4.6.2007

Kuinka "faktoja" voikaan olla moneen lähtöön...

Venäjän oppositiokoalition järjestämistä Erimielisten marsseista on kuluneen kevään aikana tullut muoti-ilmiö ympäri Venäjän. Eikä mikään ihmekään – parlamenttivaalit ja sen jälkeen myös presidentinvaalit ovat lähes nurkan takana. Joukkoja täytyy koota ja mielipiteitä ilmi ponnekkaasti tuoda.

Oppositio siis yhdistää voimiaan ja omituisuuksiltakaan ei ole vältytty. Esimerkiksi Garri Kasparovin johtama Yhdistynyt kansalaisrintama –liike (OGF) on lyönyt hynttyyt yhteen Eduard Limonovin johtaman hämäräperäisen ja väkivaltaisiakin otteita kaihtamattoman Kansallisbolshevistisen puolueen NBP kanssa. Kansallismielinen, kommunisti- ja natsisymboliikkaa lipussaan ja logoissaan yhdistelevän puolueen tavoitteisiin kuuluu mm. Neuvostoliiton rajojen osittainen palauttaminen.

NBP:n toiminta kiellettiin (varsinainen puoluehan se ei ole koskaan ollutkaan, vaikka itseään puolueeksi nimittääkin) ja Limonovin voimakas persoona on aiheuttanut joukoissaan myös hajaannusta. Nykyään verkosta löytyykin useampia NBP:n kotisivuja, joiden joukossa on sellaisiakin viritelmiä, joista ei hullukaan ota selvää. Joka tapauksessa Kasparovin ja Limonovin allianssi on vähintäänkin epäpyhä, mutta niinhän sitä sanotaankin, että ”Politics makes strange bedfellows”.

Erimielisten marssien yhteydessä mielenkiintoista on ollut seurata marssien uutisointia ja sen eroavaisuuksia hallitusmyönteisissä, neutraaleissa ja opposition tiedotusvälineissä. Yhdestä ja samasta tapahtumasta voi lukea täysin kaksi eri versiota riippuen siitä, kumman puolen propagandistit siitä ovat kirjoittaneet. Siinä kun hallitusmyönteiset tiedotusvälineet ja viralliset tahot kertovat kourallisesta rauhattomia mielenosoittajia, kirjoittavat opposition tiedotusvälineet sadoista tai jopa tuhansista rauhallisista mielenosoittajista ja verenhimoisesta, viattomia pieksevästä Omonista.

Pari viikkoa sitten Erimielisten marssi järjestettiin Voronezhissa. Marssille odotettiin itseään Garri Kasparovia, mutta hän ei paikalle ilmestynyt (tällä kertaa kyse ei ollut kuitenkaan ”matkustusasiakirjaepäselvyyksistä”), ja niinpä marssijoukkojen vetäjän rooliin pääsikin Kasparovin ja OGF:n pääpropagandisti, Venäjän tunnetuin nettiaktivisti Marina Litvinovitsh.

Voronezhin marssi oli saanut kaupungilta mielenosoitusluvan, itse osoitus oli sujunut rauhallisesti, eivätkä yhteenototkaan ottaneet syttyäkseen. Marssi oli siis järjestäjien kannalta lopulta epäonnistunut, koska se ei kiinnittänyt puoleensa median edustajien jakamatonta huomiota. Toki tässä Voronezhinkin Erimielisten marssissa, kuten kaikissa muissakin marsseissa, oli paikalla runsaslukuinen määrä kameroidensa objektiiveilla sinne tänne sohineita toimittajia.

Olen kerännyt alle suppean luettelon uutisvälineistä, joissa esitettiin arvioita Voronezhin Erimielisten marssin osallistujamääristä. Keräämäni lista toivottavasti osoittaa sen, kuinka vaikeaa onkaan saada objektiivista tietoa pelkästään median uutisointiin tai propagandistien ilmoituksiin luottamalla.

Luetelluista uutisvälineistä osalla on ollut Voronezhissa oma toimittajansa paikalla ja osa on taasen joutunut turvautumaan uutisoinnissaan toisiin lähteisiin.

Tässä siis muutama Voronezhin marssista raportoineen uutislähteen arvio Erimielisten marssiin osallistuneiden lukumäärästä.

Autoradio – 15 osallistujaa; perusti tietonsa viranomaisilmoitukseen
Твой день – 20
Накануне – 30
Век – 30 osallistujaa
Правда.Ру – Noin kolmisenkymmentä
Агенство национальных новостей - 30
Йоки.ру – 30-40 osallistujaa
Регнум – 30-40
Электорат.Инфо – 30-40
Voronezhin paikallistelevisio – 40 osallistujaa
Новости гуманитарных технологий – 20 – 50
Независимая – Noin 50 osallistujaa
Эхо Москвы – Noin 50
Газета – 50 mielenosoittajaa
Национальный журнал - 50
Ореанда – 20-100
Свобода – 50-100
Дни.Ру – Alle sata
Общая газета – Noin sata osallistujaa
Лентаком.ру – Noin sata osallistujaa
МК – 50-150
Лента.Ру – 50-150

Kaikki uutisvälineet siis arvioivat osallistujamäärän jääneen alle 150:een. Kasparovin lehdistösihteeri marina Litvinovitsh puolestaan kertoi, että marssiin otti osaa yli 400 henkilöä. Arvatkaapa, mikä näistä kaikista arvioista pääsi kansainvälisen lehdistön levitykseen? Vastaus löytyy täältä…

On siis hämmästyttävää, miten erilaisia arvioita – viranomaisten vajaasta paristakymmenestä opposition edustajan ilmoittamaan yli neljäänsataan – saman tapahtuman osallistujamäärästä on kerrottu! Erityisen hämmästynyt olen siitä, että jopa riippumattomina pidetyt, oppositiota avoimesti kannattavat tiedotusvälineet kuten esimerkiksi radioasema Moskovan Kaiku, esittää noin kahdeksan kertaa pienemmän arvion osallistujamäärästä kuin Erimielisten marssin järjestäjätahon tiedotussihteeri.

Ketä tässä nyt sitten oikein enää uskoa…?

5 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Ei tämä mielenosoittajien ilmoitettu eri määrä eri viestimissä niin kauhean ihmeellinen asia ole. Vastaavasti esim. Rostockin mielenosoituksessa oli poliisin mukaan 25 000 henkilöä, järjestäjien mukaan 50 000. Usein viranomaisten ilmoittavat luvut ja niihin perustuvat arviot eroavat hyvinkin reippaasti mielenosoituksten järjestäjien arviosta.

Taneli Dobrowolski kirjoitti...

Juuh, totta. Ja lisäksi ovat vielä tapahtumiin osallistuneiden henkilökohtaiset blogit, joista voi sitten taas lukea vielä yhden näkökulman tapahtuneeseen.

Nimetön kirjoitti...

Punaisen nuorison etujoukon (AKM) johtaja Sergei Udaltsov pidätettiin tänään 9.6. Sheremetjevon kentällä matkalla erimielisten marssiin Pietarissa:

http://community.livejournal.com/ru_akm/75125.html
http://udaltsova.livejournal.com/108856.html

Nimetön kirjoitti...

Tämä juttu lähenee asioiden tarkoituksellista vääristelyä vihjatessaan, että miliisin OMON-joukkojen väkivalta opposition mielenosoittajia kohtaan olisi vain oppositiolehtien keksintöä. Esimerkiksi netissä on kymmeniä videoklippejä, josta väkivallan jopa vanhuksia ja lapsia kohtaan voi todeta. Samoin siitä todistavat monet valokuvat.

Artikkelissa myös vihjaillaan pisteliäästi, että Venäjän opposition tavoitteena olisi yhtenottojen etsiminen ja sitä kautta mediahuomion saaminen. Tämä tarkoitushakuinen väite ei myöskään vakuuta, kaikessa faktojen väristelyssään, kyseessä on vanha tapa leimata mielenosoittajia syyllistämällä heidät viranomaistenten harjoittamasta väkivallasta.

Voisikohan tämän jutun kirjoittaja Dobrowolski selittää mihin hän pyrkii tarkoitushakuisilla, totuudesta poikkeavilla väitteillään?

Taneli Dobrowolski kirjoitti...

"Tämä juttu lähenee asioiden tarkoituksellista vääristelyä vihjatessaan, että miliisin OMON-joukkojen väkivalta opposition mielenosoittajia kohtaan olisi vain oppositiolehtien keksintöä."

Väärin. Vihjailinko kirjoituksessani mitenkään, että näin olisi? Otinko lainkaan kantaa siihen, kumman osapuolen (Kreml vai oppositio) tiedottaminen olisi sitä "oikeaa". Jos vihjailin, niin voisitko hieman selvemmin osoittaa sen kohdan. Itse kun en sellaista kirjoituksestani löytänyt.

"Esimerkiksi netissä on kymmeniä videoklippejä, josta väkivallan jopa vanhuksia ja lapsia kohtaan voi todeta. Samoin siitä todistavat monet valokuvat."

Olen kyllä nähnyt näitä videoklippejä ja tiedän, että väkivaltaisuuksiakin on sattunut. Laitatko muuten muutaman linkin videoihin, jossa OMON on piessyt lapsia. Sellaisiin kun en ole vielä törmännyt.

"Artikkelissa myös vihjaillaan pisteliäästi, että Venäjän opposition tavoitteena olisi yhtenottojen etsiminen ja sitä kautta mediahuomion saaminen."

Väärin. Artikkelissa todetaan selvästi, että median edustajia eivät sellaiset marssit tunnut kiinnostavan, joissa EI tapahdu mitään yhteenottoja. Tämä on helposti todistettavissa ihan mielenosoitusuutisointeja seuraamalla. Esimerikiksi aikaisemmat Moskovan ja Pietarin marssit saivat runsaasti huomiota Suomessakin, koska niissä ei yhteenotoilta vältytty. Sen sijaan esimerkiksi Voronezhin marssista ei kotimaisessa mediassa ollut juuri mitään. Kirjoituksen kritiikin kärki on siis suunnattu mediaa kohtaan.

"Voisikohan tämän jutun kirjoittaja Dobrowolski selittää mihin hän pyrkii tarkoitushakuisilla, totuudesta poikkeavilla väitteillään?"

Voisitkohan nyt vähän tarkemmin selittää, mitä totuudenvastaista kirjoituksessani oikein oli? Poimi kirjoituksestani vaikka jokin lainaus ja todista sitten faktatietoon ja mieluiten selkeisiin ja puolueettomiin lähteisiin viitaten tuo kohta vääräksi.

Jos sinulla on tuo "totuus" jollain tavalla hallussasi, niin palaisin halusta kuulla sen. Venäjäuutisoinnissa kun tuon totuuden löytäminen on monesti työn ja tuskan takana.

Kirjoituksen pääsanoma oli siinä, että opposition ja valtamedian käsitykset tapahtumista poikkeavat toisistaan hurjasti. Todistin tuon hypoteesini selkeillä viittauksilla mediauutisointiin.