Suomi, NATO ja Venäjä

Sanomalehti Karjalainen otti pääkirjoituksessaan lauantaina 5.4. selkeän myönteisen kannan Suomen NATO-jäsenyyteen. Edellisenä päivänä oli uudeksi ulkoministeriksi nimitetty natomyönteiseksi tunnettu Alexander Stubb, jolle Karjalainen ilmeisesti viestinsä esitti. Samaan aikaan oli käynnissä NATOn Bukarestin huippukokous, jossa Venäjän presidentti Vladimir Putin toi julki maansa kannan NATOn laajentumiseen. Venäjän kantaa on kokoomuksen piirissä tulkittu ristiriitaisesti. Eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajan Pertti Salolaisen käsityksen (5.4. TV1 lauantaiseura) mukaan Putinin puhe merkitsi sitä, että Suomen NATO-jäsenyys tuli aikaisempaa epätodennäköisemmäksi, mikäli Venäjän kantaa halutaan kuulla. Ulkoministeri Stubb taas arvioi (8.4.), että Venäjän kanta ei ole muuttunut vaan NATO-jäsenyys on edelleenkin mahdollinen, koska Suomi voi päättää turvallisuuspoliittisista valinnoistaan itsenäisesti.

Mitä Putin sitten sanoi Bukarestissa. Pitämänsä puheen aluksi Putin kuvasi myönteiseen sävyyn Venäjän ja NATOn yhteistyötä rauhankumppanuusohjelman puitteissa mm. Afganistanissa, terrorismin ja huumeiden vastaisessa toiminnassa sekä siviilikriisinhallinnan edellytysten luomisessa. Sen jälkeen hän totesi, että ”Olemme saavuttaneet paljon yhdessä ja tarkoituksemme on jatkaa vastaavanlaisia yhteisiä toimia. Kuitenkin on selvää, että yhteistyömme tehokkuus tulee riippumaan siitä, missä määrin NATO kunnioittaa Venäjän federaation etuja ja missä määrin NATO on halukas tekemään kompromisseja kysymyksissä, jotka muokkaavat Euroopan ja maailman strategista ympäristöä.” Putin jatkoi, että ”Ei ole salaisuus että Venäjän ja NATOn suhteiden kehittämisen tiellä on vakavia esteitä.” Tärkeimpänä esteenä Putin mainitsi NATOn jatkuvan laajentumisen. Lisäksi hän totesi, että ”Pidämme voimakkaan sotilasliiton tuloa rajoillemme suorana uhkana maamme turvallisuudelle. Lupaus, että laajentumisprosessi ei ole suunnattu Venäjää vastaan ei riitä. Kansallinen turvallisuus ei perustu lupauksiin.”

Jos Putinin puhe otetaan todesta, ei liene muuta vaihtoehtoa kuin tulkita se niin, että Venäjä katsoo Suomen mahdollisen NATO-jäsenyyden uhkaksi omalle turvallisuudelleen. Mikäli Suomi ehdoin tahdoin haluaa uhata Venäjän turvallisuutta ei Venäjälle jää muuta keinoa kuin vastata tähän uhkaan politiikan kaikilla tasoilla. Tällöin kysymykseen tulee tietysti taloudellisten, kulttuuristen ym. suhteiden jäädyttäminen. Lisäksi Venäjä tulee lisäämään sotilaallista voimaansa Suomen vastaisella rajalla, ehkä hankaloittamaan rajan ylittävää vuorovaikutusta jne. NATO-jäsenyyden vuoksi kokoomuksen oikeistosiipi näyttää siis olevan valmis vaarantamaan ne saavutukset, joihin Venäjän ja Suomen välisen yhteistyön saralla on viime vuosina ja vuosikymmeninä päästy.

Tämä NATO-myönteinen ja Venäjän vastainen linja näyttää erityisen typerältä juuri nyt, kun Venäjän talouselämä kehittyy myönteisesti, venäläisten ostovoima lisääntyy eli suomalaisen teollisuuden vientimarkkinat laajeneva, kun venäläisturistit tuovat vuosi vuodelta suuremman taloudellisen hyödyn mm. itäsuomalaisille yrittäjille jne. Venäjän ja Suomen taloudellisten ja kulttuuristen sosiaalisten suhteiden myönteistä kehitystä ei voi näillä näkymin estää mikään muu kuin NATO-jäsenyys.



Vesa Puuronen
Kontiolahti

(Vesa Puuronen kuuluu Minun Venäjäni-blogin kirjoittajakuntaan)