"Pohjoisessa ajalla on toinen ulottuvuus – se ei ole imperiaalista”

http://mustoi.ru/na-severe-vremya-imeet-drugoe-izmerenie-ono-ne-linejnoe-ne-imperskoe/?_utl_t=fb

Haastattelijana Oleg Reut

25.03.2016

Tšernika-nettilehden (= Mustikka, http://mustoi.ru/) vieraana on Sergei Medvedev, historioitsija, politiikantutkija, moskovalaisen kansallisen tutkimusyliopiston Talousyliopiston professori, Forbesin kolumnisti, Dožd-televisiokanavalta ja radio Svobodasta tuttu useiden suosittujen yhteiskunnallis-poliittisten hankkeiden vetäjä.

Sergei Aleksandrovitš, käytätte paljon aikaa sellaiseen asiaan, mitä voisi sanoa ”pohjoisen tutkimukseksi”. Se on tieteenala, joka auttaa ymmärtämään pohjoista, tarttumaan muutoksiin, joiden kautta pohjoisen on kuljettava...

On tieteenala nimeltä pohjoismaiden tutkimus (Nordic Studies). Se on sama kuin pohjoisen tutkimus, eli ilmiselvästi tällainen tutkimusaihe on olemassa. Pohjoinen poikkeaa muista alueista: siellä on kehittynyt regionalismi, hyvin vahva kulturologinen osatekijä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, myös pohjoista tutkivien tieteenalojen.

Teillekö pohjoinen paikantuu tilallis-ajallisin rajoin? Onko pohjoinen kartalla ja aikajanalla vai niiden ulkopuolella?

– Pohjoinen on ainutlaatuinen tila niin maantieteellisillä, mentaalisilla kuin poliittisillakin kartoilla. Jos aloitetaan mytologiasta, pohjoinen liitetään hyvin selvästi johonkin korkeampaan rajaan, ja siksi se on hyvin tärkeä muodostuma, aivan kuin Pohjola Karjalan eepoksessa.

– Mitä ajalliseen ulottuvuuteen tulee, pohjoinen on Modernin historiallisen ajan ulkopuolella, pohjoisessa ajalla on aivan erilainen ulottuvuus – se ei ole lineaarinen eikä imperiaalinen. Monessa suhteessa se liittyy ympäristön, jääkauden aikaan samoin kuin pohjoisen perinteisten kansojen sykliseen aikaan. Heidän aikansa on tietysti paljon ”syvempi”, paljon juurtuneempi kuin meidän. Tässä mielessä pohjoinen torjuu modernille tyypillisen lineaarisen hierarkian.

Mutta kun joku puhuu ”etelän ja pohjoisen välisistä ristiriidoista” tai ”pohjois–etelä -akselista”, niin se ei ole pohjoisen ihmisten vaan sivustakatsojan näkemys?

– Venäjällä kaukana pohjoisessa ja Kaukoidässä on käsite 'manner'. Todellisuudessa pohjoisen ihmiset tuntevat olevansa jokin erikoinen tila, joka on revitty erilleen tästä mainlandista. Ja tästä on tiettyjä etuja. Dikotomia ”pohjoinen–etelä” on keskuksen suunnittelema, ja sille pohjoinen on jotakin irti repäisty, marginaalinen, takapajuinen.

Mitä näette syinä sille, että nyt kasvaa jatkuvasti intressi keskusteluihin Karjalan ja Euroopan pohjoisen suhteesta? Onko tämä asiasta kiinnostuneiden ja huolestuneiden kansalaisten luonnollinen reaktio muuttaa Venäjän ulkopolitiikan pohjoiseurooppalaista vektoria, joka on valitettavasti marginalisoitumassa? Jos Moskova vaihtaa huomionsa kohteen Kauko-itään ja Aasiaan, silloin täällä Karjalassa asukkaat tuntevat yhä enemmän olevansa provinssissa.

– Venäjän "aasialainen vektori” on pelkkää teeskentelyä, kun Kreml haluaa näyttää Euroopalle, että meillä on kauppakumppaneita ja voimme päättää, mihin lähdemme. Todellisuudessa mitään konkreettista ei ole, kuten ei ole mitään käännöstä Kauko-itään tai Aasiaankaan. Kauppavaihto Kiinan kanssa laskee. Japani liittyy Venäjän vastaisiin kansainvälisiin sanktioihin. ”Käännös itään” on Venäjän Eurooppaa kohtaan kokeman turhautumisen ilmaus.

– Itse asiassa avainongelma on se, että nyky-Venäjä on menettämässä oman alueensa. Elämä keskittyy kymmenkuntaan kaupunkiin, isommassa mitassa vain viiteen–kuuteen, ja muu tila on aluetta, jossa väki vähenee ja joka autioituu. Tässä mielessä Venäjä on menettämässä niin Kauko-idän, Siperian kuin pohjoisenkin – ja myös Keski-Venäjän tilan, joka on muuttumassa monialaiseksi yhteiskunnalliseksi katastrofivyöhykkeeksi.

– Monien vuosien kuluessa olen ajanut autolla Moskovasta Pihkovaan ja nähnyt, kuinka joka vuosi kulttuurimaisemaa katoaa, kyliä kuolee sukupuuttoon, satojen kilometrien tieosuudet ovat valottomia, metsä kasvaa tielle ja melkein sulkee sen. Samoin myös pohjoiset alueet ovat tyypillinen esimerkki aluepolitiikan epäonnistumisesta Venäjällä. Ne ovat yhtä aikaa sekä yhteiskunnallista että alueellista marginaalia. Ongelma ei siis ole itse pohjoinen vaan se tosiseikka, että Venäjä ylipäänsä menettää alueitaan elämälle sopivina tiloina.

Ikuinen muisto Venäjän merisotalaivaston sukellusveneiden sotilaille, jotka ovat kuollet rauhan aikana

Miten voitaisiin voittaa asia, jota mielestäni epäoikeutetusti tyrkytetään, nimittäin sanonta, että ”nykypäivän pohjoinen tarkoittaa arktista aluetta ja vain sitä”?

– Tietenkään asia ei ole niin. Pohjoiseen kuuluu sekä Karjala, laajempi Kauko-itä että Jakutia. Pohjoinen on valtava ja tähän asti tutkimaton Venäjä, joka sijaitsee Trans-Siperian rautatien varrella. Sitä paitsi poliittinen keskustelu on kääntynyt arktiseen alueeseen. Arktika on Venäjän suvereniteetin viimeinen rajaseutu ja samalla presidenttimme suosikkilelu. Siksi arktisia strategioita kehitellään, sotajoukkoja sijoitetaan sinne – Kotelnyi-saarelle ja Novaja Zemljalle. Titaanisia Venäjän lippuja pistetään Pohjoisen Jäämeren pohjaan, olympiasoihtu viedään pohjoisnavalle.


Uudessa kylmässä sodassa Arktika nähdään alueena, jolla Venäjä voi pullistella lihaksiaan. Mutta sittenkin tämä näyttää enemmän teeskentelyltä, fiktiiviseltä hankkeelta kansallisylpeyden rakentamiseksi, varsinkin kun siellä etsitään terroristiuhkia ja maahanhyökkäyksen vaaraa. Ja tämän taustalla on se, että kaikki kunnianhimoiset suunnitelmat öljyn tuottamiseksi meren pohjasta romahtavat sanktioiden, halvan öljyn ja puuttuvan teknologian vuoksi.

Otetaanpa viimeinen kysymys. Voiko opettaa pitämään pohjoisesta?

– Ei voi opettaa tykkäämään, mutta luulen että pohjoista voi opettaa kunnioittamaan. Se on valtava ekologinen perintö Venäjälle ja koko ihmiskunnalle. Vaikka nyt näyttääkin siltä, että me vain tuotamme öljyä, avaamme pohjoisen merireitin globaalille merenkululle ja käännämme jokia, täytyy ymmärtää, että tämä on vanhanaikainen, modernista pois johtava pohjoisen hyödyntämisen ideologia, joka ei ollut vallalla vuosisataakaan, mutta tuhosi suuresti alueen ekosysteemiä. Siksi täytyy käydä käsiksi valtavaan työhön, jotta pohjoinen nähtäisiin luonnonpääomana, suojelualueena, jonka Venäjä säilyttää koko ihmiskunnalle, tuleville sukupolville.

Kulttuuriministeri Vladimir Medinskissä on miestä moneen lähtöön

Hyvät Minun Venäjäni lukijat!

Ajattelin avata tässä blogissa vuoden 2016. Uuden vuoden, anteeksi nyt vain, myöhässähän tässä ollaan, mutta siis uuden vuoden kunniaksi laitan tähän jutun Venäjän kulttuuriministeristä Vladimir Medinskistä, kun törmäsin häneen kahta kautta samaan aikaan: facebookissa ja Venäjän mediaa kolutessani.

Samaan aikaan kuin Obama on vierailulla Kuubassa, yksi monista Niinistöistämme on tapaamassa Putinia ja Donetskissa on varattu viikko (!) aikaa lukea syytteet ukrainalaiselle lentäjättärelle, Pietarissakaan ei ole jääty toimettomiksi.

Nimittäin 45-vuotias entinen diplomatian asiantuntija, nykyinen kulttuuriministeri Vladimir Rostislavovitš Medinski sai yllättävää julkisuutta 21.3.2016, kun kuusi Pietarin kaupunginvaltuutettua, joukossa mukana kulttuurivaliokunnan puheenjohtaja Maksim Reznik, toimitti pääministeri Dmitri Medvedeville kirjelmän, jossa tätä pyydettiin erottamaan Medinski ministerin postilta. Näin voi tehdä. Venäjän "hallitus" eli ministerineuvosto on siitä erikoinen orgaani, että presidentti nimittää puolenkymmentä ns. voimaministeriä eli väkivaltakoneistoista ja ulkopolitiikasta vastaavat ministerit plus pääministerin – joka edellyttää myös duuman suostumusta – ja pääministeri kokoaa sitten oman joukkueensa. Ja tarpeen tullen myös erottaa sen jäseniä. Kahden kerroksen väkeä hallituksessa, you know.

Pietarilaisten kaupunginvaltuutettujen perusteluna on, että "Venäjän kulttuurista on tullut paikka, jossa helposti juurtuvat historialliset vääristelyt ja ideologiset spekulaatiot", ja että kulttuuri "toimii yhä useammin PR-teknologian roolissa ultrakonservatiivien ja kaiken säilyttäjien palveluksissa, mikä johtaa absurdeihin ideoihin". Monet muistomerkit ja muut suojelukohteet, jotka ovat ministeriön valvonnan alaisia, ovat kauheassa kunnossa. Lisäksi on kuulemma paljastunut laajoja varkauksia historian ja kulttuurin muistomerkkien restaurointiohjelman yhteydessä, mikä Pietarissa on johtanut siihen, että ministeri ei nauti kirjelmän allekirjoittajien luottamusta.

Eikä tässä vielä kaikki: museoista joudutaan rahoituksen niukentuessa luopumaan valtion järjestämästä vartioinnista, kirjastoja suljetaan, teatterien rahoitusta leikataan käyttäen verukkeena budjettivarojen riittämättömyyttä. Kaupunginvaltuutettujen kirjelmä pitää vielä kuulemma valmistella Pietarin lainsäädäntökokouksen (=kaupunginvaltuuston) juridisessa osastossa, ja sen pitäisi tapahtua tänään tiistaina. Näin kirjoittaa sanomalehti Kommersant (КоммерсантЪ). Sikäli kuin Venäjällä on mitään oppositiota, niin sen edustajat Oikeudenmukainen Venäjä, kommunistit ja Jabloko ilmoittavat tukevansa esitystä.

*

Toinen näkökulma. Vladimir Medinski on MGIMO-diplomaattikoulun käynyt, tohtoriksi väitellyt v. 1999 ja professoriksi tituleerattu. Sellainen sana kuin plagiaatti eli luvaton tekstilaina on Venäjällä aika vieras. Kaiken aineiston kun voi lainata, kopioida, varastaa, tekijänoikeutta ei ole. Kauppojen edustalla kadulla näkee joskus ständejä, joissa mainostetaan, että kun soitat tähän puhelinnumeroon, voit sopia kurssityön, kypsyyskokeen, opinnäytteen kuten gradun tai kandidaatin- tai jopa tohtorinväitöskirjan tilaamisesta ja tällaisen tavarantoimituksen hinnasta. Yliopiston rakennuksen nurkalla sadevesien syöksytorviin näkee usein liimatun repäisyliuskoja, joissa näitä tarjouksia jaetaan. Medinski lainasi väitöskirjaansa ilman viitteitä niin paljon, että sai jopa aikaan skandaalin plagioinnista ja epätieteellisistä menetelmistä – ja sai arvonimen дилетант-плагиатор с докторской степенью eli plagiaattoridiletantti, jolla on tohtorin oppiarvo. Lisäksi muutamat asiantuntijat – keitä lie – ovat lukeneet ja arvostelleet Medinskin väitöskirjan ja julkaisseet arvioita blogeissaan. He hämmästelivät työn laatua ja syyttivät kirjoittajaa apriori-lähestymistavoista, nykyaikaisen metodologian puuttumista, tietämättömyyttä alan venäläisestä ja ulkomaisesta uudesta kirjallisuudesta ja kyvyttömyydestä käyttää lähteitä. Tutkimuksen tasoa nämä arvostelivat kuvasivat sanomalla, että se on ensimmäisen tai toisen opintovuoden kurssin päättötyön tasoa.

http://www.compromat.ru/page_32155.htm

*

Kirjailija. Medinski on kirjoittanut tusinan verran kirjoja aiheesta Mify o Rossii, Myyttejä Venäjästä, ja niissä hän yrittää kääntää kielteiset stereotypiat myönteisiksi. Siis semmoiset mielikuvat, että

• Venäjällä olisi muka huonot tiet,

• venäläiset ovat "durakkeja", typeryksiä,

• he varastavat ja juopottelevat

• «Вот приедет барин, барин нас рассудит.» Eli tuolta tulee (tilan)herra, herra ratkaisee riitamme.

• «страна рабов, страна господ», orjien maa, herrain maa

• «прощай, немытая Россия», hyvästi, pesemätön Venäjä

• «Ибо лиха и обильна земля наша, только порядка в ней нет» — Hurja ja runsas on maamme, mutta järjestystä siellä ei ole (Nestorin kronikan mukaan Rurikille esitetty perustelu, miksi hänen pitäisi tulla panemaan Rusj järjestykseen)

• «Главная проблема России – это сами россияне, потомки крепостных, страна бывших рабов, люди с глубоким рабским самосознанием» — Venäjän tärkein ongelma on venäläiset itse, maaorjien jälkeläiset, entisten orjien maa, ihmiset, joilla on suuri orjan käsitys itsestään

Tällainen lähdeviitteetön myyttihistorian kirjoitushömpötys on Venäjällä suosittua, ja kauppojen myyntipöydillä on näitä Medinskin kirjoja myytävänä. Olen itsekin ostanut niistä kolme.

http://www.bookvoed.ru/book?id=3213358

Tässä yksi kirjasarjan kirjan alaotsikko: «О русском пьянстве, лени и жестокости» eli venäläisten juopottelusta, laiskuudesta ja julmuudesta.

*

Nyt kun suomalais-ugrilaisten kansojen VII maailmankongressin valmistelut alkavat olla loppusuoralla Lahdessa (tapahtuma pidetään Sibelius-talossa 15.-17.6.2016), Maikkari oli kaivanut edellisestä kongressista esiin kulttuuriministeri Medinskin puheenvuoron, jolla hän kuulemma hämmensi kuulijoita kun sanoi, että suomalais-ugrilainen maailma on erottamaton osa venäläistä maailmaa, vieläpä niin että Venäjä on suomalais-ugrilaisten kansojen sydän, «Россия — это сердце финно-угорского мира».

En ymmärrä, mitä hämmästeltävää tässä on. Tietysti mediatalo saa hämmästellä, jotta voisi tehdä kohujutun nyt neljä vuotta post factum. Mutta jos meillä luettaisiin Venäjän uuskonservatiivien kulttuurisia ja geopoliittisia julkaisuja, niin tämän tausa hahmottuisi paremmin. Meillä on kyllä muistettu kauhistella Aleksandr Duginia ja A.S. Panarinia ynnä muita kirjoittajia, jotka tarjoavat imperialistisia näkemyksiään, mutta siihen se onkin sitten jäänyt. En tiedä, kannattaisiko semmoista materiaalia ruveta julkaisemaan suomeksi, ehkä ei.

*

Medinski on myös sotahistoriallisen yhdistyksen puheenjohtaja. Hän on ärhäköinyt "meidän" Mannerheimiamme kohtaan syyttämällä häntä "miljoonien leningradilaisten" tappamisesta Suuren Isänmaallisen sodan aikana, jos sallitte tuollaisen nimityksen. Pietarissa (Medinski itse on syntynyt Ukrainassa venäläiseen sotilasperheeseen) on yritetty korjata näkemystä sanomalla, että Mannerheim olisi voinut näännyttää koko kaupungin halutessaan, muttei sitä halunnut. Ja että Stalin mietti ja sanoi ääneenkin, että pitäisi "tappaa ne kaikki". Jonkinlaisena hyvityksenä Medinski oli viime kesänä paljastamassa Mannerheimin muistolaattaa. Hänestä vähän irvittiin, että siinäpä varsinainen kameleontti (viittaa Tšehovin sen nimiseen novelliin).

Potkut Petroskoin kaupunginjohtajalle

Perjantaina 25.12.2015 aamupäivällä pidetyssä kokouksessa Petroskoin kaupunginvaltuusto päätti erottaa kaupunginjohtajan. Suomensin ja sovitin Gleb Jarovoin kirjoittaman nettilehtiartikkelin. Jarovoi on Petroskoin valtionyliopiston politiikantutkija.

Juri Bobryšev: Galina Širšinalla on suora tie duumaan!

Gleb Jarovoi (Глеб Яровой), 7x7

25.12.2015 11:22

Perjantaina 25.12.2015 Petroskoin kaupunginvaltuusto erotti kaupunginjohtajan Galina Širšinan virastaan. 23 kansan valitsemaa äänesti kansan valitseman kaupunginjohtajan virasta erottamisen puolesta ja kolme sitä vastaan. Valtuutettujen päätöstä tuki myös Karjalan päämies Aleksandr Hudilainen.

Tämä menettely on hyvin tuttu Suur-Novgorodin kaupunginjohtajalle Juri Bobryševille. Galina Širšinan tavoin hänkin voitti kaupunginjohtajanvaalissa vuonna 2013 (tarkemmin sanoen hänet valittiin uudelleen toiselle kaudelle). Ja aivan Širšinan tavoin hänetkin erotettiin virastaan vuonna 2015, ei tosin talvella vaan keväällä. Kaupunginduuman valtuutetut päättivät niin 29.5.2015.
Širšinan tapauksen tavoin Bobryševin "impeachmentissäkin" [=virkasyytteessä] käytettiin muotoilua: "Kaupunginjohtajan pitkään [yli kolme kuukautta] kestänyt paikallistehtävien ja erinäisten valtiollisten valtuuksien suorittamatta jättäminen". Kaupunginjohtajaa syytettiin toimettomuudesta kovien talousjätteiden sijoituspaikan rakentamisessa, kunnallisen omaisuuden ala-arvoisesta hallinnasta, siitä ettei hän tarjonnut asuntoja orpolapsille jne.
Bobryšev toimitti valituksen kaupunginduuman päätöksestä oikeuteen, ja tuomioistuin hyväksyi sen. Sitten päätös vahvistettiin lääninoikeudessa. Hän palasi 29.8.2015 hoitamaan virkatehtäviään.
10.12.2015 Novgorodin kaupunginduuman valtuutetut yrittivät toisen kerran erottaa kaupunginjohtajan virastaan, mutta silloin esityksen taakse ei saatu tarvittavaa äänimäärää: Yhtenäistä Venäjää edustavaa kaupunginjohtajaa tukivat opposition valtuutetut, mutta myös jotkut Yhtenäisen Venäjän valtuutetut, jotka pitivät parempana jäädä pois istunnosta.
Petroskoin kaupunginvaltuuston istunnon aattona Suur-Novgorodin kansan valitsema kaupunginjohtaja kertoi 7x7:n kirjeenvaihtajalle kokemuksestaan taistelussa oikeudesta johtaa kaupunkia.
— Juri Ivanovitš, tiedän että teillä on tänään ollut hyvin tiukka päivä. Kiitos, kun suostuitte keskustelemaan.
— Kyllä, tänään meillä täällä hylättiin talousarvio toisessa käsittelyssä... Mutta lopulta se hyväksytään, ennemmin tai myöhemmin. Jokaisesta päätöksestä pitää taistella.

Potkut Petroskoin kaupunginjohtajalle?

Petroskoin juuri palkittua kaupunginjohtajaa ollaan nyt erottamassa. Syynä on se, että hän ei ole tehnyt mitään sellaista, mitä monet kaupunginvaltuutetut ovat odottaneet. Venäjällähän on sellainen asetelma paikallishallinnon voimasuhteissa, että kuntalaisten valitsema valtuusto yrittää usein kampittaa kaupunginjohtajaa. Petroskoin tapauksessa ongelmallista on se, että kaupunginjohtajakin on kuntalaisten valitsema. On todennäköistä, että kuntalaisilta poistetaan tarpeettomana oikeus valita johtajansa.

Petroskoissa asuu noin 250.000 ihmistä. Heistä 87 % on venäläisiä, 4 % karjalaisia ja 2 % suomalaisia. Kaupunki on jaettu kolmeenkymmeneen piiriin, siis ikään kuin vaalipiiriin (okrug), ja jokaisesta niistä valitaan yksi henkilö kaupunginvaltuustoon. Vaalikausi oli nelivuotinen, mutta kun vuoden 2011 vaalit pidettiin, päätettiin samalla pidentää vaalikautta vuodella, jotta ei tarvitse kaiken aikaa käydä turhia vaalikampanjoita.

Kaupunginvaltuuston puoluejakauma vaalikaudella 2011-2016/2017 on seuraava:

Yhtenäinen Venäjä 14

Oikeudenmukainen Venäjä 7

Kommunistinen puolue 5

Jabloko 3

riippumaton 1

Liberaalidemokraattinen puolue eli Žirinovskin puolue jäi ilman edustajaa, vaikka puolueella on toimisto pääkadulla Leninin prospektilla Kavkaz-ravintolan yläpuolella, näkyvällä paikalla. Yhtenäisen Venäjän aluepäämaja on hotelli Pohjolan (Severnajan) naapurissa Marxin kadulla.

Kahdeksan vihaista kaupunginvaltuutettua: Aleksandr Anišin (YV), Aleksei Beljaninov (YV), Sergei Djakonov (KP), Aleksei Jablokov (KP), Valeri Matvejev (rpm), Pavel Sandberg (OV), Igor Šarapov (YV), Sergei Vorobjov (YV) sanoivat, että mistään poliittisesta vainosta ei ole kyse, kun he joko 25.12. tai tänään 16.12. erottavat kaupunginjohtaja Galina Širšinan. On kyllä vaikea uskoa, ettei näillä kahdeksalla miesvaltuutetulla, jotka järjestivät asiasta lehdistötilaisuuteen, olisi ollut ketunhännät kainaloissaan kaupunginjohtajaa kohtaan

Valtuuston puheenjohtaja Gennadi Bondartšuk piti «rouva Širšinan» erottamista valtuutettujen «kiireellisenä tehtävänä». Itse Širšina kertoi jo marraskuussa Ъ-verkkolehdelle, että valtuutetut yrittävät erottaa hänet virastaan. Ъ:n lähteet vahvistavat, että kaupungin hallintoa voi johtaa valtuuston asunto- ja kunnallistalouden komitean puheenjohtaja Anna Pozdnjakova.

Valtuutetut eivät näe kaupunginjohtaja Širšinan työssä mitään myönteisiä tuloksia. Niinpä nämä kansan valitsemat nauroivat räkäisesti sille, että Širšina sai RBK-mediayhtiön Vuoden poliitikon/valtiomiehen palkinnon. Valtuutettu Aleksandr Anišin nauroi äänekkäimmin kertoessaan, että RBK:n palkinto ei aiheuta muuta kuin naurua. Ja valtuutettu Pavel Sandberg vihjaili, ettei päätös ollut aivan rehellinen. Se muka päätettiin käytäväpolitikoinnissa, eikä kukaan tiedä, kuka siitä päätti, mutta kansan äänestystä siinä ei ollut. Hämmästyttävä lausunto, koska RBK:n palkinto nimenomaan myönnettiin kansanäänestyksen tulosten perusteella. Jokaista ehdokasta saattoi äänestää internetissä. Širšinalle palkinto myönnettiin "avoimesta politiikasta alueella, paikallisen itsehallinnon periaatteiden puolustamisesta ja rohkeudesta tehdä päätöksiä". Tämä on jotakin uutta Karjalassa.

Ilmoituksessa, jonka 23 valtuutettua on allekirjoittanut ja toimittanut kaupunginjohtajan virastoon, on 66 sivun mittainen lista vaatimuksia. Petroskoin kaupunkineuvoston nettisivulla on tiedote, jonka liitteenä on lista valtuutettujen vaatimuksista. Listan mukaan Širšina on syyllinen yhteen jos toiseenkin epäkohtaan. Valtuutettu Sandbergin mukaan kahtena vuotena kaupunginjohtajan virkakaudella ei ole rakennettu yhtään kunnallista huoneistoa. Eikä 4000 ihmisen jono ole liikkunut yhdenkään henkilön verran eteenpäin.

Mutta toisaalta kaupunginjohtaja kyllä myönsi vuonna 2014 asunnon 27 kaupunkilaiselle, jotka asuivat vaarallisissa tai asumiskelvottomissa huoneistoissa, samoin kansalaisille, jotka kärsivät vaikeista kroonisista sairauksista, samoin kuin erityisryhmien edustajille, joilla oli oikeus saada asuinhuoneisto normaalista poikkeavassa järjestyksessä. Vuonna 2015 asunto on annettu 32 kaupunkilaiselle.

Valtuutetut syyttivät Galina Širšinaa jopa siitä, ettei hän tule valtuuston istuntoihin. Kahdeksan valtuutetun mukaan mielestä kaupunginjohtaja on jättänyt viimeiset neljä istuntoa väliin. Kaupunginjohtajalla ei ole mitään varsinaista roolia valtuuston istunnoissa. Hän ei toimi esittelijänä eikä kovin paljoa päätösten valmistelijanakaan, joten hänen pääasiallinen tehtävänsä on valtuuston päätösten toimeenpaneminen. Ja siksi valtuutetut potevat tällaista vallantäyteyttä.

Valtuutetut vakuuttelivat, että kaupungin asukkaat ovat pyytäneet heiltä kaupunginjohtajan erottamista. On kuulemma kerätty 25.000 allekirjoitusta vetoomukseen Širšinan erottamisesta. Sellainen valtava määrä allekirjoituksia on kerätty vain kuukaudessa. 20.000 allekirjoitusta oli kuulemma tiedotustilaisuudessa näytetyssä pinkassa.

Vertailun vuoksi, pinkka Karjalan asukkaiden allekirjoituksia, jotka vaativat Hudilaisen eroa, on äsken toimitettu presidentinhallintoon. Kymmentätuhatta allekirjoitusta kerättiin kolme kuukautta! Ovatko keräystaidot olleet huonommat vai eikö Hudilaisesta haluta päästä eroon?

Lehdistötilaisuuden aikana valtuutetut yrittivät kaikin keinoin vakuuttaa, ettei heidän hankkeellaan ole mitään poliittista taustaa. Eivätkä he edes tiedä, millaisen kannan heille lähettää kuvernööri Aleksandr Hudilainen. Suosituksen luonteisen. Mutta Aleksandr Hudilainen on toistuvasti ilmaissut asenteensa Petroskoin kaupunginjohtajaan. Niinpä hän Gazeta.ru-verkkolehden haastattelussa sanoi, että pitää Širšinan joukkuetta epäpätevänä ja kaupunginjohtajan vaalin poistamista hyvänä asiana. Liittovaltion mediassa on usein kirjoitettu kuvernöörin ja Petroskoin kaupunginjohtajan vastakkainasettelusta. Lukuisat asiantuntijat ovat maininneet tämän vastakkainasettelun erilaisissa kuvernöörirankingeissa. Vain Petroskoin kaupunginvaltuutetut eivät näy sitä tietävän.

Valtuusto on ollut tänään koolla klo 10:stä alkaen. Esityslistassa ei kylläkään ole kaupunginjohtajan erottamisasiaa. Ehkä hän sai jatkoaikaa, ja asiaan palataan 25.12.

* * *

Petroskoin kaupunginvaltuutettujen vetoomus

23 kaupunginvaltuutettua on allekirjoittanut vetoomuksen kaupunginjohtajan erottamisesta

Liittovaltion lain 131-FZ (Paikallisen itsehallinnon järjestämisen yleisperiaatteista Venäjän federaatiossa) ja Petroskoin kaupunkipiirin ohjesäännön mukaan kaupunginvaltuustolla on oikeus, mikäli perusteita on, erottaa kaupunginjohtaja.

Tosiseikat, jotka kaupunginvaltuutettujen mielestä ovat kaupunginjohtajan erottamisen perusteena, on koottu kirjelmään "Esityksestä aloitteeksi Petroskoin kaupunkipiirin kaupunginjohtajan G.I. Širšinan erottamisesta virastaan", jonka he joulukuun 10. päivänä jättivät kaupunginjohtajan virastoon. Asiakirjan perusteina oli aineistoa yli kolmen kuukauden aikana toimeenpanematta jätetyistä paikallisista päätöksistä ja liittovaltion lain 131-FZ säätämien valtuuksien käyttämisestä. Laajassa asiakirjassa on nostettu esiin mm. tällaisia asioita:

• Virkaan astumisestaan lähtien nykyhetkeen saakka Petroskoin kaupunkipiirin johtaja on kiinnittänyt huomiota siihen, että paikallisissa kysymyksissä on välttämätöntä tehdä päätös vasta tuomioistuimen niistä tekemien päätösten, syyttäjän reagoinnin tai sisäministeriön orgaanien työntekijöiden kehotusten jälkeen.

• Vuoden 2013 syyskuun 11. päivästä nykyaikaan saakka kaupungin syyttäjäviranomainen on tehnyt 258 syyttäjän reagointiasiakirjaa, joista 92 ovat olleet lain rikkomisia ja 58 ovat olleet protesteja laittomiin oikeustoimiin, joista osa oli normatiivisia. Erikseen on mainittava ne tosiasiat, kun Petroskoin kaupunkipiirin kaupunginjohtaja ei ole pannut toimeen lainvoiman saaneita oikeuden päätöksiä. Tällä hetkellä on 225 Petroskoin kaupunkipiirin hallintoa kohtaan täytäntöönpanomenettelyä. Hallinnollisten sakkojen oikeuden päätösten täytäntöönpanon laiminlyönneistä ylittää tänään kahdeksan miljoonaa ruplaa (104.000 euroa);

• Petroskoin yleissuunnitelmaa ei panna toimeen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi ensisijaisia toimenpiteitä kuten: sadevesiviemärien puhdistuslaitteiden rakentaminen, vesijohtojen puhdistuslaitosten uudistaminen, nestekaasun toimittaminen kuluttajille, korttelialueiden sisäisten pikkupuistojen järjestäminen, pullonkaulojen poistaminen katu- ja tieverkosta.
• Tämän vuoden tammikuun alusta hallinnolle on annettu 231 määräystä puutteiden korjaamiseksi katu- ja tieverkossa. Sille on toimitettu 76 esitystä kansalaisten turvallisuutta uhkaavien syiden poistamiseksi. Näin on huolimatta siitä, että kuluneena vuotena huonojen tieolosuhteiden takia Petroskoissa tapahtui 178 liikenneonnettomuutta, kuoli neljä ihmistä, 212 loukkaanatui saaden eri asteisia vammoja. Samaan aikaan nykyinen hallinto lakkautti jo ennen Širšinan virkaan astumista aloitettujen liikenneturvallisuuden parantamishankkeiden toteuttamisen.

• Kaupunginjohtaja ei käytä valtuuksiaan paikallisesti tärkeiden kysymysten ratkaisemisessa. Muun muassa ei ole pantu toimeen valtion valtuuksin orpojen lasten auntojen sisällyttämistä sosiaaliturvaan. Vuonna 2013 tällaista erityistä kunnallista asuntoa jonotti 84 ihmistä, vuonna 2014 puolestaan 66 ihmistä ja tänä vuonna 119 ihmistä. Tämän lisäksi Petroskoin kaupunginjohtaja ei huolehdi uusien kunnallisten asuntojen rakentamisen varmistamisesta. Koko Širšinan kaupunginjohtajakaudella ei ole tuotettu yhtäkään asuntoa!