Hei!
Minulle on otsikon aihe tuottanut - miten sen nyt sanoisi - enemmän lentelevien huulien (herjojen) sijasta irtokäsiä kuin konsanaan spitaalisella?!
Kun Yhtenäisen Venäjän toiminnan muistaa viime vaaleista, kun kaikkien venäläisten puolueiden toiminta on ohjelmatonta demagogiaa, vallanhaluista ja valtapoliittista taistelua ja kun puolue- ja sananvapaus ovat mitä ovat, yksilönvapaus ja kansalaisten oikeudet - puhumattakaan mielipide- ja kokoontumisvapaudesta - sanalla sanoen ihmisoikeudet ovat se perustekijä, minkä kurjuuden syy ja lähde on nimenomaan ylhäällä. Vapaa tiedotus on demokratian perusedellytys, muuten ei ole demokratiaa eikä toisinajattelulla esiinpääsymahdollisuuksia.
Pelko on ohjaava voima täällä Suomessakin siihen merkilliseen käytösmalliin, että perustellut poikkeavat mielipiteet vaietaan.
Siis mitä se olisi se ylhäältä ohjattu demokratia? Parhaassa tapauksessa se ei olisi mitenkään huono järjestely, jos ylhäällä olisi joku julkisesti esitetty päämäärä, jota voitaisiin myös julkisesti arvioida. Esim. millainen tulisi maan sosiaalihuollon olla, jotta se kattaisi kaikkien kansanosien tarpeen.
Mutta, nykyinen vailla laillisuusperiaatteen läpäisemää oikeudellista perustaa oleva Putinokratia, jossa jo Putinin hiljaisuuttakin tulkintaan joihinkin asioihin kannaksi ja jossa tämä "kuviteltu kanta" vyöryy kaikkiin hallintoelimiin käytäntönä, ei voi lähempänä anarkiaa olla. Muukin vallankäyttö on virkamiestasolla ohjeistamatonta ja soveltavaa anarkiaa, minkä jokainen suomalainen turisti on kokenut esim. Venäjän tullissa.
Riippumattomat toimittajat ja tuomarit, joilla olisi moraalista selkärankaa edistää venäläistä demokratiaa, murhataan järjestään.
Medvedevin ja Putinin tulisi olla rohkeita, jotta edes pieni edistys olisi mahdollinen. Se on erittäin pieni liike ylhäällä, mikä saisi helvetin suuren liikkeen alhaalla aikaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommenttia:
Meillä Nikolain ajan demokratia on enää niin harvojen muistissa, että se lienee jo perimätiedon ja historian kirjojen varassa. Tarkoitan Nikolai ykköstä, en tätä kakkosta, joka antoi imperiumin hajota.
Putvedev-järjestelmän voi nähdä positiivisellakin tavalla. Iso valtakunta, jolla on läntistä leveyttä ja itäistä pituutta ja toista sataa kieltä ja kansallisuutta, tarvitsee vahvan johtajan. Sellainen on nyt saatu. Tätä ennenhän vallassa oli juoppo, jota edelsi lyhyen aikaa muumio, jota edelsi lyhyen aikaa dialyysipotilas, jota edelsi pitkän aikaa kulmakarvaherra, joka muumioitui kansaneläkeiässä. Ja häntä edelsi musikka, joka puhui pahoja edeltäjästään, joka... niin! Stalin! Sieltähän tulee vastaan edellinen vahva johtaja.
Mitä pahaa teki tämä Stalputin? Hänhän sitten kertoi vaalien alla näkemyksensä siitä, millaisiin voimiin duumanvaaleissa kannattaisi satsata - ja katso: komukat saivat vain 10 % saaliista ja muut vielä vähemmän, paitsi että yhtenäinen valta sai 68% jaossa olleista äänistä. Edelleen Putstalin kertoi ennen presidentinvaaleja, ketä hän ihan vain yksityishenkilönä puhuen olisi katsonut parhaaksi seuraajakseen, kun hän itse on estynyt toimimaan johtajan virassa lähivuodet. Että se on tämä Medvedev, ihan yksityisesti sanottuna siis. Toki kansalla voi olla muitakin näkemyksiä, mutta hänellä on tämä.
Ja vaalipäivän iltana selviää ohjatun demokratian arvo. Se suorastaan kristallisoituu, kun huomataan, kuinka samankaltaiset arvot ja tavoitteet kansallakin on ollut mielessä äänestyspäätöstä tehdessään.
(Keskusvaalikomiteasta, Tsentrizbirkom, emme nyt puhu mitään. Sen virkamiehethän ahkeroivat toimistossaan lukuisten byrokraattisten monimutkaisuuksien parissa uupumattomalla tarmolla ja innovatiivisella älyllä.
He eivät ole idiootteja, jotka tekevät tikusta asiaa ja asiasta tikkuja, vaan uupumattomia erikoismiehiä, joille paperiliittimen tai kynänteroittimenkaan käyttö eivät tuota pienintäkään tuskaa.)
Käykin epäilyistä huolimatta niin, että yksityishenkilö-presidentin aprikoinnit tuottavat hedelmää, ja muuan Medvedev valitaan johtajaksi. Johtajan kannatti siis sanoa ääneen mielipiteensä!
Tietysti myös oppositio on hyvä järjestää sillä tavalla, että se mahdollisimman paljon palvelee vallassa olijoiden intressejä. Vanhat huonot oppositiopuolueet, kuten Gaidarin ja aikoinaan Nemtsovinkin SPS, tulee lakkauttaa tai antaa näivettyä, kuten annetaan Jablokon tehdä. Niiden tilalle voidaan sitten perustaa oppositiopuolueita, joilla on vallan antama siunaus ja kutsukortti kaikkiin kekkereihin ja itsenäisyyspäivän vastaanottoihin.
Muutenhan näet opposition ponnistukset valuisivat hukkaan kuin vesi hanhen selästä. Paljon turhia tilaisuuksia, paljon painettuja lennäkkejä, muttei olisi tulosta. Nyt on.
Ohjaus on tämmöistä. Jos on joku, joka näkee kauas eli on übersichtlich, niin venäläisten mielestä hänen pitää antaa nähdä kauas ja hänen tulee antaa kertoa näkemänsä myös lyhyemmän tähtäimen katsojille.
Toki tämä näkemys poikkeaa monesta läntisestä vastaavasta, mutta se onkin vallan toinen asia.
Kun Taneli D. on täällä joskus aiemmin viitannut Imja Rossii -suosikkiäänestyksen vaiheisiin, se oikeastaan sopii myös tähän yhteyteen. Ketä siis äänestetään suosituimmaksi venäläiseksi kautta aikojen? Kisa on meneillään, ja tämän hetken tilanne on tämä:
1. Aleksandr Nevski 185.157 ääntä
2. Pietari Suuri 175.298
3. Iosif Stalin 163.378
4. Vladimir Lenin 108.608
5. Katariina Suuri 97.378
6. Aleksandr Pushkin 90.797
7. Pjotr Stolypin 88.590
8. Aleksandr Suvorov 88.395
9. Fjodor Dostojevski 53.021
10. Dmitri Mendelejev 51.050
No, eikös Suomen vastaavassa äänestyksessäkin parhaiten pärjännyt kenraali ja marsalkka?
Rasputin - Putin - Stalputin - Medvedev - Bezputina?
Tätäkö Tapani tarkoitit?
Aivan oikein, tai ainakin melkein!
Stalputinin ja Medvedevin väliin kuuluisi Putvedev. Ja lopusta, Bezputinasta, on kuulemma kaksi vaihtoehtoista tulkintaa:
Bezputina harasoo
ja
Bezputina skutshno.
Viittaan tuossa ylempänä kommentissani Julia Latyninan artikkeliin: http://www.gazeta.ru/column/latynina/2904546.shtml
Tähän kohtaan koko teksti sopii selvästi paremmin. Suosittelen.
Lähetä kommentti