkeja."

Keisarinna siis perusti kaupungin, jonka nimi on Pietarintehtaankaupunki eli Petrozavodsk. Savotta eli zavod on tehdas ja Pietari eli Pjotr eli Petrus taipuu attribuuttina tuolla tavalla.

Vuonna 1781 kaupungista tuli Aunuksen provinssin keskus, kolme vuotta myöhemmin, v. 1784, koko kuvernementin keskus, jolloin Aunus jäi kihlakunnankaupungiksi. Tämän aseman myötä Petrozavodskissa alkoi "uusi ajanjakso, jota luonnehtii myrskyisä kehitys kaupungin talouden, tieteen, kaupan, liikenteen ja kulttuurin kaikilla aloilla". Vuonna 1858, kun tsaari Aleksanteri II vieriali Petroskoissa, siellä asui 10.000 ihmistä. Nyt vuonna 2016 asukkaita on 275.000.

1800-luvulla ja 1900-luvun alussa Petroskoi oli myös poliittinen karkoituspaikka. Tänne lähetettiin mm. runoilija Fjodor Glinka, poliitikko, kirjailija, etnografi, Lermontovin ystävä Svjatoslav Rajevski, folkloristi ja tuleva Karjalan ensimmäisen sanomalehden Olonetskie Gubernskie Vedomosti (Aunuksen kuvernementin uutisia) julkaisija P. N. Rybnikov sekä tuleva Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan toimeenpanevan keskuskomitean ensimmäinen puheenjohtaja Mihail Kalinin.

Kun alkukesästä 1872 tuli kuluneeksi 200 vuotta Pietari I:n syntymästä, valmistettiin tapauksen kunniaksi kaupungin perustajan muistomerkki pyöreälle aukiolle (nyk. Leninin aukio). Se paljastettiin 28.6. (11.7.) 1873 Aleksanterin savotan perustamisen satavuotisjuhlan yhteydessä. Vallankumouksen jälkeen Leninin patsas korvasi Pietarin, joka siirrettiin rantapuistoon matkustajasataman luo.

Rautatie yhdisti maailman Petroskoihin vuodesta 1916 alkaen. Osittain rautatieläiset vaikuttivat siihen, että Petroskoin työläiset alusta alkaen rpesivat kannattamaan ja puolustamaan neuvostovaltaa. Myös vuosien 1937-38 puoluepuhdistuksissa Neuvosto-Karjala kunnostautui ylittämällä sille määrätyt tapettujen kiintiöt.

Vuonna 1940 perustettiin Karjalais-suomalainen valtionyliopisto. Vuosina 1940-1956 Petroskoi oli Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan pääkaupunki. Tai ainakin melkein koko ajan.

Lokakuun 2. päivänä 1941 sotamies Viirilä pääsi kallion laelle ja pysähtyi.

– Hei karjut! Petrosavoski täällä loistelee isänmaan aamunkoitossa.

– Onko?

– On, ja savu nousee. Sielä vinski poika jo ryöstää täyttä päätä.

Kiireesti he kaikki kipusivat kalliolle. Edessä aukeni lentokenttä ja sen takana levisivät Petroskoin talorykelmät. Äänisen ulappa hukkui siniharmaaseen horisonttiin. Kaupungista kohosi savupatsaita ja harvahkoa ammuntaa kuului vielä sieltä täältä.

– Siinä se on.

– Ja tuon mokoman röttelön takia on rähjätty.

Heitä ihmetytti kaupungin harmaus ja rähjäinen ulkonäkö. Sekavan hökkelirykelmän keskellä kohosi vain joitakin valkoisia kivitaloja. Siinä koko kaupunki, ja se tuotti heille pettymyksen. Mutta itse maisema oli kaunis. Savun sinertämä ilma väreili välkkyvän ulapan yllä, ja kaukana häämöttivät Äänisen niemet siniharmaana utuna.

– See...eis.

Komppania pysähtyi, ja he istuutuivat maahan ihailemaan näköalaa. Kieltämättä heidän mielissään asui täyttymyksen tunne. Tuossa se oli. Tuo heidät oli saanut kestämään kaiken vaivan ja vastuksen. Nyt he olivat tavoitteessa, ja siihen loppuisi heidän sotansa. Jostakin syystä he uskoivat sellaisen olevan mahdollista.

Rahikainen oli kärsimätön:

– Miks myö tähän jeätiin? Toiset porukat siellä jo parraat palat sieppoovat.

Rokka nojasi kiväärinsä ja puheli:

– Tuolle mie annan hiton. Käksalmi ku ois tuossa!

– Älä virka, sanoi Suden Tassu haikealla äänellä, joka ei oikeastaan ollut täysin aito kaipauksessaan, vaan oli pikemminkin vain kotipaikkaylpeyden osoitus.

Koskela ei sanonut mitään. Hän istui kalliolla pitäen kasvojaan aurinkoon päin. Jos hän jotakin olisi sanonut, niin sanat olisivat kuuluneet: Lämmittää mukavasti.

Hietanen oli polvillaan. Hän oli ensin pitkään vaiti, mutta puhkesi sitten mahtipontiseen puheeseen:

– Tervehrys sinul! Sää ole meijän palavitten toivetten päämaali. Kun ny olisiva kaik poja kattelemas. Kaik neeki ku sun tähre on koipes oikassu. Täs me vaan olem vaik ne ova meit kaikel taval koittanu pirätel. Poja, tämä on historiatapaus. Täst kertova poja sotalaulu viäl. Mukula viäl kerra laulava et kui me meni ryämite ja kontate Petroskoihi. Jaa...a. Tämmötti tapauksi ei iha joka päivä satu. Siäl makka Suame uus kaupunki.

(Väinö Linna: Tuntematon sotilas. Kahdeksas luku, kpl II.)

Lokakuun 2. päivänä 1941 Suomen armeija siis miehitti kaupungin, joka nimettiin Äänislinnaksi. Sille luotiin Suomen Itä-Karjalassa miehittämien alueiden sotilashallinto. Parin viikon kuluttua kaupungin valtaamisesta, lokakuun 14. päivänä 1941, Suomen toisen maailmansodan aikainen ensimmäinen keskitysleiri perustettiin Petroskoihin. Leiriin sijoitettiin vuosina 1891-1924 syntyneitä venäläismiehiä. Kaikkiaan kaupunkiin perustettiin seitsemän leiriä. Näistä Helge Seppälä on kertonut kirjassaan Suomi miehittäjänä 1941–1944. (SN-kirjat 1989.) Helmikuussa 1943 monet kadut nimettiin uudelleen suomalaiseen tapaan.

Kurskin ja Stalingradin taistelujen jälkeen sotaonni kääntyi. Niinpä vuoden 1944 keväällä puna-armeijan paine voimistui myös Syvärillä. Suomen joukot vetäytyivät käytännössä ilman taisteluja vuoden 1920 Tarton rajan taakse, ja 28.6.1944 puna-armeija tunkeutui kaupunkiin.

Keskustan länsipuolella, uuden Lenta-hypermarketin lähellä metsäisellä kukkulalla on Petroskoin vanha juutalainen hautausmaa. Sen käyttö lopetettiin vuonna 1947, mutta sitä on selvästi ehostettu parempaan kuntoon. Kaariportti näyttää uudelta.

Samoin seitsenhaarainen kynttelikkösymboli on uusittu tai peruskorjattu, mutta hautakivet ovat entisellä mallillaan, mitä nyt muutama kaadettu näyttää nostetun pystyyn.

*   *   *

Syksyllä 1941 Suomen armeija lähestyi Petroskoita Prääsän suunnasta, läpi Matrosyn kylän (jonka ohitustie nyt elegantisti ohittaa), Polovinan eli Puolivälin ja Mangan. Siitä he jatkoivat Kontupohjan suuntaan kymmenkunta kilometriä, Besovetsin kylän ja lentokentän suuntaan, josta kääntyivät kaupunkia kohti.

Vuoden 2016 kesäkuun 28. pnä kaakkuripari tuli Prääsän suunnasta, mutta kääntyi Uuden Mangan jälkeen oikealle kohti tasavallan pääkaupunkia. Se ei ole häävi tulokulma. Tie on kylläkin päällystetty, mutta varsinkin äskeisvuosina päällysteessä on ollut sellaisia reikiä, että niihin jos ajaa niin ajokin etupyörä jää siihen monttuun. Edellisellä reissulla tiessä oli sellainen ryhelmä, että menetin yhden pölykapselin. Kahden rautatien ylitys on myös aikamoinen puistatus, mutta turvallinen. Täti valvoo vahtikopissaan. Sitten ajo Šuiskoje šosseeta, Vapun valtakatua (Pervomaiski prospekt) ja Šotmaninkatua pitkin antaa kuvan siitä, millaista isompaa kaupankäyntiä täällä harjoitetaan. Oikealla puolella on rautatie, vasemmalla puolella kaikenlaisia liikkeitä, joista erottuvat parhaiten nykyvuosina rakennetut autoliikkeiden lasi-peltihallit. On hyvä, jos kuljettajan lisäksi etupenkillä on toinen tarkkasilmäinen kuoppatähystäjänä. Ajo on hyvä lopettaa oikeanpuoleisella kaistalla Gagarinin aukiolle, josta pääsee kiertäen kääntymään vasemmalle pääkadulle.

Gagarinin aukio. Rautatieasema kuvaajan selän takana, Leninin valtakatu avautuu tornin takana suoraan edessä.

Pääkatu Leninin valtakatu nousee järven rannasta rautatieaseman luo Gagarinin aukiolle, ja sen varrella on sekä pääkaupungin että tasavallan hallintoelinten rakennukset, yliopisto ynnä kaikenlaista muutakin. Leninin aukion ympärillä on Karjalan historiallinen museo ynnä muita kulttuurialan instituutioita. Kirovin aukion laidalla on venäläinen draamateatteri ja muutama vuosi sitten johtajanvaihdosten myötä kaaokseen ajautunut, mutta kuitenkin lakkauttamisen välttänyt Kansallinen teatteri, aiemmalta nimeltään Valtion suomalainen draamateatteri. Tässä jälkimmäisessä olen käynyt kahdesti seuraamassa näyttämötaidetta. Kirovin teatterin ovia en ole koskaan saanut avatuksi. Rakennuksen pompöösi neuvostoliittolainen ulkoasukin jo tökkii. Mutta Kirov seisoo keskellä aukiotaan, ja mitä hän puuhaakaan siinä?

Mutta nyt teatterien näytäntökaudet olivat ohi, joten teimme kompromissin ja kävimme taidemuseossa. Ei ollut hukkakäynti, vaikka nähtävänä oli neljä hyvin erilaista vakionäyttelyä, eikä vanhat ikonitaide kovin kiinnostanut. Tekstiilitaide kiinnosti meistä toista enemmän, mutta minua vähemmän. Sen sijaan Venäjän klassisistisen kauden maalaukset olivat hyviä, joukossa oli pari Aivazovskia ja ainakin yksi Šiškin. Neuvostoajan karjalaisten taiteilijoiden maalaukset eri kausilta oli esitelty hyvin (enimmäkseen vain venäjäksi), ja erityisesti 1970-luvun realismi viehätti meitä. (Jos olisimme vain keltapäivälehtien 'tiedon' varassa, 'tietäisimme', että 1970-luku oli vain sosialistisen realismin pysähtyneisyyttä tulvillaan. Mutta realismi yhdessä modernismin kanssa näytti hyvältä.)

 Sulo Juntunen: Työpäivä pohjoisella joella. 1972.

 Nikolai Tšernyšov: Jäätelönmyyjätär. 1928.

Noin klo 11:n aikaan olimme taidemuseon ensimmäiset asiakkaat. Koko reilun tunnin kierroksen aikana olimme myös ainoat. Pois lähtiessämme sisään tuli pari lipunostosta kiinnostunutta. ― Kotiseutumuseon päätimme jättää pois ohjelmasta, koska aikaa oli muutenkin vähän.

Kävely rannalla on must, varsinkin kun olimme saaneet hyvän majoitustarjouksen kaupungin hulppeimmasta hotellista Onego Palacesta, ihan rannan tuntumassa. Se näkyy kuvassa, oikealla oleva korkea rakennus. Kävely alkoi rantabulevardin pohjoispäästä, hotelli Onezhki Zamokin (Äänislinnan) tuntumasta, vei avioliittomaistraatin ("palatsin") luo, vaikka omalla liittollamme on jo monikymmenvuotinen, suhteellisen menestyksekäs historia. Edelleen kävelimme Laukaan suurmiehen, Otto Vil'gel'movitš Kuusisen näköispatsaan luo ja osoitimme asiaan kuuluvaa kunnioitusta hänen uralleen neuvostojen maassa. 

Sosialistisen työn sankari Otto Wille Kuusinen Laukaasta

Koko pitkä rantabulevardi on aika autio, vain ne ystävyyskaupunkien lahjoittamat muutamat taideteokset ja puunkaivertajan menninkäiset piristävät sitä. Silti siellä käveleksii ihmisiä. Vuosi-pari sitten sieltä purettiin pois olutkioskirakennelmia. Yksi on jätetty pystyyn. Siellä lapset telmivät tyhjässä parakissa. Myös yksi vessa oli jätetty paikalle, kun aiemmin bajamajoja oli noin 15. Kansan raitistaminen on tärkeää tälläkin tavalla tehtynä.

Niin, no. Oli siellä surullinenkin näky. Onego Palacen ja kaupunginhallinnon rakennuksen välimailla on iso kivi, jonka päälle on tuotu kukkia ja muistovärssyjä Essoilassa Säämäjärvellä hukkuneiden lasten kunniaksi. Kiven alareunaa kiersi iso joukko lasten tuomia pehmoleluja.

Säämäjärvellä hukkuneiden lasten muistoa kunnioitettiin näin.

Pietari I:n patsas on jokseenkin luonnollisessa koossa puistikossa vahtimassa matkustajasatamassa liikkujia. Häntä kunnioitimme myös runsaasti. Muitakin puistoja kävelimme ristiin rastiin, varsinkin Lososinkan rannalla, eivätkä kaikki kasvinmäärittely-yrityksemme tuottaneet tulosta.

Keskustasta länteen päin pienessä puistikossa on Tšetšeniassa kaatuneiden Karjalan poikien muistokivi.

Käveleminen on hyvä tapa nähdä vieraita paikkakuntia - olkoonkin, että minulle tämä oli jo entuudestaan tuttu. Yritimme löytää puutarhatarvikeliikkeestä venäläistä puutarhajyrsintä, mutta kehveli vie, niitäpä ei enää ollut myytävänä. Tilalla oli vain länsimaisia koneita.

*   *   *

Behemot eli venäläisittäin Begemot, Dzeržinskaja-katu 7, on eräänlainen taideravintola, jossa iltaisin on usein keikkoja ja muuta taidetta. Nyt ei sattunut olemaan. Paikan henki on mielenkiintoinen: "kotiaamiaisia klo 7:00-24:00" ja "lounas klo 12-17, jotta kaikki ehtivät syödä". Meille osui tarjoilijaksi nuori mies, joka oli opiskellut Nurmeksen ammattiopistossa autonasentajaksi ja oli nyt tarjoilijana. Suomen kielellä puhumisen halu oli kova, mutta vähän oli sanastoa tarttunut muistiin. ― Suosittelemme jyrkästi Begemottia!

On siellä muitakin hyviä syömä- ja kahvipaikkoja, kuten café-ravintola Kivatš Leninin valtakadulla ihan yliopiston lähellä, ravintola Fregat rannassa matkustajasatamassa ja ravintola Maski teatteriaukion järvenpuoleisella laidalla. Lisäksi on pari sellaista, joita en osaa sanoa, mutta jotka ovat liikemuistissani, kuten ehkä Kirovinkatu 12:ssa sijaitseva kellaripaikka. Paras kirjakauppa on Antikaisenkadulla kauppahallin yhteydessä toisessa kerroksessa. Bukvojed-ketjun kauppa.

 Café-bar Kivatš -- kahvia, viiniä, keskusteluja

Kivatšissa nautittujen kahvien jälkeen kävelyllä löysimme pienen ja nätin kirkon. Small is beautiful:

Pieni sympaattisen näköinen puukirkko on saman mäen toisella laidalla kuin vanha juutalainen hautausmaa.

Kirkon lähellä on entinen "oikeauskoisten" hautausmaa, joka on ihan luonnontilassa. Tässä puu kasvaa ristin sakaran ympäri.

Kollegiosihteeri Nikita Ivanovitš lepää rauhassa tässä.

Ennen hautausmaata voi olla tarpeen käydä nauttimassa poliklinikan palveluista, ja siihen tarkoitukseen tämä keskustan poliklinikka on hyvä paikka:

Terveyskeskus, poliklinikka

Auringonlasku hotelli Onego Palacen parvekkeelta

Vaikeinta on lähtö. Se tuli kuitenkin tehtäväksi. Kävimme Karl Marxin valtakadulla jättämässä hyvästit kahdelle keskustelijalle:

― Lieber Mohr, was sagst Du über den letzten Unternehmen der Russen?

― Dear Fred, ich bin ganz Deiner Ansicht, dass wir über die Russen keine Angst haben sollen.

*

Bonusraita: Пряжа, Priäžä, Prääsä.

Noin 45 km Petroskoista Pietarin suuntaan on Prääsän "kaupunkityypin kylä" (ПГТ), jossa asuu 3500 onnellista asukasta. Kannattaa poiketa M18-tieltä ja ajaa pari kilometriä kylän läpi vievää tietä. Itäpuolella on kaunis, samanniminen järvi. Kylä on elänyt metsäteollisuudesta ja vähäisestä kaivostoiminnasta. Nyt siellä viljellään maata, jalostetaan marjoja, tarjotaan matkailupalveluja.

Kirkko on semmoinen, että mitähän siitä sanoisi. Jos en sanoisi mitään, vaan antaisin kuvan puhua puolestaan?

Kymmenisen vuotta vanha puukirkko. Ikonostaasi oli aika runsas. Seurakuntaa käy jumalanpalveluksissa sunnuntaisin paljon, lauantaisin vähemmän, kertoi kirkkoa hoitava babuška.

Vuodesta 2013 alkaen Prääsän kunnanjohtajana on Toivo Ivanovitš Savolainen, ja Prääsän kunnallishallinnon päällikkönä on Oleg Aleksandrovitš Jermolajev ja hänen varahenkilöinään Ljudmila Vitalieva Iljutkina, Tatjana Pavlovna Seppänen ja Anatoli Jakovlevitš Tšepelev.

Valtuustossa Vieljärven, Krošnojärven, Matrosyn, Svjatozeron (Pyhäjärven), Tšaplinin ja Essoilan maaseutuväestöä edustaa kolme valtuutettua per kylä ja lisäksi Prääsän kaupunkitaajamaa kolme valtuutettua, yhteensä siis 21.

Sodasta kiinnostuneille: Prääsän valtaus syyskuussa 1941 sujui kahdessa päivässä:

http://80.246.169.132/jr50/praasa.php

Nettilähteiden mukaan Suomen miehittäessä kylää sen nimi olisi ollut Teru.

Kun joskus olisi paljon aikaa, olisi ihan kiva viettää pari päivää ja yötä prääsäläisessä majapaikassa ja nauttia kauniista luonnosta.

Sortavala. Sordavala. Сердоболь. Сортавала

Sortavala. Sordavala. Сердоболь. Сортавала. Itäisin kaupunki, mikä Ruotsiin on koskaan kuulunut, 30°40′ itäistä pituutta. (Pähkinälinna ei ollut kaupunki, joten sitä ei lasketa.) Kaupunki on entisellään, paitsi että paljon siellä on remontoitu ja kaunistettu. Keskusaukio esimerkiksi. Toki täytyy sanoa, kuten Venäjästä yleensäkin, että Sortavala ei ole vielä valmis, vaan paljon on rakennettava.

Tässä yksi purettavana, poltettavana tai rakenteilla oleva puutalo Kymölän kaupunginosassa.

Väinämöisen näköispatsas ent. Suomen Pankin, nyk. Venäjän Pankin rakennuksen edustalla keskuspuistossa.

Väinämöisenkadun kyltissä päähenkilön nimen kirjoittaminen on mennyt vituralleen. Kuvastanee sitä, etteivät miniatyyrikansojen kielet ole maailman mittakaavassa minkään arvoisia. Pitäisi olla ул. Вяйнямэйнена.

Sortavalan keskusaukio, entinen tori, on laitettu viimeisen päälle kuntoon. Kuva on toukokuulta, jolloin suihkulähdettä ei ollut laitettu toimimaan.

 Keskusaukiolta on tämäkin kuva.

 Näkymä Karjalankadun varrelta, se on Sortavalan keskustan halkaiseva pääkatu.

Arvid Genetz eli Arvi Jännes oli Sortavalan opettajaseminaarin näkyvimpiä lehtoreita, runoilija ja sanoittaja, suomalaisuusaatteen mies. Karjalankadun suuntainen katu, nykyinen Lokakuun katu, oli vanhaan hyvään aikaan nimeltään Jänneksenkatu. Joku paikallinen Serjoozha on käynyt ilmeisesti varaamassa hautapaikan Genetzien perhehautaan?

Luterilaisella hautuumaalla oli kaksi raivaussahamiestä niittämässä heinää, ja he tekivät hyvää jälkeä. Heinikko oli 50-100 sentin korkuista eli haittasi hautakivien näkemistä, varsinkin kun monet niistä on kaadettu nurin.

Rajavirkamiehiä on sattuneista syistä haudattuna monia. Tässä lepää rajaviskaali Alfred Hall. Mietittäväksi jäi, millainen se raja mahtoi olla ennen vuotta 1917. Se tarvitsi kuitenkin raja viskaalit ja tullimiehet ja pikkuesimiehet ihan kuten nytkin. Suomen ja Venäjän välillä ei ollut vapaakauppaa sanan nykyisessä merkityksessä, vaan ihan oikea tulliraja.

Muurari Erik Léander on haudattu ammattinimikkeen kera. Miltä kuulostaisi tai näyttäisi hautakivessään koulutuspäällikkö T. Kaakkuriniemi? Koomiselta, sanon mä. Vähän samalta kuin entisen kattilanpaikkaajan muistovärssy: Paljon tinasit, paljon pilasit, viimein kolvis kylmeni. Mutta se oli sen ajan tapa se.

Wegeliuksen sukua on haudattuna Sortavalaan. Siitä olisi sukukirjakin olemassa: Wegelius-sukukirja, Wegelius-sukuseura 2001. Christoffer Wegeliuksen moni muistanee SKOP-pankin ajalta. Tässä lienee kirkkoherra Josef Wegelius sukulaisineen.

Hautuumaalta löytyy myös apteekkari Jaakko Joukamo ja kymmeniä muita titteli-ihmisiä.

Mutta kauppamies Petter Berg kuulostaa myös vähän huvittavalta, vaikkei varmaan sitä olekaan.

Keltainen talo on Sortavalan yleisen sairaalan ylilääkärin Gustaf Winterin kaupunkiasumus, joka toimii vuodesta 1991 lähtien kaupunki- ja aluemuseona. Paitsi että on nyt suljettu peruskorjauksen vuoksi. Näimme oikein työmiehiä työnsä ääressä, eli totta se on: Sortavalassa tehdään rakennustöitä.

Sortavalan kaupunginmuseo on auki ma-pe klo 9-17, la-su klo 10-17, ja maanantaina se on kiinni, kuten museoilla on tapana.

Laatokan laivaston kadulla, ent. Rantakadulla, miltei museon naapurissa on tällainenkin kovin suomalaiselta näyttävä, viimeisen päälle peruskorjattu asuintalo. Mukava silmälle.

 
Piipun Piha on mainio majoituspaikka. Ihan kuten ennenkin, paitsi paljon halvempi. Edellispäivänä kun varasi, sai 2hh:n hintaan 54 euroa.

Rupla on niin alhaalla nykyisin, että matkustakaa hyvät tutut ja puolitutut Venäjälle nyt! Se kannattaa. Siellä on hyvää ruokaa, hyvää juomaa, vaihtelevaa asiakaspalvelua, sydämellisyyttä, lapsirakkautta, uteliaisuutta vieraita kohtaan (paitsi ei Moskovassa) ja inhimillisyyttä. Siellä on myös mutkaisia sora- ja asfalttiteitä, mutta eipä matkaaja voi välttyä uusilta autostradoiltakaan.