Spektr NEDELI 52/2007

Spektr NEDELI:n vuoden 2007 viimeinen numero ilmestynyt 28.12.2007.
Vyshel poslednii nomer tekushtshego goda.
Hажмите на изображениe для увеличения картинки!
Klikkaa sivu suuremmaksi!

Polina Kopylovan arvostelu Kansallisteatterin Tuntemattomasta sotilaasta.
Statja Poliny Kopylovoi o spektakle "Neizvestnyi soldat".


Hажмите на изображениe для увеличения картинки!
Klikkaa sivu suuremmaksi!

Suomalaisille viisumivirkailijoille kiitosta Moskovassa - Худшие и лучшие консульства в Москве

Venäjän suurin nettilehti gazeta.ru ylistää Suomen pääkonsulaatin työskentelyä Moskovassa. Lehti on tehnyt mielipidetiedustelun Moskovan suurimpien matkanjärjestäjien parissa otsikolla "Moskovan pahimmat ja parhaimmat konsulaatit vuonna 2007". Suomelle, Hollannille, Norjalle, Bulgarialle ja Belgialle satelee eniten kiitosta, kun taas suurimpia ongelmia alan ammattilaisten mielestä on ollut Ison-Britannian, Ranskan ja Kreikan kanssa.

«Газета.Ru» провела опрос среди крупных московских туркомпаний и выяснила, с какими консульствами в 2007 году чаще всего возникали проблемы, а с какими наоборот было легко и приятно работать.
---
Некоторые эксперты особо выделяют консульство Финляндии, с которым, по их мнению, работать особенно удобно по причине «простого набора документов на визу» и «четко отлаженного механизма приема и выдачи документов».

Venäläisanimaatiot ja (nyky)vallan kritiikki

Venäjän animaatioteollisuus on huimassa nousussa - siitä osoituksina mm. hiljattain edesmenneen animaattorilegendan Aleksandr Tatarskin satuanimaatioprojekti, Oscar-voittaja Aleksandr Petrovin öljyvärianimaatiot Vahus ja meri ja Rakkauteni sekä lopultakin uusin Tri Bogatyrja -trilogia.

Viimeksimainittu kertoo bylinojen, muinaisvenäläisten (tosi)tarinoiden, soturisankareista Aljosha Popovitshista, Dobrynja Nikititshistä ja Ilja Muromilaisesta. Viimeksimainitusta sankarista kertova elokuva pyörii paraikaa Venäjän elokuvateattereissa. Arvostelukirjoitusten mukaan piirrettyyn on ujutettu taidokkaasti nykyvallan kritiikkiä. Seuraavassa pätkässä tsaarin ja tiedotussvälineiden (Tuohi-Sanomien) suhde käy loistavasti esiin:

Videopätkään ei päässyt se kohtaus, jossa nuori toimittajaneito on tuohtunut tsaarin teloitusuhkailulla julkaistuaan juttunsa ja lainaa venäläistä sananlaskua: "Mitä on sulalla kirjoitettu, sitä ei edes kirveellä ole poistaminen". Tsaari ei usko: "Älkäähän nyt! Teloittajani on hyvin taidokas!"

Salaliittoja, valheita ja paljon videonauhaa - Georgian presidentinvaalit

Georgian presidentinvaalikampanjaa ei voi ainakaan vaittaa pitkaveteiseksi. Vakoojaromaanien lukemisen voi unohtaa, ja keskittya ihan vain uutisiin.

Tammikuun viidennen paivan vaaleissa on seitseman ehdokasta:

Miheil Saakashvili, joka ei kaivanne esittelya
Badri Patarkatshishvili, oligarkki ja mediamagnaatti (tai ainakin entinen sellainen - Imedi TV:han kuuluu nykyaan Rupert Murdochille)
Davit Gamkrelidze, Uusi Oikeisto - puolueen ehdokas
Levan Gatshetshiladze, yhdistyneen opposition ehdokas
Shalva Natelashvili, oppositiorintamasta irronneen tyovaenpuolueen ehdokas
Gia Maisashvili, vahan tunnettu expat-ehdokas
Irina Sarishvili, Venaja-ystavallisen Toivon puolueen ehdokas.

Kampanja salaliittoteorioineen ja loanheittoineen pyorii lahinna kahden ensimmaisen ymparilla, joskin siina sivussa muutkin saavat sopivasti rasvaa rattaisiinsa.

Saakashvili on vaalien alla heittaytynyt laupiaaksi mesenaatiksi. Televisiossa han tapaa lapsia ja vanhuksia, lupaa rahaa uusiin kulttuurikeskuksiin ja veljeilee tyovaen kanssa. Entisessa tyolais- nykyisessa tyottomien kaupungissa Rustavissa han jopa puki paahansa raksatyolaisen kyparan ja lounasti stolovajassa - koko kansan Misha toivoo kovasti, etta kansa unohtaisi hanen autoritaariset otteensa vajaa pari kuukautta sitten ja muistaisi taas sen Mishan vuosimallia 2003, joka asui pienessa kaksiossa ja piti kansan puolta.

Patarkatshishvilin vaaliase on kateinen raha. Han on jo luvannut satoja miljoonia euroja omaa rahaansa sosiaalisiin hankkeisiin. Strategia uppoaa osaan kansaa mainiosti - se toinen osa sitten nakee Patarkatshishvilin, Berezovskin hyvan ystavan, kylmaverisena puolirikollisena biljonaarina, jota ei kansan ahdinko voisi vahempaa kiinnostaa.

Joulun alla julkisuuteen pullahti taas muutama nauha (ei mikaan uusi ilmio syksyn 2007 Georgiassa). Niiden mukaan Patarkatshishvili tarjosi korkea-arvoiselle sisaministerion virkamiehelle jattilahjuksen avusta vallankaappauksen jarjestamisessa. Patarkatshishvili itse on syyttanyt maanmiehiaan hanen murhansa suunnittelusta. Jo aikaisemmin Georgian viranomaiset kiinnostuivat Patarkatshishvilin omaisuudesta - mm. haneen liitetty Standard Bank on nyt tilapaisesti Georgian kansallispankin hallussa.

Patarkatshishvilin ja Saakashvilin keskinainen loanheitto vie valitettavasti huomiota muilta kandidaateilta. Tanaan Levan Gatshetshiladze torui kilpakumppaneita julkisesti, vaatien kansainvalista yhteisoa tutkimaan "Saakashvilin ja Patarkatshishvilin leikit, jotka pilaavat vaalit ja diskreditoivat mediaa". Media-asialla kandidaatti tarkoitti seka ImediTV:ta, jonka vaikeudet eivat loppuneet poikkeustilaan: talla viikolla ryhma journalisteja irtisanoutui TV-asemalta protestina painostusta vastaan, etta Rustavi2- ja Mze-kanavia, joiden Gatshetshiladze sanoo osallistuvan "likaiseen leikkiin".

Yksityiskohtia, omituisia nauhoja, kummallisia todistajia ja huonoa journalismia riittaisi tayttamaan blogin moneksi viikoksi, kiinnostuneet lukekoon www.civil.ge seka www.newsgeorgia.ru - sivuja.

Mita tulee analyysiin - talla haavaa nayttaa silta, etta Saakashvili johtaa. Ja nayttaa myos silta, etta huolimatta monista rumista virheista, jotka Saakashvili on viime kuukausina tehnyt, han voi olla toistaiseksi viela paras vaihtoehto. Georgia tarvitsee hengahdystauon ennen parlamenttivaaleja, ja epamaarainen oligarkkipresidentti ei valttamatta sellaista kansalle suo. Muut ehdokkaat ovat vahan tunnettuja, ja asiantuntijat pelkaavat, ettei heista ole muuhun kuin valiaikaisjohtajaksi Georgian valtapelissa.

Выборы абсурда - Elections of the absurd - Absurdivaalit/Oleg Panfilov

Joulunalusruuhkaan oli juuttunut yksi meilinä saamani analyyttinen juttu. Sen on kirjoittanut Venäjän journalistiliiton alaisen Ekstremaalisen journalistiikan keskuksen vetäjä Oleg Panfilov. Blogissammehan julkaistiin ennen vaaleja samaisen keskuksen monitoriraportteja Venäjän tv-kanavien vaalikampanjajutuista. Panfilov on kirjoittanut englanniksi käännetyn artikkelinsa 20.12.2007.
Russia: Elections of the absurd

alkuperäinen venäjänkielinen teksti lisätty 27.12.2007 klo 16:53

Выборы абсурда

Олег Панфилов

12 декабря Владимир Путин встретился с руководителем Центральной избирательной комиссии Владимиром Чуровым и руководителями нескольких региональных комиссий. Президент поздравил их с Днем Конституции, а также поблагодарил за «профессиональную работу» во время предвыборной кампании по выборам депутатов Государственной думы.

Эта встреча, как и многие другие, президента России с Центральной избирательной комиссией, которая формально является независимой организацией, может вызвать удивление, но на самом деле не беспокоят население страны. Политическая агрессия, которая стала нормой поведения многих сторонников президента Путина, не вызывает недовольства. Наоборот, такое поведение находит поддержку людей, считающих, что действия Владимира Путина – это проявление силы, мужества и «сильной руки».

Несколькими днями раньше Владимир Чуров официально заявил о том, что выборы состоялись, и к итогам нет никаких претензий. Напротив, Парламентская ассамблея ОБСЕ и другие европейские структуры не признали российские выборы объективными. Но, кажется, президента Путина это обстоятельство нисколько не волнует, он занят подготовкой к президентским выборам, чтобы сохранить свое влияние на политику.

Из этого следует, что все нарушения закона о выборах депутатов больше не будут рассматриваться, и выборы признаны состоявшимися. Этот факт может порадовать только тех людей, которым надоело смотреть по телевидению длинные репортажи с одним главным героем – президентом Путиным. Хотя и спустя 10 дней после выборов на экранах количество сюжетов о Путине стало немного меньше, но к ним прибавилось равное количество сюжетов о Дмитрии Медведеве, которого российский президент назвал своим преемником.

Именно телевизионные новости стали причиной одного из конфликтов, связанного с нарушениями закона о выборах. Согласно положениям закона, каждая политическая партия (сейчас в России отменена мажоритарная система) имеет право на бесплатное и равное время для агитации и участия в дебатах. Партия «Единая Россия» поддерживает Владимира Путина, но от участия в дебатах отказалась. Бесплатная политическая реклама транслировалась рано утром – в 7 часов и поздно вечером – после 11:00, несмотря на то, что в законе утверждается – «бесплатное эфирное время должно предоставляться в определяемый соответствующей организацией телерадиовещания период, когда теле- и радиопередачи собирают наибольшую аудиторию».

По-прежнему, информацию о партиях и их программах население получало из информационных программ – ежедневных новостей, транслируемых на пяти национальных каналах каждые 2-3 часа. Чтобы быть точным, население могло получать объективную информацию, но на самом деле получало пропаганду преимущественно одной партии – которая поддерживает президента Путина.

Следует пояснить еще одну особенность российского закона: в списках баллотирующихся партий первыми могут быть люди, которые затем имеют право отказаться от места депутата. Таким образом, в списке «Единой России» первым был Владимир Путин, формально не являющийся членом этой партии, а в региональных списках их возглавляли губернаторы, которые также отказались от места в Государственной думе.

Это первая причина, чтобы говорить об административном ресурсе агитационной кампании в пользу «Единой России». Во-первых, все пять национальных телекомпаний находятся под контролем государства. Прямые рычаги есть на три телекомпании – «Первый канал», канал «Россия» и ТВЦентр – все они подчинены правительству или их руководство осуществляется советами из государственных чиновников. Два других канала – НТВ и Рен ТВ – формально негосударственные, но НТВ принадлежит «Газпрому», а Рен ТВ – финансовой компании, близкой к Кремлю.

В России нет Общественного телевидения, а закон о его создании лежит в Государственной думе уже около 10 лет. Поэтому население не платит налоги на телевидение, и не имеет никакого рычага для давления на руководство телекомпаний. Зато такие рычаги имеет государство – правительство и администрация президента. На частное телевидение давление оказывается с помощью уговоров, а когда не помогает, то к процессу разрушения присоединяются силовые структуры, как это было в 2002 году с единственной национальной независимой телекомпанией НТВ. Эту телекомпанию затем полностью выкупил «Газпром», советом директоров руководит новый кандидат в президенты страны.

Вторая особенность российских mass-media – население, еще с советских времен, верит всему, что показывают и говорят по телевидению. Семь поколений советских людей привыкли к пропаганде и ее абсолютной «объективности», чем воспользовалась власть Путина. Главной своей задачей в 2000 году, в начале первого срока своего президентства, он поставил контроль над телевидением и радио, а затем создание мощного медиа-холдинга, объединяющего сейчас 89 региональных телекомпаний, а также несколько московских каналов.

Контроль над телевидением обеспечил контроль не только над информацией, но и уверенность в том, что население не узнает о тех событиях, о которых власти невыгодно рассказывать. Например, о Чечне, или о коррупции представителей власти, или об экономике. Газетный рынок независимых изданий очень слаб, но и здесь, наиболее популярные массовые издания взяты под контроль Кремля. А в провинции, где уровень жизни настолько низок, что население всегда находится перед выбором – что выгоднее покупать – нормальную газету или хлеб. И часто выбирает хлеб.

Еще полтора года назад Центр экстремальной журналистики начал исследование, которое должно было показать, о чем рассказывают новостные программы пяти национальных каналов в прайм-тайм. Обычно такие исследования проводят в предвыборную кампанию, чтобы определить объективность выборов. Наша задача была показать уровень российского телевидения задолго до выборов, с надеждой, что правительство изменит ситуацию. Мы были поражены размером пропаганды: в среднем 91-93 процента всего объема информационных выпуском (это обычно 25-30 минут), кроме новостей культуры, спорта и прогноза погоды, были посвящены деятельности Владимира Путина (в среднем 30-35 процентов), правительства (35-40 процентов) и партии «Единая Россия» (20-22 процента).
(http://www.memo98.sk/data/_media/russia_first_report_charts_1.pdf)

Когда мы продолжили исследование в октябре 2007, за месяц до предвыборной кампании, уровень пропаганды стал еще больше – в среднем на 1-1,5 процента. То есть, мы увидели явное нарушение закона о выборах, который требует равноправия в освещении предвыборной кампании. Однако, Центральная избирательная комиссия проигнорировала наше исследование, даже объявив их необъективными.
(http://www.memo98.cjes.ru/?p=3&sm2=on&reports=2007111)

Наконец, самое главное нарушение закона в предвыборной агитации было абсолютно нерегламентированное освещение деятельности президента Путина. Закон запрещает государственным чиновникам, которые баллотируются в депутаты, пользоваться преимуществом. Более того, чиновники обязаны уйти в отпуск, но Центральная избирательная комиссия посчитала, что это не относится к президенту Путину.

История повторяется. 9 марта пройдут выборы президента России. Но уже сейчас российское телевидение ставит рекорды по количеству времени, уделяемому преемнику Путина – Дмитрию Медведеву. Еще не началась предвыборная кампания, еще не утвержден список кандидатов, но по телевидению и в газетах пишут о Медведеве, как уже состоявшемся президенте.

Россия становится все больше похожа на Советский Союз, а российские mass-media – на советскую пропаганду.

--
Best regards,
Oleg Panfilov
director of the Center for Journalism in Extreme Situations
phone/fax: +7 495 637 7626
mobile: +7 495 233 2593
address:room 101, 4 Zubovsky blv.Moscow 119992 Russia
panfilov@cjes.ru
http://oleg-panfilov.livejournal.com/
www.panfilov.org

Lasten ohjelmille oma radiokanava, 24h

Venäjällä on aloittanut uusi ympärivuorokautinen radioasema, joka lähettää vain lasten ohjelmia. Venäläisen uutistoimiston mukaan se on maailman ensimmäinen lajissaan. Kanavan avasi runsaan kahden kuukauden päästä Venäjän presidentiksi valittava, nykyisin vielä ensimmäinen varapääministeri Dmitri Medvedjev. Uusi kanava aloitti toimintansa Tapaninpäivänä taajuudella 96.8 FM.

Medvedjevin avaustervehdys: «Дорогие слушатели «Детского радио»!
Дорогие ребята, мальчишки и девчонки, уважаемые взрослые!
Поздравляю всех вас, а вернее - всех нас, с началом вещания первого в России детского радио!
Наступающий 2008 год объявлен в нашей стране Годом семьи. И мне кажется, что появление Детского радио – очень хорошее его начало.
Пусть Детское радио каждый день помогает вам узнать что-то новое: юным слушателям – познать окружающий мир, а взрослым – лучше понять замечательный, особенный, удивительный мир детей. Ведь дети на самом деле часто намного умнее, а их взгляд на мир – глубже, чем кажется нам, взрослым.
Дорогие слушатели первой детской радиостанции! Надеюсь, что Детское радио станет для вашей семьи еще одним источником положительных эмоций, новых знаний и более глубокого понимания окружающего вас мира! Ну и будет просто интересным. Поздравляю вас!»

Spekt NEDELI 51/2007 ilmestynyt 21.12.2007

Hажмите на изображениe для увеличения картинки!
Klikkaa sivu suuremmaksi!

Blokada Teemalla 21.12. ja 23.12. - "Blokada" na kanale Teema segodnja i poslezavtra

Pysäytetty kuva Loznitsan dokumentista. Stopkadr iz fil'ma Loznitsi.


Huomasin vasta nyt, että Sergei Loznitsan Blokada/Leningradin piiritys tulee Teemalta tänä perjantai-iltana klo 21.40 ja onneksi uusintana ylihuomenna sunnuntaina klo 16.20. Älkää missatko, Pietarin dokumenttistudiolla kaksi vuotta sitten valmistunut dokumentti on mestariteos, kuunnelkaa sen äänimaailmaa!
Katso tarkempia tietoja suomeksi ja po-russki!

Nopsaa!

Heh. Tässä uutisia lukiessani "löysin" hauskan kohdan:

Puola lupaa lihakiistaan pikaista ratkaisua
Julkaistu: 16.12.2006 HS -osastolla Kotimaa

Venäjä: Lihakiista Puolan kanssa ratkaistu
Julkaistu: 12.12.2007 11:02 HS -verkkolehdessä

Nopeastihan tämä selvitettiin! :D

Limonov - Mallinen - Limonov

Toimin tässä jälleen Mallisen Jukan teknisenä avustajana eli välitän häneltä Minun Venäjääni tarkoitettua infoa (milloinkahan tämän blogin kirjoittajakaartiin kuuluva nuori mies oppii itse ripustamaan tänne omia tekstejään?):

Viitsitkö laittaa oheisen scannauksen Limonov.jpg Minun Venäjäni-blogiin?

Jukka

Hажмите на изображениe для увеличения картинки!
Klikkaa kirje suuremmaksi!



Viitsitkö laittaa tähän Limonovin kirjeeseen vaikka oheisen
selvityksen - JUkka?


LIMONOV

Kansallisbolshevikkien johtaja Eduard Limonov näkyy nykyään lähinnä
mielenosoitusuutisissa.
Hän on kuitenkin tehnyt itsestään suuren kertomuksen kohukirjailijana.
Hän syntyi 1944 Dzherzhinskissä NKVD:n upseerin perheessä. Alaikäisenä
hän osallistui nuorisorikollisten jengiin, josta luopui, kun hänen
paras ystävänsä sai kuolemantuomion ja ammuttiin. 1970-luvulla Limonov
eli arvostettuna epävirallisena runoilijana Moskovassa, kunnes hänet
1975 pakotettiin muuttamaan Amerikkaan. Siellä hän kääntyi
trotskilaiseksi. Hänen skandaalimainen tunnustusromaaninsa “Se olen
minä - Editshka”, joka kertoo New Yorkin katuojaan vajoavasta
venäläisestä runoilijasta, sai emigranttiyhteisön raivoamaan.
Käänsin Weilin & Göösin antologiaan “Kalenteri-1986” Limonovin eräitä
äärivasemmistolaisia proosarunoja. Lähetin julkaisun kirjailijalle ja
sain ystävällisen vastauksen, joka on ohessa liitteenä. Olin myös
kääntänyt katkelman keskiluokan amerikkalaisille lujaa pottuilevasta
romaanista “Hänen palvelijansa historia”, jossa kirjailija haaveilee
riuhtaisevansa itsensä irti alentavasta palvelijan asemasta
sikarikkaasa talossa ja kaatuvansa kalashnikov kädessä Beirutissa
Al-Fatahin rinnalla.
Lupasin tarjota kirjaa suomalaisille kustantajille. “Venäläistä
kustantajaa minulla ei ole tälle kirjalle, enkä totta puhuen usko
sellaista löytävänikään“, Limonov kirjoitti minulle 1986.
Tarjosin “Palvelijan” katkelmaa Parnassoon, mutta Jarkko Laine hylkäsi
sen tylsänä ja “puberteettisena“. Se ilmestyi sittemmin antologiassa
“Hauskat hautajaiset” (1991). Paavo Rintala kirjoitti minulle siitä
innostuneena ja vertasi Limonovia Kerouaciin.
Limonov on ennen kaikkea hurjimus miehekseen, shokeeraava runohahmo.
Hän keksi, että kaikki on sallittua, ja löi tällä keksinnöllään kaikki
älläkällä. Hän on maksimalisti ja seikkailija, joka elää joka hetki
täysillä taistellen oman elämänsä ehdottomuuden puolesta. Hän tekee
vastarintaa jokaiselle sosiaaliselle konventiolle, kuulostelee
nykyajan eskatologioita ja apokalypseja.
Limonov osallistui serbisolidaarisuuteen: kuuluisassa valokuvassa hän
sojottaa kalashnikovilla piiritettyyn Sarajevoon. Hän oli Ranskassa
Zhirinovskin kanssa rakentamassa “punaruskeaa” äärivasemmiston ja
-oikeiston liittoa, järjesti Zhirinovskin ja Le Penin tapaamisen ja
meni “sisäministeriksi” tämän varjohallitukseen. Pian hän katkaisi
välinsä “Zhirikiin” todettuaan tämän idiootiksi ja kiipijäksi.
Palattuaan Venäjälle Limonov perusti kaduilla rähinöivän
kansallisbolshevistisen puolueen. Vuonna 2001 hänet pidätettiin ja
tuomittiin vankileiriin Kazahstania vastaan suunnatusta aseellisesta
vallankaappausyrityksestä. Vapaaksi hän pääsi muutaman vuosi sitten.
Kansallisbolshevistinen “puolue”oli itse asiassa alun perin
teatralisoitu retroliike, joka tarjosi kanavan radikaalia toimintaa
etsiville nuorille. Mm. pietarilainen dadamuusikko Sergei Kurjohin ja
mediataiteilija Timur Novikov flirttailivat sen kanssa.
Nyt puolue on hylännyt inhottavat diktatoriset tunnukset löydettyään
oikean tehtävän: vastustaa uusautoritäärisyyttä. “Toisen Venäjän”
mielenosoituksissa ja “Erimielisten marsseissa” demokratian puolesta
kansallisbolshevikit ovat kantavana voimana. Niinpä puolue on nyt
kielletty ja monia sen jäseniä istuu vankilassa poliittisina vankeina.
Runoilijana Limonov on groteski ja primitivistinen “pysyvien
rakenteiden hajottaja”, karkean hyperbolisen ruumiillisuuden
sepittelijä. Tämä ikuinen protestantti ja toisinajattelija syyttää
katkerasti jokaista yhteiskuntaa, johon on sattunut joutumaan.
Teksteissä usein vilahtaa absurdi, hajottava, merkityksetön kuolema.
Runoissa “Heksametrejä Tshingis-kaanille“ ja “Oodi armeijalle“
fantasoidaan sotaretkistä Eurooppaan. Kokoelmassa “Viime vuosien
runoja (2000 - 2003) ”kaaos, hajottaminen, aitous” on tietoista ja
hävittävää naiivisuuden jäljittelyä. Se antaa deformaatiolle tietyn
taiteellisen merkityksen, kultivoi brutaalin sankarin, joka elää
säälin ja hyvyyden ulottumattomissa.
Runoilija värittää yhä rankemmin elämäänsä antaakseen kuvan “rappiolle
joutumisen autuudesta”. Onko omaelämäkerrallinen myytti jo muuttunut
poliittis-kirjalliseksi naamioksi?
JUKKA MALLINEN

Moskova - Москва 01.05.2007

Videoclips shot by Reijo Nikkilä.

Vologda, syyskuu 2005 - Вологда, сентябрь 2005

I shot this song with my Sony digital photo camera in Vologda, Russia, at the opening ceremony of the Finnish-Russian cultural forum in september 2005. Unfortunately I forgot the name of the local male choir. Perhaps somebody can add it.

WC-mainontaa Moskovassa

Moscow. Spring 2007. Photo by Reijo Nikkilä
Hажмите на изображениe для увеличения картинки!
Klikkaa kuva suuremmaksi

Venäjänkielisen tekstin käännös: "Mainoksia glamour-klosetteihin. Mainosten sijoittaminen wc:hin puh.970-17-03"

Spektr NEDELI 50/14.12.2007 ilmestynyt

Hажмите на изображениe для увеличения картинки!
Klikkaa kuva suuremmaksi!Pervaja stranitsa - ensimmäinen sivu

Vtoraja stranitsa - toinen sivu.

Pentti Straniuksen juttu suomeksi:

VENÄJÄ SUOMEN ALITAJUNTAna

Suomi ei ole itsenäistynyt sotimalla, mutta sotia muistelemalla me -
paradoksaalista kyllä – vuodesta toiseen vietämme itsenäisyyspäivää.
Tänä vuonna tuntuu, että tosiasiallinen itsenäisyys alkoi
Tali-Ihantalasta vasta vähän yli 60 vuotta sitten. Näin kuvittelevat
ainakin koululaiset, joita kuljetellaan elokuvateatterien
ilmaisnäytöksiin yhdessä sotaveteraanien kanssa. Veteraaneja tippaakaan
halveksimatta voisi todeta, että tärkein teko harvalukuisen joukon
puolesta eivät ole vain juhlapäivien kunniamerkit ja linnakutsut, vaan
ihmisarvoinen vanhuus. Juuri tämä ihmisarvo ja -oikeus sosiaaliturvaan
ovat vaarassa itsenäisessä Suomessa myös nyt, ns. suurten ikäluokkien
tullessa eläkeikään.

Miksi me emme osaa muuta kuin sotia itsenäisyyspäivänämme – miksi tämä
toistuva kamppailuhistoria? Ketä se palvelee? Etupäässä
identiteettikriisissä olevan pikkuvaltion silmäätekeviä, jotka eivät
muuten löydä sankaritarinaansa ja paikkaansa isojen EU-Euroopassa. Siis
täällä Euroopan reunalla – Pentti Saarikoskea lainatakseni - missä
kansalaisia toistuvasti körmyytetään todellista itsenäisyyttä
rajoittavilla säädöksillä, jotka tulevat maanosan mystisestä ”ytimestä”.

Mikään ei ole 2000-luvun Suomessa muuttunut mentaalitasolla –
hännystelyn ja hienostelun suunta sekä sotapropagandan aste ainoastaan.
Ei ole toista maata, jossa ITSENÄISYYSPÄIVÄN, Ilon Juhlan, lähinnä
hautajaisia muistuttavilla ”juhlavastaanotoilla” muistellaan pelkkiä
kumpujen öitä sotarumpujen päristessä, kun eliitti synkistelee
shampanjalasit kädessään. Ja kansa ottaa mallia: se juo masennuksissaan
itsensä hengiltä tai tappaa läheisensä.

Suomi on pieni maa ja pienen maan itsetuntoa pitää ymmärrettävästikin
nostattaa isojen Euroopassa. Silti ei pitäisi mennä mahdottomuuksiin –
tai sanoisinko mauttomuuksiin, kun aina silloin tällöin polkaistaan
liikkeelle erilaisia Suosi suomalaista –kampanjoita. Kannattaa pysähtyä
miettimään, mikä meillä todella on parempaa ja laadukkaampaa kuin muilla
kansoilla. Vai kehittelemmekö me vain erilaisia uusia kansallisia
myyttejä Nokialandissa niin kauan kuin on vielä jotakin mistä olla
ylpeä. Minusta Suomessa käydään kohtalaisen kovaa kamppailua
kulisseissa, joskus näkyvästikin, siitä millaiseksi hyvinvointi – tai
pahoinvointivaltioksi olemme muuttumassa. Pitääkö kaikesta niin
sanotusta globaalista kansainvälistymisestä olla ylpeä vai olemmeko
heittämässä lasta pesuveden mukana, kun yksityistämme, tuotteistamme ja
samalla puramme vuosikymmeniä rakennettua hyvinvointivaltiota – tuota
suomalaista mallia kansalaisyhteiskunnasta. Siinä samalla puramme myös
erilaisia yhteisöjä ja ihmissuhteita – tuotamme yhä yksinäisempää ja
onnettomampaa kansalaista kaiken näennäisen hyvinvoinnin keskelle.

Entä Suomen Venäjä-suhde ja Suomen paikka kartalla 6.12.2007? Kannattaa
lukea edellä mainittu Saarikoski-pamfletti - ja erityisesti Matti
Klingeä, joka ymmärtää itänaapurin merkityksen pitkässä
itsenäistymiskaaressa, myös ns. ryssävihan alkuhistorian. Itsenäisen
Suomen ja sen instituutioiden synty oli paljolti riippuvainen Venäjän
kehityksestä, autonomiasta 1800-luvulla ja lopulta myös
vallankumouksesta 1917. Kaikki tämä alkaa vaipua nykysukupolvilta
unholaan kuten myös suomalaisten itsenäisyysjulistuksen hyväksynnän
ensimmäisen allekirjoittajan nimi – Lenin, tabu-aihe vuonna 2007.
Klingen ohella Suomen historian kipupisteet ovat oivaltaneet esimerkiksi
Risto Alapuro, Osmo Jussila, Juha Siltala ja Heikki Ylikangas! Ei
kannata tyytyä keltaiseen lehdistöön,,lukekaa historiaa!

Yksikään Venäjän tsaari ei olisi pistänyt puumerkkiään suomalaisten
anomukseen. Vasta tsaarinvallan loppu loi edellytykset
itsenäistymishankkeelle. Ja siinä mitä Venäjällä tapahtui vuoden 1917
kuluessa Leninillä ja bolshevikeillä oli loppujen lopuksi ratkaiseva
osuutensa, puhuttakoon sitten vallan kaappaamisesta tai kumoamisesta.

Suomen ja Venäjän suhde on myös suomalaisten ja venäläisten ihmissuhde.
Kuvitelkaapa millaista on olla venäläinen joulukuun alun itsenäisen
Suomen juhlahumussa?Yleensä ulkomaalainen. Onko meillä minkäänlaista
tajua siitä, että Suomessa suu muitakin kuin suomalaisia? Kun satun
työni ja harrastusteni puolesta tuntemaan ison joukon täällä asuvia
venäjänkielisiä, tiedän miltä se "sotaitsenäisyys " tuntuu. Venäjästä on
tullut eräänlainen Suomen alitajunta tai itsenäistymisen
Oidipus-kompleksi, josta pyristellään aika ajoin eroon. Se häivytetään,
tukahdutetaan tai tehdään pelkäksi pahan valtakunnaksi ja
vihollissymboliksi juuri 6.12. Tässä hetkellisessä huumassa ja
viholliskuviin perustuvassa erottautumisessa, ”itsenäisyysjuhlinnassa”
olen kuulevinani yhä nykyisinkin 1930-luvun ryssävihan
kaikuja.(Rasistista ryssä-termiä käytettiin jopa kaksi kertaa myös
television pääuutislähetyksessä 6.12.2007 klo 20.30 alkaen. Jos olisi
puhuttu neekereistä, olisiko kenties reagoitu?). Pahan valtakunnan
ohella syyllistetään toistuvasti myös Suomessa asuvat venäjänkieliset
"ryssät" – sekin sukupolvi, jolla ei ole mitään tekemistä sotimisen tai
vihollisuuksien kanssa, edes Vladimir Putinin Venäjän kanssa.

Eikö 90-vuotias Suomi ala olla jo kyllin vanha iloluontoisempaan, arjen
historian ja rauhantilan inhimillisiä itsenäisyysarvoja korostavaan
juhlintaan? Eikö olisi jo aika miettiä globaalia ystävyyttä, tasa-arvoa
ja keskinäistä solidaarisuutta muistakin kuin sodan näkökulmista?
Euroopan reunalla tämä voisi olla alitajunnan kannalta jopa terapeuttista

Pentti Stranius,
Joensuu

Seuraaja

Putinin taannoisen Medvedev -siunauksen myötä en voi olla mitenkään pistämättä kansan nähtäväksi Antimult.ru -portaalin videota.

Zhiri sen tiesi

Tiedotusvälineet saivat tänään vihdoin kauan kaivatun vastauksen kuluvan syksyn kuumimpaan poliittiseen kysymykseen: kenestä Vladimir Putinin suosikkiehdokas Venäjän presidentinvaaleissa 2008?

Omissa seuraajasuosikkiarvailuissani kärkisijaa ovat pitäneet herrat Sergei Ivanov sekä Dmitri Medvedev aina siitä lähtien, kun heidät nimitettiin vielä Fradkovin hallituksen varapääministereiksi. Medvedevin painoarvoa lisäsi arvailuissani lisäksi se, että hänet nimettiin samalla vastaamaan myös yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia ratkomaan pyrkivien Kansallisten ohjelmien nokkamieheksi. Sekä Medvedev että Ivanov ovat viimeisen parin vuoden aikana johtaneet kansalaisten keskuudessa tehtyjä seuraajasuosikkikyselyjä – Mededev yleensä prosentin-parin etulyöntiasemassa Ivanoviin verrattuna.

Näistä kahdesta ehdokkaasta Medvedev nousi suosikikseni erityisesti siksi, että hän on Ivanovia huomattavasti liberaalimpi, erityisesti Venäjän talouselämän suosiossa oleva poliitikko. Ivanovin taustoja sen sijaan rasittavat vahvat kytkökset Venäjän silovikkeihin, eli mm. armeijaan ja turvallisuuspalveluun.

Tänään tiedotusvälineissä on siis kerrottu, että Putin on eri puolueiden edustajia tavatessaan kertonut tukevansa Dmitri Medvedevin ehdokkuutta Yhtenäisen Venäjän presidenttiehdokkaaksi. Valinta ei ollut yllätys. Yllätys sen sijaan oli mielestäni tuen ilmaisun ajankohta: Yhtenäisen Venäjän presidenttiehdokkaan nimen piti alustavien veikkailujen mukaan olla salaisuus aina puolueen joulukuun puolivälissä pidettävään puoluekokoukseen saakka.

LDPR puolueen puheenjohtaja Vladimir Zhirinovski tosin taisi tietää asiasta tiedostusvälineitäkin aikaisemmin. Joulukuun alussa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa hän nimittäin totesi, että Yhtenäinen Venäjä aikoo asettaa presidenttiehdokkaakseen joko Pietarin kuvernööri Valentina Matvienkon tai sitten varapääministeri Dmitri Medvedevin. Zhirille pisteet erinomaisesta veikkauksesta, vaikka aika ei sittenkään taida olla vielä kypsä venäläiselle naispresidentille.

Putinin tuen osoitus Medvedeville ei vielä välttämättä automaattisesti vielä tarkoita sitä, että Medvedev olisi Yhtenäisen Venäjän ainoa tai edes lopullinen ehdokas tulevissa vaaleissa, mutta kieltämättä miehen mahdollisuudet nousta seuraavaksi presidentiksi kohenivat Putinin lausunnon myötä kovasti.

Tilastofriikeille tiedoksi: Tämä on Minun Venäjäni -blogin 200. postaus!

Spektr NEDELI 49/07.12.2007 ilmestynyt

Hажмите на изображениe для увеличения картинки!
Klikkaa kuva suuremmaksi!

Itsenäisyyspäivänä Neuvostoliitossa sotavankina - kuunteluvinkki

Minun sotani - 90-vuotiaan Suomen sotien mikrohistoriaa.
Torstai 6.12.2007 YLE Radio 1
Klo 16.50 - 17.00 Minun sotani. Haavoittunut vanki Teuvo Alava.
Äskettäin lakkautetun Sotavangit ry:n viimeinen puheenjohtaja Teuvo Alava vietti 8 kk vankina Neuvostoliiton leireillä. Toimittajana Jukka Arvassalo.

Klikkaa kuvat suuremmiksi!Rukiver-kirjan kuvitusta

Teuvo Alava Petroskoin rautatieasemalla elokuussa 2000. Pysäytetty kuva tv-dokumentista Suomalaiset sotavankileirien saaristossa. YLE/TV1/Dokumenttitoimitus, 2000, kuvaaja Keijo Reini,ohj. Reijo Nikkilä



Ote Teuvo Alavan Neuvostoliitossa laaditusta kuulustelupöytäkirjasta:

Salainen
kpl. N:o...
KUULUSTELUPÖYTÄKIRJA

Suomalainen sotavanki, sotamies ALAVA Toivo*, jonka partisaanit vangitsivat 13. huhtikuuta 1944 Sotatunturin alueella (1480).

ALAVA Toivo Väinönpoika, syntynyt 1924 Viipurin läänin Seiniän** kylässä, työläinen, koulusivistys – 6 luokkaa kansakoulua. Puolueeton. Isä kuoli vuonna 1925. Äiti meni uudelleen naimisiin. Asui Vancouverin kaupungissa (Kanada)..

1. Palvelu armeijassa

Kutsuttu armeijaan syyskuussa 1942 Kuopion kaupungissa, missä oli kirjoilla sen vuoksi, että oli muuttanut työhön Kuopioon. Kutsuntapaikasta lähetettiin koulutuskeskus N:o 12 samassa kaupungissa. Kahden kuukauden kuluttua siirrettiin Tampereen kaupungin lähellä sijaitsevaan Lempäälän koulutuskeskukseen. Koulutuskeskuksen opetuskurssin jälkeen lähetettiin Kontupohjaan kenraalimajuri Laguksen panssaridivisioonan täydennyspisteeseen. Laguksen divisioona siirtyi Syvärin rintamalohkolle, mutta täydennyskeskus jäi Kontupohjaan täydentäen muita Karhumäen ja Petroskoin suunnan divisioonia ja rykmenttejä. Sotavanki oli tammikuusta maaliskuuhun täydennyskeskuksessa ja maaliskuussa 1943 lähetettiin Rovaniemelle ROI:n yhdistetyn esikunnan käyttöön, jolle on alistettu kaikki Suomen pohjoisosassa olevat suomalaiset joukot. ROI:n esikunnassa hänet määrättiin Sau-erikoisryhmän 4. joukkueeseen ja lähetettiin Saunakankaalle (6444).

---

6. Vangitsemisolosuhteet.

7. tai 8. huhtikuuta kersantti Nyrlundin*** johtama 8 miehen ryhmä sai tehtäväkseen tutkia maastoa Martin kylän pohjoispuolella ja samalla metsästää hirviä, minkä vuoksi he saivat käskyn ottaa Martin kylästä mukaansa yhden paikallisen metsästäjän. Martista menimme hiihtäen pohjoiseen ja pysähdyimme Poropirtille (1478) – se on rajavartioston vuonna 1940 rakennettu mökki, josta tuli meidän väliaikainen asumuksemme. 12. huhtikuuta me tapoimme mökin pohjoispuolella 3 hirveä ja 13. päivä lähdimme lihaa hakemaan. Radisti ja yksi sotilas jäivät mökkiin, kersantti ja metsästäjä lähtivät metsästämään ja 5 miestä noutamaan lihaa. Ollessamme muutaman kilometrin päässä mökiltä noin kello 9 aamulla jouduimme partisaanien tulitukseen ja antauduimme vangiksi.
Ryhmästä jäi radisti ja yksi sotilas, jotka olivat mökissä, sekä kersantti ja metsästäjä, jotka olivat erillään ryhmästä.

---

7. S e k a l a i s t a .

Viime aikoina on selustassa muodostunut vaikea tilanne elin- ja kulutustarvikkeiden jakelussa väestölle. Huolimatta siitä, että jakelunormit ovat pääasiassa pysyneet ennallaan, tilanne on huonontunut sikäli, että niukkoihin annoksiin ei voi ostaa vapaasti mitään lisää. Raskasta työtä tekeville annetaan leipää 14 kg ja muille 6,5 kiloa. Metsätöissä annettiin voita 800 grammaa kuukaudessa. Sokeria annetaan kaikille 250 grammaa, mutta ne, jotka eivät halua käyttää tupakkakuponkia (se annetaan vain täysi-ikäisille), saavat ylimääräisen 250 gramman sokerikupongin. Tupakkaa annetaan vain täysi-ikäisille 200 grammaa kuukaudessa tai 8 savukeaskia, joissa on 25 kpl.
Saksalaiset sotilaat myyvät "mustassa pörssissä" savukkeita, tupakkaa, viiniä ym., mutta hinnat ovat niin korkeat, että juuri kenelläkään ei ole mahdollisuutta ostaa mitään.
Viime aikoina saksalaisia on ilmestynyt paljon Suomen suuriin kaupunkeihin. Sellaiset kaupungit kuin Åbo, Helsinki, Tampere ovat täynnä saksalaisia sotilaita. Suomalaiset sotilaat puhuvatkin leikillään, että saksalaiset ovat miehittäneet meidän kaupunkimme.
Sau-erikoisryhmän joukko-osastojen postiosoitteet: Esikunta PPK 6-5746, 1. joukkue – 6-5733, 2. joukkue – 6-5734, 3. joukkue – 6-5735, 4. joukkue – 6-5736, 5. joukkue – 6-5737.
Komppanioiden ja muiden joukko-osastojen osoitteita sotavanki ei tiedä. Kaikkien Pohjois-Suomessa olevien suomalaisten joukko-osastojen osoitteessa on PPK-6.



Kuulusteli – luutnantti – A.Kapanen (Kapanen)

tehty 2 kpl.
AJa. 10.5.44
N:o 891

käännös venäjästä Timo Karvonen v. 2000

* kuulustelupöytäkirjassa Teuvo oli muuttunut Toivoksi
** pitää olla Säiniö
*** pitää olla Nylund
Lähde: Teuvo Alava. Dmitri Frolov, Reijo Nikkilä (toim.) Rukiver! Suomalaiset sotavangit Neuvostolitossa. Edita. Helsinki 2002 s. 277 - 279.
( Kirjassa on myös Teuvo Alavan laaja kertomus, s. 78 - 108, sotavankeudestaan ).

10.12.2007 klo 18.00 Blokada/Saarto

Pysäytetty kuva Blokada-dokumentista. Stop-kadr iz dokumental'nogo fil'ma Sergeja Loznitsi "Blokada".
Hажмите на изображениe для увеличения картинки!
Klikkaa kuva suuremmaksi!

DOKKLUB esittää maanantaina 10.12.2007 klo 18.00, Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, Kinosali, Nordenskiöldink. 2, vapaa pääsy
BLOKADA/SAARTO, ohj. Sergei Loznitsa, Pietarin dokumenttistudio, 2005, 52 min.

Elokuva kertoo pelkästään arkistokuvin Leningradin (Pietarin) 900 päivää kestäneestä piirityksestä toisen maailmansodan aikana.

Sergei Loznitsan elokuva, joka on voittanut monilla festivaaleilla ja valittiin viime vuonna Venäjän parhaaksi dokumenttielokuvaksi, on kunnianosoitus 37 sotakuvaajalle. Heistä muutamat kuten Roman Karmen ja Jefim Utshitel’ toimivat samalla myös dokumenttifilmien ohjaajina. Loznitsa käyttää arkistomateriaalin lisäksi fragmentteja neljästä sodan aikana ja heti sen jälkeen tehdystä dokumenttielokuvasta.

Loznitsan hiljainen ja täsmällisesti rakennettu elokuva saa lähes monumentaalisia ulottuvuuksia. Arkistoista kaivetut otokset on herätetty henkiin lisäämällä niihin autenttiselta vaikuttava äänimaisema. Menneet tapahtumat tulevat hämmästyttävän lähelle katsojaa ja huomaamme siirtyneemme ajassa taaksepäin keskelle piiritettyä kaupunkia. Loznitsa rakentaa laajasta materiaalista todentuntuisia mutta samalla unenomaisia kohtauksia. Kerronta etenee puolustusvalmisteluista pommituksiin ja talvisiin koettelemuksiin..

Useita minuutteja näytetään ensimmäisiä saksalaisvankeja, joita kuljetetaan kaupungin läpi. Vankisaattueen vartijoilla on täysi työ pitää Nevski prospektilla tuhannet uteliaat leningradilaiset irti vankijoukosta.

Monet vainajaepisodit ovat niin rankkoja, ettei niitä ole näytetty aiemmin.

Loznitsa leikkaa mestarillisesti kärsimyksistä voitonjuhlintaan, pimeän talvi-illan ilotulitukseen. Lopussa paha saa palkkansa.

Selostusta tai musiikkia ei käytetä lainkaan, vaan Loznitsa luottaa ääneen, joka mielikuvitukseemme ja muistiimme vedoten on joskus vaikuttavampi elokuvallinen keino kuin kuva. Yksi harvoista sanoista, joka kauhujen keskeltä piirtyy tulenlieskoja ja taloraunioita vasten, on pienen tytön huuto: "Mama!"

DOKKLUB on VeNeOY:n (Venäjällä/Neuvostoliitossa opiskelleiden yhdistys) syksyllä 2007 perustama venäläisiä dokumenttielokuvia kerran kuukaudessa esittävä elokuvakerho.

Spektr NEDELI 49/07.12.2007
Hажмите на изображениe для увеличения картинки!
Klikkaa sivu suuremmaksi!Illjustratsija v state stopkadry iz fil'ma Sergeja Loznitsi "Blokada".
Perevod stati iz finskogo: Polina Kopylova.

Vaalikampanja Venäjän tv-kanavilla. 2. raportti

Venäjän journalistiliiton alainen Ekstremaalisen journalismin keskus -Центр экстремальной журналистики
Center for Journalism in Extreme Situations
www.cjes.ru
on julkaissut toisen seurantaraporttinsa englanniksi, tässä по-русски .

Second report on media coverage of the 2 December State Duma elections
(1 October – 22 November 2007)


--
Best regards,
Oleg Panfilov
director of the Center for Journalism in Extreme Situations
phone/fax: +7 495 637 7626
mobile: +7 495 233 2593
address:room 101, 4 Zubovsky blv.Moscow 119992 Russia
panfilov@cjes.ru
http://oleg-panfilov.livejournal.com/
www.panfilov.org

Putin on öljynnyt koneiston

Monien mielstä alamäki alkoi jo 70-luvun lopulla. Mutta Vladimir Putinin kahdeksanvuotisella valtakaudella useimpien venäläisten elintaso on noussut. Kukaan ei halua takaisin kaootisen 90-luvun hyperinflaatiota, romahtavia pankkeja ja mumisevaa presidenttiä joka valtiovierailulla saattaa ruveta johtamaan kunniavartioston sotilasorkesteria.

Siksi Vladimir Putin on Venäjällä suosittu, ja siksi hänen tukipuolueensa Yhtenäinen Venäjä saa sunnuntain parlamenttivaaleissa suurvoiton.

Putin on kylläkin kiristänyt ruuveja monta kierrosta, poistanut kuvernöörinvaalit kokonaan, hiljentänyt kriittiset tiedotusvälineet ja käyttänyt oikeusjärjestelmää valikoivasti saadakseen pois kuvioista ne kiusalliset oligarkit, jotka eivät halua tanssia hänen pillinsä mukaan. Ja se on monien venäläisten mielestä ihan hyvä juttu.

Viimeksi torstaina tuomittiin Lontooseen jo aikoja sitten paennut oligarkki Boris Berezovski poissaollessaan kuuden vuoden vankeuteen kavalluksesta, johon oikeus katsoi hänen syyllistyneen 90-luvulla.

Oikeudenkäynti Berezovskia vastaan kolme päivää ennen parlamenttivaaleja on hyvä tapa muistuttaa äänestäjiä vanhoista pahoista ajoista, jotka he mieluiten jo unohtaisivat. 90-luvulla Venäjän valtiokoneisto oli hajoamispisteessä, olemattoman kehnot palkat ja eläkkeet maksettiin kuukausia myöhässä, ja kaikki oli kaupan.

Nyt ei ole niin, toistelee Putin vaalikampanjassaan, samalla kun hän pelottelee kansaa liberaalin opposition "šakaaleilla", jotka hänen mielestään kulkevat ulkomaisten vihollisten talutusnuorassa ja haluavat saada takaisin 90-luvun heikon Venäjän.

Ja toki Venäjän valtio ja Venäjän talous ovat voimistuneet. Venäjän kansantuote on noussut yli 50 prosenttia sen jälkeen kun Putin nousi valtaan. Toinen kysymys on sitten se kuinka paljon Putinia on tästä kiittäminen.

Venäjän talous on ollut täysin riipuvainen öljyn viennistä aina 70-luvulta saakka, ja öljyn hinnan lasku 80-luvun alussa oli yksi tärkeä syy Neuvostoliiton hajoamiseen. Neuvostohallitus alkoi ottaa ulkomaista lainaa kiihtyvään tahtiin, ja muutaman vuoden kuluttua öljyn vientitulot eivät enää riittäneet juuri muuhun kuin lainan korkoihin. Talous luhistui täysin ja kansan pankkitileille keräämät säästöt häipyivät kuin tuhka tuuleen.

Jeltsinin liberaalit hallitukset yrittivät uudistaa taloutta, mutta niidenkin oli uudistusten tuloksia odottaessaan täytettävä valtion budjetin musta aukko lainarahalla. Öljyn hinta laski lisää, ja elokuussa 1998 valtio ilmotti, ettei se enää voi maksaa lainojaan. Rupla luhistui, pankkeja kaatui ja monet menettivät säästönsä toiseen kertaan.

Vladimir Putinilla on ollut enemmän onnea öljyn hinnan suhteen. Sen jälkeen kun hänestä syksyllä 1999 tuli pääministeri öljyn maailmanmarkkinahinta on noussut nelinkertaiseksi. Kun kaksi kolmasosaa Venäjän viennistä koostuu öljystä ja kaasusta, ei ole mikään ihme että useimpien venäläisten elintaso on noussut ja että valtio nyt voi maksaa eläkkeet ajallaan.

Vladimir Putinin suuri saavutus on se, että hän on öljyrahoilla onnistunut voitelemaan Venäjän ruosteisen valtiokoneiston toimintakuntoon. Mitään suuria talousuudistuksia hän ei ole uskaltautunut toteuttamaan, pikemminkin hän on monissa asioissa nojautunut yhä enemmän vanhoihin neuvostoaikaisiin kokemuksiin. Se on ihan hyvä, ja huonomminkin olisi voinut käydä, ajatelevat monet venäläiset.

Alkuperäinen teksti: Sydsvenskan 30.11.2007
Grafiikka: Roger Brinck/Sydsvenskan

Lisää aiheesta:

• Imperium på svajig grund

Kiasma tänään lauantaina 1.12. klo 18: Paneelikeskustelu perestroikan kulttuurista

klikkaa kuva suuremmaksi!Moskova 1986. Metaforisteja oik. Igor Ganikovskij,Olga Sviblova, Zahar Sherman, Aleksei Parshtshikov, Jevgenij Dybskij. Photo by Reijo Nikkilä.

postia Aleksanteri-listalta:

6–8pm, TODAY, 1 December, 2007

The RAW MATERIALS Cultural Panel, KIASMA THEATRE

– a public discussion addressing the Kiasma exhibition

THE RAW, THE COOKED AND THE PACKAGED -
The Archive of Perestroika Art
Curators: Ivor Stodolsky and Marita Muukonen

http://www.kiasma.fi/index.php?id=1374&L=1&FL=1
and the art and culture of the perestroika period.

Including keynote speakers of the "Revisiting Perestroika" conference
http://www.helsinki.fi/aleksanteri/conference2007
and further cultural figures, including:

Alexei Yurchak (Anthropology, UC Berkely)
Jutta Scherrer (History, EHESS, Paris)
Kimmo Sarje (Artist, Finland)
Maaretta Jaukkuri (Curator, Kiasma, Finland)
Ekaterina Andreevna (Curator, The State Russian Museum, St. Petersburg)
Andrei Khlobystin (Artist, Director of the Archive of Nonconformist Art, St. Petersburg)
Alisa Prudnikova (Director of the State Centre for Contemporary Art, Yekaterinburg)
Boris Kagarlitsky (Dissident, political figure, Moscow - tbc)
Irina Prokhorova (Editor of the New Literary Review, Moscow - tbc)

http://www.helsinki.fi/aleksanteri/conference2007/cultural_fora.htmнажмите на

Spektr NEDELI 48/2007 ilmestynyt

нажмите на изображениe для увеличения картинки!
klikkaa sivu suuremmaksi!

Kommersant Vlast: "Suomi ei koskaan maksanut mitään"

Viikkolehti Kommersant Vlast julkaisee tuoreimmassa numerossaan Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi pitkän artikkelin Suomen historiasta 1700-luvulta itsenäistymiseen saakka. Alussa väitetään, että Suomi oli suurruhtinaskunta jo Ruotsin vallan aikana mutta ainakin näin nopeasti silmäiltynä juttu vaikuttaa muuten varsin asialliselta, vaikka otsikoksi onkin valittu "Финляндия ничего не платила целое столетие" eli "Suomi ei sataan vuoteen ole maksanut mitään".

Tämä mitäänmaksamattomuus on sitaatti kenraali Mihail Borodkinin vuonna 1909 julkaisemasta artikkelista, jossa hän valittaa ettei Suomi maksa veroja Venäjän valtion kassaan.

Artikkelin lopussa pääkaupungin siirto Pietarista Moskovaan kytketään Suomen itsenäistymiseen, mutta tuskinpa se ainoa tai edes tärkein syy oli.

Juttu on täällä: "Финляндия ничего не платила целое столетие"

Venäjälle viennin ja Venäjälle tuonnin erityispiirteitä (Aleksanteri-listalta)

Riikka Nuutilainen: Peilitilastojen antama kuva Venäjän todellisesta tuonnista

Julkaisu on maksuton ja luettavissa BOFITin nettisivulla
http://www.suomenpankki.fi/NR/rdonlyres/BA9F856C-D2A5-453D-9608-C647A0F096E6/0/bon1007.pdf

Tiivistelmä:
Peilitilastovertailu osoittaa, että Venäjän tullin tuontiluvut poikkeavat huomattavasti sen kauppakumppaneiden tilastoimista Venäjän-vientiluvuista. Eräiden maiden - kuten EU-maiden ja Kiinan - kanssa Venäjän tullin tilastoima tuonnin arvo on huomattavasti viejämaiden viennin arvoa alhaisempi, kun taas toisten maiden - kuten Yhdysvaltojen ja Japanin - kohdalla erotus on vastakkaismerkkinen. Tässä vertailussa tarkastellaan, miten nämä erot jakautuvat maittain ja tavararyhmittäin. Venäjän tuonnin arvoa verrataan tavaraluokittain sen merkittävimpien kauppakumppaneiden viennin arvoihin. Tulosten mukaan tuonti- ja vientiarvot poikkeavat yhä toisistaan, mutta erot ovat kaventuneet viime vuosien aikana.
Asiasanat: Venäjä, ulkomaankauppa, tilastoerot

BOFIT Online - http://www.suomenpankki.fi/bofit/tutkimus/tutkimusjulkaisut/online/index.htm?year=2007

terveisin
BOFIT - http://www.bof.fi/bofit

Ylireagointia Pietarissa - vai ylivoimaa?

Keltainen lehdistö näyttää olevan etunenässä raportoimaan Pietarin tämänpäiväisestä pamputus-, pidätys- ja kyyditysoperaatiosta. Kaakkois-Suomen sanomalehtien nettisivut ovat toiseksi aktiivisimmat. Muun Suomen medioissa puhutaan tärkeämmistä asioista, kuten heikoista jäistä. Venäjän media on täynnänsä erimielisten marssien tukahduttamisia, kun taas Länsi-Euroopan lehdistö näyttää nukahtaneen.

Helsingissä ilmestyy lehti nimeltä Ilta-Sanomat. Sen sivuilta sattui silmään Markku Kangaspuron lausunto, joka otsikoitiin:

"Suomalaistutkija: Poliisi ylireagoi Pietarin mielenosoituksessa"

No joo. Olen ihan samaa mieltä. Tulin äsken Luoteis-Venäjältä. Otin hytiseviltä nuorilta miehiltä Yhtenäisen Venäjän korttikalenterin (teksti sanoo: Plan Putina - pobeda Rossii) ja Luoteis-Venäjään sovelletun vaaliohjelman.

Olen tällä viikollakin heittänyt vitsiä Venäjän "suvereenista demokratiasta", mutta nyt ei naurata yhtään.

Vaikka en varmasti äänestäisi, jos äänioikeus olisi (mutta onneksi sitä ei ole), Oikeistovoimien liittoa, niin täytyy sanoa, että sen osakseen saama kohtelu kerää kyllä minulta sympatiapisteitä OVL:aa / SPS:ää kohtaan ja osoittaa, kuinka huteralla pohjalla vaalidemokratia Venäjällä todella on. Eli sitä ei ole lainkaan.

Minusta nykyisen presidentin koneiston toiminta on ylireagointia kaikkinensa. Siihen voi myös soveltaa muita yli-alkuisia sanoja: yliampuva, ylimielinen, ylikuumentunut, ylimyksellinen.

Kannattaa vilkaista Kyösti Karvosen kolumni Kalevasta. Lehti ilmestyy Oulussa. Ja netissä:

http://www.kaleva.fi/plus/osasto174_page0.htm

REN-TV: satoja pidätetty Pietarissa

REN-TV:n laaja uutiskatsaus Pietarin ja useiden muiden kaupunkien marssiyrityksiin.


Pidätetyt toimittajat olivat toimittaja-liiveissä.

Oppositio marssii - Marsh nesoglasnyh

Iltapäivällä lauantaina on Moskovassa pidätetty useita oppositiojohtajia, Tapahtumien kulkua Moskovassa ja muuallakin maassa, mm. Tulassa ja Krasnojarskissa voi seurata teksteinä, kuvina ja videoina lähes reaaliajassa tässä.
Muutaman kerran päivän mittaan on ollut myös suoria kuvayhteyksiä nettiin osoitteessa:
http://kreml-tv.rutube.ru/. Muutaman minuutin pätkistä aina 36 minuuttiin on nähtävissä nauhoitettuina.

Huomenna sunnuntaina on vuorossa Pietari.

Москва, 14.48 [Nov. 24th, 2007|02:43 pm]

verka_hot
У памятника Грибоедову на Чистых прудах задерживают Гарри Каспарова, Эдуарда Лимонова, Льва Пономарева, Илью Яшина.
Всех, кто шел впереди, ОМОН взял в кольцо. Остались люди, которые небольшими группами продолжают движение в сторону ЦИКа - конечной точки Марша Несогласных.

Радиостанция «Эхо Москвы»: Лидер Объединенного Гражданского фронта Гарри Каспаров был задержан сегодня по окончании "Марша несогласных" в Москве. Сейчас он находится в автобусе ОМОНа вместе с другими задержанными. Об этом Каспаров рассказал в интервью "Эхо Москвы". "Митинг кончился, мы пошли в ЦИК отнести резолюцию митинга. На углу Бульварного кольца и Мясницкой нас очень плотно встретил ОМОН. Начали бить людей, оттеснять Нас погнали в другую сторону, потом все равно окружили и затащили в автобусы, рассказал Г.Каспаров. - На улице обращались очень грубо, в автобусе пока ничего не делают. На улице явно стремились нанести травму. ОМОН в полной экипировке врывался в толпу и бил. Я не знаю, есть ли там серьезные травмы, но в такой давке могли быть травмы, я не сомневаюсь".
Напомним, на митинг, который прошел на проспекте академика Сахарова, собралось, по данным корреспондента «Эхо Москвы», около 3 тысяч человек. Городские власти заявляют о тысяче участников. После окончания акции митингующие прорвали милицейское оцепление и двинулись по улице Мясницкой в сторону Центральной избирательной комиссии.

Katseluvinkki

Kulttuuridokumentti: Piirrettyä propagandaa

Neuvostoliiton kulttuuriharvinaisuus löytyi kun Soyuzmult-yhtiö myi arkistonsa länteen. Niistä löytyi ainutlaatuisia piirrettyjä propagandafilmejä 60 vuoden ajalta. Osa 1/2: Amerikan imperialistit ja Riistäjäkapitalistit

Varsinainen lähetyspäivä oli jo keskiviikkona, mutta uusinta näytetään YLE Teemalla sunnuntaina 25.11. klo 15.10.

Spektr NEDELI 47/2007: vaalit Venäjän tv-kanavilla

нажмите на изображениe для увеличения картинки!
klikkaa sivu suuremmaksi!
Tämän viikon Spektr NEDELI:ssä on jälleen paljon kiinnostavaa materiaalia. Kuudes sivu on omistettu kokonaan tuoreelle tutkimukselle miten Venäjän eri poliittiset ryhmät ovat saaneet lokakuussa tilaa viiden valtakunnallisen tv-kanavan prime time- uutislähetyksissä.
Monitorointia suorittaa Venäjän journalistiliiton alainen Ekstremaalisen journalismin keskus (Tsentr ekstremal'noi žurnalistiki); pääsivulta pääsee myös englanninkieliseen versioon, joka on suppeampi kuin venäjänkielinen.
Kymmenhenkisen työryhmän kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimuksen analyysi grafiikkoineen on englanniksi tässä ja venäjäksi tässä.

Yksi subjektiivinen näkemys

Tässäpä Fjodr Lukjanovin, Russia in Global Affairs -lehden päätoimittajan subjektiivinen näkemys Venäjän tulevien vaalien tarkkailun järjestämisestä.

Kulttuurien välinen vuoropuhelu jatkuu...

Jälleen yksi poiminta muilta postituslistoilta: (tämän keskustelusarjan jatkokehittely siirtyy nyt Vie-instituutissa minulle, mutta koska en tässä siirtymävaiheen hässäkässä ennätä kirjoittaa aiheesta mitään uutta ja omaperäistä, laitan nyt vain blogiin muistutukseksi edeltäjäni Olga Silfverin laatiman tiedotteen seuraavasta keskustelusta - joka siis pidetään huomenna torstaina 22.11. klo 18 alkaen.)

Tämä on muistutus Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin järjestämästä
keskustelusarjasta, jossa pohditaan suomalaisen ja venäläisen kulttuurien
erikoispiirteitä arkisten asioiden kautta.

Sarja alkoi 10.11 ja silloin keskusteltiin arkisesta vuorovaikutuksesta.
Tunnelmaa tapahtumasta välittää Helsingin Sanomien 14.10 Sunnuntai-osion
artikkeli "Venäjällä naiset eivät kättele"

Seuraava keskustelu tapahtuu instituutissa (Antinkatu 1) torstaina 22.11 klo
18. Tällä kertaa puhumme aiheesta Työ elämässäni: elämä työtä varten vai työ
elämää varten? Arvostetaanko Suomessa ihmistä työnsä kautta? Voiko pomolle
sanoa ei? Miten venäjänkieliset pärjäävät ilman työkalenteria? Mitä saa
aikaan suhteilla? Näihin ja omiin kysymyksiisi saat vastauksia rennossa
ilmapiirissä suoraan toisen kulttuurin edustajilta.

Keskustelun aloittavat molemmissa työkulttuureissa toimineet
erityisnuorisotyöntekijä Tuulia Saves ja pappi Erkki Jokinen.
Työskentelykielinä venäjä ja suomi. Järjestämissyistä pyydämme
ilmoittautumista s-postitse
hanna.koppelomaki@rusin.fi (Hanna jatkaa keskustelutilaisuuksien vetämistä
minun siirtyessäni uusiin tehtäviin).

Välittäkää tätä viestiä kaikille kulttuurien välisestä dialogista
kiinnostuneille.

Tervetuloa,
Olga Silfver
Suunnittelija
Venäjän ja Itä-Euroopan Insituutti
+358 9 228 54 446
http://www.rusin.fi

Здравствуйте,

это напоминание о серии дискуссий, где в форме диалога обсуждаются
особенности русской и финской культур.

Первая встреча состоялась 11.10 и о ней можно прочитать в статье Хельсингин
Саномат за воскресенье 14.10 под названием ""Venäjällä naiset eivät kättele"

Следующая встреча пройдет в институте (Antinkatu 1) в четверг 22.11 в 18.00.
В этот раз темой обсуждения будет "Работа в моей жизни: жить чтобы работать
или работать чтобы жить?" Оценивают ли в Финляндии человека по результатам
его труда? Можно ли сказать начальнику "нет"? Как русскоязычные выживают без
календаря? Чего можно добиться при помощи связей? На эти и Ваши собственные
вопросы Вам в комфортной обстановке ответят представители другой культуры.

Обсуждение откроют Туулия Савес, работающая с русскоязычной молодежью, и
пастор Эркки Йокинен, долгое время живший и работавший в Ленинградской
области. Рабочие языки - русский и финский. По организационным причинам
просим вас сообщить до 20.11 о Вашем приходе по э-почте:
hanna.koppelomaki@rusin.fi (Ханна будет вести дискуссии, т.к. я перехожу на
новую работу).

Пожалуйста, разошлите это сообщение всем интересующимся межкультурным
диалогом.

Добро пожаловать!

Muuttuva Venäjä - (Aleksanteri-listalta)

Tervetuloa Suomen Akatemian järjestämään Muuttuva Venäjä -tutkimusohjelman loppuseminaariin. Tiedeyhteisölle, rahoittajille, asiantuntijoille, päättäjille, tiedotusvälineiden edustajille ja yleisölle suunnattu loppuseminaari järjestetään Helsingissä kongressikeskus Paasitornissa(Paasivuorenkatu 5 A, Hakaniemi) 3.-4. joulukuuta 2007.

Muuttuva Venäjä -tutkimusohjelma (2004-2007) pyrkii lisäämään tietoa Venäjästä valtiona, yhteiskuntana, luonnonympäristönä, talous- ja kulttuurialueena.
Tavoitteena on selkeyttää kuvaa vallitsevista olosuhteista, muutoksista,
muutosten syistä ja vaikutuksista. Ohjelmaan kuuluu 33 tutkimusprojektia.

Loppuseminaarissa ohjelman projektit esittelevät tutkimustuloksiaan lyhyin
esityksin ja posterein. Lisäksi kuullaan puheenvuoroja Venäjä-tutkimuksen
tilasta ja tulevaisuudennäkymistä. Seminaarin ohjelma on nähtävillä ohjelman
kotisivuilla www.aka.fi/russia.

Ilmoittautumiset 26.11. http://aka.etapahtuma.fi/ (tunnus: Venäjä),
s-postitse tuula.nyqvist@aka.fi tai puhelimitse 09-77488334.

Tervetuloa!

Mikko Ylikangas

******************************************************
Mikko Ylikangas
Ohjelmapäällikkö, FT
Suomen Akatemia
Ohjelmayksikkö
Vilhovuorenkatu 6 (PL 99)
00501 Helsinki
p. (09) 7748 8481
fax (09) 7748 83 95
mikko.ylikangas@aka.fi

Ты кто по национальности?

Katsoin eilen RenTV:lta ohjelmaa kiusaamisesta Venajan armeijassa. Dokumentti oli sinansa ansiokas, se mm. valaisi kiusaamisen taustoja, mutta itse kiinnitin eniten huomiota eraan nuoren kiusatun sotilaan tarinaan (joka menehtyi upseerien kidutukseen): hanen nimensa oli Sergei Sinkkonen. Niin noloa kuin se onkin, erityisesti minua kosketti suomalainen sukunimi. Nuoren miehen passissa siis lienee lukenut kansallisuuden kohdalla: finn.

Taalla Kaukasiassa kansallisuus on asia, jota kysytaan suunnilleen ensimmaisena nimen jalkeen. Oma suomalainen etunimi - ukrainalainen sukunimi - kombinaationi on herattanyt monia kysymyksia. Minua on luultu jopa azerbaidzhanilaiseksi (myonnettakoon, puhelinkeskustelun perusteella, lieneeko aksenttini azerbaidzhanilainen).

Venajan suurlahetyston ukrainalainen vastaanottovirkailija puolestaan kirjaimellisesti mylvi naurusta, kun kuuli etunimeni. Hanelle annetulla vierailijalistalla oli vain sukunimi, jonka perusteella han heti antoi minulle nimen "hahlushka" ("hahol" on venalainen ei-niin-imarteleva nimitys ukrainalaisille). Yritin piipittaa vastaan, etta en ole mikaan "hahluhska", mutta etunimeni aiheutti suorastaan primitiivisen naurureaktion. Sekin selittyy kielen perusteella: ukrainalaisten kansallisherkku, suolattu tai savustettu porsaankylki "salo" lausutaan venalaisittain melkein samalla tavalla kuin etunimeni.

Hiljan kokosin toimittajaryhmaa Abhasian-matkalle. Mukana oli useita Georgian kansalaisia, heidan joukossaan lupaava nuori naistoimittaja. Matka kuitenkin tyssasi paikallisten kollegojen vastustukseen: nuori nainen oli etninen armenialainen. Tarkeampaa on vieda Abhasiaan etnisia georgialaisia, vaikka tama, armenialaisvaltaisessa Samtskhe-Javakhetin maakunnassa kasvanut nainen on Georgian kansalainen, puhuu georgiaa ja syntynyt ja kasvanut taalla.

Azerbaidzhanissa kaydessani sain lisaa tietoa kansallisuuksista - Azerbaidzhanissa on muiden muassa legzinien ja talyshien vahemmisto, ja vaikka he kaikki puhuvat azeria ja venajaa, he muistuttivat, etta eivat ole "azereja" vaan lezgineja tai talysheja.

Armenia on Kaukasuksen maista vahiten monikulttuurinen. Leijonanosa Armenian asukkaista on etnisia armenialaisia. Armenian erikoisuus onkin se, etta suurin osa maailman armenialaisista asuu muualla kuin Armeniassa. Abhasian armenialaisvaesto on vakiluvultaan liki yhta suuri kuin abhasialaisvaesto, Georgian armenialaisyhteiso on suuri ja vaikutusvaltainen, puhumattakaan amerikanarmenialaisista, joilla on vaikutusvaltaa jopa kongressissa.

Olen usein joutunut kertomaan Suomesta, Ahvenanmaasta ja meidan ruotsinkielisistamme. En koskaan ole edes ajatellut, etta suomenruotsalaisia voisi kutsua nimityksella "shvedi", hehan ovat tasan niin suomalaisia kuin mekin. Kaukasialaisittain ajatellen he varmaan kuitenkin olisivat "shvedeja", jotka eroavat paitsi aidinkielensa puolesta, myos tavoiltaan ja kansanluonteeltaan meista.

Neuvostoliiton, tsaarin Venajan ja Kaukasian lukuisten sotien historia varmasti selittaa ilmion. Kansallisuuksien valiset erot - tai erottelut - elavat ja voivat hyvin Kaukasiassa. Itse kannattaisin ehdottomasti poliittista paatosta, jossa passeista poistetaan merkinta kansalaisuudesta. Se poistaisi ainakin syrjinnan viranomaistasolla, vaikkakin sukunimet kertovat paljon. Georgiassa muuten moni virkamiesurasta haaveileva etninen armenialainen on joutunut muuttamaan sukunimensa: Grigorjanista on tullut Grigorashvili tai Grigoradze.

Kansallisuuksien valisilla eroilla on helppo selittaa poliittisen tahdon puutetta. "Emme me voi noiden kanssa elaa, ne ovat niin erilaisia kuin me", kuuluu suosittu selitys. Stereotyypit kertovat, etta georgialaiset ovat mustavalkoisia, azerbaidzhanilaiset epaluotettavia, armenialaiset tyhmanylpeita, abhaasit primitiivisia, kurdit eparehellisia ja niin edelleen. Samaan aikaan kaikki rakastavat yli kaiken omaa, kaunista, yhteista Kaukasiaa vuoristoineen ja vanhoine, ylpeine kansoineen. Rauha ja yhteisymmarrys kukoistaa maljapuheissa ja ruohonjuuritason tapaamisissa, mutta poliittiseen rauhaan taalla on viela pelottavan pitka matka.

Historian oppikirjoista Venäjällä ja Kerttu Nuortevasta

Historiaklubit Renvall-instituutin Venäjä-huoneessa
(Unioninkatu 38 A 1.krs):

Tiistaina 4.12. klo 17.00 prof. Ohto Manninen esittelee viime vuonna ilmestynyttä kirjaansa "Kerttu Nuorteva - neuvostokaunotar vakoilujohtajana".

Klikkaa sivut suuremmiksi!
Ensimmäiset kaksi sivua kirjailija Zahar Ditšarovin kirjoittamasta artikkelista hänen toimittamastaan kirjasta Raspjatye. Pisately - žertvy polititšeskih repressii. Vypusk 3. Palatšei sudit vremja. Istoriko-memorial'naja komissija Sojuza pisatelei Sankt-Peterburga. Sankt-Peterburg. Otdelenie izdatel'stva "Prosveštšenie" 1998,. s. 66-82.
Ditšarov kävi Nuortevan kanssa koulua Petroskoissa.
Lähde Reijo Nikkilän kokoelmat.



Maanantaina 17.12. klo 17.00 VTM Kari Kaunismaa alustaa tekeillä olevan
väitöskirjansa pohjalta nykyvenäläisten historian oppikirjojen
historiakuvasta otsikolla "Irti neuvostohistoriasta - mihin sitten"?

Tilaisuudet ovat kaikille avoimia, vapaa pääsy. Tervetuloa!
--
Kristiina Kalleinen
SVS:n Venäjän historian osaston pj
Poliittisen historian dosentti,Helsingin yliopisto
tel. 040 5452687

Nepotismista, kaksoisveljistä ja Kekkosesta

Kohulehti Ilta-Sanomien toimittaja Arja Paanasen mukaan Venäjällä on ”huhuiltu”, että Venäjän presidentti Putinin vaimosta Ljudmilasta oltaisiin joidenkin tahojen toimesta leipomassa maan seuraavaa presidenttiä.

Uutisesta voidaan helposti päätellä, että Venäjällä ollaan vihdoin tajuttu ottaa mallia maailman demokratian kehdosta, eli Yhdysvalloista, jossa ex-presidentti George Bushin pojasta George W. Bushista leivottiin maan nykyinen presidentti, ja jossa ex-presidentti Bill Clintonin puoliso Hillary Clintonista ollaan parasta aikaa leipomassa kovalla yrityksellä maan seuraavaa presidenttiä.

Putinin on arveltu myös jatkavan presidenttikautensa jälkeen pääministerinä. Tässä tapauksessa hän voisi ottaa kannustavaa esimerkkiä ja oppia EU-maa Puolasta, jossa Kaczynskin kaksoisveljet tekivät vallanjaosta taidetta, miehittämällä samanaikaisesti niin presidentin, kuin pääministerinkin pallit. Tosin päästääkseen Kaczynskien saavutukseen, Putinin tulisi valituttaa itsensä pääministeriksi ja samanaikasiesti äänestyttää vaimonsa Venäjän seuraavaksi presidentiksi.

Vai aikooko Putin kaikesta huolimatta jatkaa presidenttinä itse? Siinä tapauksessa Venäjällä voidaan ottaa demokratian mallia Suomesta, jossa maailmallakin hyvin tunnettu kansakunnan isä, eräiden poikkeuslakien ja muiden kikkailujen voimin, istui vallassa peräti neljännesvuosisadan, eli 18 vuotta pitempään, kuin mitä presidentti Putin on tähän mennessä tehnyt.

Minkä demokratian mallin Venäjä valitseekaan? Sen saamme nähdä pian...

Oli miten oli - nepotismista, kaksoisveljistä ja Kekkos-ilmiöstä lisää Wikipediassa.

Venäläisbloggareiden määrä lähes kolminkertaistui

Venäjänkielisen internetin blogien määrä on tänä vuonna kasvanut 2,6 -kertaiseksi viime vuoteen verrattuna. Asiasta uutisoi venäläinen uutistoimisto Interfax.

Venäläisen hakukoneyrityksen Yandexin mukaan kuluvan vuoden lokakuun loppuun mennessä internetissä oli noin 3,1 miljoonaa venäjänkielistä blogia. Kaikista maailman blogeista venäjänkielisiä on tällä hetkellä noin kolme prosenttia. Venäläiset ovatkin muiden maiden internetin käyttäjiin keskimääräistä aktiivisempia bloggaajia.

Yandexin mukaan myös venäläisten bloggaajien keski-ikä nousi tänä vuonna. Tällä hetkellä venäläisen bloggarin keski-ikä on 22 –vuotta, kun se vielä viime vuonna oli vuoden vähemmän.

Joka päivä venäläiset rekisteröivät noin seitsemän tuhatta uutta blogia ja lähettävät blogeihinsa noin 210 000 blogipostausta. Tähän mennessä venäjänkielisissä blogeissa on julkaistu yhteensä yli 120 miljoonaa kirjoitusta.

Moskova.info

Vielä Mannerheimista, Pietarista ja suurmieskulttuurista

Kirjoitin aikaisemmin siitä, että Pietarissa sai kuluneella viikolla ensiesityksensä Mannerheim –aiheinen sävellystyö. Kirjoittaessani edellistä postausta, en osannut vielä aavistaakaan, että törmäisin Mannerheimiin Pietarissa tällä viikolla vielä uudestaankin.

Viime keskiviikkoaamuna pietarilaisella hotellilla heräillessäni, laitoin vaatteita pukiessani pauhaamaan television taustalle. Suureksi yllätyksekseni, että Venäjän valtakunnallisella Pjatyij Kanal –televisiokanavalla näytettiin Mannerheim –aiheista dokumenttielokuvaa! Keskiviikkona aamulla 14.11. näytetty filmi oli uusinta edelliseltä illalta. Yritin seurailla dokumenttia mahdollisimman tarkasti sen, mitä pukemiseltani ja hampaiden tiskaamiselta ehdin. Valitettavasti noin kolmasosa dokumentista jäi kuitenkin kokonaan näkemättä.

Venäläisellä televisiokanavalla näytetty Mannerheim dokumentti oli venäläisvoimin tehty ja siinä haastateltiin mm. historioitsijoita, Mannerheimin aikalaisia ja jopa hänen alaisina palvelleita suomalaisia upseereita. ”Mannerheim – Oma vieraiden joukossa ja vieras omien joukossa” –niminen 40-minuuttinen dokumenttifilmi oli osa pietarilaisen, nykyään valtakunnallisesti näkyvän Pjatyij Kanal –televisiokanavan tuottamaa Elävä Historia –nimistä dokumenttisarjaa.

Dokumentti antoi kattavan kuvan Mannerheimin elämästä ja hänen urastaan. Suurmiehestä annettiin dokumentissa myönteinen kuva henkilönä, joka osasi tehdä oikeita valintoja erittäin vaikeissa tilanteissa. Aihealueiltaan dokumentti keskittyi erityisesti Mannerheimin upseerivuosiin Venäjällä, hänen rooliinsa Suomen itsenäisyyden rakentajana sekä itsenäisyyden puolustajana Talvisodassa ja toisessa maailmansodassa. Dokumentissa käsiteltiin objektiivisesti niin Mainilan laukaukset, Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen kuin Leningradin piirityskin. Dokumentti mm. kertoi, että Mannerheim pelasti kaupungin, koska ei suostunut hyökkäämään piiritettyyn Leningradiin.

Samalla reissulla mukana ollut ja saman filmin sattumalta nähnyt suomalainen Mannerheimia ihaileva ystäväni oli dokumentista todella otettu. Myös itse olin lähes hämmästynyt siitä, miten myönteisessä ja lähes ylistävässä suurmieshengessä Mannerheimia dokumentissa käsittelikään.

Parin vuoden takainen Mannerheim suurnäyttely Pietarissa, Mannerheim-patsas keskustelut Petroskoissa, Mannerheim-aiheinen sävellystyö Venäjällä ja viimeisimpänä tämä dokumentti - ajat ovat totisesti muuttuneet.

Revisiting Perestroika (Aleksanteri-listalta)

Venäjän merivoimien kuoron ja yleisön performanssi Kiasmassa*

Perjantaina 16. marraskuuta Kiasmassa Venäjän merivoimien "Gardes-Marine"-kuoron ja yleisön "another cage" – performanssissa jaksottuvat neuvostokuorolaulu ja John Cagen 4'33". Yleisön ja kuoron välittäjinä toimivat taitelija Sergei Bugaev ja kuraattorit Ivor Stodolsky ja Marita Muukkonen. Yleisö on tervetullut osallistumaan performanssiin kännyköidensä avulla!
Performanssi alkaa kello 13.30.

"another cage" -performanssi liittyy 30. marraskuuta 2007 Kiasmassa avautuvaan RAAKA, KÄSITELTY JA PAKETOITU – Perestroika-taiteen arkistot-näyttelyyn. Näyttely on osa Helsingissä järjestettävää tapahtumien sarjaa,joka on omistettu Perestroikalle: sen historialle, perinnölle ja impulsseille, joita se voisi antaa tulevaisuuden kehityskuluille.

Tapahtumien keskiössä on Aleksanteri-instituutin kansainvälinen konferenssi
REVISITING PERESTROIKA – Processes and Alternatives 29. marraskuuta – 1.joulukuuta 2007. Konferenssissa pureudutaan laajoihin kysymyksiin: Oliko perestroika vallankumous? Vai oliko se vastavallankumous? Mikä on sen tämänhetkinen perintö entisellä Neuvostoalueella, niin kutsutussa lännessä
ja alueilla, jotka tunnettiin joskus "sitoutumattomina"? Onko uuden perestroikan aika?


OHJELMA:

*I Aleksanteri -instituutti*
7. vuosittainen Aleksanteri-konferenssi:
REVISITING PERESTROIKA – Processes and Alternatives 29. marraskuuta – 1. joulukuuta 2007
www.helsinki.fi/aleksanteri/conference2007


*II Nykytaiteen museo KIASMA*
"another cage" – performanssi
16. marraskuuta 2007, klo. 13.30

RAAKA, KÄSITELTY JA PAKETOITU – Perestroika-taiteen arkisto -näyttely
30. marraskuuta 2007 – 6. tammikuuta 2008

"Raw Materials" –kulttuuripaaneli
1. joulukuuta 2007, klo. 18.00 – 20.00
Paneeliin osallistuvat muun muassa konferenssin pääpuhujat. Yleisölle
avoimessa keskustelussa pureudutaan Kiasman näyttelyyn sekä perestroika-ajan
taiteeseen ja kulttuuriin.
www.kiasma.fi

Yhteyshenkilö: Jari-Pekka Vanhala, p. (09) 1733 6517.


*III Suomen Elokuva-arkisto*, Elokuvateatteri Orion
Perestroika-ajan elokuvia
24. marraskuuta – 12. joulukuuta 2007
www.sea.fi

* IV Slaavilainen kirjasto*, Kansalliskirjasto
Glasnostin ajan sanomalehtiä -näyttely
29. marraskuuta 2007 – 30. huhtikuuta 2008
www.kansalliskirjasto.fi


*V FRAMEWORK*: The Finnish Art Review
Lehden teemanumero 08/08 keskittyy Aleksanteri Kulttuurifoorumin nostamiin
laajempiin kysymyksiin. Lehti ilmestyy keväällä 2008.
www.framework.fi


Kulttuurifoorumin tapahtumissa jaetaan ilmaista sanomalehteä "Raaka,
käsitelty ja paketoitu", jossa on konferenssin ohjelma, Orionin
elokuvaohjelma sekä tarkempaa tietoa muista tapahtumista. Lehti toimii myös
muistikirjana sekä uudelleen muotoiltavana näyttelykatalogina.


Lisätietoa tapahtumista:
http://www.helsinki.fi/aleksanteri/conference2007/cultural_fora.htm


Ohjelman kuraattorit Ivor Stodolsky ja Marita Muukkonen
Puh. 050-5758504
S-posti: ivor.stodolsky@gmail.com, maritamuukkonen@gmail.com


Projektia ovat tukeneet Pohjoismainen kulttuurirahasto
Näyttelyvaihtokeskus
FRAME ja Pohjoismainen kulttuuripiste.

--
Niina Into
Information Specialist
Aleksanteri Institute
Finnish Center for Russian and Eastern European Studies
P.O. Box 42 (Unioninkatu 33)
FI-00014 University of Helsinki
Gsm: +358 50 3106 677
Fax: +358 9 191 23615
Email: niina.into@helsinki.fi
www.helsinki.fi/aleksanteri

Jyrki Saarikosken tv-dokumentteja

Neuvostoliittoa/Venäjää käsittelevien Yleisradion tv-dokumenttien retrospektiivi jatkuu pienen tauon jälkeen Leppävaaran Sellossa.
Vuorossa on kaksi Jyrki Saarikosken 90-luvulla tekemää tv-dokumenttia Tshetsheniasta.

27.11. ti klo 18-20
DOKUMENTTI-ILTA JYRKI SAARIKOSKEN KANSSA
Akseli-salissa Sellossa, Espoossa.

Liiton loppu 1999, Groznyi 1995

Liiton loppu on loppuvuonna 1999 kuvattu ykkösdokumentti ( 50') uuden Venäjän ehkä
synkimmästä vaiheesta. Moskovassa kerrostaloräjähdykset olivat romauttaneet
taloja ja ihmisten luottamuksen, Tshetsheniassa käydyn sodan jäljiltä
pakolaiset valmistautuivat kylmään talveen Ingushetiassa ja kurjistuvan
Kaliningradin asema Venäjän sillanpäänä oli muodostumassa kansainväliseksi
ongelmaksi.
Dokumentti on viluinen kiertomatka Moskovasta Ingushetiaan ja
Kaliningradiin. Venäjän ja Suomen suhteita arvioivat ministeri Max
Jakobson, kirjailija Hannu Salama ja tutkija Christer Pursiainen.
Toimittaja Jyrki Saarikoski, kuvaus Kari Ahola.

Alkukuvana nähdään puolituntinen, Ykkösjuttu-sarjassa esitetty raportti
Groznyi 1995. Se on kuvattu Tshetshenian ensimmäisen sodan loppuvaiheessa
tuhotussa Groznyissa, jossa epätoivoiset ihmiset kulkevat raunioiden
keskellä ja punalipuin koristetut panssarit partioivat kaduilla. Toimittaja
Jyrki Saarikoski, kuvaus Ivar Heinmaa.
Vapaa pääsy.

Tapahtuman järjestää: Suomi-Venäjä-Seura
Lisätiedot: Merja Jokela/kulttuurisihteeri, (09) 693 8628
merja.jokela@venajaseura.com

Spektr NEDELI 46/2007

Perevod: Eilina GusatinskajaHажмите на изображениe для увеличения картинoк! Klikkaa sivut suuremmaksi!

Edellinen artikkeli suomeksi:
Tulin vuoden 1958 syksyllä Leningradiin, asukasmäärältään koko Suomen kokoiseen suurkaupunkiin suoraan maalta, parinkolmen tuhannen asukkaan taajamasta. Oppikoulun, 8 vuotta tosin olin käynyt Lahdessa, tunnin junamatkan päässä Järvelästä.

Muutos oli raju. Leningrad kiehui ihmisiä ja elämää. Ei kuitenkaan paljon autoja. Pääkatu Nevskilläkään ei koskaan ollut ruuhkia.
Katukuva oli harmaa. Kirkasvärisiä vaatteita ei näkynyt missään. Niin kuin Suomea ehkä joskus 30-luvulla.
Mutta värikylläisyys olikin ihmisten sisällä. Elettiin Suojasään huippua. Sitä emme silloin tienneet, nämä eri kaudethan historiassa saavat nimensä vasta myöhemmin.
Suojasää näkyi ihmisten käyttäytymisessä. Vaikka Stalinin kuolemasta oli kulunut jo vuosia, minusta näytti siltä, että vasta nyt uskallettiin uskoa muutokseen.

Asuntolassamme oli toisaalta tiukka komento; kuurasimme huoneidemme lattioita sosialistisen kilpailun hengessä, mutta toisaalta viikonloppuisin Punanurkassa tanssittiin viimeisen päälle. Eikä kuivin suin. Kioskista aivan asuntolan pääoven vierestä kävimme hakemassa neljänneslitran votkapulloja; ikärajaa ei kyselty. Henkilökohtaisesti minulle se oli iso juttu, sillä Suomessa olisin joutunut odottamaan vielä runsaat kaksi vuotta ennen kuin olisin saanut ostoksiin oikeuttavan viinakortin, ikäraja kun oli 21 vuotta.

Asuntola nro 6:ssa olimme me kuusi suomalaista ainoat länsimaalaiset. Siihen aikaan oli vielä paljon kiinalaisia – koko kaupungissa 700 opiskelijaa – ja albanialaisia. Runsaasti oli myös itäsaksalaisia.

Samassa huoneessa meitä oli kolme suomalaista ja kaksi venäläistä. He molemmat olivat vanhempia miehiä, jo sodassa mukana olleita. Ei johtunut pelkästä ikäerosta, että emme oikein osanneet ystävystyä heidän kanssaan. Toista heistä en onnistunut kuvaamaan koskaan.

Asuntolamme sijaitsi heti ensimmäisessä talossa Most stroitelein - Rakentajien sillan jälkeen Petrogradskaja storonalla eli siis melkein keskustassa. Vasilin saarella sijaitsevaan Ždanoville omistettuun LGU:hun (Leningradin valtiollinen yliopisto) oli vain lyhyt kävelymatka, jonka teimme talvella Nevan yli polkua pitkin.

Opetus oli tehokasta ja sen tehokkuutta lisäsi se, että ryhmämme oli niin pieni, vain viisi suomalaista. Kuudes meistä Muusa Vahros-Pertamo (myöhemmin Ojanen) oli kielen jatko-opinnoilla.

Opintosuunnitelmaan kuuluivat säännölliset käynnit kaupungin loistavissa museoissa. Enemmän kuin myöhemmin yhteensä koko elämässäni kävin oopperassa ja baletissa.
Stipendi oli mahtava, peräti 900 ruplaa, elettiin aikaa ennen rahanvaihdosta. Stipendipäiviä juhlimme joko shamppanjalla, votkalla ja kaviaarilla Astoriassa tai Jevropeiskajassa.Joskus suuntasimme Nevskin alapäässä olleeseen kaukaasialaiseeen ravintolaan herkuttelemaan lammasshaslikeilla.

Tammikuussa kävimme Moskovassa äänestämässä Suomen suurlähetystössä. Silloin ei Leningradissa ollut vielä konsulaattia.

Talvilomalla 25.1. matkasimme Moskova-Leningrad-Helsinki-junalla kotiin. Junalla ei ollut vielä Tolstoi-nimeä eikä ollut vielä erikseen Helsinki-Leningrad-junaa. Kotiintuliaslahjoja varten oli myytävä trokareille kaikki liikenevät vaatteet.

Kesällä opiskelun päätyttyä teimme me suomalaiset opiskelijat neuvostovaltion piikkiin kolmen viikon laajan tutustumismatkan: Volgaa pitkin monta päivää mm. Stalingrad ja Rostov (Donin), sitten Mustameren rannikkoa, Sotshi Suhumi, Batumi. Junalla Tbilisiin ja sieltä Goriin. Paluumatkalla Jalta, Odessa, Kiova ja Moskova.

Kyllä se oli hienoa aikaa! Saimme lyhyessä ajassa melko vahvan kielitaidon ja näimme paljon maailmaa (maata).




Photo by Reijo Nikkilä