23.5.2007

ELÄMÄNI PATSAITA , Spektr Nedeli 25.05.2007

Reijo Nikkilä. Elämäni patsaita 1/2

Tasan 45 vuotta sitten toukokuussa 1962 kuvasin Prahassa mahtavaa Stalinin patsasta. Se sijaitsi korkealla mäellä Vltava-joen toisella puolella ja näkyi kaikkialle kaupunkiin ja Stalin näki korkeuksistaan kaikkialle. (Vrt. vanha anekdootti: Mikä on NL:n korkein rakennus? KGB:n talo Lubjankalla, sieltä näkyy neuvostomaan joka soppeen.)

Saman vuoden joulukuussa patsas räjäytettiin. Tshekkoslovakia teki viimeisenä Neuvostoliiton eurooppalaisista satelliiteista pesäeron stalinismiin. Kiinan syliin siirtynyttä Albaniaa lukuunottamatta Euroopan puolelle ei enää jäänyt suuria Stalin-patsaita.

Stalinin viimeinen vappu Prahassa v. 1962, kuva Reijo Nikkilä (klikkaa kuva isommaksi!)

Gruusiassa niitä oli edelleenkin niin kuin saatoin huomata vuonna 1973, kun kävin toisen kerran Gorissa, Stalinin syntymäkaupungissa. Ensimmäisen kerran olin käynyt siellä vuonna 1959 ja silloin Stalin-patsaita oli vielä paljon joka puolella Gruusiaa. Ja silloinhan Stalin itsekin makasi mausoleumissa Leninin vieressä niin elävän näköisenä, että odotin ohi kävellessäni hänen yhtäkkiä hyppäävän pystyyn tai ainakin iskevän silmää. Valitettavasti kuvaaminen mausoleumissa oli kiellettyä.


Suomalaista kulttuuriväkeä Stalinin synnyinmuseossa Gorissa 1973. Kuvat Reijo Nikkilä (klikkaa kuvat isommiksi!)




Viimeisen suuren Stalin-patsaan näin Mongoliassa vuonna 1982, johon Hannu Linnainmaa järjesti minut ja Cristian Valdesin ensimmäisenä läntisenä tv-ryhmänä kuvaamaan. Siellä se Stalin seisoi Ulan-Batorin keskustassa vielä Stalinin eläessä valitun puoluejohtajan Jumzhagin Tsedenbalin työhuoneen ikkunan alla. Muuten, vieläköhän Stalin on pystyssä Ulan-Batorissa?

Pysäytetty kuva dokumenttielokuvastani Mongolia - matka melkein tuntemattomaan, kuvannut Cristian Valdes. (Klikkaa kuva isommaksi!)




80-luvulla tutustuin moskovalaiseen kuvanveistäjään Georgij Lavroviin. Tein hänestä dokumenttielokuvan. Hänen tosi kiinnostavasta elämästään kerron joskus toiste enemmän. Nyt vain muutama lause.

Lavrov valoi juuri ennen suurta terroria v. 1937 lähes viisi metriä korkean Stalin-patsaan Moskovan metroon. Hän ei kuitenkaan nähnyt koskaan työtään Semjonovskaja-asemalla. Kun patsas paljastettiin, Lavrov oli matkalla gulagiin Magadaniin japanilaisten ym. vakoilijaksi syytettynä. Ja kun hän palasi takaisin Moskovaan v. 1954, patsas oli jo poistettu.

Kun haastattelin Lavrovia viimeisen kerran, oli Felix Dzerzhinskyn patsas kaadettu Lubjankalla edellisenä päivänä. Olimme kuvaaja Kari Aholan kanssa olleet paikan päällä yömyöhään ja tulimme orpoa patsaan jalustaa kuvaamasta Hlebnyi pereulokille, jossa Lavrov makasi kuolinvuoteellaan.
Voipuneella äänellä hän kuiskasi mikrofoniini: ”Ne nado snimat pamjatnikov! - Älkää kaatako/poistako muistomerkkejä!"

Georgi Lavrov kuoli 95-vuotiaana kolme päivää myöhemmin 25. elokuuta 1991.



Lubjanka-aukio 22.08.1991. Kari Ahola onnistui ainoana tv-kuvaajana tallentamaan parin minuutin episodin - nuoren miehen kiipeämisen Felix Dzerzhinskyn pään päälle istumaan. Pysäytetyt kuvat dokumenttielokuvastani Elokuun vallankumous, jota kuvasimme Karin kanssa (minäkin kuvasin s-vhs:llä ) viikon ajan. Palasin Moskovasta Pasilaan illalla 26. elokuuta, Asta Pylkkänen leikkasi yötä päivää, Pirjo Aaltonen ja Jertta Ratia-Kähönen tekivät tekstitystä ( koko 45 minuuttia oli pelkkää venäjää) ja dokumentti esitettiin TV1:ssä jo 29.08.1991.




Klikkaa kuvat isommiksi!



"Rautaisen" Felixin patsas irtosi alustaltaan vähän ennen puoltayötä 22. elokuuta 1991. Pysäytetty kuva Elokuun vallankumous-dokumentista. Selostin patsaan kaatoa MTV:n Moskovan-kirjeenvaihtajan Helena Laation ystävällisesti lainaamalla monikiloisella kannettavalla puhelimella radion Valoa ikkunassa-lähetykseen, jota juonsi Raila Halmetoja. Takuulla oli ainoa suora lähetys koko maailmassa.






Georgij Lavrov teki v. 1937 kuuluisan veistoksensa " Onnellinen lapsuus", josta tehtiin kolme miljoonaa kopiota. Niitä oli NL:n jokaisessa lastentarhassa ja koulussa. Pysäytetty kuva dokumenttielokuvastani Stalinin sylissä, 1989, jonka kuvasi Kari Ahola.
(Klikkaa kuva isommaksi!)



Georgij Lavrov ja hänen traaginen mallinsa Engelsina Markizova. Pysäytetty kuva dokumentista Stalinin sylissä.
Tein Lavrovista oman tv-dokumentin Berijan tallissa. Se esitettiin muutama kuukausi kuvanveistäjän kuoleman jälkeen tammikuussa 1992.
(Klikkaa kuva isommaksi!)


EDIT 25.05.2007
Sain Mauri Kymäläiseltä sähköpostilla lisäselvitystä Prahan Stalin-patsaasta. Hän kävi kuukausi sitten Prahan Kommunismi-museossa ja kuvasi siellä valokuvan, jossa patsaan kokonaisuus ja ykstyiskohat näkyvät huomattavasti paremmin kuin minun aikoinaan laatikkokameralla ottamassani kuvassa. Kun kommentteihin ei voi liittää kuvia, liitän Maurin kuvat tähän.
(Klikkaa kuvat isommiksi!)






2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Pystyykö joku lonkalta vastaamaan mistä Spektr Nedeliä saa? Näin sen kilpailijaksi syksyllä mainostettua Russkaja myslia myynnissä, muistaakseni Pasilan aseman R-kioskilla, mutta pettymyksekseni siinä ei ollut mitään Suomea tai Suomi-Venäjää koskevaa aineistoa.

Nimetön kirjoitti...

Voit käydä lehden nettisivuilla www.spektr.net ja tarkistaa asian vaikka lehden toimituksesta.
Terveisin, Spektrin tilaaja