Kaunein sana

Presidentti Putin on ukaasillaan julistanut tämän vuoden venäjän kielen vuodeksi. Tarkoituksena on vaalia kieltä mm. uudissanojen, slangin ja huolimattoman kielenkäytön vaaroilta. Samaan aikaan Suomessa vietetään kirjakielemme luojan Mikael Agricolan kuoleman 450-vuotispäivää. Merkkipäivän johdosta katugallupissa kyseltiin, mikä on suomenkielen kaunein sana. Vastauksena saatiin monia luontoon liittyviä sanoja sekä tietysti ihmisille läheisin: rakkaus. Minun korvissani rakkaus ja kaikki sen johdannaiset särähtävät; suomen rakkaus takoo ihmistä. Ainakin, jos sitä vertaa venäjän vastineeseen ”ljubov”, joka välittömästi kietoo lämpimään syliinsä. Suomen rakkaudesta ei ole johdettu yhtäkään nimeä kuten venäjässä. Ljubaa vastaisi suomessa Lempi, jonka ihmiset ovat hylänneet liian hempeämielisenä. Ljubov ei kuitenkaan ole minun lempisanani venäjässä.

Ollessani SNS:n kielistipendillä Leningradissa tutustuin kazakstanilaiseen arkkitehtiopiskelijaan, Aljaan, joka perehdytti minut kaupungin rakennustaiteeseen. Samalla tutustuimme myös toisiimme. Alja oli kotoisin Ust-Kamenogorskin teollisuuskaupungista läheltä Kiinan rajaa. Hän oli haltioissaan päästyään opiskelemaan läntiseen metropoliin. Hän soitti myös pianoa ja piti erityisesti Rahmaninovin pianokonsertoista, jotka meikäläiset nykykriitikot teilaavat ylisentimentaalisina. Tuolloin minulla ei ollut mitään ylisentimentaalisuutta vastaan. Eräänä iltana istuessamme vaiteliaina Izmailovin puistossa, Alja loi merkitsevän katseen silmiini ja sanoi: ”Mikko, ty strannyj.” En ollut aivan varma sanan merkityksestä ja myöhemmin tarkistin sen. Tunsin sanan ”inostrannyj” (ulkomaalainen, muukalainen). Mutta en enää tuntenut olevani muukalainen Aljalle, päinvastoin. ”Strannyj” on suomeksi outo, omituinen. Todennäköisesti Alja viittasi tilanteen vaatiman aloitekyvyn hitauteen kohdallani. Toisaalta ymmärsin hänen vihjanneen myös siihen, että olin erilainen kuin ne venäläiset opiskelijapojat, joihin hän oli tutustunut. Erona oli se, että minä kuuntelin häntä, enkä alkanut insinööriopiskelijoiden tavoin esitelmöimään tavoitteena osoittaa etevämmyyttä naisopiskelijaan nähden. Helsingin yliopiston humanistimiehet olivat tottuneet kuuntelemaan.

Kielikurssini Leningradissa päättyi. Jouduin saman tien yli vuodeksi suorittamaan siviilipalvelusta. Alja valmistui sinä aikana arkkitehdiksi. Olin lähettänyt NL:oon matkustavien tuttavieni välityksellä kirjeitä Aljalle. En saanut niihin ainoatakaan vastausta. Kun sitten vuoden kuluttua pääsin matkustamaan Leningradiin, sain selville, että Alja oli palannut kotiseuduilleen. Vallinneen käytännön mukaan vuosikurssin parhaat opiskelijat saivat valita, missä he halusivat työskennellä. Loput määrättiin eri puolille maata. Alja oli aina ollut kurssinsa parhaita, mutta nyt hänen arvosanansa olivat laskeneet. Julkilausumattomana syynä oli tuttavuus epäilyttävien ulkomaalaisten kanssa. Tuolloin en osannut ajatella, että myös Alja saattoi tuntea itsensä oudoksi valtiossa, jota piti kotimaanaan. En tajunnut, vaikka kaupungilla kulkiessamme tämä avarakatseinen kazahikaunotar sai kuulla kaikenlaista huutelua.

Toivon Aljan löytäneen paikkansa itsenäistyneessä kotimaassaan. Hänen oikea nimensä on Alia. Sen antoi isoäiti, joka luki hänelle koraania iltaisin. Alia on arabiaa ja merkitsee muun muassa henkistymistä. En tiedä, mikä on venäjän kielen kaunein sana. Kauneinta, mitä minusta on venäjäksi sanottu, on ”strannyj”. Osaatteko te sanoa, mikä on venäjän kaunein sana? Olisiko se milaja, ljubimaja, Rodina? Kenties mamulja, metel, pohmel, medved? Onko Tiedeakatemia selvittänyt asiaa? Mainitaanko siitä ukaasissa?

Mikko Tawast