Potkut Petroskoin kaupunginjohtajalle

Perjantaina 25.12.2015 aamupäivällä pidetyssä kokouksessa Petroskoin kaupunginvaltuusto päätti erottaa kaupunginjohtajan. Suomensin ja sovitin Gleb Jarovoin kirjoittaman nettilehtiartikkelin. Jarovoi on Petroskoin valtionyliopiston politiikantutkija.

Juri Bobryšev: Galina Širšinalla on suora tie duumaan!

Gleb Jarovoi (Глеб Яровой), 7x7

25.12.2015 11:22

Perjantaina 25.12.2015 Petroskoin kaupunginvaltuusto erotti kaupunginjohtajan Galina Širšinan virastaan. 23 kansan valitsemaa äänesti kansan valitseman kaupunginjohtajan virasta erottamisen puolesta ja kolme sitä vastaan. Valtuutettujen päätöstä tuki myös Karjalan päämies Aleksandr Hudilainen.

Tämä menettely on hyvin tuttu Suur-Novgorodin kaupunginjohtajalle Juri Bobryševille. Galina Širšinan tavoin hänkin voitti kaupunginjohtajanvaalissa vuonna 2013 (tarkemmin sanoen hänet valittiin uudelleen toiselle kaudelle). Ja aivan Širšinan tavoin hänetkin erotettiin virastaan vuonna 2015, ei tosin talvella vaan keväällä. Kaupunginduuman valtuutetut päättivät niin 29.5.2015.
Širšinan tapauksen tavoin Bobryševin "impeachmentissäkin" [=virkasyytteessä] käytettiin muotoilua: "Kaupunginjohtajan pitkään [yli kolme kuukautta] kestänyt paikallistehtävien ja erinäisten valtiollisten valtuuksien suorittamatta jättäminen". Kaupunginjohtajaa syytettiin toimettomuudesta kovien talousjätteiden sijoituspaikan rakentamisessa, kunnallisen omaisuuden ala-arvoisesta hallinnasta, siitä ettei hän tarjonnut asuntoja orpolapsille jne.
Bobryšev toimitti valituksen kaupunginduuman päätöksestä oikeuteen, ja tuomioistuin hyväksyi sen. Sitten päätös vahvistettiin lääninoikeudessa. Hän palasi 29.8.2015 hoitamaan virkatehtäviään.
10.12.2015 Novgorodin kaupunginduuman valtuutetut yrittivät toisen kerran erottaa kaupunginjohtajan virastaan, mutta silloin esityksen taakse ei saatu tarvittavaa äänimäärää: Yhtenäistä Venäjää edustavaa kaupunginjohtajaa tukivat opposition valtuutetut, mutta myös jotkut Yhtenäisen Venäjän valtuutetut, jotka pitivät parempana jäädä pois istunnosta.
Petroskoin kaupunginvaltuuston istunnon aattona Suur-Novgorodin kansan valitsema kaupunginjohtaja kertoi 7x7:n kirjeenvaihtajalle kokemuksestaan taistelussa oikeudesta johtaa kaupunkia.
— Juri Ivanovitš, tiedän että teillä on tänään ollut hyvin tiukka päivä. Kiitos, kun suostuitte keskustelemaan.
— Kyllä, tänään meillä täällä hylättiin talousarvio toisessa käsittelyssä... Mutta lopulta se hyväksytään, ennemmin tai myöhemmin. Jokaisesta päätöksestä pitää taistella.

Potkut Petroskoin kaupunginjohtajalle?

Petroskoin juuri palkittua kaupunginjohtajaa ollaan nyt erottamassa. Syynä on se, että hän ei ole tehnyt mitään sellaista, mitä monet kaupunginvaltuutetut ovat odottaneet. Venäjällähän on sellainen asetelma paikallishallinnon voimasuhteissa, että kuntalaisten valitsema valtuusto yrittää usein kampittaa kaupunginjohtajaa. Petroskoin tapauksessa ongelmallista on se, että kaupunginjohtajakin on kuntalaisten valitsema. On todennäköistä, että kuntalaisilta poistetaan tarpeettomana oikeus valita johtajansa.

Petroskoissa asuu noin 250.000 ihmistä. Heistä 87 % on venäläisiä, 4 % karjalaisia ja 2 % suomalaisia. Kaupunki on jaettu kolmeenkymmeneen piiriin, siis ikään kuin vaalipiiriin (okrug), ja jokaisesta niistä valitaan yksi henkilö kaupunginvaltuustoon. Vaalikausi oli nelivuotinen, mutta kun vuoden 2011 vaalit pidettiin, päätettiin samalla pidentää vaalikautta vuodella, jotta ei tarvitse kaiken aikaa käydä turhia vaalikampanjoita.

Kaupunginvaltuuston puoluejakauma vaalikaudella 2011-2016/2017 on seuraava:

Yhtenäinen Venäjä 14

Oikeudenmukainen Venäjä 7

Kommunistinen puolue 5

Jabloko 3

riippumaton 1

Liberaalidemokraattinen puolue eli Žirinovskin puolue jäi ilman edustajaa, vaikka puolueella on toimisto pääkadulla Leninin prospektilla Kavkaz-ravintolan yläpuolella, näkyvällä paikalla. Yhtenäisen Venäjän aluepäämaja on hotelli Pohjolan (Severnajan) naapurissa Marxin kadulla.

Kahdeksan vihaista kaupunginvaltuutettua: Aleksandr Anišin (YV), Aleksei Beljaninov (YV), Sergei Djakonov (KP), Aleksei Jablokov (KP), Valeri Matvejev (rpm), Pavel Sandberg (OV), Igor Šarapov (YV), Sergei Vorobjov (YV) sanoivat, että mistään poliittisesta vainosta ei ole kyse, kun he joko 25.12. tai tänään 16.12. erottavat kaupunginjohtaja Galina Širšinan. On kyllä vaikea uskoa, ettei näillä kahdeksalla miesvaltuutetulla, jotka järjestivät asiasta lehdistötilaisuuteen, olisi ollut ketunhännät kainaloissaan kaupunginjohtajaa kohtaan

Valtuuston puheenjohtaja Gennadi Bondartšuk piti «rouva Širšinan» erottamista valtuutettujen «kiireellisenä tehtävänä». Itse Širšina kertoi jo marraskuussa Ъ-verkkolehdelle, että valtuutetut yrittävät erottaa hänet virastaan. Ъ:n lähteet vahvistavat, että kaupungin hallintoa voi johtaa valtuuston asunto- ja kunnallistalouden komitean puheenjohtaja Anna Pozdnjakova.

Valtuutetut eivät näe kaupunginjohtaja Širšinan työssä mitään myönteisiä tuloksia. Niinpä nämä kansan valitsemat nauroivat räkäisesti sille, että Širšina sai RBK-mediayhtiön Vuoden poliitikon/valtiomiehen palkinnon. Valtuutettu Aleksandr Anišin nauroi äänekkäimmin kertoessaan, että RBK:n palkinto ei aiheuta muuta kuin naurua. Ja valtuutettu Pavel Sandberg vihjaili, ettei päätös ollut aivan rehellinen. Se muka päätettiin käytäväpolitikoinnissa, eikä kukaan tiedä, kuka siitä päätti, mutta kansan äänestystä siinä ei ollut. Hämmästyttävä lausunto, koska RBK:n palkinto nimenomaan myönnettiin kansanäänestyksen tulosten perusteella. Jokaista ehdokasta saattoi äänestää internetissä. Širšinalle palkinto myönnettiin "avoimesta politiikasta alueella, paikallisen itsehallinnon periaatteiden puolustamisesta ja rohkeudesta tehdä päätöksiä". Tämä on jotakin uutta Karjalassa.

Ilmoituksessa, jonka 23 valtuutettua on allekirjoittanut ja toimittanut kaupunginjohtajan virastoon, on 66 sivun mittainen lista vaatimuksia. Petroskoin kaupunkineuvoston nettisivulla on tiedote, jonka liitteenä on lista valtuutettujen vaatimuksista. Listan mukaan Širšina on syyllinen yhteen jos toiseenkin epäkohtaan. Valtuutettu Sandbergin mukaan kahtena vuotena kaupunginjohtajan virkakaudella ei ole rakennettu yhtään kunnallista huoneistoa. Eikä 4000 ihmisen jono ole liikkunut yhdenkään henkilön verran eteenpäin.

Mutta toisaalta kaupunginjohtaja kyllä myönsi vuonna 2014 asunnon 27 kaupunkilaiselle, jotka asuivat vaarallisissa tai asumiskelvottomissa huoneistoissa, samoin kansalaisille, jotka kärsivät vaikeista kroonisista sairauksista, samoin kuin erityisryhmien edustajille, joilla oli oikeus saada asuinhuoneisto normaalista poikkeavassa järjestyksessä. Vuonna 2015 asunto on annettu 32 kaupunkilaiselle.

Valtuutetut syyttivät Galina Širšinaa jopa siitä, ettei hän tule valtuuston istuntoihin. Kahdeksan valtuutetun mukaan mielestä kaupunginjohtaja on jättänyt viimeiset neljä istuntoa väliin. Kaupunginjohtajalla ei ole mitään varsinaista roolia valtuuston istunnoissa. Hän ei toimi esittelijänä eikä kovin paljoa päätösten valmistelijanakaan, joten hänen pääasiallinen tehtävänsä on valtuuston päätösten toimeenpaneminen. Ja siksi valtuutetut potevat tällaista vallantäyteyttä.

Valtuutetut vakuuttelivat, että kaupungin asukkaat ovat pyytäneet heiltä kaupunginjohtajan erottamista. On kuulemma kerätty 25.000 allekirjoitusta vetoomukseen Širšinan erottamisesta. Sellainen valtava määrä allekirjoituksia on kerätty vain kuukaudessa. 20.000 allekirjoitusta oli kuulemma tiedotustilaisuudessa näytetyssä pinkassa.

Vertailun vuoksi, pinkka Karjalan asukkaiden allekirjoituksia, jotka vaativat Hudilaisen eroa, on äsken toimitettu presidentinhallintoon. Kymmentätuhatta allekirjoitusta kerättiin kolme kuukautta! Ovatko keräystaidot olleet huonommat vai eikö Hudilaisesta haluta päästä eroon?

Lehdistötilaisuuden aikana valtuutetut yrittivät kaikin keinoin vakuuttaa, ettei heidän hankkeellaan ole mitään poliittista taustaa. Eivätkä he edes tiedä, millaisen kannan heille lähettää kuvernööri Aleksandr Hudilainen. Suosituksen luonteisen. Mutta Aleksandr Hudilainen on toistuvasti ilmaissut asenteensa Petroskoin kaupunginjohtajaan. Niinpä hän Gazeta.ru-verkkolehden haastattelussa sanoi, että pitää Širšinan joukkuetta epäpätevänä ja kaupunginjohtajan vaalin poistamista hyvänä asiana. Liittovaltion mediassa on usein kirjoitettu kuvernöörin ja Petroskoin kaupunginjohtajan vastakkainasettelusta. Lukuisat asiantuntijat ovat maininneet tämän vastakkainasettelun erilaisissa kuvernöörirankingeissa. Vain Petroskoin kaupunginvaltuutetut eivät näy sitä tietävän.

Valtuusto on ollut tänään koolla klo 10:stä alkaen. Esityslistassa ei kylläkään ole kaupunginjohtajan erottamisasiaa. Ehkä hän sai jatkoaikaa, ja asiaan palataan 25.12.

* * *

Petroskoin kaupunginvaltuutettujen vetoomus

23 kaupunginvaltuutettua on allekirjoittanut vetoomuksen kaupunginjohtajan erottamisesta

Liittovaltion lain 131-FZ (Paikallisen itsehallinnon järjestämisen yleisperiaatteista Venäjän federaatiossa) ja Petroskoin kaupunkipiirin ohjesäännön mukaan kaupunginvaltuustolla on oikeus, mikäli perusteita on, erottaa kaupunginjohtaja.

Tosiseikat, jotka kaupunginvaltuutettujen mielestä ovat kaupunginjohtajan erottamisen perusteena, on koottu kirjelmään "Esityksestä aloitteeksi Petroskoin kaupunkipiirin kaupunginjohtajan G.I. Širšinan erottamisesta virastaan", jonka he joulukuun 10. päivänä jättivät kaupunginjohtajan virastoon. Asiakirjan perusteina oli aineistoa yli kolmen kuukauden aikana toimeenpanematta jätetyistä paikallisista päätöksistä ja liittovaltion lain 131-FZ säätämien valtuuksien käyttämisestä. Laajassa asiakirjassa on nostettu esiin mm. tällaisia asioita:

• Virkaan astumisestaan lähtien nykyhetkeen saakka Petroskoin kaupunkipiirin johtaja on kiinnittänyt huomiota siihen, että paikallisissa kysymyksissä on välttämätöntä tehdä päätös vasta tuomioistuimen niistä tekemien päätösten, syyttäjän reagoinnin tai sisäministeriön orgaanien työntekijöiden kehotusten jälkeen.

• Vuoden 2013 syyskuun 11. päivästä nykyaikaan saakka kaupungin syyttäjäviranomainen on tehnyt 258 syyttäjän reagointiasiakirjaa, joista 92 ovat olleet lain rikkomisia ja 58 ovat olleet protesteja laittomiin oikeustoimiin, joista osa oli normatiivisia. Erikseen on mainittava ne tosiasiat, kun Petroskoin kaupunkipiirin kaupunginjohtaja ei ole pannut toimeen lainvoiman saaneita oikeuden päätöksiä. Tällä hetkellä on 225 Petroskoin kaupunkipiirin hallintoa kohtaan täytäntöönpanomenettelyä. Hallinnollisten sakkojen oikeuden päätösten täytäntöönpanon laiminlyönneistä ylittää tänään kahdeksan miljoonaa ruplaa (104.000 euroa);

• Petroskoin yleissuunnitelmaa ei panna toimeen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi ensisijaisia toimenpiteitä kuten: sadevesiviemärien puhdistuslaitteiden rakentaminen, vesijohtojen puhdistuslaitosten uudistaminen, nestekaasun toimittaminen kuluttajille, korttelialueiden sisäisten pikkupuistojen järjestäminen, pullonkaulojen poistaminen katu- ja tieverkosta.
• Tämän vuoden tammikuun alusta hallinnolle on annettu 231 määräystä puutteiden korjaamiseksi katu- ja tieverkossa. Sille on toimitettu 76 esitystä kansalaisten turvallisuutta uhkaavien syiden poistamiseksi. Näin on huolimatta siitä, että kuluneena vuotena huonojen tieolosuhteiden takia Petroskoissa tapahtui 178 liikenneonnettomuutta, kuoli neljä ihmistä, 212 loukkaanatui saaden eri asteisia vammoja. Samaan aikaan nykyinen hallinto lakkautti jo ennen Širšinan virkaan astumista aloitettujen liikenneturvallisuuden parantamishankkeiden toteuttamisen.

• Kaupunginjohtaja ei käytä valtuuksiaan paikallisesti tärkeiden kysymysten ratkaisemisessa. Muun muassa ei ole pantu toimeen valtion valtuuksin orpojen lasten auntojen sisällyttämistä sosiaaliturvaan. Vuonna 2013 tällaista erityistä kunnallista asuntoa jonotti 84 ihmistä, vuonna 2014 puolestaan 66 ihmistä ja tänä vuonna 119 ihmistä. Tämän lisäksi Petroskoin kaupunginjohtaja ei huolehdi uusien kunnallisten asuntojen rakentamisen varmistamisesta. Koko Širšinan kaupunginjohtajakaudella ei ole tuotettu yhtäkään asuntoa!

Vuoden poliitikko: kaupunginjohtaja Galina Širšina

Venäjän Karjalan media on täpinöissään, ja ihan hyvästä syystä. Karjalan tasavallan päämies Aleksandr Hudilainen ja Petroskoin kaupunginjohtaja Galina Širšina

Galina Širšina

ovat nyt torstaina ja perjantaina asioilla Moskovassa. Hudilainen, jota on viime kuukausina arvosteltu kovasti, ei näytä saavan lupaamaansa budjettirahoitusta liittovaltion aluekehitysohjelmaan, mikä on ollut hänelle tärkeä tavoite. Širšina puolestaan lähti pokkaamaan mediayhtiö RBK:n (RosBiznesKonsalting) Vuoden poliitikko -palkinnon. Tai olisiko se Vuoden valtiomies?

Širšina yllätti viime paikallisvaaleissa ja voitti Yhtenäisen Venäjän asettaman ehdokkaan, vahvana talousasiantuntijana pidetyn Nikolai Levinin. Mistä on kysymys? (Sallan) Alakurtissa v. 1979 syntynyt Širšina on v. 2001 valmistunut Petroskoin pedagogisesta yliopistosta psykologiksi, johtanut ylioppilaskuntaa, voittanut Venäjän opiskelijajohtajien kilpailun pääpalkinnon, toiminut piskuisessa Jabloko-puolueessa, väitellyt v. 2007 psykologian kandidaatiksi (=meikäläinen lisensiaatin tutkinto) Herzenissä ja v:sta 2010 toiminut Karjalan valtiollisessa pedagogisessa akatemiassa laitoksen johtajana, kunnes vuonna 2013 työpaikka muuttui kaupungintalolle.

Aleksandr Hudilainen

  Tasavallan päämies Hudilainen on haastanut Širšinan monissa asioissa, ja hänellä on ilmeisesti ollut ns. pääkonttorin tuki takanaan, mutta menestyksettä. Širšina on kerännyt sympatiapisteitä modernilla johtajuudellaan ja asioihin paneutuvalla persoonallisuudellaan. Hänet ilmoitettiin RBK:n äänestykseen mukaan, ja nyt kävi niin, että Petroskoin historian ensimmäinen naispuolinen kaupunginjohtaja ohitti äänestyksessä sellaiset vaikutusvaltaiset poliitikot ja julkkikset kuin Tatarstanin presidentin Rustam Minnihanovin, Venäjän keskuspankin puheenjohtajan Elvira Nabiullinan, Venäjän tarkastusviraston johtajan Tatjana Golikovan, liittovaltion veropalvelun päällikön Mihail Mišustinin ja Jekaterinburgin kaupunginjohtajan Jevgeni Roizmanin, joka hänkin on opposition miehiä. Hän pääsi Širšinan kanssa toiselle valintakierrokselle, venäjäksi šort-list.

 Širšinan vaalivoitto on valtapuolueessa pantu Hudilaisen leväperäisyyden syyksi. Kansa äänesti väärin.

Jevgeni Roizman

Viimeisten kahden vuoden aikana tasavallan päämies olisi voinut haastaa Širšinan uusintaotteluun onnistuneilla hallinnollisilla operaatioillaan, mutta kriisiytyvän talouden ja sosiaalipuolen kutistuminen "tehokkaiden manager-johtajien" joukolle olisi ollut lähinnä se ala, jossa kykyjä olisi voinut näyttää. Kuitenkaan Hudilaisen hallinnon yritykset eivät onnistuneet. He eivät saaneet Petroskoin kaupugin hallintoa kontrolliinsa. 

Epäonnistuneiden yritysten jälkeen kuvernöörin hovi (venäjäksi komanda, 'joukkue') alkoi väheksyä ja saattaa huonoon huutoon tasavallan pääkaupungin uutta johtoa. Siinä kävi jopa niin, että tasavallan virkamiehiä huoletti alueen hyvinvoivimman kunnan tilanne paljon enemmän kuin se, että raja-alue putosi pois ulkomaisten investoijien ohjelmista, tai se että opetusta maaseudulla supistettiin.

Kun mediayhtiö RBK ilmoitti, että Galina Širšina on voittanut Vuoden poliitikko -arvonimen, seremonian järjestäjät totesivat Petroskoin kaupunginjohtajan ansainneen palkinnon "avoimella politiikallaan alueella, paikallisen itsehallinnon periaatteiden puoluestamisella ja rohkeudella tehdä päätöksiä". Mikään näistä ominaisuuksista ei kuulu Karjalan tasavallan nykyisen johdon toimintaan. Kuvernöörin hovi pitää tärkeämpänä kulissien takaisia pelejä, paikallisilta itsehallinnoilta (=kunnilta) on jo otettu pois johtajien suora kansanvaali ja siltä ollaan ottamassa pois oikeutta määrätä maankäytöstä. Hallituksen virkamiesten päättäväisyys rajoittuu vain äänekkäisiin ilmoituksiin järjestyksen aikaansaamisesta.

Eilisiltana Petroskoin kaupunginjohtaja Galina Širšina oli RBK:n palkinnon myöntämisseremonian keskeinen sankari. Nuorelle edustavalle naiselle, jonka kaupunginneuvosto vain puoli vuotta aikaisemmin katsoi hoitaneen tehtävänsä kelvottomasti, taputtivat nyt liittovaltion ministerit samoin kuin tunnetut Venäjän poliitikot ja liikemiehet. Ja jotenkin huomaamatta Širšinasta tuli heidän silmissään Karjalan kasvot. Sellaiseen asemaan ei päässyt Leningradin oblastista tullut entinen kunnanjohtaja Hudilainen, joka ei ole onnistunut tasavallan hallinnossa, mikäli voi päätellä alueen yhteiskunnallis-taloudellisista indikaattoreista.

Tämä juttu perustui pääasiassa tähän Valeri Potašovin kirjoittamaan artikkeliin:

Карелия меняетлицо

Vähän muistakin lähteistä on ammennettu. (Kuvat eivät oikein halua mennä sinne, mihin kirjoittaja ne haluaisi.)

Öljyistä kädenvääntöä Jugrassa

Ville Ropponen

Öljynporaus laajenee Jugran eli Hanti-Mansian autonomisessa piirikunnassa. Länsi-Siperian alueella porataan lähes 60 prosenttia Venäjän öljystä. Asia koskettaa meitäkin: Suomi ostaa valtaosan tuontiöljystään Venäjältä.

Öljyteollisuus vahingoittaa ympäristöä ja Jugran alkuperäiskansojen elämää. Hantien, mansien ja nenetsien 1990-luvun aktivismin tuloksena Jugrassa luotiin asetuksia säätelemään öljyteollisuuden ja alkuperäiskansojen suhteita.

Viime vuosina tilanne on jälleen kärjistynyt. Kyse on paitsi taigaluonnosta ja sen asukkaiden elinkeinoista myös hantien uskonnon pyhistä paikoista.

– Sukumme mailta on alettu porata öljyä. Jos tämä jatkuu, emme voi elää alueella. Olemme joutuneet vaihtamaan asuinseutua jo viisi kertaa, nyt saa riittää, sanoo Aleksandr Aipin, 28.

Nuori mies asuu perheineen Varjoganin lähellä Aganjoen varrella kasvattaen poroja. Hän ja seudun hantit pysäyttivät huhtikuussa 2014 Varjoganneft- ja Lukoil-yhtiöiden tiehankkeen.

Hantien mukaan tietä tehtiin ilman virallista lupaa. Tietä oltiin vetämässä Martillovskojen öljyesiintymälle, jonka porausoikeudet yhtiöt olivat ostaneet. Maansiirtokoneiden eteen pystytettiin kota, jossa hantiaktivistit päivystivät. Öljy-yhtiöt veivät asian oikeuteen.

 

Pyhät jäkäliköt

Aipin on tullut Varjoganin kylään seuraamaan perinteisiä melontakilpailuja, ”Oblasin päivää”. Oblas on hantilainen vene, joka vastaa haapiota. Puhuessaan päivettynyt mies kääntelee käsissään jäkälätuppoa, eikä syyttä.

Aganjoen jäkäliköt ovat hanteille pyhiä, sillä niissä palvotaan Aganin haltijatarta. Aipinin suvun jäsenten katsotaan olevan haltijattaren vartijoita. Jäkälä on elintärkeää tietenkin myös poroille.

Aipin on suunnitellut rakentavansa etnoturistireitin läpi alueen pyhien paikkojen. Näin turistit voisivat oppia hantien kulttuurista.

– Moderni sivilisaatio on tullut kriittiseen kääntöpisteeseen, uskoo Aipin.

Hänestä öljynkäytöstä tulisi kokonaan luopua.

 

Velvoitteita öljy-yhtiöille

Varjogan on paikka, josta sai alkunsa Jugran alkuperäiskansojen aktivismi. Syksyllä 1991 varjoganilaiset järjestivät kirjailija Juri Vellan (Aivaseda, 1948–2013) johdolla mielenosoituksen. Öljytuhoihin kyllästyneet kyläläiset sulkivat tien Radužnyin kaupunkiin, eivätkä hätkähtäneet viranomaisten uhkailuista.

Öljy-yhtiöt suostuivat viimein neuvotteluihin. Vuonna 1992 Hanti-Mansiassa säädettiin asetus energiateollisuuden alkuperäisväestölle aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta. Tämä on Venäjällä ainutlaatuista. Muilla maan alueilla energiateollisuutta ei ole velvoitettu korvauksiin.

Vuonna 1992 säädettiin myös asetus sukumaista, joka takaa seudun alkuperäisasukkaille erikokoisten alueiden – alkaen 20 000 hehtaaria perhettä kohti – käyttöoikeuden perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen.

Asetusten ansiosta osa neuvostoaikoina kyliin pakotetuista hanteista palasi asumaan erämaahan. Monet elävät lisäksi osan vuotta erämaassa, vaikka asuisivatkin kylässä.

 

Maa kuuluu valtiolle

Sukumaa-asetus ei kuitenkaan ole omistusoikeus, vaan maa kuuluu valtiolle. Tämä on Aleksandr Aipinin mukaan ongelma. Maan teollista käyttöä on vaikea estää.

Öljy-yhtiöt toki maksavat alkuperäiskansan jäsenille maan käytöstä korvauksena esimerkiksi moottorikelkkoja, veneitä, bensiiniä ja rahallisen kertakorvauksen. Joskus yhtiöt rakennuttavat ihmisille taloja kyliin. Yhtiöiden öljytuloihin nähden tämä on pikkurahaa.

Kyliin muuttaneet hantit repeytyvät usein irti juuriltaan. He joutuvat myös riippuvaisiksi öljy-yhtiöiden ja paikallishallinnon hyväntekeväisyydestä, joka tuskin jatkuu ikuisesti. Työttömyys on kylissä suurta, sillä öljy-yhtiöihin ei juuri palkata alkuasukkaita. Heille on tarjolla lähinnä rooli turismiteollisuudessa.

 

Kulttuurin ryöstöviljely

– Hantien kulttuuria ryöstöviljellään. Heidät laitetaan esittämään kulttuuriaan turisteille, jolloin jäljelle ei jää paljon mitään aitoa, kritisoi elokuvaohjaaja Olga Kornijenko, 54.

Kornijenko on 17 vuoden aikana tehnyt lukuisia dokumenttielokuvia seudun alkuperäiskansoista. Hänen esikoisohjauksensa K putjom hozjaiki Agana (”Aganjoen haltijattaren jäljillä”, 1998) kuvaa Aipinin sukua sen vaeltaessa talvi- ja kesäasumusten välillä Aganjoella. Dokumentissa vilahtaa myös Aleksander Aipin – tuolloin vielä lapsi.

Varjoganista on kotoisin myös Aipinin suvun suuri poika, kirjailija ja kansanedustaja Jeremei Aipin. Hän on istunut vuosia Hanti-mansian duumassa, puhunut alkuperäiskansojen puolesta, pohtinut hanteille omaa öljy-yhtiötä ja koettanut ajaa läpi selkeämpiä sääntöjä öljy-yhtiöiden maksamista korvauksista.

Kornijenkolta Aipin saa myös kritiikkiä.

– Jeremei Aipin pyrki kyllä ensin tukemaan sukulaisiaan öljy-yhtiöitä vastaan. Sen jälkeen kun hänelle soitettiin yhtiöistä, hän pesi kätensä.

Kornijenko myöntää, että duumaedustajana Aipin on sidottu poliittiseen järjestelmään: öljy-yhtiöiden maksamien verojen osuus piirikunnan budjetissa painaa paljon.

 

Suora toiminta vaikeaa

Estääkseen öljynporauksen sukumaallaan Aleksandr Aipin on ollut yhteydessä Venäjän Greenpeaceen ja Obinugrilaisten nuorten järjestöön. Greenpeace on levittänyt tietoa tapahtumista ympäri Venäjää.

– Järjestömme on valmis auttamaan kamppailussa, sanoo Obinugrilaisten nuorten järjestön aktiivi Korina Prasina, 20, kaukaisesta Korlikin kylästä.

Suorasta toiminnasta tuskin kuitenkaan voi olla kysymys, sillä se on tehty Venäjällä vaikeaksi. Teiden katkaisusta tai öljytöiden pysäyttämisestä voidaan määrätä kovia rangaistuksia. Mielenosoituksiin tarvitaan Venäjällä lupa, eivätkä Hanti-Mansian vallanpitäjät luultavasti myönnä lupaa, epäilee Prasina.

 

Psykologista painostusta

Aipinin mukaan valtaelimet ovat myös kohdistaneet häntä auttaneisiin henkilöihin ankaraa psykologista painostusta.

Obinugrilaisissa nuorissa vaikuttaa useita lainopillisen koulutuksen saaneita. Kamppailua pyritäänkin jatkamaan juridisin keinoin oikeussaleissa. Pyritään löytämään lainkohtia, joiden avulla hantien käyttämä alue saataisiin varjeltua öljymiehiltä.

Aipinin mailla on juuri käynyt biologeja arvioimassa öljyteollisuuden tuhoja. Biologit koettavat myös löytää harvinaisia eläin- ja kasvilajeja. Jos harvinaisia lajeja löytyisi, voitaisiin paikallisduumassa koettaa ajaa läpi asetus alueen suojelemisesta.

Pyhän järven puolustaja

Varjoganin kamppailua enemmän Venäjällä on saanut julkisuutta hanteille pyhän Imlor-järven puolustajan, šamaani Sergei Ketšimovin tapaus. Venäläiset mediat ovat kirjoittaneet tapauksesta, ja valtakunnalliseen tietoisuuteen se nousi elokuussa, kun tv-kanava Dožd esitti aiheesta dokumentin.

Ketšimovia uhkaa jopa kahden vuoden vankeusrangaistus oikeudenkäynnissä, joka alkoi elokuussa Surgutin kaupungissa. Šamaanin väitetään esittäneen tappouhkauksia Surgutneftegaz-öljy-yhtiön työntekijöille. Surgutneftegaz on aloittanut poraukset Imlor-järvellä, jonka alueella on tutkimusten mukaan jopa miljoona tonnia öljyä.

Muut alkuperäisasukkaat ovat muuttaneet pois seudulta, vain Ketšimov on jäänyt kasvattamaan poroja. Hän ei ole suostunut sopimuksiin yhtiöiden kanssa, vaan arvostellut laitonta öljynporausta ja ympäristötuhoja alueella.

Tiettävästi Ketšimov piestiin pahoin jo noin vuosi sitten, kun hän pullikoi öljy-yhtiölle. Oppi ei mennyt perille. Nyt jugralaisen šamaanin taipumattomuus joutuu oikeusistuimen mitattavaksi. Šamaanin puolella ovat toistaiseksi olleet vain Obinugrilaisten nuorten järjestö ja Venäjän Greenpeace.

Hantien mytologiassa Imlor on paikka, jossa kaikki elämä alkoi. Imlor-järven saaressa tapahtui myös tärkeä kamppailu: jättimäinen karhu, taivaan jumalan Torumin sanansaattaja, taisteli Jugan-jumalan kanssa ja haavoittui kuolettavasti.

Seudun eri hantisuvuilla on ollut tapana kokoontua järven rannalle uhraamaan taivaan ja maan jumalille.

Fakta

Länsi-Siperiassa sijaitsevalla Hanti-Mansian (Jugra) autonomisessa piirikunnassa on noin 1,45 miljoonaa asukasta. Heistä hanteja on on 0,9 prosenttia, manseja 0,5 prosenttia ja metsänenetsejä 0,1 prosenttia. Alkuperäiskielet ovat etäistä sukua suomelle. Surgutneftegaz ja Lukoil ovat Venäjän suurimpia öljy-yhtiöitä. Suurin esiintymä on Nižnevartovskin kaupungin pohjoispuolella oleva Samotlorin öljykenttä. Myös Samotlor-järvi on hanteille pyhä.

Öljy-yhtiöiden maksamien verojen osuus Jugran budjetista on noin 85 prosenttia.

Viime vuosina Venäjällä on raportoitu keskimäärin 10 000 öljyvuotoa vuosittain. Tuorein vahinko sattui Rosneftille, kun öljyä vuosi kesäkuussa Objokeen lähellä Neftejuganskia. Venäjän Hydrometerologisen keskuksen arvion mukaan noin 4,5 miljoonaa tonnia öljyä menetetään vuosittain putkien vuotaessa.

Artikkeli on ilmestynyt Kansan Uutisten Viikkolehdessä 2.10.2015 ja lehden nettiversiossa täällä ja täällä.

Miten sanktio-Suomessa pärjätään? Кому в Саво жить хорошо?

Energiaseminaarin jälkeen oli suppea furšet ala-aulassa: tikun nokassa ruokapaloja enimmäkseen lihansyöjille, mutta oli myös hedelmänpaloja. Väkijuomissa löytyi myös. Menin mutustelemaan pystypöydän ääreen, jossa oli kaksi nuortamiestä mustissa puvuissaan ja krakat kaulassa ynnä nuorehko nainen. Miehet olivat Gazpromin tytäryhtiön Mežregiongazin eli MRG:n palkollisia, nainen puolestaan konsultti kaiketi omassa yrityksessään. MRG on itse asiassa 300 yhtiön ryväs, joka hoitaa kaasunsiirtoa alueiden (=läänien, oblastien) välillä kuluttajille sekä teollisuudessa että asutuskeskuksissa.

Venäläisten kanssa rupatellessa small talkin aiheeksi päätyy usein Suomi ja erityisesti se, millaista elämä nyt on Suomessa. Niin siinä kävi nytkin, ja sen jälkeen sivuttiin vähän maailmanpolitiikkaa ja rahaakin.

– Mitenkäs siellä nyt pärjätään, kun on nämä sanktiot? Taitaa olla Suomen energiahuolto vakavissa vaikeuksissa.

– Eiväthän sanktiot vaikuta energiatoimituksiin. Meillä maakaasu on vain noin 9 % koko energiankulutuksesta, ja kaikki kaasu tulee Venäjältä. Öljy tuodaan Rotterdamista, Venäjältä ja milloin mistäkin.

– Entäs kivihiili, poltetaanko sitä Suomessa? Sehän on fossiilinen polttoaine.

[Konferenssissa olimme kuulleet pari puheenvuoroa, jossa maakaasukin esitettiin ei-fossiilisena ja siten jokseenkin haitattomana ja ennen kaikkea saasteettomana tuotteena, jota on saatavissa rajattomasti.]

– Nyt muutamat kaupungit ovat korvanneet turvetta Siperiasta tuotavalla kivihiilellä, ja sen osuus lienee nyt 15 %. Mutta niistä pakotteista, nehän koskevat eniten elintarvikekauppaa. Varmaan olette itsekin huomanneet, että Valion tuotteet katosivat kaupoista.

Näillä teemoilla mentiin vähän aikaa, kunnes siirryttiin maailmanpolitiikkaan.

– Onko Suomeen tullut paljon pakolaisia?

Selitin, mitä kautta pakolaisia on tullut ja annoin jonkinlaisen numeroarvionkin.

– Taitavat joutua kehnoihin oloihin, kun heitä ei haluta Suomeen.

– Heitä on sijoitettu vastaanottokeskuksiin kaikenlaisiin rakennuksiin, kuten vanhoihin kouluihin, ympäri maata. Nyt kuuluu valituksia, että haluaisivat suuriin kaupunkeihin eivätkä maalle. Heille maksetaan se mikä muillekin avuntarvitsijoille.

– Mitä luulette, miksi pakolaisia tulee juuri nyt?

– Vaikea sanoa, syitä on monia. Välimeren yli on smugglattu tulijoita jo vuosikaudet. Heitä tulee Afrikan keskiosista asti.

– Mutta miksi Syyriasta tulee juuri nyt?

– Ei meille Syyriasta ole tullut lainkaan vaan valtaosa Irakista. Kurdeja meillä on ollut jo neljännesvuosisata, ja Suomella on siellä hyvä maine.

– Kyllä teille tulee Syyriasta.

– Ei, eikös Venäjä hoida syyrialaiset tulijat, – arvelin kokeillen kepillä jäätä. Ilmiselvästi vihjailut tarkoittivat, että länsi on masinoinut isot joukot syyrialaisia mm. Suomeen, jotta saataisiin toimia Venäjän intressejä vastaan. Keskustelu ei tästä oikein edennyt, mutta rahasta voi aina puhua. Siispä siitä puhuttiin.

– Onko se totta, että Suomessa maksetaan kaikille ihmisille 800 e/kk, vaikka olisivat työttöminä?

– Se on nyt tuore aloite, joka on heitetty mietittäväksi. Kansaneläkelaitos on asettanut asiantuntijaryhmän kehittelemään erilaisia malleja ja laskeskelemaan, millaisiin lopputuloksiin niillä päästäisiin. Nyt rahaa tulee eri lähteistä: palkan lisäksi esim. eläke, asumistuki, toimeentulotuki. Tulonsiirtoja on paljon. Tämä on keskustelu, jota on käyty 1980-luvulta asti.

– Mutta maksetaanko työttömille?

– Tietysti heille maksetaan työttömyyskorvausta.

– Mutta maksetaanko 800 euroa?

– Jos työtön ei ole liiton eikä kassan jäsen, hän saa peruspäivärahana jotain 550 euroa miinus verot. Jos hän on jäsen, hän saa 500 päivän ajan korvausta, jonka suuruus riippuu tuloista ennen työttömyyttä.

– Montako prosenttia palkasta? Onko sata?

– Ei läheskään. Hyvä jos 40. Suomi ei pysty tässä asiassa kilpailemaan jonkin, sanotaan Tanskan tai Hollannin kanssa.

Tulonsiirroissa riitti ihmettelemistä. Kaasubisneksen tiimellyksessä sellaisia ei ehkä tule ajateltua, vaikka on niitä toki Venäjälläkin – tosin sillä erotuksella, että työttömille ei makseta korvauksia.

Poistuin iltajunalle. Siellä Fontanka-kanavan suupuolella hiffasin, että pienehkö bussi numero 212 menee toiselle puolelle kaupunkia suoraan Leninin aukiolle eli Suomen rautatieasemalle. Niinpä könysin pienen laukkuni kera sisään. Kyyti maksoi törkeästi enemmän kuin isoilla linja-autoilla, 40 ruplaa. Iso bussi veloittaisi vain 28 ruplaa. Ajatelkaas nyt, 60 eurosenttiä kaksykskakkosella mutta vain 42 senttiä haitaribussilla! Siellä eivät englantilaiset saalistusfirmat ole päässeet jylläämään paikallisliikenteessä.

Suomen asemaa vastapäätä on monipuolinen ruokakauppa, joka kuuluu ketjuun nimeltä Pitjorotška (Пятёрочка) eli Viitonen. Pjat' (пять) on viisi, pitjorka eli pjatjorka (пятёрка) on viitonen, joten sen diminutiivimuoto pitjorotška (пятёрочка) voisi olla suomeksi viitokainen(?).

Joka tapauksessa Viitokais-kaupasta ostin purtavan lisäksi Baltikan hyvää nollaolutta. Tiedättehän nämä olutturistit, jotka raahaavat lähiulkomaista olutta Suomeen! Horjuttavat Alkon tasetta. Olen siis sellainen surkimus. Mutta kyllä piti ostaa kaksi prosenttiolutta ihan vain tölkkien takia. Nevskoje (Невское) on tehnyt sarjan oluttölkkejä samaan tyyliin kuin ennen vanhaan oli purkkakuvia: kerää koko sarja, saat hyvän mielen. Nevskoje-tölkkien kyljissä on jääkiekkoilijoiden kuvia. Kontinental'naja-liigassa pelaava pietarilainen jääkiekkojoukkue, viime vuoden liigamestari SKA lienee tehnyt diilin olutfirman kanssa. Minun valintani oli puolustaja Anton Belov.

Baltika (Балтика) oli tehnyt seiskaoluelleen erikoistölkkejä, joiden kuvituksena on toisenlaisia sankareita. Käteeni sattui suunnittelijainsinööri Nikolai Moisejev. Mutta pääasia oli tölkkisarja nimeltä Made by Russians, senniminen dokumenttifilmien sarja kuulemma kertoo tavallisista venäläisistä, jotka ovat saaneet maailmanlaajuista tunnustusta ammatissaan. Heistä kerrotaan tarinoita nettiosoitteessa madebyrussians.ru.

Hieman tuo sarjan nimi haiskahtaa nationalismilta, tai ainakin yltiöpatriotismilta, ja kun tekstin näkee oluttölkissä, sehän indikoi, ettei Baltikan panimolla ole töissä muita kuin etnisiä venäläisiä. - Insinööri Moisejevin taustalla on toisella puolella iso silta ja toisella avaruusasema parine kosmonautteineen. Monipuolinen taituri!

Yliopiston rehtori: Suomi elää vieraalla järjellä

Pietarissa toimivan Ammattiliittojen humanistisen yliopiston rehtori Aleksandr Zapesotski kirjoitti huhtikuun alussa Komsomolskaja Pravdan Pietarin painoksessa Suomesta aika happamaan sävyyn. YLE teki siitä uutisen ainakin nettisivullensa, mutta muuten rehtorin näkemykset jäivät vaille kommentointia.

En tiedä, tarvitseeko näitä näkemyksiä enää kommentoida, mutta laitanpa jutun nähtäväksi tälle palstalle. Suomennos on minun, ja kaikkihan tietänevät, etten ole mikään suomentaja. Mutta jos haluat lukea sen venäjäksi, tässäpä on myös linkki KP:n nettisivulle.

Tapani Kaakkuriniemi

http://www.spb.kp.ru/daily/26360/3242558/

Комсомольская Правда

Общество | Общество

Александр ЗАПЕСОЦКИЙ (1 Апреля, 13:10)

Aleksandr Zapesotski: Miksi pietarilaiset pian lopettavat matkustamisen Suomeen

Pietarin ammattiliittojen humanistisen yliopiston rehtori katsoo, että talousyhteydet ja matkailu kuivuvat kokoon

Pietarilaisten on aika myydä huvilansa Suomessa ja etsiä muita šoppailupaikkoja. Viime aikoina tuon maan pietarilaisille myöntämien viisumien määrä on noussut yhteen miljoonaan vuodessa. Mutta on syitä olettaa, että Venäjä sulkee pian Karjalan kannaksella apposen avoinna olevat rajaportit, ja talousyhteydet ja matkailu kuivuvat kokoon.

Melkein 70 vuotta toisen maailmansodan jälkeen suhteemme tämän naapurin kanssa kehittyivät kasvamalla, mutta tilanne muuttuu radikaalisti. Muutama päivä sitten Suomen hallituksen puheenjohtaja Aleksander Stubb syytti Venäjää halusta ”luoda kansainvälisiä lakeja” ja ilmoitti ”vastakkainasettelun aikakauden” alkaneen. Kuten eräs tunnettu venäläinen poliitikko sanoi, ”tällaista ei ole koskaan ollut, ja nyt taas!”

Suomi onnistui monen vuosikymmenen aja tasapainoilemaan Venäjän ja lännen välissä ja sai tästä valtavia etuja. Tämän ihmeen nimi on johdon viisaus, se kun otti opikseen sodasta Neuvostoliiton kanssa. Molemmat maat kärsivät silloin hirvittäviä ihmismenetyksiä. Venäjä työnsi rajaa kauemmas Leningradista, ja suomalaisilta meni pitkäksi aikaa maku lännen etuja noudattelevasta venäläisvastaisesta politiikasta.

Heidän taloutensa koki tappion jälkeen täydellisen romahduksen. Vanhempi sukupolvi ei vielä nykyäänkään voi tyynenä katsella sieniä, koska 1940-luvulla heillä ei ollut mitään muuta syötävää.

Myöhemmin Neuvostoliiton hallitus teki paljon hyvää naapurilleen. Sen puolueettomuus on anteliaasti maksettu. Jopa munien tuotantoa Leningradin alueella muutettiin, jotta niitä voitiin viedä Suomeen. Sota Venäjän kanssa oli suomalaisilta suljettu aihe, poliitikot kehuivat järjestelmällisesti Leniniä itsenäisyyden myöntämisestä maalle, ja talous suuntautui Neuvostoliittoon. Eikä lännenkään kanssa riidelty, vaan noudatettiin tunnontarkasti tasapuolisen suhtautumisen politiikkaa. Eikä Neuvostoliitto enempää halunnutkaan.

Maamme romahdus sysäsi suomalaiset integraatioon Euroopan unionin kanssa. Ja aluksi se antoi heille vaikuttavaa talouden kasvua. Sen lisäksi he eivät olleet unohtaneet Venäjä-yhteistyön hyötyjä.

Muistan, kuinka 1990-luvun alussa pidin siellä luentoa. Meneillään oli keskustelu Venäjän ja Viron revenneistä suhteista. Valitin silloin, että Suomessa tilanne oli venäläisille verrattomasti suotuisampi, mutta kielimuuri ei sallinut tuoda perhettä kesällä.

Mitä siitä syntyikään! Tauolla kymmenet liikemiehet ympäröivät minut ja alkoivat kertoa, kuinka he kaikki jo opiskelevat venäjän kieltä. Että pian kaikissa kaupoissa heillä tulee venäjänkieliset myyjät: ”Anna mummon ja lasten matkustaa meille, ettekä tule pettymään meihin.” Suunnilleen niin myös tapahtui, ja pietarilaiset ryntäsivät naapurien luo. Keskiluokalle tuli tavaksi täyttää joka viikko ruokakori korkealaatuisilla ja edullisilla tavaroilla suomalaisissa liikkeissä.

Näyttää siltä, että tämä ystävyys on päättynyt. Suomi on otettu Yhdysvaltojen kontrolliin. Näin on käynyt vakavasti ja pitkäksi aikaa.

Ensinnäkin, huomattava osa vanhan maailman lahjakkaasta nuorisosta opiskelee tai on harjoittelussa Yhdysvalloissa. Kyseessä on politiikan ja liike-elämän eliitti. Amerikkalainen koulutusjärjestelmä pystyy ohjelmoimaan uudelleen sellaisenkin tulipunaisen kommunistin kuin Dalia Grybauskaitėn. Ei ole sattumaa, että komsomolilainen Mihail Saakašvili rakastaa nyt länttä niin paljon, että on valmis myymään maansa heille. Ihmiset palaavat Yhdysvalloista agentteina myös ilman muodollista värväystä.

Toiseksi amerikkalaiset kontrolloivat nykyisin täysin Euroopan unionin tiedotusvälinejärjestelmää. Lännessä 93 % uutisista on alun perin kolmen yhdysvaltalaisen korporaation tai niiden EU:ssa toimivien tytäryhtiöiden tuotantoa. Sen lisäksi yksikään suuri mediumi Eurostoliitossa ei voi tulla toimeen ilman ylikansallisten yhtiöiden maksamia mainosbudjetteja, ja niitä yhtiöitä kontrolloivat juuri amerikkalaiset.

Kolmanneksi koko EU-maiden eliitti on Yhdysvaltain erikoispalvelujen myssyn alla. Se antaa laajat mahdollisuudet valita ja seurata ”omia”, yletä uraportailla.

Tämän seurauksena EU-maissa on nykyään muodostunut johtokerros, joka toimii vastoin kansallisia etuja. Demokratian mekanismejakin Yhdysvaltain kontrollissa käytetään erittäin taitavasti. Ei ole sattuma, että Hermann Schröder hävisi aikanaan vaalit puolentoista prosentin ääniosuudella Merkelille, Strauss-Kahn ei päässyt lainkaan vaaleihin Ranskassa, ja Suomessa tuli pääministeriksi Stubb, joka on käynyt koulut ja valmistunut yliopistosta Yhdysvalloissa. Hän on olemukseltaan amerikkalainen.

Nykyään Suomessa on käynnissä valtionjohdon sukupolvenvaihdos. Kekkosen tasoisten kansallisten suurmiesten tilalle tulee hyviin pukuihin sonnustautuneita vilkkaita poikia, joiden juuret eivät ole Suomessa. He ajattelevat henkilökohtaisen urakehityksen kategorioilla ja pelaavat amerikkalaisten säännöillä uneksien jostakin sellaisista paikoista, joilla nyt ovat Federica Mogherini ja Donald Tusk. Tämän joukon elämäntyön kruunu ei ole oman maan kukoistus vaan mukava kabinetti jättiläiskorporaation toimistossa, jossa tilille kertyy joitakin miljoonia dollareita vuodessa.

Suomesta tulee limitrofialue [=reuna-alue] ja sitä odottaa kansallinen katastrofi. Limitrofi on tieteellinen termi, joka alun perin merkitsi Rooman imperiumin raja-alueita, joiden kuului taata imperiumin sotajoukkojen ylläpito. Sitten poliitikot alkoivat nimittää limitrofiksi sitä valtioiden kokonaisuutta, jotka muodostettiin vuoden 1917 jälkeen Venäjän alueella, ja sen jälkeen Neuvostoliiton sortumisen yhteydessä. Ensisijaisesti sillä tarkoitettiin Viroa, Latviaa, Liettuaa, Puolaa ja Suomea.

Nykyään asiantuntijat katsovat, että mainitut maat sijaitsevat sivilisaatioiden välisten murtumien rajoilla eivätkä periaatteessa pysty olemaan täysivaltaisia suvereeneja valtioita, vaan säntäilevät yhdestä voimakeskuksesta toiseen.

Oikeastaan Suomella ei ole minkäänlaista erityismerkitystä Yhdysvalloille. Niinpä se on jonkinlaista pikkurahaa: metsiä, järviä, kallioita. Eikä väestöä juurikaan ole, ei ole öljyä eikä kaasua, puhumattakaan ydinaseista. Ja tämä luonnonihme sijaitsee kartalla jossakin etäällä amerikkalaisten eduista. Se ei ole Iran eikä Pakistan. Sinne ei pidä ikinä sijoittaa kopeekkaakaan.

Mutta mekanismit sellaisten pikkurahojen keräämiseksi omaan varastoon antaa olla -periaatteella on saatu toimimaan hyvin. Aluksi Neuvostoliiton jälkeisenä aikana Baltian maiden ja muun Itä-Euroopan maiden ahmaisuun, sitten Saksassa, Ranskassa, Italiassa.

Nyt lähes joka päivä uutistoimistot siteeraavat herra Stubbia: milloin hän uhkaa(!) Venäjää jollakin Ukrainan vuoksi, milloin on huolestunut meidän suhteistamme Ossetian kanssa, milloin miettii Suomen jäsenyyttä NATOssa... Hän on tällainen planetaarisen mittakaavan ajattelija. Hänen pitäisi pohdiskella omia jogurtinvalmistajiaan, mutta hän huolehtii osseeteista ja on kiireinen. Eikä Stubb ole siellä ainoa sellainen.

Kaiken tämän pälpätyksen media julkaisee. Krimin tapahtumien amerikkalainen tulkinta nosti muutaman päivän ajan tavallisten suomalaisten kiinnostusta NATO-jäsenyydestä viidellä prosentilla. Suomi osallistuu jo, täysin vuoden 1947 Pariisin rauhansopimusta loukaten, Pohjois-Atlantin allianssin sotaharjoituksiin. En epäile, etteikö NATO muutaman vuoden pehmityksen jälkeen vedä naapurimme mukaan. Ja he kärsivät Viron, Latvian ja Liettuan kohtalon.

Kohtalo on epäkiitollinen. Jotta pietarilaisten rahoilla hyvin voivan Etelä-Suomen asukkaat näkisivät tulevaisuutensa, heidän tarvitsee matkustaa Viron Venäjään rajoittuville alueille ja katsoa, mitä siellä tapahtuu. Köyhyys ja autioituminen ovat ensin Kotkan, Lappeenrannan ja Imatran kohtalona ja sen jälkeen kaikkien muiden alueiden. Näköjään sellainen on historiallinen välttämättömyys.

Esimerkiksi viime vuonna kävi ilmi, että 10 % Liettuan vastasyntyneistä kansalaisista (yli 15 % vastasyntyneistä etnisistä liettualaisista) näki päivänvalon... Englannissa. Nämä ovat sekatyöläisten ja tiskarien lapsia, jotka eivät koskaan palaa Baltiaan. Ja kuinka paljon heitä on muissa maissa? – Näyttää siltä, että Neuvostoliiton jälkeisessä Baltiassa ei ole enää toimintakykyistä väestöä jäljellä. Täydellinen hajoaminen, kaikki ovat lähteneet pois. Venäläisten rahojen sijaan sinne tulivat amerikkalaiset hyökkäysvaunut.

Surullinen näköala, eikö vain? Sitä ei haluaisi uskoa. Mutta juuri näin käy, jos Suomi taas lakkaa ajattelemasta kansallisia etujaan ja uudelleen alkaa noudattaa vieraita oppeja. Mielenkiintoinen havainto: EU:n ja Venäjän välinen tavaranvaihto on pudonnut 10 %, Ison-Britannian 19 %. Mutta vaihto USA:n kanssa kasvoi 5,6 %. Amerikkalaiset yhtiöt valtaavat eurooppalaisten paikat.

Suomalaisten elintarvikkeiden vienti Venäjälle supistui viime kuukausina 70 %. Vastaavasti kansainvälinen luokituslaitos Fitch Rating alensi ennustetta Suomen pitkän aikavälin luokituksesta kaikkein negatiivisimpaan.

Ja viimeisin uutinen: Suomen puolustusministeri Carl Haglund sanoi, että NATOn ja Venäjän konfliktissa tämä maa ei jää sivustakatsojaksi. Haluavat taas sotia kanssamme...

Hyvistä asioista: kun Venäjällä on saatu valmiiksi suurenmoiset rakennushankkeet Vladivostokissa, Sotšissa ja Krimillä, vuoroon tulee nähtävästi Karjalan kannaksen kylpylävyöhykkeen kehittäminen. Kaukonäköiset ihmiset ovat ostaneet siellä valtavia maa-alueita eivätkä tee niillä mitään. Toistaiseksi eivät tee, mutta vain vain toistaiseksi – jonkin aikaa. Näyttää siltä, että se aika on lähellä.

Pentti Stranius: Mies, joka muutti maailmanhistoriaa

Gorbatshov, Mihail. Näin sen muistan (Najedine s soboi). Minerva Kustannus Oy,

2015 (suom. Mirko Harjula)

Mihail Gorbatshov (s. 1931) on kirjoittanut elämästään ja myös toimistaan Venäjän kohtalon vuosina ennenkin. Näin sen muistan on silti häneltä kattavin omaelämäkertateos. Muistelmat ulottuvat varhaislapsuudesta aina vuoteen 1991, jolloin Neuvostoliitto hajosi. Imperiumin romahdus on usein kirjattu juuri Gorbatshovin nimiin, mutta totuus näyttäytyy hänen muistelmissaan toisenlaiselta.

Mihail ja Raisa

Muistelmat alkavat poikkeuksellisella esipuheella. Siinä Gorbatshov palaa vuoteen 1999 ja muistelee koskettavasti Raisa-vaimonsa kuolemaa. En ole lukenut toista venäläistä niin sanottua suurmiesmuistelmaa, jossa tekijä näin herkän tunteellisesti kertoisi perheestään, yksityiselämästään ja erityisesti rakkaudestaan vaimoonsa. Mihailin ja Raisan rakkaustarina kulkee kautta kirjan ja suhde on selvästi ollut suurten tunteiden täyttämä, ellei peräti venäläinen ”vuosisadan rakkaustarina”.

Neuvostoliiton puolue-elämän tasolla Raisa ja Mihail edustivat täysin uudenlaista tyyliä ja politiikkaa. Pariskunnan oli helppo liikkua lännessä, osallistua vaikka Nancy ja Ronald Reaganin tai Margaret Thatcherin illanistujaisiin: Raisa hakkasi glamourillaan, kielitaidollaan, vaatetuksellaan ja sivistyneisyydellään kaikki lännen leidit.

Perestroika ja glasnost

Mihail Gorbatshovin kausi (1985-91) tunnetaan perestroika ja glasnost -termeistä. Perestroika tarkoittaa ”uudelleenrakentamista”, glasnost ”avoimuutta”. Gorbatshovin mielestä nämä käsitteet edellyttivät toinen toistaan. Hän halusi alunperin demokratisoida neuvostososialismia, ei tuhota maata, edes sosialismin perusteita, vaan rakentaa neuvostomalli tasavertaisten tasavaltojen liitoksi. Kävi kuitenkin toisin. Puoluejohtajaksi vuonna 1985 valitun Gorbatshovin vastustajina toimi aivan liian monta juonittelijaa. Gorbatshovin mielestä Boris Jeltsin ja niin Valko-Venäjän kuin Ukrainankin puoluejohtajat hajottivat imperiumin, koska halusivat omien tasavaltojensa, tulevan IVY:n (Itsenäisten valtioiden yhteisön) johtajiksi. Niin sanottu Belovezhin IVY-sopimus syntyi muistelijan mukaan täysin epädemokraattisesti, kansojen selän takana.

Imperiumi hajosi alta ja Gorbatshov ei ollut vuoden 1991 lopussa enää minkään valtakunnan johdossa. Syksyn 1991 kaappausyritys eristi perheen Mustalle merelle ja tankin päällä puhuva Jeltsin keräsi pisteet ja kansansuosion. Vaimo Raisa sairastui samaan aikaan vakavasti - ja Gorbatshovista tuli pelkkä marionetti. Muistelijan suureksi ansioksi luen sen, että hän ei ryhdy erittelemään Boris Jeltsinin alkoholismin asteita ja käytöksen äkkikäänteitä, jotka monen tutkijankin mukaan vaikuttivat suuresti Venäjän kohtaloihin. Toki selväksi käy ettei Jeltsin Gorbatshovilta anteeksiantoa saa.

Toisaalta, Gorbatshov ei myöskään anna paljon arvoa kansanliikkeille, jotka suuresti myötävaikuttivat neuvostovaltion siirtymiseen historiaan. Muistelmista käy ilmi selkeä Kreml-keskeisyys: kaikkea johdettiin ylhäältä, myös perestroikaa. Uskoako vai ei?

Kirjan kirjoittamisen hetkellä, viisi vuotta sitten, Vladimir Putin on vielä arvossa arvaamattomassa. Tällä hetkellä, keväällä 2015 Gorbatshov ajattelee Putinista hieman toisin - Ukrainan tapahtumien, opposition kurittamisen, sensuurin ja Boris Nemtsovin murhan valossa? Putin ei ole venäläislähteiden mukaan edes suostunut tapaamaan Gorbatshovia. Ennen näiden päämiesten keskustelut olivat jokavuotisia.

Yhtymäkohtia UKK:n uraan

Mihail Gorbatshov tuli politiikkaan oloista, jotka muistuttavat Lepikon torpan Urho Kaleva Kekkosen elämäntarinaa. Stavropolin laitamilla kasvanut maalaisperheen vesa ei unelmoinut puolueurasta, vaan halusi olla alunperin tutkija ja tiedemies.

Sinnikkyydellään hän pääsi Moskovan yliopistoon, missä myös rakkaussuhde Raisaan alkoi. Maaseutu oli hänelle rakas ja kotiin palattiin aina kun mahdollista. Uran alkuvaihe Kaukasuksen juurella ei ollut lainkaan upea: Mihail ja Raisa asuivat ja perustivat perhettä muutaman neliön vuokrayksiössä, missä oli kylmä, välillä nälkä eikä palkka riittänyt edes perustarvikkeisiin.

Talonpoikaismenneisyys ei unohdu Kremlissäkään, vaan juuri ”maaseudun tulevaisuus” on jatkuvasti läsnä kun uudistuksia suunnitellaan. Gorbatshovin johtopäätös neuvostososialismin ongelmista on lopulta puoluejohtajanakin karu ja ymmärrettävä. Vähintäänkin rivien välistä käy ilmi, että valtio teki suurimmat virheensä pakottaessaan talonpojat 1930-luvulla kolhooseihin, estäessään maalaisten liikkumisen vapaasti ja tuhotessaan yksityistalouden ja pientilat. Kirjoittajan omaiset, ”kulakit”, jotka oikeasti olivat tavallisia pienviljelijöitä, saivat maksaa tästä politiikasta ja kolhoosilaitos oli yksi neuvostososialismin tuhon siemen.

Elämäkerran plussat ja miinukset

Mihail Gorbatshov on valtiomies, joka on tottunut vakuuttamaan yleisönsä ja myös vaikutti koko maailman kohtaloihin. Ei hän turhaan kuitannut Nobelin rauhanpalkintoa. Elämäntyö on ollut järisyttävän tärkeä. Harva tietää niistä asevarustelua rajoittavista uudistuksista, joita Gorbatshov esitti monella foorumilla. Esiintyjänäkin hän oli vailla vertaa, erilainen ja rehellinen. Kaikki tämä näkyy tekstissä, yksityiselämän ohella, sillä Kremlin juonikuvioita valottavat ”juorutkin”ovat poikkeuksellisen valaisevia. Gorbatshov tietää herkullisia yksityiskohtia Neuvostoliiton viimeisistä johtajista, ”elävistä ruumiista”.

Gorbatshovin omaelämäkertaa pitää silti katsoa subjektiivisesti, hänen tarinanaan. Kukaan elämästään raportoiva ei ole koskaan täysin objektiivinen. Silti Gorbatshov paljastaa itsestään, myös Kremlin sisäpiireistä asioita, jotka kertovat paljon suurvallan viime hetkistä. Hän oli välillä kovinkin epävarma, mutta tiukka moralisti suhteessa puoluetoveriensa syrjähyppyihin tai etuisuuksiin, vaikka niistä itsekin paljolti nautti. Selvästi hän katuu myös sitä, että ei pystynyt pienentämään puna-armeijan määrärahoja sosiaalipolitiikan hyväksi. Niin sanotusta ”kieltolaista”, vodkan myynnin rajoituksista hän on yhä tyytyväinen, joskin pahoillaan lieveilmiöistä.

Näin sen muistan on tyyliltään harvinaisen henkilökohtainen teos, jossa puoluekiemurat, neuvostovaltion arkielämä ja perhehistoria kulkevat rinta rinnan. Mihail Gorbatshov joutui mielestään tahtomattaan tehtäviin, joissa muutettiin maata ja maailmanhistoriaa. Välttämättä tekijä ei ole maailman lahjakkain kynämies eikä suomentajakaan aina vältä venäläisen kirjoitustyylin kömpelyyksiä. Silti muistelmat ovat oikeasti suurta tunnustuskirjallisuutta. Niitä täydentää vielä teoksen loppuliite, johon on koottu hyvä henkilöhakemisto ja Gorbatshovin muita tekstejä, muun muassa puhe Nobelin rauhanpalkinnon luovutuksessa 1991.

Pentti Stranius

Pietarin jätevesien käsittely edistyy, kehittyy ja täydellistyy

Hyvät puhtaan luonnon ystävät!

Viime torstaina kävelin Pietarissa Amiraliteetin ja Vaskiratsastajan luona Nevan rantakatua pitkin, jossa oli isot kaivuutyöt meneillään. Kaivureita piti väistellä välillä puusiltoja pitkin kulkemalla, välillä mutkittelemalla. Kukaan ei vastannut asiallisesti kysymykseeni, mitä siinä kaivetaan. Kanaalia, sanoi joku. Kadulleko?
Perjantaina kaupungista poistuessani poimin telineestä ilmaislehden ja lueskelin sitä paluumatkalla. Kas kummaa, siihenhän kaivettiin kokoojaviemäriä, joka veisi jätevesiä puhdistamoon.

Ihan kokonaan en usko sitä, mitä Pietarin viemärilaitoksen johtaja alempana kertoo, että sini- ja viherlevät Suomenlahdessa olisivat muisto vain. Onhan Suomen rannoilla ja etenkin Turun saaristossa leväkukinta vuotuinen riesa, joka korostuu lämpiminä kesinä. Ja olen kyllä itsekin käynyt Terijoen hiekkarannalla haistelemassa levän ynnä muun tavaran maatumisen hajuja.

Mutta miksipä tässä tupeaisin omaa analyysiani asiasta tekemään! Tässä koko lehtijuttu sinunkin luettavaksesi:

Metro-lehti (Pietari), 13.3.2015

Pelastettujen hylkeiden määrä nousee jo kymmeniin

Tapahtuma. Suomenlahden vuosi, joka alkoi 21. tammikuuta 2014 Suomen pääkaupungissa Helsingissä, on päättynyt.

Igor Karasjov

igor.karasev@metronews.ru

Pietarissa vietettiin Suomen lahden vuoden virallisia päättäjäisiä. Sen suojelijoita olivat Venäjän, Suomen ja Viron presidentit Vladimir Putin, Sauli Niinistö ja Toomas Ilves.

On arvioitu, että tämän vuoden aikana kolmessa maassa on järjestetty yli 250 Suomenlahteen liittyvää tapahtumaa. Tämä tarkoittaa erilaisia tieteellisiä tutkimuksia, tuotannollisia hankkeita, temaattisia konferensseja ja valistustilaisuuksia. Päätehtävänä oli kiinnittää yhteiskunnan huomiota Suomenlahden ongelmiin ja auttaa ratkaisemaan näitä ongelmia, ja tämä tehtävä on ratkaistu. Suomenlahden vuoden järjestelyihin osallistui aktiivisesti Pietari ja Pietarin vesilaitos Vodokanal.

— Meille tämän vuoden päätapahtuma oli uskoakseni Merinisäkkäiden tutkimus- ja suojelukeskuksen avaaminen Repinossa, ilmoitti valtionyritys Pietarin Vodokanalin pääjohtaja Felix Karmazinov. — Tällaista keskusta ei ole sen paremmin Venäjältä kuin Itämeren alueen naapurimaissammekaan. Pelastettujen eläinten määrä nousee jo kymmeniin. Ja nyt keskus on täysin valmis ottamaan vastaan uusia hoidokkeja.

Tästä saattoivat lyhyesti vakuuttua myös Venäjän luonnonvarainministeri Sergei Donskoi, Pietarin kuvernööri Georgi Poltavtšenko, Suomen ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka, Viron ympäristöministeriön kansleri Andres Talijärv ja muut vieraat, jotka vierailivat eilen 12. maaliskuuta Merinisäkkäiden tutkimus- ja suojelukeskuksessa.

Tärkeänä tuloksena muutama vuosi sitten Pietarissa aloitetusta työstä Suomenlahden ja Itämeren pelastamiseksi Felix Karmazinov pitää sini- ja viherlevien määrän merkittävää vähenemistä lahdessa.

— Oli aika, jolloin lahden rantaan ei voinut kesällä mennä, koska siellä leijui mätänevien levien inhottava lemu. Lisäksi ne ovat voimakkaita allergeenejä. Tänä päivänä tilanne on perusteellisesti muuttunut. Ja satelliittikuvissa näkyy selvästi, että Suomenlahti on nyt käytännössä vapaa sini- ja viherlevistä, mainitsi Vodokanalin johtaja.

Kysymys on siitä, että kun vielä 1970-luvun lopussa kaikki jätevedet päästettiin ilman minkäänlaista puhdistusta lahteen, niin nyt Pietarissa puhdistetaan jo 98,5% jätevesistä. Sen lisäksi Helsingin komission Itämeren suojelua koskevien kansainvälisten suositusten mukaan käsitellyn jäteveden typpipitoisuus ei saa ylittää 10 mg/l eikä fosforipitoisuus 0,5 mg/l.

Tulevina vuosina Pietarissa taataan jäteveden sataprosenttinen käsittely. Sitä varten täytyy sulkea kaikki jäljellä olevat suorat jätevesipäästöt. Erityisesti Amiraliteetin rantakadun kokoojaviemärin rakentamisen ansiosta voidaan sulkea kuusi suoraa jätevesipäästöpaikkaa kaupungin keskustassa.

— Tuhat kuutiota jätevettä päivässä näyttää vähältä. Mutta se on keskellä kaupunkia, lähellä on Vaskiratsastaja, eikähän käsittelemättömän jäteveden purku sellaisessa paikassa korista kaupunkiamme. Siksi olemme rakentamassa kokoojaviemäriä. Nämä työt valmistuvat toukokuun alussa, sanoi Feliks Vladimirovitš.

Vodokanalin Investointiohjelmaan sisältyy myös Ohtan kokoojaviemärin rakentaminen (jolla voidaan ratkaista Ohtan saastuminen), suorien päästöjen sulkeminen lähellä Karpovka-joen alueella ja muiden jäljellä olevien suorien purkupaikkojen sulkeminen.