7.6.2007

Shtrafbat - Rangaistuspataljoona

Tänään alkaa TV1:ssä v. 2004 Venäjällä televisiossa esitetty 11-osainen sotasarja, joka ei varmaankaan ole saippuaa. Sen on käsikirjoittanut Eduard Volodarski, jonka monet muistanevat parinkymmenen vuoden takaisesta Moi drug Ivan Lapshin ( Ystäväni Ivan Lapshin ). En ole nähnyt Shtrafbatia, mutta paljon siitä puhuivat ihmiset Venäjällä. Hesarissa oli tänään asiallinen Petri Immosen juttu leffasta. Nähtäväksi jää kuinka paljon siinä on Immosen mainitsemaa "patriotismin alleviivausta paatoksella, jollaisesta eurooppalaisissa sotadraamoissa on luovuttu kauan sitten". YLE:n omassa esittelyssä ei ole jaksettu kaivaa alkuperäisnimeä, vaan on tyydytty englanninkieliseen käännökseen.
- ja venäjäksi Novaja Gazetan juttu
Lähettänyt kello

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ensi jakso toi mieleen muutaman vuoden takaisen jenkkisarjan "Taistelutoverit". Se oli ihan mukiinmenevä sarja, muistaakseni kymmenosainen, mutta vähän niinkuin lälläriä tähän venäläiseen verrattuna.
Hauska lapsus tuossa Ylen puffitekstissä muuten: "Päähenkilönä on Puna-armeijan upseeri Vasilii Tverdokhlebov, joka joutuu natsien panttivangiksi...". Että oikein panttivangiksi! Sotavangeiksi niitä viittä ja puolta miljoonaa neukkua kutsuttiin.
HS:n kriitikko oli kirjoittanut elokuvan sankarin sukunimen hienosti oikein Tverdohlebov (suom. Kovaleipäinen) eikä englantilaisittain kuten Ylen puffitekstissä oli.

8. kesäkuuta 2007 klo 1.19
Leonid Yakovlev kirjoitti...

Ihan hyvä näin ensimmäisen katsotun jakson perusteella. Venäjää ymmärtämätön katsoja menettää paljon, kun suomennostekstit ovat joskus kuin varjo oikeasti sanotusta.

8. kesäkuuta 2007 klo 17.22
Reijo Nikkilä kirjoitti...

Blatnoi jazykin (kriminaalivankien slangin) kääntämisessä, varsinkin kun sitä tässäkin leffassa puhutaan paljon ja nopeasti, joutuu kääntäjä tekemään koko ajan ymmärrettävän lopputuloksen takia karsintaa ja kompromisseja. Sellaista elokuvien ja tv-ohjelmien replojen kääntäminen valitettavasti on.

8. kesäkuuta 2007 klo 18.04
Ville Ropponen kirjoitti...

Kiinnostava sarja toden totta. Vaikka slangia, voimasanojen kavalkadia ja värikkäitä sanontoja ei ole suomennoksessa tavoitettu. Ainakaan tähän mennessä nähdyn perusteella en oikein ymmärrä Hesarin Immosen "patriotismin alleviivausta paatoksella"-kommenttia.

8. kesäkuuta 2007 klo 23.26
Aleksei Kettunen kirjoitti...

Sota-aikana patriotismi lienee yleistä, niin paatokseen saakka kuin siitä ylikin... jollette usko, niin katsokaa Talvi- ja Jatkosodan ajoilta mitä tahansa suomalaista kroniikkaa. Lisäksi venäläisten kerrontaa helpottaa se, että he voittivat sodan - suomalaisissa sotaelokuvissa on aina joko anteeksipyytävä sävy taikka "silmien välliin r...ää" - henki.

Olen nähnyt sarjan jo venäjän telkkarissa: meno tulee vain paranemaan.

Mukavia katselunautintoja!

P.S. Jos haluatte lisää venäläisiä nykyelokuvia aiheesta, suosittelan leffaa "Svoi" (Omat) ja sarjaa "Tselovek vojny" (Sodan ihminen). Kumpaakin löytyy sekä DVD:nä että piraatteina netistä.

P.P.S. 1940-luvun blatnoyita ei kyllä pysty kääntämään kunnolla kukaan. Stalinistisen ajan venäjää kunnolla ymmärtääkseen pitää muutenkin olla perillä ajan hengestä...

9. kesäkuuta 2007 klo 22.35
Anonyymi kirjoitti...

Kettunen, Strafbat ei ole Toisen maailmansodan aikana tehty elokuva, vaan pari vuotta sitten. Toki Venäjä nytkin käy sotaa - Tsetsenian sotaa. Ehkä yltiöpatriotismi on siis ymmärrettävää. Tai jollei sitä ole niin sitä lietsotaan mm. median ja elokuvien avulla.

Hieman vaikea nimittäin kuvitella, että GULAGin keskitysleirivangit olisivat tunteneet kovin suurta patrioottista hurmaa neuvosto-isänmaataan kohtaan.

Vertailun vuoksi Vasili Grossman esittää romaanissaan Elämä ja kohtalo rivien välissä kysymyksen: mitä eroa on natsi- ja neuvostojärjestelmällä? Ja hän vastaa (edelleen rivien välissä): ei paljon mitään.

11. kesäkuuta 2007 klo 0.23
Reijo Nikkilä kirjoitti...

Voima on tässäkin jutussa ollut avantgardissa, kelpo analyysi parin vuoden takaa:
http://www.voima.fi/content/view/full/1000?PHPSESSID=d6
Anonyymin huomio Kettusen vertauksesta suomalaisiin sodan aikaisiin leffoihin on minustakin ihan oikea, mutta Volodarski ja Dostal eivät mielestäni ole niitä elokuvan tekijöitä, jotka lähtevät tekemään uutta sotapropagandaa.
Anonyymin toisen pointin:
"Hieman vaikea nimittäin kuvitella, että GULAGin keskitysleirivangit olisivat tunteneet kovin suurta patrioottista hurmaa neuvosto-isänmaataan kohtaan" voisi kuvitella myös niin, että GULAG:issahan oli runsaasti myös "vakaumuksellisia" kommunisteja ja monet siellä olleet valkoisetkin lähtivät taistoon ei neuvosto-isänmaansa, vaan äiti-venäjän pelastamiseksi.

13. kesäkuuta 2007 klo 0.25
Anonyymi kirjoitti...

Nikkilän huomio "GULAG:issahan oli runsaasti myös "vakaumuksellisia" kommunisteja ja monet siellä olleet valkoisetkin lähtivät taistoon ei neuvosto-isänmaansa, vaan äiti-venäjän pelastamiseksi"
on varmasti melko oikeaanosuva.

Oli miten oli Strafbat on kiinnostava sarja, joka käsittelee myös kiintoisia moraalisia ongelmia.

Sotahistoriassa rangaistusparaljoonat hakevat varmasti brutaaliudessaan vertaistaan.

Eri maiden armeijoissa on kaikkina aikoina vaikuttanut "tapattaja-kenraaleja" ja myös alempia tapattaja-upseereja, mutta organisoituun miehistön tapattamiseen, kuten hyökkäykseen miinakentän poikki, ja perääntyvien ja haavottuneiden teloittamiseen, ei luultavasti ole menty muualla kuin neuvostoarmeijassa. Pisteenä iin päälle, ns. ihmisaaltohyökkäykset olivat usein taktisesti melko tehottimia, vaikka toki saattoivat järkyttää saksalaista vastustajaa suunnattomalla elävän materiaalin tuhlauksellaan.

14. kesäkuuta 2007 klo 23.08
Anonyymi kirjoitti...

Tässä blogissa on alkukesäsätä haukuttu käännöstä. Molempia kieliä hallitsevana voin vain sanoa, että käännös on briljantti. Vaikeille venäläisille sananparsille on löytynyt vastaavat suomalaiset, jotka useinkin ovat sananmukaisesta käännöksestä kaukana niinkuin hyvässä käännöksessä pitääkin olla. Oivallista on, että joistakin usein toistuvista sanoista kuten "muzhiki" käytetään sanan eri käännösmahdollisuuksia tilanteesta riippuen.
Viimeisen jakson papin esitys oli mahtava saarnoineen ja romansseineen.

3. elokuuta 2007 klo 10.46

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)