10.5.2007

Voi voiton paivaa

Katsoimme eilen televisiosta Voiton paivan viettoa. Meidan perheen kannalta paiva on tietysti skitsofreeninen - siina, missa mieheni isoisa marssi hiippalakki paassa Berliiniin, minun molemmat isoisani taistelivat juuri silla havinneella puolella.
Silti katsottiin, ja mina, tavoilleni uskollisena, mietin sananvapautta.
Kanavilta tuli sota-ajan musiikkia ja elokuvaa. Sitten tuli potpuri juhlallisuuksista eri puolilla entista Neuvostoliittoa. Mukana oli Tbilisikin, Vake-puistossa, jota vastapaata asumme, soitti sotilasorkesteri ja veteraaneja muistettiin kukkasin. Eliittialue Vake on huhun mukaan rakennettu Stalinin uhrien hautojen paalle - mene tieda, mutta hieno puisto se on.
Kaikkein megalomaanisin oli tietenkin Punaisen torin konsertti. ORT naytti, miten koko tori oli valjastettu konserttilavaksi, jolla mehukkaimmat popsa-genren tahdet esittivat sota-ajan musiikkia, tanssiryhmilla oli maastopukua ja huopatossua pornahtavan liikehdintansa peitteena. Yleison joukossa heiluivat liput: НАШИ, ja sini-puna-valkoinen, tietenkin.
Kaiken huippuna aina tarpeeksi koskettavan laulun osuessa kohdalle kamera tsuumasi Putiniin, jonka kivikasvojen silmakulmassa ikaankuin kimalsi kostea pisara.
En tiennyt, pitaisiko tuntea myotahapeaa vai pelkastaan arsyynnysta.
Toki veteraanit juhlansa ansaitsivat, mutta mikseivat massiiviset kuvausryhmat kuvaa heita niina vuoden 365 paivana, jotka eivat ole Voiton Paivia? Kun he mitalit rinnuksissaan kerjaavat metrossa? Kun heilla ei ole varaa lammittaa asuntoa talvella? Kun heilta vietiin koti pilkkahintaan alta, silla samalle paikalle rakennettiin tornitalo uusrikkaille?
Putinin Venaja tekopyha ja sydameton. Mita kauemmin katselen sita Neukkulan reunamilta, sita vahemman siita pidan.

16 kommenttia:

Salla Nazarenko kirjoitti...

Tarkoitin tietenkin niita 364, ei 365, paivaa, jotka eivat kuulu Voitolle...

Taneli Dobrowolski kirjoitti...

Salla:
"Toki veteraanit juhlansa ansaitsivat, mutta mikseivat massiiviset kuvausryhmat kuvaa heita niina vuoden 365 paivana, jotka eivat ole Voiton Paivia? Kun he mitalit rinnuksissaan kerjaavat metrossa? Kun heilla ei ole varaa lammittaa asuntoa talvella? Kun heilta vietiin koti pilkkahintaan alta, silla samalle paikalle rakennettiin tornitalo uusrikkaille?"

Ne veteraanit ja eläkeläiset joiden kanssa olen itse keskustellut, tuntuvat olevan nykytilanteeseensa varsin tyytyväisiä. Ainakin tilanne on kohentunut sitten Jeltsinin aikojen, jolloin esimerkiksi eläkkeiden maksamatta jättäminen oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Anonyymi kirjoitti...

Keskimäärin 100 euroa eläkettä saavat veteraanit ja eläkeläiset nykytilanteeseen tyytyväisiä???

Jos näin on, niin silloinhan heidän täytyy olla myös pähkähulluja.

Anneli

Taneli Dobrowolski kirjoitti...

Jos vertaa tilannetta siihen aikaan kun he eivät saaneet kopeekkaakaan, niin kyllä, paljon tyytyväisempiä he ovat nykyään kuin silloin.

Anonyymi kirjoitti...

Ja Leningradin piirityksen aikana elivät vielä huonommin - niinkö se logiikka menee?

Fakta on, että viime vuosien voimakkaasta talouskasvusta huolimatta miljoonat eläkeläiset elävät huonommin kuin Neuvostoliiton aikana.

Asun itse Venäjällä, eikä yksikään tuntemani eläkeläinen ole eläkkeeseensä tyytyväinen. Eri asia sitten on, miten he elämäänsä satunaiselle suomalaisturistille kuvaavat.

Anneli

Taneli Dobrowolski kirjoitti...

Tunnetko yhtään eläkeläistä sanotaan nyt vaikka Venäjältä, joka olisi ollut eläkkeeseensä koskaan tyytyväinen? Aika kultaa muitot ja toki eläkeläiset muistelevat, että Neuvostoliiton aikaan kaikki oli paremmin. Useiden perhetuttujen kanssa mummot ja vaarit kuitenkin kertovat, että nykytilanne on moninverroin parempi kuin 1990-luvun ajat, jolloin joka ikinen eläkeläinen myi kadulla mitä tahansa mitä kotoa tai datshan viljelmältä löytyi. Jostain syystä en näitä kaduilla tavaroitaan myyviä mummoja ole enää niin paljon nähnyt kuin vielä muutama vuosi sitten.

Anonyymi kirjoitti...

Totta on, että aika kultaa muistot ja Venäjän talous on paremmassa jamassa kuin Jeltsinin aikana.

Pietarin kaduilla on kuitenkin edelleen satojatuhansia mummoja kerjäämässä tai myymassä kaalinpäitä, pajunvitsoja tai lapasia. Elintasoerot ovat kärjistyneet järjettömiksi ja rikkaiden hyvinvointi revitään köyhien selkänahasta.

Insinöörin, lääkärin tai opettajan eläke on 50-150 euroa kuukaudessa, everstin eläke 150 euroa kuukaudessa, kenraaliluutnantin eläke 450 euroa kuukaudessa.

Huonokuntoisen kaksion vuokra Pietarin lähiössä on 500 euroa kuukaudessa.

Vuokran maksuun tarvitaan siis kolmen everstin eläke. Kyllä jossain mättää ja pahasti.

Salla Nazarenko puhuu kolumnissaan täyttä asiaa. Suosittelen sinullekin muuttoa Venäjälle, niin illuusiot karisevat nopeasti.

Taneli Dobrowolski kirjoitti...

Jos Pietarissa on nykyaikana satojatuhansia kerjääviä mummoja, ja jos tilanne on sinunkin mielestäsi parantunut sitten Jeltisin aikojen, niin 1990-luvulla niitä kerjääviä mummoja on täytynyt siis olla miljoonia?

Venäjällä pitkiäkin aikoja asuneena tiedän hyvin, että "viralliset" palkkatilastot ovat todella kaukana totuudesta. Palkat maksetaan suurimmaksi osaksi pimeänä käteen eivätkä palkat aina ole edes se perheen ainoa tulonlähde.

Jostain syystä siis näille insinööreille, opettajille ja eversteille rakennetaan miljoonia neliömetrejä uusia asuinkerrostaloja ympäri kaupunkia. Asuntolainoilla maksetaan nykyään vain murto-osa asuntohankinnoista, mutta jostain ihmeestä sillä vaurastuvalla ja prosentuaalisesti kasvavalla keskiluokalla sitä rahaa vaan on.

Kuten ensimmäisessä viestissäni esitin, tilanne on kohentunut huomattavasti sitten 1990-luvun aikojen. Tilanne ei edelleen ole niin hyvä kuin se voisi olla, mutta koskapa se olisi ollutkaan?

Tilannetta kannattaa tarkastella hieman pitemmällä perspektiivillä kuin vain parin vuoden kokemuksella.

Anonyymi kirjoitti...

Moskovan, Pietarin ja muiden miljoonakaupunkien talousbuumi on fakta.

Venäjä on kuitenkin muutakin kuin suurkaupungit ja Jeltsinin aikana alkanut alueiden ja ihmisten taloudellinen eriarvoistuminen on vain kärjistynyt Putinin aikana. 100-prosenttisesti korruptoitunut hallintokoneisto tunkee öljyrahat omaan taskuunsa eikä välitä kansan hyvinvoinnista hevon paskaa.

Varsinkin akateemisesti koulutetulla väestöllä on suuria motivoitumisongelmia. Aloitteleva autonasentaja hankkii Venäjällä tänä päivänä enemmän kuin matematiikan professori. Toki osalla professoreista on ylimääräisiä ansioita.

Tapasin äskettäin Pietarin johtavan patologian professorin, jonka palkka on 300 euroa kuukaudessa. Professori sanoi tienaavansa kuukauden työstä vähemmän kuin amerikkalainen kollegansa yhdestä ruumiinavauksesta. Tällaisilla palkoilla ei osteta minkäänlaisia asuntoja.
- Olen köyhä, mutta rehellinen, totesi professori lakoonisesti.

Anneli

Salla Nazarenko kirjoitti...

Viela elakkeista ja palkoista. Mieheni perhe asuu Staryi Oskolin kaupungissa Belgorodin alueella. Appeni tienaa kannykkafirmassa autokuskina 350 taalaa kuussa. Silla he elavat, edustaen kai sitten tuota "kasvavaa keskiluokkaa".
JOS emme mina ja mieheni pystyisi silloin talloin (harvoin) auttamaan heita rahallisesti, he eivat paasisi koskaan edes kaymaan Suomessa (tai taalla) lapsenlastaan tapaamassa, he eivat voisi laittaa mieheni pikkuveljea yliopistoon, he eivat voisi auttaa Kirgisiassa asuvia iakkaita vanhempiaan, heilla ei vakavasti sairastuessaan olisi varaa hoitoon.
Ja he ovat juuri tuota "keskiluokkaa". Kuinka heidan kay elakevuosina - siita meilla ei ole viela aavistustakaan, mutta ei hyvalta nayta.

Leonid Yakovlev kirjoitti...

Moni venäläinen(kin) on varmaan tullut siihen johtopäätökseen, että parempaa elämää varten on aina ansaittava puolitoista kertaa enemmän kuin mitä nyt saa. :)

Taneli Dobrowolski kirjoitti...

Anneli,

Allekirjoitan täysin huolesi elintason alhaisuudesta, mutta haluaisin edelleen korostaa alkuperäistä pointtiani, jonka mukaan elintaso on viime vuosina noussut kohisten ja toivotaan että se myös jatkaa nousuaan.

Täysin samaa mieltä olen myös siitä, että palkat ja ostovoima kasvavat vähiten juuri epä-akateemisilla aloilla, mikä on erittäin huolestuttavaa.

Haluaisin kuitenkin tuoda esille myös esimerkin elävästä elämästä: omastani. Kun vielä Neuvostoliiton ja sen jälkeen Jeltsinin aikoina matkustimme perheen kanssa tuttuja tapaamaan Venäjälle, oli meillä aina mukanamme kasa vaatteita joita jaoimme Pietarissa tuttavaperheille joilla ei silloin ollut juuri mitään.

Nykyään nämä samat tuttavaperheet matkustavat tänne Suomeen omilla autoillaan laskettelemaan ja kylpylöimään. Oman näkökulmani kautta olen siis huomannut elintason nousseen hyvinkin konkreettisesti.

Anonyymi kirjoitti...

Tuttavaperheesi edustavat Venäjän keskiluokkaa, johon kuuluu ehkä 10 prosenttia kansasta. Esimerkkisi ei siis ole tilastollisesti edustava. Venäläisen keskivertoperheen elämä on todella tiukkaa. Monet tekevät kahta työtä, eikä raha silti tahdo riittää edes asunnon vuokrien maksuun. Sallan esimerkki sukulaisperheensä asemasta kertoi kaiken oleellisen.

Verrattuna Brezhnevin Neuvostoliittoon on eläkeläisten ostovoima romahtanut. Vuonna 1980 keskivertoeläkeläinen sai kaupasta sadan ruplan eläkkeellään saman määrän perushyödykkeitä, kuin tämän päivän eläkeläinen 13 000 ruplalla. 13 000 ruplaa taas on nyky-Venäjällä kenraalitason eläke.

Suomalaisten ns. Venäjän tuntijoiden ongelma on siinä, että he katsovat Venäjää streetcafe-perspektiivistä. Nauttivat lattea ja olutta Nevskin kivoissa kuppiloissa ja imevät samalla sisuksiinsa Putinin hallinnon propagandan sellaisenaan.

Anneli

Taneli Dobrowolski kirjoitti...

Esimerkissäni esilletuomani tuttavaperheet edustavat kyllä keskiluokkaa, sitä, joten ei vielä 1990-luvulla ollut nimeksikään. Elintaso on tullut 1990-luvun Jeltsinin ajoista kohisten ylös, sitä todistavat kiistatta kaikki makrotaloudeliset mittarit.

Neuvostopropagandanhan mukaan toki kaikilla oli Neuvostoliitossa yltäkylläisyys ja kivaa.

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy vain toivoa, että talouskasvu heijastuisi joskus myös keskivertokansalaisen elämään.

Tavallisen eläkeläisen makrotaloudellinen mittari on tänä päivänä sellainen, että hinnat nousevat nopeammin kuin eläkkeet.

Neuvostoliitossa eläkeläinen eli kurjasti, mutta nyky-Venäjällä vielä kehnommin.

Anneli

Hanna Koppelomäki kirjoitti...

Haluaisitko Anneli tulla blogiin myös kirjoittajaksi? Olet ahkera kommentoija ja ilmeisesti myös "siellä jossain pääkallopaikalla" asioita aistimassa.
Jos kiinnostaa, laita mailia
hanna.koppelomaki (a) gmail.com