ты воспой, ты воспой в саду, соловейка.
- Ах, я бы рад тебе воспевать,
ах, я бы рад тебе воспевать."
"Laula, laula puutarhassa, satakieli,
Laula, laula puutarhassa, satakieli.
- Voi, mielelläni sinulle laulaisin,
voi, mielelläni sinulle laulaisin."
Tämä laulunsäe alkaa soida sitkeästi päässäni, kun iltaisin kuuntelen kahden satakielen kilpakonsertointia lähimetsikössä (silkkaa luksusta Pohjois-Karjalasta etelään muuttaneelle luontoharrastajalle). Miten laulu jatkunee ja mikä sen tausta mahtaa olla?En muista, mistä olen pätkän päähäni poiminut, joltakin peruskoulun venäjäntunnilta kukaties. Se on yhtä kaikki hyvä esimerkki siitä, miten laulut auttavat oppimaan kieltä. Sanoja ja lauserakenteita jää mieleen kuin itsestään. Puhumattakaan siitä, että musiikki välittää kulttuurista sellaista tietoa - vai lieneekö kyse tunteista? - jota on liki mahdotonta muotoilla oppikirjan tekstiksi.
- - -
Mitä itse satakieleen tulee, venäläisillä on tällekin rakkaalle lapselle monta kutsuma- ja lempinimeä. Mir slovarej-sivuston listasta löytyvät solovushek, solovushka, solovejka, solovejushka, solovejchik ja solovchik. Pidetty laulaja on ollut niin ikään mielenkiintoisen projektin kohteena: valtakunnallinen lintujensuojelujärjestö värväsi moskovalaiset mukaan laskemaan kuulohavaintojen perusteella, paljonko satakieliä asuu pääkaupungin pihoilla ja puistoissa.
Kuva on lainattu ko. järjestön sivulta.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti