14.6.2007

Viktor Tsoi täyttäisi 45 vuotta – tekstit yhä ajankohtaisia


Olin toki kuullut ystävältäni Artjom Troitskilta jo paljon ennen perestroikaa leningradilaisesta KINO:sta ja sen johtohahmosta Viktor Tsoista, mutta kun näin hänet vihdoin ”livenä” kesällä 1987, olin aivan haltioissani. Sellaista energiaa ja vetovoimaa en ollut nähnyt kenelläkään uuden neuvostorockin solistilla. Ja olin sentään nähnyt sitä ennen Mashina Vremenin Andrei Makarevitsineen, Akvariumin Boris Grebenshtshikovineen , Zvuki Mu:n Pjotr Mamonovineen jne.

Viktor Tsoi esiintyi KINO:nsa kanssa Moskovan elokuvafestivaalin kuuluisassa ensimmäisessä PROK:issa (Professionalnyi klub), joka toimi koko festivaalin ajan Dom kinossa. Jos koskaan Moskova kiinnosti tuolloin ulkomaalaisia; kerrankin festivaalille ei tarvinnut kahta kertaa pyytää elokuvamaailman tähtiä. PROK:in puitteissa järjestettiin kiivaita poliittisia keskusteluja ja yömyöhään rock-konsertteja.

Ainoana kuvausryhmänä kuvasimme Cristian Valdesin kanssa myös KINO:n konsertin. Cristian kuvasi ja minä äänitin uudella videokalustollamme. Tällä sivulla olevat kuvat (katso alla olevasta venäjänkielisestä jutusta) on pysäytetty Cristianin kuvaamasta videosta. Ne vahvistavat mielikuvaani, että salin yleisö reagoi hyvin erilailla näkemäänsä ja kuulemaansa.

Nuoret, joiden joukosta erottaa joitakin silloin vielä jokseenkin tuntemattomia, tulevia tähtiä kuten Garik Sukatshevin, olivat innoissaan. He täyttivät salin etuosan hyppien, tanssien ja laulaen Tsoin mukana. Vasemmalla salissa näkyy pöytiä, joissa istuu maailman huippunäyttelijöitä kuten Oleg Jankovski ja Robert de Niro. En huomannut heidän juurikaan innostuneen Tsoin esiintymisestä. Kappale ”Хочу перемен – Haluan muutosta” tai ”Мы ждем перемен – Odotamme muutosta ” (esiintyy discografioissa kummallakin nimellä), jonka kuvasimme, oli juuri valmistumaisillaan olevasta Sergei Solovjovin elokuvasta ASSA.

Yhtä suuri yllätys kuin oli Viktor Tsoi lavalla, oli hän sen jälkeen Dom kinon näyttämön takahuoneessa, jossa kävin juttelemassa hänen kanssaan. Siinä hän istui pienenä ja ujona yhtä ujon vaimonsa Marinan vieressä. Töin tuskin sain hänet vastaamaan kysymyksiini. Vastakohtaisuus estradin jättiläiseen oli hämmentävä. En enää muista kuvasimmeko haastattelun.

Kun Viktor Tsoi kuoli auto-onnettomuudessa Neuvosto-Latviassa 15.elokuuta 1990, kirjoitti Komsomolskaja Pravda kaksi päivää myöhemmin:
"Tsoi merkitsee kansakuntamme nuorille ihmisille enemmän kuin yksikään poliitikko, kuuluisuus tai kirjailija. Näin siksi, että hän ei koskaan valehdellut eikä myynyt itseään. Hän oli oma itsensä ja pysyy sellaisena. Et voi olla uskomatta häntä. Tsoi on ainoa rokkari, jonka imago ja todellinen elämä eivät eronneet toisistaan, hän eli niin kuin lauloi…Tsoi on rockin viimeinen sankari".

Täsmälleen vuosi laulajan kuoleman jälkeen kuuntelin elokuun putshin aikana Valkoisen talon luona kun nuoret lauloivat yöllä nuotion ääressä:

Muutoksia vaativat sydämemme,
Muutosta vaativat silmämme
Naurussamme ja kyynelissämme
Suoniemme sykkeessä
Muutosta!
Me odotamme muutosta


21.6.2007 venäläiskorealainen Viktor Tsoi täyttäisi 45 vuotta.

Reijo Nikkilä
Spektr NEDELI № 23
08.06.2007

4 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Venäjän-tietäjät! Kertokaa enemmän Tsoista! Hänen laulujensa teksteistä, piiloviestiestä (?)...Miksi tällaisista tyypeistä meillä ei tiedetä mitään?

Nimetön kirjoitti...

Katso lisää esim.

http://russmus.net/band.jsp?band=Kino

Löytyy lyriikat ym. Hieno bändi, hieno mies.

Nimetön kirjoitti...

Lyhyt pätkä kyseisestä konsertista:

http://www.youtube.com/watch?v=xcHA3eQ1Lis

Reijo Nikkilä kirjoitti...

Vihdoin saatiin edes jossakin muodossa nettiin varsinkin venäläisten Tsoi-fanien minulta vuosikausia pyytämä pätkä 1987 kuvaamastamme, kuvaaja Cristian Valdes, konsertista Moskovan Dom Kinossa. Tosin Ville tässä puhuu osittain musiikin päälle, mutta hyvä näinkin.