Lahdenpohjan kauppala. Lyhyt matkaraportti

Lahdenpohja, venäjäksi Лахденпохья ja venäjän kautta takaisin latinalaiskirjaimiin translitteroituna viehättävästi Lakhdenpokhya, on toinen niistä Suomen kauppaloista, jotka syksyn 1944 välirauhansopimuksen nojalla luovutettiin Neuvostoliitolle. Toinen oli Koivisto.

Lahdenpohja tulee aikanaan vastaan, kun lähdetään Sortavalasta lounaaseen mutkaista, mutta hyvin päällystettyä tietä. Ensin ohitetaan Haapalampi, Reuskula ja Miinala, minkä jälkeen tullaan Lahdenpohjan tajaamaan.

Jaakkiman pitäjän kirkonkylä oli nimeltään Lahdenpohja, ja Jaakkiman naapureina olivat Sortavalan maalaiskunta, Uukuniemi ja Parikkala. Olisikohan Kurkijoki ollut lounainen rajanaapuri, en tiedä? Vuoden 1924 alusta Lahdenpohja erotettiin omaksi kauppalakseen, ja sen asemakaavan suunnitteli Otto I. Meurman. Nykyisinkin sen asu on pienessä mittakaavassa urbaani. Saha ja vaneritehdas elättää yhä ainakin jonkinmoisen osan asukkaista. Nyt sen nimi ei ole enää Laatokan Puu vaan Lahdenpohja Plywood Mill Bumex Llc.

Lahdenpohjan posti ja sekatavarakauppa Lenininkadulla, ent. Kirkkovaarankadulla

 Lahdenpohjan Kirkkovaarankatu on nyt Lenininkatu, ja se johtaa Kirkkovaaralta Laatokan rantaan.

Laatokan puistokadun, nykyisin Puna-armeijan kadun itäpäässä on mielenkiintoinen muistomerkki, julistamattomissa sodissa kaatuneiden lahdenpohjalaisten muistomerkki. Kuolinvuosien perusteella kaksi vainajaa on tapettu Afganistanissa v. 1980 ja kolmas ehkä Gruusian (Georgian) vastaisessa muutaman päivän kestäneessä sodassa v. 2008. Sodassa, jonka Gruusia (Georgia) aloitti.

Julistamattomissakin sodissa voi tulla surma. Onkohan toisen maailmasodan jälkeen maailmassa julistettu montaakaan sotaa? Venäjällä - kuten monissa muissa sotaa käyvissä maissa - käytetään sodalle eufemismeja: kampanja, operaatio ym. Silloin kun itse joudutaan hyökkäyksen kohteeksi, kyseessä on sota.

Syksyllä 1939 valmistunutta Jaakkiman kunnantaloa emme löytäneet, vaikka se takuulla on olemassa. Ei ehtinyt käytössä vanhentua silloin uutena. Hengellistä antia tarjoaa Jaakkiman kirkko, joka ei aikanaan kuulunut kauppalan alueeseen. Laatokan Sieklahden rannassa olleesta Jaakkimavaaran matkailukeskuksesta ei ole jälkeäkään. Menneet ovat myös entisajan kolme hotellia. Yksi hotelli, Annika nimeltään, toimii nykyään. Siellä kaksi nukkujaa pääsee yön yli 14:ää euroa vastaavalla ruplamäärällä. Toinen majatalo on Karlen, jolla on myös mökkimajoitusta. Siellä kahden hengen majoituksesta joutuu maksamaan 20 euroa. Siis tällä viikolla.

Lenininkadun varren rakennuskannan monikerroksisuutta

Rannan lähellä on tori, ja torilla oli vilkas meininki. Muru osti kesämekon 800 ruplalla, minä en mitään.

Toinen, ja monessa suhteessa parempi matkakertomus Lahdenpohjasta on kirjoitettu seitsemän vuotta sitten ja löytyy täältä.

Toisen maailmansodan päätyttyä näillä tienoilla Lahdenpohja menetti kauppalan statuksensa ja alistettiin Kurkijoen rajoniin, siis piiriin, joka muuten vastaa pohjoismaista kuntaa, paitsi että neuvostoaikana sieltä puuttui edustuksellinen demokratia. Bolševikkien mielivaltainen hallintokäytäntöhän siinä on takana. Juttu meni niin, että kesäkuussa 1940 muodostettiin Kurkijoen rajoni, jonka keskukseksi tuli Kurkijoki, "posjolok gorodskogo tipa" eli kauppala. Siis pienestä maalaispitäjän keskuskylästä tehtiin kauppala ja Lahdenpohjasta sen kylä. Ja tammikuussa 1945 perustettiin Lahdenpohjan rajoni, jonka keskukseksi tuli taas Lahdenpohjan kauppala. Vuonna 1958 Kurkijoen rajoni purettiin, ja Kurkijoki liitettiin Sortavalan rajoniin.

Meidän matkamme jatkui lounaaseen kohti Käkisalmea eli nykykielellä Järvenrantaista (Priozjorsk). Varoitus kaikille matkaajille: leveää autostradaa on rakennettu jostain Hiitolan takaa, ja se on tulossa suunnilleen Elisenvaaran kohdalla, joka jää siitä sivuun. Poikkesimme vasemmalle soratielle ja ajoimme Kurkijoen kautta. Matkalla ei ollut muuta merkittävää nähtävää kuin 1) traktori, joka niitti tien pientareen heinikkoa ja 2) Kurkijoen kylä (Kurkiyoki), joka sekin oli varsin pian katsottu, mutta nätti.