Lyhyen talvisen päivän pimetessä ja hengityksen höyrytessä tulipalopakkasta 26. tammikuuta lähti Mari Ušem-kansalaisjärjestön hallituksen jäsen Galina Kozlova kävellen työstä kotiin. Ympärillä humisi Mari-Elin pääkaupunki Joškar-Ola. Lumi narskui askelten alla. Yhtäkkiä kulman takaa syöksyi nuori mies, löi Kozlovan katuun, ja sitten satelivat potkut päähän. Uutissivusto www.mari.ee mukaan mies myös kaasutti Kozlovaa hermot lamauttavalla kaasulla.
Hyökkäyksen yhteydessä Kozlovalta koetettiin siepata laukku, jossa oli Mari Ušemin asiakirjoja, vähän rahaa ja erään kirjailijan käsikirjoitus – Kozlova on myös kirjallisuuslehti Ontšõkon päätoimittaja. Mari Ušemin mukaan Kozlovan pahoinpitely ei voinut olla pelkkä ryöstön yritys. Kozlova oli yli kuukauden sairaalahoidossa. Hän kärsi kallovammoista ja kaasusta johtuvista näköhäiriöistä.
Hyökkäys Kozlovan kimppuun ei ole suinkaan ainoa vastaava tapahtuma. Vuoden 2001 jälkeen, jolloin Leonid Markelov valittiin Mari-Elin presidentiksi, kymmeniä kriittisiä toimittajia, kansalaisaktivisteja ja oppositiojohtajia on pahoinpidelty ja tapettu Marissa. Lisäksi satoja Markelovin poliittisia vastustajia on irtisanottu työstä tai asuinnoistaan, ihmisiä on uhkailtu, painostettu, haastettu oikeuteen milloin minkäkin syyn varjolla ja uhattu sulkea poliittisista syistä mielisairaalaan. Kriittisten sanomalehtien ilmestyminen on estetty.
Volgan halkoma Mari-El lepää 800 kilometriä Moskovasta itään. Mari on maaseutua, pellot ja korvet vuorottelevat. Kylissä marin kieli ja perinteet elävät, harvat kaupungit ovat venäläistyneempiä. Mari-Elin tasavallan 728 000 asukkaasta 43 prosenttia on suomensukuisia mareja. 80 prosenttia mareista osaa äidinkieltään. Lähes puolet kaikista mareista asuu mualla kuin nimikkotasavallassaan, kuten naapuritasavalloissa Tatarstanissa ja Baškortostanissa. Mari on köyhä alue, jonka budjetista jopa 70 prosenttia tulee Moskovasta.
Presidentti Markelov kuului Vladimir Žhirinovskin Liberaalidemokraatteihin, mutta siirtyi sittemmin Putinin Yhtenäinen Venäjä - puolueeseen. Vuonna 2005 Putin myönsi Markeloville ”Kansojen ystävyyden” kunniamerkin. Marissa ajetaan alas marinkielistä koulutusta; marilaisen luontouskon museo on suljettu; marilaisella teatterilla ja kulttuurikeskuksella on ollut vaikeuksia.
Marin kieltä opetettiin aiemmin pääkaupungissa Joškar-Olassa 30 koulussa, nykyään vain kuudessa. Markelovin aikana Marissa on suljettu yli 40 koulua, ja marin kielen opiskelijoiden määrä on pudonnut 25 prosenttia. Maaseudulla kouluja suljetaan laittomasti ja ilman kylähallintojen suostumusta.
Kansalaisjärjestöt tähtäimessä
Puhuessaan lokakuussa 2006 suomalais-ugrilaisten kansalaisjärjestöjen kongressissa Helsingissä Vladimir Kozlov näki valonpilkahduksen, koska yhtäkään marilaisaktivistia ei ollut pahoinpidelty vuoteen. Kozlov on yleismarilaisen neuvoston Mer Kangašin puheenjohtaja. Hän päätoimitti aiemmin Kudo+Kodu-lehteä, jonka julkaisun viranomaiset ovat estäneet. Hänet pahoinpideltiin kadulla helmikuussa 2005. Kozlov ei olisi voinut erehtyä traagisemmin: pahoinpidelty Galina Kozlova on hänen vaimonsa.
Näyttää siltä, että ”suojasää” on Marissa päättynyt ja paluu Putinin presidenttiaikana takaisin kierrätettyihin neuvostometodeihin jatkuu. Viime joulukuussa Joškar-Olan oikeusistuin kielsi marien vanhimman vuonna 1917 perustetun Mari Ušemin toiminnan vedoten Venäjän uuteen järjestölakiin, joka antaa viranomaisille laajat oikeudet suitsia järjestöjä. Marin korkein oikeus kuitenkin peruutti alemman oikeusistuimen päätöksen poistaa Mari Ušem yhdistysrekisteristä.
Viime joulukuussa tuomittiin marilaisen luontonuskon ylipappi, Vitali Tanakov, 120 tunniksi pakkotyöhön ”kiihotuksesta viranomaisia vastaan”. Alun perin syyte kuului "uskonnolliseen, rodulliseen ja kansalliseen vihaan kiihottaminen". Syyte perustui Tanakovin julkaisemaan kirjaseen ”Pappi puhuu”, jossa hän mm. tarkastelee marilaisia perinteitä, kritisoi kolonialismia ja esittää teorian venäläisten polveutumisesta suomalais-ugrilaisista kansoista.
Ihmisoikeusjärjestöjen AGORA ja Ihminen ja Laki mukaan Tanakovin tuomio oli laiton ja siinä rikottiin sanan- ja mielipiteenvapautta. Mari Ušemin puheenjohtajaa Nina Maksimovaa vastaan nostetut syytteet Tanakovin kirjasen levittämisestä kumottiin. Silti Maksimovaa estettiin viime lokakuussa matkustamasta Helsinkiin suomalais-ugrilaisten kansalaisjärjestöjen seminaariin.
Vastakaikuja
Mari-Elin kiristyneestä ilmapiiristä kielii myös loanheittokampanja, joka kohdistui seudulla liikkuneisiin suomalaistoimittajiin. Volgan alueen uutisivustolla www.news12.info
kirjeenvaihtajan Mia Pajun johdolla, tarkoituksenaan kerätä kompromettoivaa informaatiota”. Artikkelissa oltiin ärtyneitä, että suomalaistoimittaja julkeaa esittää kysymyksiä marin kielen asemasta Marin presidentille.
Päätöslauselmassaaan 15.3. Euroopan parlamentti tuomitsi jyrkästi Kozlovan pahoinpitelyn, joka ei toistaiseksi ole johtanut tuomioihin tai edes pidätyksiin, sekä jatkuvan aktivistien, johtavien kulttuurihenkilöiden ja riippumattomien toimittajien vainoamisen ja pahoinpitelyn Mari-Elissa. Viimeksi Euroopan parlamentti otti kantaa Marin tilanteeseen toukokuussa 2005.
Julkaistu aiemmin suppeampana versiona Maaseudun tulevaisuus 25.5.2007
Tekstit
3 kommenttia:
Mari-Elin tasavalta on polittiikkansa värikkäiden tapahtumien perusteella eräs Venäjän mielenkiintoisemipia alueita. Hyvin surullisella tavalla.
Suosittelen Leonid Markelovin googlaamista.
http://kompromat.flb.ru/name.phtml?fam=399
Se mitä itse löysin, kertoo, että Mari-Elin presidentti näyttää olevan hyvin vakavissa riidoissa kaikkien kanssa: alueen talouselämän, eri ministeriöiden ja valtiollisten palvelujen (esim. FSB:n ja MVD:n) paikallisen johdon, paikallishallinon (mm. kahden alueen suurimman kaupungin pormestarien), omien alaistensa, median ja kaikkien muidenkin kanssa, jotka eivät hyväksy hänen kyseenalaista auktoritaarista johtamistapaansa.
Markelov on asemaansa hyväkseen käyttävä talousrikollinen, joka ei pieksätyty ihmisiä poliittisen vakaumuksensa taikka etnisten mielipiteittensä takia, vaan siksi, että he häiritsevät hänen vaurastumistaan alueen asukkaiden hyvinvoinnin kustannuksella. Hän näkee uhkana minkä tahansa yksilön, yhteisön tai joukkoliikkeen, joka ei jaa hänen näkemyksiään. Markelov on kuin pienemmän, alueellisen mittakaavan rosvoparoni a la Boris Berezovski, joka on jollakin ihmeen keinolla onnistunut pysymään virassaan. Markelovin häirinnän ja ajojahdin uhreina on niin venäläisiä kuin mareja ja muidenkin vähemmistöjen edustajia.
Yllämainitun perusteella kyseenalaistan artikkelin kirjoittajan tulkinnan siitä, että kyseessä on etninen konflikti taikka pakkovenäläistämisen ilmentymä. Lisäksi saman kirjoittajan useammat viimeaikaiset artikkelit käsittelevät samaa nationalismin, kansallisuuksien välisten suhteiden, rasismin ja ksenofobian ilmentymien muodostamaa aihepiiriä. Pulmana näyttää olevan sen, että kirjoittaja näkee kaikissa Venäjältä löytämistään lieveilmiöistä valtiollista nationalismia eri muodoissaan. Ehkä nationalismi-aiheiset artikkelit Venäjästä käyvät hyvin kaupaksi...
Kyseenalaista toki aivan mitä haluat. Mielipiteitähän maailmaan mahtuu.
Markelovin harjoittamien sortotoimien motiivina ovat toki myös taloudelliset syyt. Kuten usean muunkin vallanpitäjän toimien motiivina. Mari-Elissa vainon kohteina eivät suinkaan ole pelkästään marilaiset, vaan kaikki presidenttiä kohtaan kriittiset tahot.
Tästä huolimatta erityisesti marilaiset ja marilainen kulttuuri ovat joutuneet Markelovin kurmutuksen kohteeksi. Ehkäpä siksi, että marilaiset ovat iso vähemmistö(43 % tasavallassa) ja he ovat voimallisesti vaatineet oikeuksiaan ja vastustaneet melko yhtenäisenä rintamana Markelovin autoritarismia. Marilaisia mm. pilkataan usein Marinmaan valtamediassa. Mareja mustamaalataan juopoiksi ja rikollisiksi, "sairaaksi kansaksi", "alitajuisesti alttiiksi separatismiin tai terrorismiin", jne. Tämä on aika selkeää kiihotusta kansanryhmää vastaan.
Artikkelissa en sitä paitsi erityisesti painota, että Marissa olisi käynnissä etninen konflikti. Väitteesi on täysin omaa tulkintaasi.
On hyvinkin mahdollista, että enemmänkin Marinmaan opposition vaatimukset(mm. demokratia, vapaat vaalit, sananvapaus, samat kulttuuris-kielelliset oikeudet mareille ja venäläisille)ovat saaneet keskusvallan hermostumaan, eikä niinkään asian etninen puoli, jota vain sitten käytetään tekosyynä konfliktin eskaloimisessa.
Syytä Markelovin keskittymisestä nimenomaan marilaisten sortoon voi ehkä etsiä presidentin persoonasta. Hän on henkilönä rasistinen ja autoritaarinen. On myös vahvoja viitteitä, että presidentinhallinnolla on yhteyksiä uusnatsijärjestöön nimeltä Venäläisten kansallinen yhtenäisyys(Russkoje Nacionalnoje Jedinstvo), jonka entisiä ja nykyisiä jäseniä presidentinhallinnossa myös vaikuttaa useita. On mahdollista, että kyseisen uusnatsijärjestön kautta on järjestetty vastustajien pahoipitelyitä ja tappoja.
Tällä hetkellähän keskusvalta tuntuu näkevän kansalaisjärjestöjen lisäksi uhkana myös ja nimenomaan vähemmistöt, joiden oikeuksia on jo usean vuoden hilattu alaspäin samalla kun Venäjä on kehittynyt esimerkiksi lainsäädännöllisesti monokansallisen valtion suuntaan(vaikka se ei sitä tietenkään tosiasiassa ole).
Lopussa jatkat asiattomia vihjailujasi, että artikkelini oisivat asiantuntemattomia tai tarkoituksellisen vääristeltyjä. Vihjaat myös, että kirjoittaisin vääristeltyjä juttuja hyötyäkseni taloudellisesti.
Varsinkin kun et perustele ilkeämielisiä väitteitäsi mitenkään, totean ne ilman muuta tarkoitushakuiseksi ja kyyniseksi mustamaalausyritykseksi, joka ei tule onnistumaan.
Erityisen hyvää kuvaa itsestäsi et retoriikallasi kykene luomaan. Uskoisin, että lähes jokainen näkee lävitsesi.
Ville hyvä,
Artikkelissasi mainittiin nimeltä vain seuraavat henkilöt: Yleisradion suomalainen toimittaja Mia Paju, mariaktivistit Galina Kozlova, Vladimir Kozlov, Vitali Tanakov ja Nina Maksimova (joilla kaikilla on venäläiset nimet); Mari-Elin presidentti Leonid Markelov (venäläinen), hänen entinen puoluetoverinsa Vladimir Žhirinovski (juutalainen) ja Venäjän presidentti Vladimir Putin (venäläinen).
Leonid Markelovin hallinnon mielivallan uhreista puhuttaessa ei yllämainittujen mariaktivistien lisäksi mainittu kenenkään muun kansallisuutta tai nimeä.
Ahdisteltujen medioiden ja järjestöjen luettelossa ei mainittu kuin marien järjestöjä. Sama koski kouluja.
Minulle ihan oikeasti syntyi artikkelista sellainen mielikuva, että syrjinnän ja ajojahdin uhrit ovat vain mareja, koska muita kansallisuuksia ei mainittu.
Jollen olisi käyttänyt melkein tuntia Markelovin googlailuun ja taustojen selvittämiseen, ainakin minulle olisi myös jäänyt tuo mielikuva Mari-Elin tapahtumista.
Jos jutun tarkoituksena oli osoittaa Leonid Markelovin hallinnon kummallisuuksia luomatta sellaista mielikuvaa, että kyseessä on etnisesti suuntautunut ajojahti, olisiko siitä pitänyt mainita tavalla taikka toisella?
Oman pikaisen tutkimukseni tuloksena taas näyttää siltä, että kyseessä on keinoja kaihtamaton valtakamppailu Leonind Markelovin ja hänen lähipiirinsä ja koko muun Mari-Elin sellaisen väestön välillä, joka ei hyväksy hänen tavoitteitaan ja metodeitaan sukupuoleen, kansallisuuteen ja uskontoon katsomatta.
Ahdistelu ja painostus eivät uhrien kansallisuudesta riippuen muutu yhtään sen hyväksyttävimmäksi, mutta mielestäni tällä on lukijan kannalta merkitystä, varsinkin jos puhumme suomalaisista lukijoista ja suomensukuisista mareista.
Lähetä kommentti