Marraskuun neljäs Venäjällä

Jyväskylän yliopiston venäjän kielen ja kulttuurin professori Marjatta Vanhala-Aniszewski kirjoittaa 30.10.2008 sanomalehti Keskisuomalaisen pääkirjoitussivun puheenvuoropalstalla:

Vallankumousjuhlat on peruttu Venäjällä

Venäjän viime vuosikymmenten uudistukset ovat ulottuneet koskemaan myös kansallisia juhlapäiviä. Kalenteriin on tullut uusia uskonnollisia, maallisia, ammatillisia ja perhejuhlia samalla kun muutamia on poistettu.

Suurimmat kirkolliset juhlapäivät ovat ortodoksisen kalenterin mukaan joulu (7.1.) ja pääsiäinen. Kristillinen joulu ei ole kyennyt korvaamaan maallista vastinettaan Uuden vuoden juhlaa pakkasukkoineen, mutta pääsiäinen on säilyttänyt paikkansa ortodoksien merkittävimpänä juhlana. Ylimääräisiä vapaapäiviä ei silloinkaan ole, sillä juhlan vietto keskittyy pääsiäisyöhön ja -päivään, ja esimerkiksi pitkäperjantai on työpäivä.

Neuvostoaikana kanonisoitunut maallinen juhlapäiväkalenteri on sen sijaan kokenut huomattavia muutoksia. Siihen on tullut uusia valtiollisia juhlapäiviä vielä 1990-luvulla, mutta niiden vietto on takkuillut. Yksi näistä on Venäjän itsenäisyyden päivää 12.6. Kansalaisille on jäänyt epäselväksi, mistä on itsenäistytty, ja niinpä he kiiruhtavat datšoille kevättöihin. Toinen, Perustuslain päivä 12. joulukuuta, ehti olla juhlapäiväkalenterissa vapaapäivänä vain hieman yli kymmenen vuotta, kunnes palautettiin kolme vuotta sitten tavalliseksi työpäiväksi.

Suurin muutos on kohdannut vallankumouspäivää, joka oli Neuvostoliitossa Vapun ja Uuden vuoden ohella tärkein kansallinen juhlapäivä. Sitä juhlittiin vuoteen 1992 saakka jopa kaksi päivää (7. ja 8.11.). Juhlan näkyvimpiä kohokohtia olivat massiiviset ohimarssit ja kulkueet Moskovan Punaisella torilla. Neuvostoliiton hajottua väkivaltaisen vallankumouksen juhliminen kyseenalaistettiin ja vuonna 1996 nimi muutettiinkin Rauhan ja sovinnon päiväksi. Nimi ei kuitenkaan tyydyttänyt enemmistöä venäläisistä, joiden mielestä vallankumous ei suinkaan ollut palvellut rauhaa ja sopua, vaan sai aikaan kansan jakaantumisen ja miljoonien syyttömien ihmisten tuhon seuraavina vuosikymmeninä.

Lehdistö kriittinen uudelle juhlapäivälle

Jälleen oli juhlapäivälle tehtävä jotain. Niinpä vuonna 2004 Venäjän eri uskontoja edustava neuvosto ortodoksisen kirkon johdolla ehdotti vallankumouspäivän tilalle uutta juhlapäivää, Kansan yhtenäisyyden päivää, jota vuodesta 2005 vietetään 4. marraskuuta. Miksi juuri tämä päivä ja tämä nimi?

Taustalla ovat Venäjän yhteiskunnalliset tapahtumat vuodelta 1612. Maa oli tuolloin jo jonkin aikaa ollut hallinnollisesti sekasortoisessa tilassa, ja hallitsijan tuolin haltijat Vale-Dimitreineen vaihtuivat tiuhaan. Puolalais-liettualaiset joukot olivat tunkeutuneet maahan ja päässeet Moskovaan saakka. Marraskuun 4. päivänä vuonna 1612 (uuden ajanlaskun mukaan) venäläisten nostojoukkojen onnistui Mininin ja Poarskin (joiden muistomerkki sijaitsee Punaisella torilla Pyhän Vasilin katedraalin vieressä) johdolla vapauttaa Moskova ja aloittaa hyökkääjien karkotus. Tämä merkkipäivä on nyt 400 vuotta myöhemmin nostettu korvaamaan vallankumouspäivä.

Juhlapäivän vaihtaminen ei ole saanut kansalaisten jakamatonta kannatusta. Etenkin joukkotiedotusvälineissä suhtautuminen on ollut skeptistä. Vaikka kansa on vieraantunut vallankumousjuhlan perusideasta, marraskuun 7. päivää totuttiin viettämään tiettyjen traditioiden mukaisesti. Tilalle otetun Kansan yhtenäisyyden päivän historiallista taustaa ei tunneta tai tapahtumat muuten koetaan etäisiksi. Lehdistössä juhlapäivää on pidetty "tarpeettomana", "antihistoriallisena", joka on "voi vaikeuttaa Liettuan ja Puolan suhteita". Puolassa onkin hämmästelty, miksi uudeksi juhlapäiväksi ei valittu esimerkiksi Napoleonin Venäjän sotaretken päättymispäivää.

Syitä lienee monia, mutta marraskuun 4. päivässä yhdistyvät hyvin sekä maallisen hallitusvallan että ortodoksisen kirkon intressit. Vuonna 1612 kansan onnistui yhdistää rivinsä taistelussa valtion olemassaolosta, mikä lujitti venäläisten kansallista itsetuntoa ja yhtenäisyyttä. Tapahtumissa nähdään tänään kansalaisyhteiskunnan symboliikkaa.

Myös ortodoksinen kirkko on korostanut rooliaan, sillä vuoden 1612 taisteluihin tuotiin Kazanin Jumalanäidin ikoni, joka perimätiedon mukaan elähdytti venäläiset voittoon. Kirkko onkin pyhittänyt marraskuun 4. päivän Kazanin Jumalanäidin ikonin kunniaksi. Näin uusi juhlapäivä, Kansan yhtenäisyyden päivä, viestittää valtion ja kirkon välisestä voimistuvasta suhteesta hyvin konkreettisella tavalla.