Moskovassa on paljon nähtävää

Moskova on suuri kaupunki jossa olisi varmasti paljon nähtävää, mikäli reissuun muistaa varata kunnolla aikaa ja rutkasti rahaa. Tällä hetkellä mieleenpainuvin asia kaupungissa ovat kuitenkin sen valtavat ruuhkat, joiden vuoksi tehokkaasta, nopeasta ja edullisesta liikkumisesta on nyky-Moskovassa tullut lähes mahdoton yhtälö.

Koska metrolinjat eivät yllä kaikkialle, on maanpäällisiin liikkumismuotoihin aika ajoin turvauduttava, vaikka sitä kuinka yrittäisi välttää. Mikäli kantamuksia on mukana enemmän kuin kassillinen tai repullinen, ei ahdas ja ruuhkainen metro juurikaan houkuttele. Taksikuskit tietävät tämän ja taksien hinnat ovat sen mukaisia.

Jouduin itse turvautumaan lähes viikon mittaisen reissun aikana yhteensä neljä kertaa taksikyyteihin. Kolme kertaa ajoin keskustan tuntumassa sijaitsevalta Leningradin rautatieasemalta kaupungin laidalla sijaitsevalle messualueelle. Googlen karttapalvelun mukaan pituutta matkalle kertyy 25 kilometriä ja ajallisesti matka ottaisi teoriassa noin 55 minuuttia. Todellisuus on kuitenkin valitettavasti toinen. Saapuessani Moskovaan sunnuntaina aamulla, kyseinen matka taitettiin taksilla reilussa tunnissa. Jobbaritaksin hinta oli 1500 ruplaa, eli 43 euroa.

Seuraavana aamuna, eli maanantaina, sama matka ajettiin jobbaritaksin kyydissä 1200 ruplalla (34 euroa), mutta matka-aikaa kertyikin jo 1,5 tuntia. Keskiviikkona illalla palasin epävirallisen taksin kyydissä messualueelta keskustan tuntumaan ajassa 2 tuntia ja hintaan 2200 ruplaa, eli 62 euroa.

Messujen viimeisenä päivänä tilasin messukeskuksen pihaan virallisen mittaritaksin, jonka kyydissä ajelin torstaina iltapäivällä rautatieasemalle yhteensä 2,5 tuntia. Viralliseen mittariin kertyi reissulle hintaa yhteensä 2000 ruplaa, eli noin 57 euroa. Reissu ajoittui onnekseni juuri ennen pahimpien ruuhkien alkamista. Pahempaakin oli siis vielä luvassa.

Naurettavin tilanne sattui keskiviikkona, kun ajelimme kollegan kanssa messukeskukselta lähimmälle metroasemalle. Lähin metroasema sijaitsee messukeskukselta noin kolmen kilometrin päässä ja messujärjestäjä oli järjestänyt sinne kaikille messujen osallistujille ja vieraille maksuttoman bussikuljetuksen. Hyppäsimme bussiin pahimman iltaruuhkan aikoihin kello 18.00 ja tuon kolmen kilometrin matkan taittamiseen meiltä meni yhteensä muutamaa minuuttia vajaa kaksi tuntia.

Neljään taksikyytiin hurahti siis yhteensä 200 euroa. Tuolla rahalla taitettiin noin sata kilometriä Moskovan ruuhkaisilla kaduilla ja aikaa tuohon matkaan meni yhteensä yli seitsemän tuntia. Yksi kilometri siis maksoi keskimäärin kaksi euroa ja yhden kilometrin ajaminen vei keskimäärin yli neljä minuuttia. Kun tähän vielä lisää sen, että myös jokainen aamuinen ja iltapäiväinen metromatka messukeskukselta hotellille vei hieman yli kaksi tuntia, ei nähtävyyksien katselemiseen jäänyt juurikaan ylimääräistä aikaa.

Toisaalta taksikuskit ja kaupungin ruuhkat tulivat minulle enemmän kuin tutuiksi.

Myös positiivista kehitystä oli Moskovassa havaittavissa. Kaupungissa peruskorjataan ja rakennetaan useita monikaistaisia prospekteja ja niille eritasoliittymiä. Tällä hetkellä suurimpia ruuhkia aiheuttaneita tekijöitä olivat juuri isojen prospektien liikennevalot sekä niiden tienrakennustyömaat.

Myös metron kehittämiseen on varattu hurjasti ruplia. Moskovan metrohallinnon mukaan seuraavien 5-10 vuoden aikana metroasemien määrä kaksinkertaistuu ja uusi, ulompi kehälinjakin valmistunee muutaman vuoden sisällä.

Toivottavasti kaupunkilaisetkin ymmärtäisivät siirtyä joukkoliikennevälineiden käyttäjiksi. Ensimmäisiä viitteitä murroksesta on jo havaittu: kuluneiden viikkojen aikana metrosta on tavattu moskovalaisia julkkiksia, jotka eivät aiemmin ole sylkäisseetkään metron suuntaan. Syynä metron käyttöön siirtymiseen ei heillä ole rahan säästäminen, vaan paljon arvokkaampi asia, nimittäin ajan säästäminen.