Siviilirohkeutta Tbilisissa

Maanantaiaamua. Mina ja mieheni olemme nyt virallisesti lain harmaalla laidalla Georgiassa.
Kaikki alkoi siita, kun kuukausi sitten muutin asuntooni Tshavtshavadze-kadun numeroon 39. Vuokraemantani Nazi esitteli asuntoa: kaasulammitin toimii nain, vedenlammitin noin, hissi maksaa kolme laria kuussa ja kaasumittarin tarkistajat kayvat kerran kuussa. Tata rataa, kaikki hyvin loogista ja jarkevaa.
Kunnes tultiin pyykkeihin.
"Alkaa sitten missaan nimessa ripustako pyykkeja parvekkeelle", Nazi sanoi.
"Sakottavat siita 500 laria" (vajaat 250 Euroa).
Mishan Tbilisin kasvojenkohotukseen naet kuuluu kaikenlaisen silmiinpistavan poistaminen nakopiirista. Kun Bush vieraili taalla 2005, lentokentalle vievan tien varren talot kokivat ehka ihmiskunnan historian nopeimman julkisivuremontin. Niiden takana olevat talot sitten ovatkin ihan yhta harmaita ja romahtamispisteessa kuin ennenkin, mutta niilla ei niin valia, silla ne eivat nay tielle. Sama periaate patee Tbilisiin: paakadun varsien talojen pitaa nayttaa siistilta, ja tuohon konseptiin eivat kuulu pyykit parvekkeilla roikkumassa.
Ensimmaiset viikot siis ripustelin pyykkiini talon takapuolelle epamaaraisin naruvirityksin. Saldo: kaksi tuulen viemaa puseroa.
Sitten ripustelin niita sisatiloihin: tuolien selkanojille, ovien paalle, kylpyhuoneeseen. Ihana romanttinen tbilisilaisasuntoni muistutti asuntolahuonetta Varpusvuorilla Moskovassa.
Kaihoten katselin pyykkinarua 20 metria pitkalla parvekkeellani. Tuohon kun ripustaisi, niin kuivuisivat nopeasti eivatka katoaisi.
Niinpa sitten eilen, sakon ja lainsuojattomuuden uhallakin, ripustin pyykkini tuolle pitkalle narulle parvekkeelle. Siina ne liehuvat, housut ja paidat, Tbilisin leppeassa kevattuulessa.
Mina odottelen poliisia kylaan ja mietin, nainkohan kaupungissa, jossa aseelliset valienselvittelyt jengien valilla ovat arkipaivaa, viela riittaa poliiseja pyykkaavien kansalaisten rankaisemiseen.
Lopuksi myonnettakoon, etta en ole ainoa Tshavtshavadze-kadun tai omankaan taloni asukki, joka ripustaa pyykkini royhkeasti parvekkeelle. Etta se siita siviilirohkeudesta.
Nazilta pitaa tosin pyytaa anteeksi, kun han seuraavan kerran tulee kaymaan.